Niissä perheissä, joissa asiat tehdään helpommin,on enemmän lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Meillä "vain" kaksi lasta. Olen imettänyt, perhepeti oli, aika pitkään lapsia kotona hoidin. En ole nipottanut, paitsi nykyään peliajoista yms. (lasten mielestä nimittäin nipotan, alkavat olla teinejä). Patistelen myös ulkoilemaan ja liikkumaan, jos kännykällä on tarpeeksi pelattu ja meinaavat vain jatkaa ja sisälle lyöttäytyä. Patistelen samalla lasten kaveritkin. :) Näin elelisin, vaikka lapsia olisi enemmänkin. 

Näin juuri,kirjoitin tuossa aikaisemmin siitä kuinka jaksan asiaa mainostaa muille mammoille ihan sillä,että saattaa jopa päästä helpommalla kun vähän ottaa rennommin.Ja lapsista huolehtiminen on eri asia kuin nipottaminen.Ei tarvi siltikään olla kuin ellun kanat vaikaa ei ottaisikaan niin vakavasti.

En ole mistään ottanut kovasti paineita,ja silti lapset oppineet asiat ajallaan ja hyvin (esim. nyt oamssa sangyssä nukkuminen)..sormiruokaa,joo tosi hömppää joidenkin mielestä mutta siinä kun vauva natustellut saanut aina itekin syötyä,perhepeti ja pitkään imetys,olen pässyt tosi helpolla ja ilman heräilyjä.

Tarkoitan vaan et jotkut äidit tosi poikki kun tekevät asioita vaikeasti ja ilman rentoutta ja maalaisjärkeä.

Ihan kuin se lapsi olisi joku elämään pölähtänyt kasvain eikä perheenjäsen ja oma lapsi..

Jos ihmnen haluaa mahdollisimman helppoa arkea, ei hän nyt lapsia hanki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu kyllä meillä pidetään jokaisen neljän lapsen jaloista huolta ostamalla hyvät kengät.Kuten sanoin ei se,että on useampi lapsi tarkoita sitä,ettei niistä haluaisi pitää huolta.Superfitit meilläkin lapsilla jaloissa.AP

Eikä mee montaa sataa kuussa..Lapinlisä asia erikseen.

Joku jalkatohtori on sanonut että lapsilla pitäisi olla mahd heppoiset kengät, esim tennarit jotta nilkka ei saa liiallista tukea vaan jalan asento kehittyy oikein. Lisäksi pohjan pitäisi olla mahdollisimman pehmeä. Jos ei paljain jaloin voi kulkea hän suositteli esim h&m tyyppisiä kangaskenkiä tai kerhotossuja. Kaikki superfitit, eccot, vikingit ym hän tyrmäsi täysin. Vaikka talvella toki on pakko olla lämpimät kengät. Ohis mutta tulipa vaan mieleen.

meillä suvussa niin pahaa lättäjalkaa että pakko yrittää jotain,olisi heitteillejättöä laittaa noille jotkut halvat jalkaan kun tiedossa että tälläistä odotettavissa.

Meillä on menty ihan lapsentahtisesti ja maalaisjärjellä ajatellen. Helppoa, mukavaa ja rentoa. Lapsia on 1. Enempää en halua, ei siksi että olisi rankkaa tai vaikeaa vaan koska haluan aikaa myös omille harrastuksilleni, itselleni ja muutoinkin pitää elämän rentona. Toinen lapsi vaatisi taas huomiota, rahaa, aikaa, lisää tilaa, pitäisi muuttaa, ostella vaatteita, herätä yöllä. Ei kiitos, meillä on mukavaa ja rauhallista juuri näin. 

meillä ainakin pätee. 4. ja 5. lapsi tulossa (kaksoset) eikä meillä esim. nipoteta ruoasta. Jos ei syö, niin ei syö. Ei lapsi itseään nälkään tapa. Jos nukkuma-aika joskus venähtää ennen vapaapäivää, niin so what. Samoin 1-vuotias nukkuu edelleen vieressä ja syö kerran yössä tissiä (neuvolassa kauhistellaan..). Ei oteta stressiä siitä, onko aina parhaimmat vaatteet päällä, vaikka toki uusia paljon ostankin. Kotona voivat kuitenkin puolestani olla vähän ryönäpettereitäkin, eikä haittaa. Ei keksitä väkisin hienoja harrastuksia, koska muka täytyy, vaan lapset harrastavat sitä, mitä ovat itse halunneet. No, valitsivat kalliit ja vaativat harrastukset, mutta todellakaan en olisi alkanut koskaan tuputtaa mitään tai ottamaan stressiä, vaikka eivät harrastaisi mitään. Lapset voivat ulkona tehdä kuravellejä ja pienin söi jo 9-kuisena thaimaassa maasta ties mitä. Kukaan ei ole juuri koskaan kipeä eikä allerginen millekään.

Ainoa asia, mistä en kyllä jousta rentoudessanikaan, on kouluhommat. Ne on hoidettava kunnialla.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vastaa siihen, miten olla boheemi kun on 5 teini-ikäistä, 5 nuorta aikuista jne...? Miten kustannatte ajokortit ja opinnot?Luuletteko, että esim. 10 vuoden kuluttua löytyy töitä edes sen verran mitä nyt? Tulee lukukausimaksut jne...

No siitä vanhemmat pitää huolen että on sitä varallisuutta.Tiedossa on tulevaisuuden haasteet ja siksi maakauppoja,asuntoja ja muuta pisnistä käynnissä.Tottakai jokainen vanhempi haluaa lapselleen hyvän tulevaisuuden.Ei tehtäs jos ei olisi rahaa jo nyt ihan hyvin..meillä vaan useampi menestyja kuin muilla.lapista hankitaan maata ja mantua niin on jälkipolville aina jotain.Säästössä jo nyt rahaa ja asiat hallussa,ikävää että kaikilla ei ole.

<olin ainoa lapsi ja itse maksoin omat autokorttini ja ammattikoulusta töihin,ei se sitä katso.

Vierailija kirjoitti:

meillä ainakin pätee. 4. ja 5. lapsi tulossa (kaksoset) eikä meillä esim. nipoteta ruoasta. Jos ei syö, niin ei syö. Ei lapsi itseään nälkään tapa. Jos nukkuma-aika joskus venähtää ennen vapaapäivää, niin so what. Samoin 1-vuotias nukkuu edelleen vieressä ja syö kerran yössä tissiä (neuvolassa kauhistellaan..). Ei oteta stressiä siitä, onko aina parhaimmat vaatteet päällä, vaikka toki uusia paljon ostankin. Kotona voivat kuitenkin puolestani olla vähän ryönäpettereitäkin, eikä haittaa. Ei keksitä väkisin hienoja harrastuksia, koska muka täytyy, vaan lapset harrastavat sitä, mitä ovat itse halunneet. No, valitsivat kalliit ja vaativat harrastukset, mutta todellakaan en olisi alkanut koskaan tuputtaa mitään tai ottamaan stressiä, vaikka eivät harrastaisi mitään. Lapset voivat ulkona tehdä kuravellejä ja pienin söi jo 9-kuisena thaimaassa maasta ties mitä. Kukaan ei ole juuri koskaan kipeä eikä allerginen millekään.

Ainoa asia, mistä en kyllä jousta rentoudessanikaan, on kouluhommat. Ne on hoidettava kunnialla.

Jesh,juuri näin.Jossain rennosti ja pidetään huolta.

Toiset ei saa ilman hermoromahdusta ensimmäistäkään maailmalle,toisilta niitä lähtee useampi.Mut otetaan rennosti niin pääsee helpommalla.

Jos nipottaa monesta pienestä asiasta on niitä kohta koko läjä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä "vain" kaksi lasta. Olen imettänyt, perhepeti oli, aika pitkään lapsia kotona hoidin. En ole nipottanut, paitsi nykyään peliajoista yms. (lasten mielestä nimittäin nipotan, alkavat olla teinejä). Patistelen myös ulkoilemaan ja liikkumaan, jos kännykällä on tarpeeksi pelattu ja meinaavat vain jatkaa ja sisälle lyöttäytyä. Patistelen samalla lasten kaveritkin. :) Näin elelisin, vaikka lapsia olisi enemmänkin. 

Tämän kirjoittaja lisää vielä, että perhepedistä yms. huolimatta toinen lapsista oli vauvana huono nukkuja. Esikoinen taas huippuhyvä. Aina ei mene niinkään, että toisen kanssa olisi helpompaa. Mutta ei tämä asia mulla lapsilukua ratkaissut mitenkään. 

Minä se otan rennosti yhdenkin lapsen kanssa, lapsentahtisesti mennään, vauva perhepedissä tissillä, enkä stressaa rinnasta vieroittamista yms. Päivä kerrallaan eletään ja nautiskellaan, aika näyttää miten hommat menee kun palaan töihin.

Toisaaltahan isomman lapsikatraan kanssa joutuu ottamaan rennommin, eli sinänsä ihan pitävä ajatus. Ja sitten tietysti ihmiset, jotka tykkäävät vähän aikataulutetummasta elämästä jne. eivät välttämättä hanki lapsia paljon. Mutta ylipäätään esim. neljän pienen lapsen kasvattaminen vaatii aika paljon joustavuutta ja omista haluista luopumista, mikä ei toki tarkoita pelkille lapsille elämistä tai täyskaaosta kotona. Mutta sellaista sopivaa rentoutta ja hetkessä elämistä kyllä.

Meillä on nyt näistä seitsemästä neljä valmistunut ammattiin..yksi amk:ssa ja  kahdella kaksi tutkintoa. Töitä tekevät ja yhdellä oma yrityskin. Eli ovat oppineet tekemään töitä. 

Ajokortteja on hankittu neljä ja viides ensi keväänä.. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa?? 

Vaatteita ostetaan tarpeen mukaan, samoin ruokaa ja muuta..kysymyshän  on vain järjestelystä. 

Ollaankohan me aivan eri planeetalta..noihin yksi lapsisiin perheisiin verrattuna..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu kyllä meillä pidetään jokaisen neljän lapsen jaloista huolta ostamalla hyvät kengät.Kuten sanoin ei se,että on useampi lapsi tarkoita sitä,ettei niistä haluaisi pitää huolta.Superfitit meilläkin lapsilla jaloissa.AP

Eikä mee montaa sataa kuussa..Lapinlisä asia erikseen.

Joku jalkatohtori on sanonut että lapsilla pitäisi olla mahd heppoiset kengät, esim tennarit jotta nilkka ei saa liiallista tukea vaan jalan asento kehittyy oikein. Lisäksi pohjan pitäisi olla mahdollisimman pehmeä. Jos ei paljain jaloin voi kulkea hän suositteli esim h&m tyyppisiä kangaskenkiä tai kerhotossuja. Kaikki superfitit, eccot, vikingit ym hän tyrmäsi täysin. Vaikka talvella toki on pakko olla lämpimät kengät. Ohis mutta tulipa vaan mieleen.

meillä suvussa niin pahaa lättäjalkaa että pakko yrittää jotain,olisi heitteillejättöä laittaa noille jotkut halvat jalkaan kun tiedossa että tälläistä odotettavissa.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=jal00…

Kannattaa lukea tämä ja linkit siellä. Lattajalkaa nimenomaan pahentaa Jos kukaan muotoon vaikutetaan kovilla kengillä.

Mul tulee näistä rennoista äideistä seuraava mieleen: tukka pesemättömänä nutturalla lähikaupassa, löysät verkkarit pyllystä roikkuen ja vähän puklua paidassa. Boheemit muksut juoksentelee eripari crocseissa ilman toista sukkaa vähän likasissa ulkovaatteissa, tavarat pakataan vanhaan ruosteiseen tila-autoon pienen tappelun kera, äiti heittää röökin palamaan ja eikun menoks. Paitsi pikku Pihla-Liisa unohtui ja se pitää kurvata hakemaan. Töihin äiti ei ole ehtinyt 10 vuoteen, isi tekee kaivinkonehommia.

Itse uskon että teillä joilla on helppoa, on myös talouspuoli kunnossa. Itseä pelotti koko raskausajan ja nyt työttömänä, miten selviän? Kyllä se vaikuttaa siihen, miten helppoa lapsen kanssa on. Myös se, missä asuu, vaikuttaa. Asumme kaupungin vuokra-asunnossa huonolla alueella, huono äänieristys joten se vaikuttaa omaan stressitasooni niin että annan lapselle periksi paljon kun en halua huudataa. Naapuri koputtaa heti lattiaan jos lapsi leikkii jne.

Kun olimme kerran miehen lapsuudekodissa joka on ok- talo, olin paljon rennompi kun ajattelin että itkeköön vaikka en anna periksi kun ei tarvinnut naapureita ajatella. Esim. vauvan kanssa on kerrostalossa pakko mennä samantien rauhoittamaan kun en voi antaa häiritä naapureita. Esim. yövieroitus olisi onnistunut paremmin ok/rivarissa. Olisi oma piha, jossa leikkiä, ei tarvitsi mennä aina lähipuistoon jne. 

Ja nyt on stressi koko ajan taloudesta kun olen työtön, lapsi 3 v. Olisin mielelläni rento, mutta koko ajan kurkkua kuristaa huoli ja epävarmuus. Haluaisin lapselle paremmalle alueelle, mutta ei ole varaa makssa 1100 e kk vuokria. Omaan ei ole varaa ikinä. Joten se on se kokonaistilanne, mikä vaikuttaa. Emme ole esimerkiksi lomailleet 3 vuoteen missään, kun ei vaan ole rahaa.

Kehukaa vain täällä kuinka teillä on nii helppoa, kun olette niin superäitejä ja ihmisiä muutenkin. Teillä on sentään ollut varaa useampaan lapseen, ei ilmeisesti ole toimeentulo- ongelmia tai asunto- ongelmia. Kaikki eivät pääse elämässä yhtä helpolla!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nyt näistä seitsemästä neljä valmistunut ammattiin..yksi amk:ssa ja  kahdella kaksi tutkintoa. Töitä tekevät ja yhdellä oma yrityskin. Eli ovat oppineet tekemään töitä. 

Ajokortteja on hankittu neljä ja viides ensi keväänä.. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa?? 

Vaatteita ostetaan tarpeen mukaan, samoin ruokaa ja muuta..kysymyshän  on vain järjestelystä. 

Ollaankohan me aivan eri planeetalta..noihin yksi lapsisiin perheisiin verrattuna..

Olette varakkaita! Olen 39 vuotias eikä minulla ole varaa edes omaan ajokorttiini! Olen työtön ja peruspäivärahalla, mies tienaa nettona 2100 e kk, vuokra 980 e kk. Mikä tässä on niin vaikeaa? Ei mikään muu kuin RAHAN puute!Jos on varaa 5 ajokorttiin, on todella varakas.

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon että teillä joilla on helppoa, on myös talouspuoli kunnossa. Itseä pelotti koko raskausajan ja nyt työttömänä, miten selviän? Kyllä se vaikuttaa siihen, miten helppoa lapsen kanssa on. Myös se, missä asuu, vaikuttaa. Asumme kaupungin vuokra-asunnossa huonolla alueella, huono äänieristys joten se vaikuttaa omaan stressitasooni niin että annan lapselle periksi paljon kun en halua huudataa. Naapuri koputtaa heti lattiaan jos lapsi leikkii jne.

Kun olimme kerran miehen lapsuudekodissa joka on ok- talo, olin paljon rennompi kun ajattelin että itkeköön vaikka en anna periksi kun ei tarvinnut naapureita ajatella. Esim. vauvan kanssa on kerrostalossa pakko mennä samantien rauhoittamaan kun en voi antaa häiritä naapureita. Esim. yövieroitus olisi onnistunut paremmin ok/rivarissa. Olisi oma piha, jossa leikkiä, ei tarvitsi mennä aina lähipuistoon jne. 

Ja nyt on stressi koko ajan taloudesta kun olen työtön, lapsi 3 v. Olisin mielelläni rento, mutta koko ajan kurkkua kuristaa huoli ja epävarmuus. Haluaisin lapselle paremmalle alueelle, mutta ei ole varaa makssa 1100 e kk vuokria. Omaan ei ole varaa ikinä. Joten se on se kokonaistilanne, mikä vaikuttaa. Emme ole esimerkiksi lomailleet 3 vuoteen missään, kun ei vaan ole rahaa.

Kehukaa vain täällä kuinka teillä on nii helppoa, kun olette niin superäitejä ja ihmisiä muutenkin. Teillä on sentään ollut varaa useampaan lapseen, ei ilmeisesti ole toimeentulo- ongelmia tai asunto- ongelmia. Kaikki eivät pääse elämässä yhtä helpolla!

Itse lähtöisin tälläisestä joten ei vierasta.Itse sitten koittanut tehdä kaikki toisin.Tuuriain pelissä mutta myös paljon yritystä.Tsemppiä sulle ja jaksamista,ei oo tarkoitus sulle vittuilla vaan kyse oli vaan siitä et meille ainakin tullut lapsia "paljon" siitä syystä että olen osannut ottaa rennosti ja lapsentahtisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vastaa siihen, miten olla boheemi kun on 5 teini-ikäistä, 5 nuorta aikuista jne...? Miten kustannatte ajokortit ja opinnot?Luuletteko, että esim. 10 vuoden kuluttua löytyy töitä edes sen verran mitä nyt? Tulee lukukausimaksut jne...

No siitä vanhemmat pitää huolen että on sitä varallisuutta.Tiedossa on tulevaisuuden haasteet ja siksi maakauppoja,asuntoja ja muuta pisnistä käynnissä.Tottakai jokainen vanhempi haluaa lapselleen hyvän tulevaisuuden.Ei tehtäs jos ei olisi rahaa jo nyt ihan hyvin..meillä vaan useampi menestyja kuin muilla.lapista hankitaan maata ja mantua niin on jälkipolville aina jotain.Säästössä jo nyt rahaa ja asiat hallussa,ikävää että kaikilla ei ole.

<olin ainoa lapsi ja itse maksoin omat autokorttini ja ammattikoulusta töihin,ei se sitä katso.

Niin, olet ollut onnekas. Itsellä ollut työttömyyttä aina jonkin verran, pätkätöitä ja kalliita vuokria. Ei perintöjä, äitinikin asuu vuokralla. Vähän on vaikeaa tehdä asuntobisneksiä kun ei ole varaa edes asumisoikeusasuntoon. Ei ole ollut varaa ajokortteihin edes nuorena, menin töihin jo 18- vuotiaana ja sen jälkeen opiskelin. Rahaa ei vain ole ollut ikinä ylimääräistä, kuten ei ole nytkään. Kyllä se stressaa olla työtön kohta 40 vuotiaana joten se rentous elämästä on aika kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Mul tulee näistä rennoista äideistä seuraava mieleen: tukka pesemättömänä nutturalla lähikaupassa, löysät verkkarit pyllystä roikkuen ja vähän puklua paidassa. Boheemit muksut juoksentelee eripari crocseissa ilman toista sukkaa vähän likasissa ulkovaatteissa, tavarat pakataan vanhaan ruosteiseen tila-autoon pienen tappelun kera, äiti heittää röökin palamaan ja eikun menoks. Paitsi pikku Pihla-Liisa unohtui ja se pitää kurvata hakemaan. Töihin äiti ei ole ehtinyt 10 vuoteen, isi tekee kaivinkonehommia.

Täällä 4 lapsen äiti,osa-aika työssä.aina siisti ja siistit vaatteet,vanha tila-auto puhdas mutta vanha,Autossa pidetään aina lähtiessä iloinen nimen huuto et onko kaikki mukana!Tupakat vedetään auton ulkopuolella.Croksit samaa paria mutta vaan omassa pihasa,kuka niillä nyt kaupaan lähtisi?Ja kaivinkone hommissa tienaa usein paremmin kuin se sun inssi mies.;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vastaa siihen, miten olla boheemi kun on 5 teini-ikäistä, 5 nuorta aikuista jne...? Miten kustannatte ajokortit ja opinnot?Luuletteko, että esim. 10 vuoden kuluttua löytyy töitä edes sen verran mitä nyt? Tulee lukukausimaksut jne...

No siitä vanhemmat pitää huolen että on sitä varallisuutta.Tiedossa on tulevaisuuden haasteet ja siksi maakauppoja,asuntoja ja muuta pisnistä käynnissä.Tottakai jokainen vanhempi haluaa lapselleen hyvän tulevaisuuden.Ei tehtäs jos ei olisi rahaa jo nyt ihan hyvin..meillä vaan useampi menestyja kuin muilla.lapista hankitaan maata ja mantua niin on jälkipolville aina jotain.Säästössä jo nyt rahaa ja asiat hallussa,ikävää että kaikilla ei ole.

<olin ainoa lapsi ja itse maksoin omat autokorttini ja ammattikoulusta töihin,ei se sitä katso.

Niin, olet ollut onnekas. Itsellä ollut työttömyyttä aina jonkin verran, pätkätöitä ja kalliita vuokria. Ei perintöjä, äitinikin asuu vuokralla. Vähän on vaikeaa tehdä asuntobisneksiä kun ei ole varaa edes asumisoikeusasuntoon. Ei ole ollut varaa ajokortteihin edes nuorena, menin töihin jo 18- vuotiaana ja sen jälkeen opiskelin. Rahaa ei vain ole ollut ikinä ylimääräistä, kuten ei ole nytkään. Kyllä se stressaa olla työtön kohta 40 vuotiaana joten se rentous elämästä on aika kaukana.

Onnekas kyllä,ja siitä muistan olla kiitollinen ihan joka päivä.harmillista että sitäkään ei kaikki osaa olla kiitollisia.Meillä rahaa niin että pärjätään ja työtä ja terveet lapset.Löysin varakkaan ja hyvin tienaavan miehen jo kakarana,helppoako tässä rallatella.En halua sua latistaa.

Kyllä se raha kummasti helpottaa en sano sitä.Mutta se et meillä 4 lasta ei tee meistä köyhiä luusereita,tiäts?

Mieheni lapsuuden perhe on kovin boheemi, ja mielelläni seuraan anopin jalanjäljissä nyt kun oma ensimmäinen lapsi syntyy. Kodin ei tarvitse olla aina tiptop, ruoasta ei tarvitse stressata ja hullujakin ideoita voi tietyissä rajoissa toteuttaa. Omalle äidilleni ei tulisi ikinä mieleenkään, että lapsien kolhiman ja ryönäisen pöydän voi maalata siistimmäksi jollain iloisella värillä, sen sijaan että valittaa jatkuvasti lapsille siitä miten pöytään tuli taas joku pieni naarmu.

En tosin halua isoa perhettä, ehkä juuri siksi, kun kasvoin viisilapsisessa perheessä ja päällimmäisimpänä muistona lapsuudesta on vanhempien nipotus, tiettyjen sisarusten suosiminen ja riitely.

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon että teillä joilla on helppoa, on myös talouspuoli kunnossa. Itseä pelotti koko raskausajan ja nyt työttömänä, miten selviän? Kyllä se vaikuttaa siihen, miten helppoa lapsen kanssa on. Myös se, missä asuu, vaikuttaa. Asumme kaupungin vuokra-asunnossa huonolla alueella, huono äänieristys joten se vaikuttaa omaan stressitasooni niin että annan lapselle periksi paljon kun en halua huudataa. Naapuri koputtaa heti lattiaan jos lapsi leikkii jne.

Kun olimme kerran miehen lapsuudekodissa joka on ok- talo, olin paljon rennompi kun ajattelin että itkeköön vaikka en anna periksi kun ei tarvinnut naapureita ajatella. Esim. vauvan kanssa on kerrostalossa pakko mennä samantien rauhoittamaan kun en voi antaa häiritä naapureita. Esim. yövieroitus olisi onnistunut paremmin ok/rivarissa. Olisi oma piha, jossa leikkiä, ei tarvitsi mennä aina lähipuistoon jne. 

Ja nyt on stressi koko ajan taloudesta kun olen työtön, lapsi 3 v. Olisin mielelläni rento, mutta koko ajan kurkkua kuristaa huoli ja epävarmuus. Haluaisin lapselle paremmalle alueelle, mutta ei ole varaa makssa 1100 e kk vuokria. Omaan ei ole varaa ikinä. Joten se on se kokonaistilanne, mikä vaikuttaa. Emme ole esimerkiksi lomailleet 3 vuoteen missään, kun ei vaan ole rahaa.

Kehukaa vain täällä kuinka teillä on nii helppoa, kun olette niin superäitejä ja ihmisiä muutenkin. Teillä on sentään ollut varaa useampaan lapseen, ei ilmeisesti ole toimeentulo- ongelmia tai asunto- ongelmia. Kaikki eivät pääse elämässä yhtä helpolla!

Minä uskon, että rentous on kiinni siitäkin, miten asioihin suhtautuu. Minä olen opiskelija, asutaan opiskelija-asunnossa lapsen ja miehen kanssa. Ainainen huoli riittääkö rahat, kun kuussa tulee ruhtinaalliset 272 opintotukea, lapsilisä ja miehen palkka. Mulla tunnin matka suuntaan koululle, joten auto joutuu olla molemmilla. Asutaan pienessä asunnossa ja nukutaan olkkarissa, ei ole varaa isompaan. Lomat meillä on käynti isovanhemmilla, jossa taas normaalia vaativampi lapsi on ihan kierroksilla. Mutta kyllä lapsellekin pitää niitä muistoja tehdä :) Ei ole vara hankkia enempää lapsia, mutta ei me kyllä niitä enempää halutakaan, kuten jo aikaisemmin kerroin. Suu säkkiä myöten.

-44-