Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Halvin kauneuskikka on hoikka vartalo ja normaali paino
18.05.2016 |
Taustasta sen verran että olen itse ollut vielä vuosi sitten +20 kg ja vieläkin on laihdutettavaa. Olen aina ollut ylipainoinen (nyt olen jo lähemmäs 40 v) ja ollut tyytymätön kehooni. En siis muista millaista on olla normaalipainoinen, ilman vartalon ongelmakohtien peittely- yrityksiä vaatteilla.
Nyt kun olen laihtunut jonkin verran vaikka matkaa on vielä hoikkuutteen, olen huomannut vaatteiden ostelun jne vähentyneen huomattavasti. En ole siis ikinä ollut mikään superlihava, ja löytänyt vaatteeni normikaupoista. Lihavampana vain jatkuvasti teki mieli ostella uutta, tuntui että vartaloa ja omaa olemusta piti kaunistaa jatkuvasti uusilla vaatteilla. Nyt huomaankin, että ihan farkut ja t- paita näyttävätkin hyviltä, tennarit jalassa. Entinen mekko- ja korkkariminä ei olisi tätä uskonut... mutta oikeasti, näytän paljon paremmalta ja voin vetäistä huolettomasti päälle oikeastaan mitä vain, ei tarvitse shoppailla ja kierrellä kauppoja vaikka vaatteet mahtuisivatkin päälle.
Oikestaan sellaista tyyliä, mitä vaikka Virossa näkee, eli luonnolliset pitkät hiukset, tyköistuvat farkut, toppi ja sandaalit tyyliä olen aina ihaillut, juhliin toki korkkarit ja mekko. Oikein odotan kesää, kun voin vetäistä lyhyen mekon ja sandaalit, ei tarvitse pohtia maksimekkoja ja boleroita jotka peittävät ihroja, tulee todella paljon halvemmaksi!
Olen seurannut aika pitkään muutamia muodin xl- muotibloggaajia, ja täytyy sanoa nyt että kun katson kuvia niin mietin että ei tarvitisi noitakaan vaatteita ostaa kun olisi normaalipainoinen... siis vaatteet tavallaan menevät hukkaan ja itseään huijaa sillä että on vuosia todella ylipainoinen (en tarkoita Pipsaa tässä joka nyt löytää normikaupoista vaatteensa) ja sitten ostelee ja ostelee vaatteita. Kun oikeasti, kaikki näyttää samalta, hukkaan menee rahat, kun sitä ylipainoa ei saa peiteltyä vaikka yrittää. Mielummin kannattaisi laihduttaa ja liikkua, laittaa ne rahat vaikka kuntosalille mitä menee vaatteisiin, nyt hyödyttää vain vaatetehtailijoita ja luonnonvarat tuhoutuu.
En tarkoita pahoittaa kenenkään mieltä, tämä on vain oma kokemukseni asiasta. Aikaa ja rahaa säästyy sillä, mitä lähempänä normaalipainoa on. Itselleni se ylipaino oli todellisen kulutuksen kehä, koko ajan ostelin lisää ja lisää...laukkuja, kenkiä ja vaatteita. Nyt olen tyytyväinen kehooni tälläisenaan, en tarvitse jatkuvasti lisäkoristetta ja vähempikin riittää, istuvat vaatteet ovat koristukseni ja olen ylpeä vartalostani.
Tuolta kantilta ihmettelen sitä, miksei ylipainoisille ole enemmänkin valinnanvaraa ja vaatemerkkejä ja mediassa ylipainoisia malleja kun varmasti olisi kysyntää enemmänkin kuin normaalipainoisten mallistoille. Tämä on vain tälläista omaa pohdintaa aiheesta, onko muita, ketkä olette huomanneet saman?
Kommentit (75)
Onnittelut sinulle ap! Olet aivan oikeassa:)
Ja ap:lle tiedoksi että se itsetunto on aika harvalla lihavalla kohdallaan, ei kai he muuten söisi "lohdutukseksi"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut sinulle ap! Olet aivan oikeassa:)
Ja ap:lle tiedoksi että se itsetunto on aika harvalla lihavalla kohdallaan, ei kai he muuten söisi "lohdutukseksi"?
Sori, siis ykköselle tiedoksi!
Vierailija kirjoitti:
onko muita, ketkä olette huomanneet saman?
Ei, olen huomannut, että iän myötä yleensäkin vaatteiden jatkuva ostelu vähenee aika monella ihmisellä.
Hmm, itse kun olin ylipainoinen, ostin paljon vähemmän vaatteita kuin normaalipainoisena. En viitsinyt panostaa ollenkaan ulkonäkööni, koska esim. meikki tai kauniit vaatteet tuntuivat menevän kumminkin täysin hukkaan tynnyrin muotoisen ämmän päällä. Joten hyväksyin sen että minä nyt vaan olen ruma ja kuljin Tarjoustalon väljissä rytkyissä, meikittä ja tukka ponnarilla.
Hassua kyllä, nyt kun olen normaalipainon ylärajoilla (Cambridgella laihduttanut ja vielä on muutama kg tavoitepainoon), tunnen itseni paljon epävarmemmaksi ulkonäöstäni kuin läskinä. Ennen oli helppoa - en miettinyt ulkonäköäni lainkaan, menin ja elin vaan. Nyt taas on tulleet takaisin teini-iän murheet rumasta naamasta, rumasta takapuolesta, riippuvista ja oudoista tisseistä jne. Haluaisin takaisin sen itsevarmuuden, joka ei välitä pätkääkään siitä miltä näytän, mutta jostain syystä mulla normaalipainon myötä aktivoitui ulkonäköpakkomielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pelkkä ikä, vaan se vaatteiden istuvuus... Vielä vuosi sitten lihavana shoppailin koko ajan jotain, ja elämäntilanne ei ole ratkaisevasti muuttunut. Väitän, että treenatumpi kroppani näyttää paremmalta nyt tiukoissa farkuissa ja topissa kuin ylipainoisena mekossa. Iästä lähtenyt 10 vuotta enkä näytä enää tädiltä. Se, jos on vaikka se 25 ylipainoa näkyy esim. vatsareppuna, kaksoisleukana ja turvotuksena, ei se uusi mekko saa näyttämään paremmalta, ihan oikeasti. Aiemmin piti mallailla vaatteita, missä ei näytä lihavalta, nyt voi vetäistä ekat vaatteet kaapista päälle.
Minulle kävi juuri päin vastoin. Ollessani kymmenisen kiloa ylipainoinen en juuri satsannut vaatteisiin, koska näytin mielestäni joka tapauksessa aivan järkyttävältä. Nyt on kroppa kunnossa ja vaatteiden sovittaminen ja ostaminen on suorastaan mukavaa, joten rahaakin palaa valitettavasti huomattavasti aiempaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, itse kun olin ylipainoinen, ostin paljon vähemmän vaatteita kuin normaalipainoisena. En viitsinyt panostaa ollenkaan ulkonäkööni, koska esim. meikki tai kauniit vaatteet tuntuivat menevän kumminkin täysin hukkaan tynnyrin muotoisen ämmän päällä. Joten hyväksyin sen että minä nyt vaan olen ruma ja kuljin Tarjoustalon väljissä rytkyissä, meikittä ja tukka ponnarilla.
Hassua kyllä, nyt kun olen normaalipainon ylärajoilla (Cambridgella laihduttanut ja vielä on muutama kg tavoitepainoon), tunnen itseni paljon epävarmemmaksi ulkonäöstäni kuin läskinä. Ennen oli helppoa - en miettinyt ulkonäköäni lainkaan, menin ja elin vaan. Nyt taas on tulleet takaisin teini-iän murheet rumasta naamasta, rumasta takapuolesta, riippuvista ja oudoista tisseistä jne. Haluaisin takaisin sen itsevarmuuden, joka ei välitä pätkääkään siitä miltä näytän, mutta jostain syystä mulla normaalipainon myötä aktivoitui ulkonäköpakkomielle.
Olen huomannut saman. Mitä enemmän laihduin, sitä enemmän murehdin painoani: pelko lihomisesta ja paluusta entisiin mittoihin varjosti joka ikistä suupalaa ja sairaspäivää, kun en päässyt liikkumaan. Koko ajan piti laihtua, jotta näyttäisin paremmalta. Ei siinä ehkä muuten mitään, mutta paino oli jo 53kg (ja pituutta 165cm), eli laihtua ei todellakaan tarvinnut. Yhden ongelman korvasi toinen...
Olen ap:n kanssa täysi samaa mieltä (paitsi että inhoan virolaistyyliä, tykkään itse hipimmästä). Lisään vielä, että se, ettei "tarvitse" pukeutua tummiin väreihin, kaunistaa myös. Ei ole niin tunkkaisen näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipainoiset bloggaajat ostelevat jatkuvasti kamalia trikoorättejä, eivätkä koskaan silti näytä hyviltä. Jos läskiä ja ulokkeita on liikaa, lopputulos ei koskaan ole kaunista katseltavaa. Siinä ei uudet rätit tai merkkilaukut auta tippaakaan.
Paras kauneusvinkki on hymy ja hyvä itseluottamus, hotein tuntemani nainen on reilusti ylipainoinen mutta sinut itsensä kanssa ja ystävällinen muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoiset bloggaajat ostelevat jatkuvasti kamalia trikoorättejä, eivätkä koskaan silti näytä hyviltä. Jos läskiä ja ulokkeita on liikaa, lopputulos ei koskaan ole kaunista katseltavaa. Siinä ei uudet rätit tai merkkilaukut auta tippaakaan.
Ihmettelen muutenkin sitä trikoorättityyliä, koska se on juuri pahin ylipainoiselle. Oikean kokoiset, vähän jäykemmistä materiaaleista tehdyt vaatteet näyttäisivät paljon paremmilta, esim. hyvin istuva kotelomekko jonka päällä vyötärönseudun peittävä jakku tms.
Aina kaikissa tyyliohjelmissa kun iso nainen tulee stailattavaksi, ekaksi otetaan pois ne "muka peittävät" trikoiset isot roikottimet, ja laitetaan päälle istuvampaa, mutta sopivassa koossa niin ettei vaate uppoa makkaranväleihin ja myötäile joka muhkuraa.
Höpö höpö ap.
Normaalipaino ei pelkästään tee kenestäkään kaunista ! Kyllä se kauneuden määritelmä on ihan jokin muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse varmaan ylipainoisena ostelin vaatetta enemmän kun olen aina ollut lihava. Pakko kai se on itsensä edes jotenkin hyväksyä silloin... eri juttu varmaan niillä jotka lihovat yhtäkkiä ja ovat olleet aiemmin hoikkia. Itse olin ylipainoinen 20 vuotta... Suorataan ahmin itsenä hyväksymisblogeja ja xl bloggaajien tyyliä. Nyt kun katson samoja blogeja, oikeasti ajattelen että voi kun tuokin näyttäisi paremmalta hoikempana, ja niin että olisi raikkaammat värisävyt vaatteissa...Ne muhkurat vaan näkyy ja tuntuu epämukvailta, sen tietää kaikki ylipainoiset.
Kun vertaa vaikka bloggaajaa, jolla musta trikoomekko 20 versiona kaapissa, paksu meikki, shokkiväri tukassa ja lyhyt tukka, paksut silmälasit, merkkilaukku, tekokynnet jne vaikka normaalipainoiseen jolla luonnollisen värinen, pitkä tukka, kevyt meikki, istuvat farkut ja vaikka valkoinen pitsitoppi päällä, pikkulaukku ylioolan jne niin sillä normaalipainoisella menee huomattavasti vähemmän siihen ulkonäköön aikaa ja rahaa ja varmasti näyttää paremmalta ja nuoremmalta.
Tuo juuri, että "ylipainoinenkin voi näyttää hyvältä kun huolehtii itsestään" on sitä markkinoiden ylipainoisten huijaamista, on pakko käyttää siihen ulkonäköön ja tyyliin rahaa jotta näyttää ihmismäiseltä. Kyllä sitä shokeeraavaa ja yliampuvaa tyyliä näkee enemmän ylipainoisilla kuin normaalipainoisilla. Ja ymmärrän sen, koska ostelemella saa olon tuntumaan siltä, että on normaali ja voi shoppailla hyvää ulkonäköä. Kun oikeasti kaikki lähtee siitä kropasta. Kun näyttää hyvältä niissä tyköistuvissa vaatteissa, ei kukaan huomaan sun rakennekynsiä tai luomiväriä. Näyttää vaan upealta aina. Yliapainoisella huomataan ne kynnet ja laukku kun ne pompahtaa siitä muusta esiin.
Vierailija kirjoitti:
Paras kauneusvinkki on hymy ja hyvä itseluottamus, hotein tuntemani nainen on reilusti ylipainoinen mutta sinut itsensä kanssa ja ystävällinen muille.
Mitäs jos hoikka tai normaalipainoinen on sellainen? Menee upeudessa sen ylipainoisen ohi aivan varmasti.
Aloituksessa puhuin vain fyysisisistä ominaisuukista. Myös hoikka voi olla kaunis sisältä.v Vai huomataanko yliapainoisen ystävällisyys paremmin? Kun ihmiset ovat taipuvaisia etsimään aina hyviä asioita muista ihmisistä vuorovaikutustilanteissa, lihavasta voidaan helpommin ajatella että " Maija on lihava mutta hänellä on hyvä sydän" vaikka hoikka Tarja olisi yhtä mukava muille sitä ei huomata yhtä helposti kun Tarja on hyvän näköinen?
Itse olen aina rakastanut pukeutumista, vaikka lievästi ylipainoinen olenkin aina ollut. Vartalo on mallia tiimalasi, ja mittasuhteet sopivat hyvin ketjuliikkeiden vaatteisiin. Nyt kun olen lihonut yli tästä, niin vaatteiden ostaminen on loppunut lähes seinään, että kaikkiin tuo teoriasi ei kai päde. Onneksi elämäntaparemontti on alkanut hyvin, syksyllä sitten taas pääsee kunnolla shoppailun makuun :)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina rakastanut pukeutumista, vaikka lievästi ylipainoinen olenkin aina ollut. Vartalo on mallia tiimalasi, ja mittasuhteet sopivat hyvin ketjuliikkeiden vaatteisiin. Nyt kun olen lihonut yli tästä, niin vaatteiden ostaminen on loppunut lähes seinään, että kaikkiin tuo teoriasi ei kai päde. Onneksi elämäntaparemontti on alkanut hyvin, syksyllä sitten taas pääsee kunnolla shoppailun makuun :)
Niin meillä on eri tausta, kun itse olen ollut aina ylipainoinen, ja nyt vasta hoikistunut. Jos olisi mennyt kuten sinulla, voisi olla eri tilanne. Jos ei ole niin lihava, että se kunnolla näkyy, sillä ei ole merkitystä (en puhu siis painoindekseistä). Itse olin niin lihava, että vatsa, käsivarret ja kaksoisleuka roikkui. Ihan sama, mitkä vaattet oli päällä, sen näkee ihan valokuvistakin. Lihavuus näkyy ensimmäisenä, ei se minkävärinen paita on päällä.
Itselleni kävi niin, että lihottanut en enää ostele vaatteita lainkaan. Kun mikään EI näytä hyvältä. Ennen olin hoikka/normaalipainoinen, ja kaikki näytti hyvältä päällä, joten tiedän kyllä mikä se paras kaunistautumiskonsti olisi. En usko että mikään vaate tekisi minusta hyvän näköisen taas.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi niin, että lihottanut en enää ostele vaatteita lainkaan. Kun mikään EI näytä hyvältä. Ennen olin hoikka/normaalipainoinen, ja kaikki näytti hyvältä päällä, joten tiedän kyllä mikä se paras kaunistautumiskonsti olisi. En usko että mikään vaate tekisi minusta hyvän näköisen taas.
Jos olisit ollut 20 vuotta lihava, nuoresta asti, pakko olisi joskus yrittää hyväksyä itsensä = ostella xl muodin vaatteita ja yrittää olla "upea". Sitä juuri ne xl-muodin kauppiaat yrittävät, "hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, voit silti näyttää upealta näissä vaatteissa" ...
Alue: Aihe vapaa
Vielä halvempi kauneuskikka on hyvä ryhti ja terve itsetunto. Harvinainen ominaisuus nykyään! Kauniskin nainen saa itsensä näyttämään ihan hiireltä, jos kävelee hartiat lyhytyssä ja koko olemus huokuu anteeksipyyntöä kaikilta kanssaihmisiltä.