Onko todellisuus dualistinen vai onko se vain meidän tapamme hahmottaa asioita?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulta ainakin hävisi kaikki kunnianhimo ja oikeastaan elämänhalukin kun luovuin dualismista. Mulla on ihan sama olenko täällä vai siellä, teenkö sitä tai tätä. Kuvitelmani todellisuudesta ovat harhaa lopulta kuitenkin.

Tuo tila on väistämätön useimmille jotka tulevat näkemään ihmisten näkemän maailman harhanomaisuuden ja ei-dualismin. Siitä sanotaan, että "askeleen päässä masennuksesta, askeleen päässä valaistumisesta". Henkisesti se on tietoisempi ja siten edistyneempi tila kuin se, jossa sokeasti uskoo kaiken mitä aistit ja ihmisten opettamat ehdollistumat väittävät, eikä kyseenalaista mitään.

Käyttäjä102 kirjoitti:

Se on vain ihmisen mielessä. Minun edessäni on nyt vesikannuksi kutsumamme esine, ja sillä näyttäisi olevan sisäpuoli ja ulkopuoli. Mutta nämä ovat vain ihmisen antamia kuvaavia nimityksiä, joilla esineen eri aspekteja kuvataan funktion mukaan, jotta niistä voidaan puhua. Todellisuudessa se on tietysti yhtenäinen objekti.

Toisaalta sekin jo, että ihminen hahmottaa vesikannun, on omanlaisensa dualismin muoto. Todellisuudessahan tässä on vain atomeita värisemässä ja eri tavoin konsentroituneena, ja jokin erilainen olento voisi tulkita saman ihan muuten kuin vesikannuiksi ja työpöydäksi ja tietokoneeksi. 

Dualismi on myös ihmisen hengellisen ja henkisen ahdistuksen ydinjuuri. Raamattu kuvaa prosessia, jossa dualismi hyvän ja pahan välille syntyi ihmisen mielessä, syntiinlankeemuksena. Siitä asti on ihminen nähnyt hyvää ja pahaa, rumaa ja kaunista, älykästä ja tyhmää, olevaista ja olematonta, ihmisen ja Jumalan, itsensä ja toisen, silti vaikka kaikki onkin vain sama yksi ilmenemässä. 

Poimit esimerkiksi parin (sisäpuoli ja ulkopuoli), jonka dualismi perustuukin ihmisnäkökulmasta funktionaaliseen ajatteluun, ja tästä olen samaa mieltä, kuten aiemmin totesin, mutta miten on symmetristen muotojen laita mielestäsi? Onko mielestäsi hahmotusvirhe olettaa, että fysikaalinen muoto on kaksinainen niissä esineissä, joissa hahmotamme fysikaalisen muodon kaksinaiseksi? Ajatteletko, että jo korrespondenssin arvioiminen on mahdotonta?

up

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Se on vain ihmisen mielessä. Minun edessäni on nyt vesikannuksi kutsumamme esine, ja sillä näyttäisi olevan sisäpuoli ja ulkopuoli. Mutta nämä ovat vain ihmisen antamia kuvaavia nimityksiä, joilla esineen eri aspekteja kuvataan funktion mukaan, jotta niistä voidaan puhua. Todellisuudessa se on tietysti yhtenäinen objekti.

Toisaalta sekin jo, että ihminen hahmottaa vesikannun, on omanlaisensa dualismin muoto. Todellisuudessahan tässä on vain atomeita värisemässä ja eri tavoin konsentroituneena, ja jokin erilainen olento voisi tulkita saman ihan muuten kuin vesikannuiksi ja työpöydäksi ja tietokoneeksi. 

Dualismi on myös ihmisen hengellisen ja henkisen ahdistuksen ydinjuuri. Raamattu kuvaa prosessia, jossa dualismi hyvän ja pahan välille syntyi ihmisen mielessä, syntiinlankeemuksena. Siitä asti on ihminen nähnyt hyvää ja pahaa, rumaa ja kaunista, älykästä ja tyhmää, olevaista ja olematonta, ihmisen ja Jumalan, itsensä ja toisen, silti vaikka kaikki onkin vain sama yksi ilmenemässä. 

Poimit esimerkiksi parin (sisäpuoli ja ulkopuoli), jonka dualismi perustuukin ihmisnäkökulmasta funktionaaliseen ajatteluun, ja tästä olen samaa mieltä, kuten aiemmin totesin, mutta miten on symmetristen muotojen laita mielestäsi? Onko mielestäsi hahmotusvirhe olettaa, että fysikaalinen muoto on kaksinainen niissä esineissä, joissa hahmotamme fysikaalisen muodon kaksinaiseksi? Ajatteletko, että jo korrespondenssin arvioiminen on mahdotonta?

Ei kai se mikään hahmotusvirhe ole, vaan ihmiselle ominainen käytännöllinen tapa puhua muodon tasolla olevasta ilmiöstä. Muitakin mahdollisia tapoja on, ja luonto toimii hyvin myös ilman ihmistä määrittelemässä näitä asioita millään tavalla. Ne eivät siis mitenkään ole perimmäisen todellisuuden olemusta vaan ihmisten mielissä olevia käsitteitä ja määrittelyjä. 

Toisaalta koko ihmisen näkemä fysikaalinen muodon todellisuus on omassa näkemyksessäni itsessään "ajatusvirhe", joka perustuu ihmiselle ominaiseen oletukseen erillisyydestä ja dualismista. Jo hyvin kauan sitten Buddha totesi muodon olevan tyhjyyttä ja tyhjyyden muotoa. Siinä missä näemme kiinteän esineen, voisi joku todeta olevan vain erilaisia alkeishiukkasia joiden sisällä ja välillä on valtavat määrät tyhjää, kuin avaruus tähtineen ja planeettoineen, tai jopa vain energiaa. Jos havainnoitsija olisi riittävän pieni, hänelle se mitä valtava ihminen kutsuu pöydäksi olisi kokonainen maailmankaikkeus eikä hän erottaisi pöydän hahmoa ollenkaan. Toisaalta se mitä me kutsumme tyhjyydeksi ei välttämättä ole erilaisille havainnoijille tyhjää. Ihminen hahmottaa kehonsa aistien ja ehdollistumiensa ja uskomustensa mukaan, ja kutsuu sitä todellisuudeksi, silti vaikka toisenlaiset elämänmuodot näkevät samassa paikassa erilaisen todellisuuden.

Käyttäjä102 kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Se on vain ihmisen mielessä. Minun edessäni on nyt vesikannuksi kutsumamme esine, ja sillä näyttäisi olevan sisäpuoli ja ulkopuoli. Mutta nämä ovat vain ihmisen antamia kuvaavia nimityksiä, joilla esineen eri aspekteja kuvataan funktion mukaan, jotta niistä voidaan puhua. Todellisuudessa se on tietysti yhtenäinen objekti.

Toisaalta sekin jo, että ihminen hahmottaa vesikannun, on omanlaisensa dualismin muoto. Todellisuudessahan tässä on vain atomeita värisemässä ja eri tavoin konsentroituneena, ja jokin erilainen olento voisi tulkita saman ihan muuten kuin vesikannuiksi ja työpöydäksi ja tietokoneeksi. 

Dualismi on myös ihmisen hengellisen ja henkisen ahdistuksen ydinjuuri. Raamattu kuvaa prosessia, jossa dualismi hyvän ja pahan välille syntyi ihmisen mielessä, syntiinlankeemuksena. Siitä asti on ihminen nähnyt hyvää ja pahaa, rumaa ja kaunista, älykästä ja tyhmää, olevaista ja olematonta, ihmisen ja Jumalan, itsensä ja toisen, silti vaikka kaikki onkin vain sama yksi ilmenemässä. 

Poimit esimerkiksi parin (sisäpuoli ja ulkopuoli), jonka dualismi perustuukin ihmisnäkökulmasta funktionaaliseen ajatteluun, ja tästä olen samaa mieltä, kuten aiemmin totesin, mutta miten on symmetristen muotojen laita mielestäsi? Onko mielestäsi hahmotusvirhe olettaa, että fysikaalinen muoto on kaksinainen niissä esineissä, joissa hahmotamme fysikaalisen muodon kaksinaiseksi? Ajatteletko, että jo korrespondenssin arvioiminen on mahdotonta?

Ei kai se mikään hahmotusvirhe ole, vaan ihmiselle ominainen käytännöllinen tapa puhua muodon tasolla olevasta ilmiöstä. Muitakin mahdollisia tapoja on, ja luonto toimii hyvin myös ilman ihmistä määrittelemässä näitä asioita millään tavalla. Ne eivät siis mitenkään ole perimmäisen todellisuuden olemusta vaan ihmisten mielissä olevia käsitteitä ja määrittelyjä. 

Toisaalta koko ihmisen näkemä fysikaalinen muodon todellisuus on omassa näkemyksessäni itsessään "ajatusvirhe", joka perustuu ihmiselle ominaiseen oletukseen erillisyydestä ja dualismista. Jo hyvin kauan sitten Buddha totesi muodon olevan tyhjyyttä ja tyhjyyden muotoa. Siinä missä näemme kiinteän esineen, voisi joku todeta olevan vain erilaisia alkeishiukkasia joiden sisällä ja välillä on valtavat määrät tyhjää, kuin avaruus tähtineen ja planeettoineen, tai jopa vain energiaa. Jos havainnoitsija olisi riittävän pieni, hänelle se mitä valtava ihminen kutsuu pöydäksi olisi kokonainen maailmankaikkeus eikä hän erottaisi pöydän hahmoa ollenkaan. Toisaalta se mitä me kutsumme tyhjyydeksi ei välttämättä ole erilaisille havainnoijille tyhjää. Ihminen hahmottaa kehonsa aistien ja ehdollistumiensa ja uskomustensa mukaan, ja kutsuu sitä todellisuudeksi, silti vaikka toisenlaiset elämänmuodot näkevät samassa paikassa erilaisen todellisuuden.

Olet siis samaa mieltä kanssani. Se ei ole hahmotusvirhe, vaan vastaavuus inhimillisen havaintosysteemin ja fysikaalisen esinetodellisuuden välillä on vahva; arvioitavissa ja todennettavissa.

Kirjoitit nimittäin toisessa kommentissasi (nro 21), että "...Henkisesti se on tietoisempi ja siten edistyneempi tila kuin se, jossa sokeasti uskoo kaiken mitä aistit ja ihmisten opettamat ehdollistumat väittävät, eikä kyseenalaista mitään." Kyllä me ihmiset pääsääntöisesti voimme luottaa aisteihimme, ja tässä tullaankin edellä esittelemääni pragmatistiseen tietoteoriaan inhimillisen hahmottamisen ja fysikaalisen todellisuuden vastaavuuden arvioinnissa. Esim. jo se, että pystyit kirjoittamaan ja lähettämään tuon kommentin tälle palstalle, on osoitus siitä, että luotit onnistuneesti aistihavaintoihisi, jotka ovat kielen käsitteistön ja inhimillisen havaintosysteemin suodattamia.

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Se on vain ihmisen mielessä. Minun edessäni on nyt vesikannuksi kutsumamme esine, ja sillä näyttäisi olevan sisäpuoli ja ulkopuoli. Mutta nämä ovat vain ihmisen antamia kuvaavia nimityksiä, joilla esineen eri aspekteja kuvataan funktion mukaan, jotta niistä voidaan puhua. Todellisuudessa se on tietysti yhtenäinen objekti.

Toisaalta sekin jo, että ihminen hahmottaa vesikannun, on omanlaisensa dualismin muoto. Todellisuudessahan tässä on vain atomeita värisemässä ja eri tavoin konsentroituneena, ja jokin erilainen olento voisi tulkita saman ihan muuten kuin vesikannuiksi ja työpöydäksi ja tietokoneeksi. 

Dualismi on myös ihmisen hengellisen ja henkisen ahdistuksen ydinjuuri. Raamattu kuvaa prosessia, jossa dualismi hyvän ja pahan välille syntyi ihmisen mielessä, syntiinlankeemuksena. Siitä asti on ihminen nähnyt hyvää ja pahaa, rumaa ja kaunista, älykästä ja tyhmää, olevaista ja olematonta, ihmisen ja Jumalan, itsensä ja toisen, silti vaikka kaikki onkin vain sama yksi ilmenemässä. 

Poimit esimerkiksi parin (sisäpuoli ja ulkopuoli), jonka dualismi perustuukin ihmisnäkökulmasta funktionaaliseen ajatteluun, ja tästä olen samaa mieltä, kuten aiemmin totesin, mutta miten on symmetristen muotojen laita mielestäsi? Onko mielestäsi hahmotusvirhe olettaa, että fysikaalinen muoto on kaksinainen niissä esineissä, joissa hahmotamme fysikaalisen muodon kaksinaiseksi? Ajatteletko, että jo korrespondenssin arvioiminen on mahdotonta?

Ei kai se mikään hahmotusvirhe ole, vaan ihmiselle ominainen käytännöllinen tapa puhua muodon tasolla olevasta ilmiöstä. Muitakin mahdollisia tapoja on, ja luonto toimii hyvin myös ilman ihmistä määrittelemässä näitä asioita millään tavalla. Ne eivät siis mitenkään ole perimmäisen todellisuuden olemusta vaan ihmisten mielissä olevia käsitteitä ja määrittelyjä. 

Toisaalta koko ihmisen näkemä fysikaalinen muodon todellisuus on omassa näkemyksessäni itsessään "ajatusvirhe", joka perustuu ihmiselle ominaiseen oletukseen erillisyydestä ja dualismista. Jo hyvin kauan sitten Buddha totesi muodon olevan tyhjyyttä ja tyhjyyden muotoa. Siinä missä näemme kiinteän esineen, voisi joku todeta olevan vain erilaisia alkeishiukkasia joiden sisällä ja välillä on valtavat määrät tyhjää, kuin avaruus tähtineen ja planeettoineen, tai jopa vain energiaa. Jos havainnoitsija olisi riittävän pieni, hänelle se mitä valtava ihminen kutsuu pöydäksi olisi kokonainen maailmankaikkeus eikä hän erottaisi pöydän hahmoa ollenkaan. Toisaalta se mitä me kutsumme tyhjyydeksi ei välttämättä ole erilaisille havainnoijille tyhjää. Ihminen hahmottaa kehonsa aistien ja ehdollistumiensa ja uskomustensa mukaan, ja kutsuu sitä todellisuudeksi, silti vaikka toisenlaiset elämänmuodot näkevät samassa paikassa erilaisen todellisuuden.

Olet siis samaa mieltä kanssani. Se ei ole hahmotusvirhe, vaan vastaavuus inhimillisen havaintosysteemin ja fysikaalisen esinetodellisuuden välillä on vahva; arvioitavissa ja todennettavissa.

Kirjoitit nimittäin toisessa kommentissasi (nro 21), että "...Henkisesti se on tietoisempi ja siten edistyneempi tila kuin se, jossa sokeasti uskoo kaiken mitä aistit ja ihmisten opettamat ehdollistumat väittävät, eikä kyseenalaista mitään." Kyllä me ihmiset pääsääntöisesti voimme luottaa aisteihimme, ja tässä tullaankin edellä esittelemääni pragmatistiseen tietoteoriaan inhimillisen hahmottamisen ja fysikaalisen todellisuuden vastaavuuden arvioinnissa. Esim. jo se, että pystyit kirjoittamaan ja lähettämään tuon kommentin tälle palstalle, on osoitus siitä, että luotit onnistuneesti aistihavaintoihisi, jotka ovat kielen käsitteistön ja inhimillisen havaintosysteemin suodattamia.

Olen samaa mieltä kanssasi, paitsi että en pohjimmiltaan usko fysikaaliseen esinetodellisuuteen. Mutta tiedän että ihmiset kokevat sellaisen, myös minä, ja kyllä se on varsin koherentti ja johdonmukainen illuusio, niin että samat luonnonlait näyttävät toistuvasti toimivan, ihmisten aistit näyttävät pääosin saman todellisuuden kun he katsovat samaa kohdetta jne. Muuten olisi tosiaan tällä tasolla ihan mahdotonta toimia. 

Käyttäjä102 kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Se on vain ihmisen mielessä. Minun edessäni on nyt vesikannuksi kutsumamme esine, ja sillä näyttäisi olevan sisäpuoli ja ulkopuoli. Mutta nämä ovat vain ihmisen antamia kuvaavia nimityksiä, joilla esineen eri aspekteja kuvataan funktion mukaan, jotta niistä voidaan puhua. Todellisuudessa se on tietysti yhtenäinen objekti.

Toisaalta sekin jo, että ihminen hahmottaa vesikannun, on omanlaisensa dualismin muoto. Todellisuudessahan tässä on vain atomeita värisemässä ja eri tavoin konsentroituneena, ja jokin erilainen olento voisi tulkita saman ihan muuten kuin vesikannuiksi ja työpöydäksi ja tietokoneeksi. 

Dualismi on myös ihmisen hengellisen ja henkisen ahdistuksen ydinjuuri. Raamattu kuvaa prosessia, jossa dualismi hyvän ja pahan välille syntyi ihmisen mielessä, syntiinlankeemuksena. Siitä asti on ihminen nähnyt hyvää ja pahaa, rumaa ja kaunista, älykästä ja tyhmää, olevaista ja olematonta, ihmisen ja Jumalan, itsensä ja toisen, silti vaikka kaikki onkin vain sama yksi ilmenemässä. 

Poimit esimerkiksi parin (sisäpuoli ja ulkopuoli), jonka dualismi perustuukin ihmisnäkökulmasta funktionaaliseen ajatteluun, ja tästä olen samaa mieltä, kuten aiemmin totesin, mutta miten on symmetristen muotojen laita mielestäsi? Onko mielestäsi hahmotusvirhe olettaa, että fysikaalinen muoto on kaksinainen niissä esineissä, joissa hahmotamme fysikaalisen muodon kaksinaiseksi? Ajatteletko, että jo korrespondenssin arvioiminen on mahdotonta?

Ei kai se mikään hahmotusvirhe ole, vaan ihmiselle ominainen käytännöllinen tapa puhua muodon tasolla olevasta ilmiöstä. Muitakin mahdollisia tapoja on, ja luonto toimii hyvin myös ilman ihmistä määrittelemässä näitä asioita millään tavalla. Ne eivät siis mitenkään ole perimmäisen todellisuuden olemusta vaan ihmisten mielissä olevia käsitteitä ja määrittelyjä. 

Toisaalta koko ihmisen näkemä fysikaalinen muodon todellisuus on omassa näkemyksessäni itsessään "ajatusvirhe", joka perustuu ihmiselle ominaiseen oletukseen erillisyydestä ja dualismista. Jo hyvin kauan sitten Buddha totesi muodon olevan tyhjyyttä ja tyhjyyden muotoa. Siinä missä näemme kiinteän esineen, voisi joku todeta olevan vain erilaisia alkeishiukkasia joiden sisällä ja välillä on valtavat määrät tyhjää, kuin avaruus tähtineen ja planeettoineen, tai jopa vain energiaa. Jos havainnoitsija olisi riittävän pieni, hänelle se mitä valtava ihminen kutsuu pöydäksi olisi kokonainen maailmankaikkeus eikä hän erottaisi pöydän hahmoa ollenkaan. Toisaalta se mitä me kutsumme tyhjyydeksi ei välttämättä ole erilaisille havainnoijille tyhjää. Ihminen hahmottaa kehonsa aistien ja ehdollistumiensa ja uskomustensa mukaan, ja kutsuu sitä todellisuudeksi, silti vaikka toisenlaiset elämänmuodot näkevät samassa paikassa erilaisen todellisuuden.

Olet siis samaa mieltä kanssani. Se ei ole hahmotusvirhe, vaan vastaavuus inhimillisen havaintosysteemin ja fysikaalisen esinetodellisuuden välillä on vahva; arvioitavissa ja todennettavissa.

Kirjoitit nimittäin toisessa kommentissasi (nro 21), että "...Henkisesti se on tietoisempi ja siten edistyneempi tila kuin se, jossa sokeasti uskoo kaiken mitä aistit ja ihmisten opettamat ehdollistumat väittävät, eikä kyseenalaista mitään." Kyllä me ihmiset pääsääntöisesti voimme luottaa aisteihimme, ja tässä tullaankin edellä esittelemääni pragmatistiseen tietoteoriaan inhimillisen hahmottamisen ja fysikaalisen todellisuuden vastaavuuden arvioinnissa. Esim. jo se, että pystyit kirjoittamaan ja lähettämään tuon kommentin tälle palstalle, on osoitus siitä, että luotit onnistuneesti aistihavaintoihisi, jotka ovat kielen käsitteistön ja inhimillisen havaintosysteemin suodattamia.

Olen samaa mieltä kanssasi, paitsi että en pohjimmiltaan usko fysikaaliseen esinetodellisuuteen. Mutta tiedän että ihmiset kokevat sellaisen, myös minä, ja kyllä se on varsin koherentti ja johdonmukainen illuusio, niin että samat luonnonlait näyttävät toistuvasti toimivan, ihmisten aistit näyttävät pääosin saman todellisuuden kun he katsovat samaa kohdetta jne. Muuten olisi tosiaan tällä tasolla ihan mahdotonta toimia. 

Mielenkiintoisia ajatuksia. Myöskään omassa "uskomusjärjestelmässäni" todellisuus (tai kaikki, mikä on) ei lähimainkaan kokonaan palaudu fysikaaliseen esineiden todellisuuteen, mutta en kuitenkaan oleta fysikaalisen todellisuuden olevan johdonmukaista illuusiota.

Luin viime kesänä Eckhart Tollen Läsnäolon voiman ja sain kiinni monista hänen esittämistään non-duaalisista ajatuksista, vaikken jaakaan niitä :)

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Se on vain ihmisen mielessä. Minun edessäni on nyt vesikannuksi kutsumamme esine, ja sillä näyttäisi olevan sisäpuoli ja ulkopuoli. Mutta nämä ovat vain ihmisen antamia kuvaavia nimityksiä, joilla esineen eri aspekteja kuvataan funktion mukaan, jotta niistä voidaan puhua. Todellisuudessa se on tietysti yhtenäinen objekti.

Toisaalta sekin jo, että ihminen hahmottaa vesikannun, on omanlaisensa dualismin muoto. Todellisuudessahan tässä on vain atomeita värisemässä ja eri tavoin konsentroituneena, ja jokin erilainen olento voisi tulkita saman ihan muuten kuin vesikannuiksi ja työpöydäksi ja tietokoneeksi. 

Dualismi on myös ihmisen hengellisen ja henkisen ahdistuksen ydinjuuri. Raamattu kuvaa prosessia, jossa dualismi hyvän ja pahan välille syntyi ihmisen mielessä, syntiinlankeemuksena. Siitä asti on ihminen nähnyt hyvää ja pahaa, rumaa ja kaunista, älykästä ja tyhmää, olevaista ja olematonta, ihmisen ja Jumalan, itsensä ja toisen, silti vaikka kaikki onkin vain sama yksi ilmenemässä. 

Poimit esimerkiksi parin (sisäpuoli ja ulkopuoli), jonka dualismi perustuukin ihmisnäkökulmasta funktionaaliseen ajatteluun, ja tästä olen samaa mieltä, kuten aiemmin totesin, mutta miten on symmetristen muotojen laita mielestäsi? Onko mielestäsi hahmotusvirhe olettaa, että fysikaalinen muoto on kaksinainen niissä esineissä, joissa hahmotamme fysikaalisen muodon kaksinaiseksi? Ajatteletko, että jo korrespondenssin arvioiminen on mahdotonta?

Ei kai se mikään hahmotusvirhe ole, vaan ihmiselle ominainen käytännöllinen tapa puhua muodon tasolla olevasta ilmiöstä. Muitakin mahdollisia tapoja on, ja luonto toimii hyvin myös ilman ihmistä määrittelemässä näitä asioita millään tavalla. Ne eivät siis mitenkään ole perimmäisen todellisuuden olemusta vaan ihmisten mielissä olevia käsitteitä ja määrittelyjä. 

Toisaalta koko ihmisen näkemä fysikaalinen muodon todellisuus on omassa näkemyksessäni itsessään "ajatusvirhe", joka perustuu ihmiselle ominaiseen oletukseen erillisyydestä ja dualismista. Jo hyvin kauan sitten Buddha totesi muodon olevan tyhjyyttä ja tyhjyyden muotoa. Siinä missä näemme kiinteän esineen, voisi joku todeta olevan vain erilaisia alkeishiukkasia joiden sisällä ja välillä on valtavat määrät tyhjää, kuin avaruus tähtineen ja planeettoineen, tai jopa vain energiaa. Jos havainnoitsija olisi riittävän pieni, hänelle se mitä valtava ihminen kutsuu pöydäksi olisi kokonainen maailmankaikkeus eikä hän erottaisi pöydän hahmoa ollenkaan. Toisaalta se mitä me kutsumme tyhjyydeksi ei välttämättä ole erilaisille havainnoijille tyhjää. Ihminen hahmottaa kehonsa aistien ja ehdollistumiensa ja uskomustensa mukaan, ja kutsuu sitä todellisuudeksi, silti vaikka toisenlaiset elämänmuodot näkevät samassa paikassa erilaisen todellisuuden.

Olet siis samaa mieltä kanssani. Se ei ole hahmotusvirhe, vaan vastaavuus inhimillisen havaintosysteemin ja fysikaalisen esinetodellisuuden välillä on vahva; arvioitavissa ja todennettavissa.

Kirjoitit nimittäin toisessa kommentissasi (nro 21), että "...Henkisesti se on tietoisempi ja siten edistyneempi tila kuin se, jossa sokeasti uskoo kaiken mitä aistit ja ihmisten opettamat ehdollistumat väittävät, eikä kyseenalaista mitään." Kyllä me ihmiset pääsääntöisesti voimme luottaa aisteihimme, ja tässä tullaankin edellä esittelemääni pragmatistiseen tietoteoriaan inhimillisen hahmottamisen ja fysikaalisen todellisuuden vastaavuuden arvioinnissa. Esim. jo se, että pystyit kirjoittamaan ja lähettämään tuon kommentin tälle palstalle, on osoitus siitä, että luotit onnistuneesti aistihavaintoihisi, jotka ovat kielen käsitteistön ja inhimillisen havaintosysteemin suodattamia.

Olen samaa mieltä kanssasi, paitsi että en pohjimmiltaan usko fysikaaliseen esinetodellisuuteen. Mutta tiedän että ihmiset kokevat sellaisen, myös minä, ja kyllä se on varsin koherentti ja johdonmukainen illuusio, niin että samat luonnonlait näyttävät toistuvasti toimivan, ihmisten aistit näyttävät pääosin saman todellisuuden kun he katsovat samaa kohdetta jne. Muuten olisi tosiaan tällä tasolla ihan mahdotonta toimia. 

Mielenkiintoisia ajatuksia. Myöskään omassa "uskomusjärjestelmässäni" todellisuus (tai kaikki, mikä on) ei lähimainkaan kokonaan palaudu fysikaaliseen esineiden todellisuuteen, mutta en kuitenkaan oleta fysikaalisen todellisuuden olevan johdonmukaista illuusiota.

Luin viime kesänä Eckhart Tollen Läsnäolon voiman ja sain kiinni monista hänen esittämistään non-duaalisista ajatuksista, vaikken jaakaan niitä :)

Ei ei-duaalisia ajatuksia kenenkään kannata suoraan jakaakaan, ellei ole kokenut. Eckhart Tollen tapaiset kirjoittajat kuvaavat niitä siksi, että ihmiset innostuisivat etsimään omaa kokemusta, ei siksi että joku heidän selityksensä perusteella omaksuisi sen siitä vaan uudeksi uskomukseksi, osaksi maailmankuvaansa.

Missä se on sitten jos siitä ei ole edes ajatusta?

Ei muistoa ei mitään?