Lue keskustelun säännöt.
Mies täytti 40 ja muuttui vihaiseksi
17.05.2016 |
Mieheni täytti puoli vuotta sitten 40 vuotta ja muuttui. Hän on kiukkuinen kuin ampiainen jatkuvasti. Pienikin särö perhe-elämässä (vaikkapa väittely teinin kanssa läksyistä) saa hänet sulkeutumaan yksin huoneeseen ja hokemaan, että vihaa elämäänsä. Mitä ihmettä tapahtui?
Aikaa hänellä ei mitä todennäköisimmin ole suhteeseenkaan, koska valmentaa keskimmäisemme jalkapallojoukkuetta 4-5 iltaa viikossa. Tilanne on todella ahdistava, koska me koko perhe kuljemme varpaillamme ettemme lisää pilaisi hänen elämäänsä.
Mitä pitäisi tehdä? Voiko tästä selvitä?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä näin yli nelikymppisenä naisena osaa ajatella että olisin elämän ehtoopuolella. .
Riippuu siitä miten määritellään "ehtoopuolella" - eikös ehtoopuolta ole kaikki mikä tapahtuu puolen päivän jälkeen. Sen asian silmiin katsominen, että ikää on todennäköisesti vähemmän edessä kuin takana, ei tunnu hyvältä. Jotkut koittaa ajatuksen viimeiseen asti kieltää, jotkut turhautuu ja vihastuu. Samuli Putro laulaa osuvasti "Sitten seuraa otos julma: keski-ikään tulokulma näyttää liian jyrkältä, ja sut voi yli pyyhkäistä... " Kukapa siitä ei tulisi äkäiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tiukka aikataulutus aina.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljänkympin paikkeilla sitä tajuaa että elämä on ehtoopuolella. Mitä suurta edistystä millään saralla ei ole enää luvassa. Luulot omasta erinomaisuudesta karisevat, muttuu vähän kyyniseksi ja ehkä tulee jopa vihaiseksi.
Seuraavaksi on aika paljon kyse siitä että miten hyväksyy vanhenemisen. Yrittääkö takertua nuoruuteen esimerkiksi hankkimalla nuoremman naiset, vai sopeutuuko siihen että nyt alkaa uusi vaihe elämässä, sellainen millaisena muistaa oman vaarinsa. Aika monista miehistä tulee seesteisiä, sallivia ja ymmärtäväisiä vanhetessaan.
t. mies 45v
Aika hyvä kiteytys. Toisaalta voi sanoa, että ihminen toden teolla saattaa kasvaa aikuiseksi vasta yli 40-vuotiaana eli silloin alkaa olla realistinen suhde omaa itseensä, omiin kykyihinsä ja ympäröivään maailmaan sekä omaan paikkaansa siinä ympäröivässä maailmassa.
Ei ihan näinkään. Koko aikuisuuden ajan pohditaan noita asioita ne kåsitykset ja arviot muuttuu jatkuvasti. Kyllä nuoremmatkin aikuiset on ihan yhtä aikuisia. Samoin vanhukset, joilla on taas erilainen käsitys kuin niillä 40-vuotiailla. Elämä on jatkuvaa kehitystä.
Onko kenelläkään antaa minulle vaimona mitään neuvoa, että kuinka toimia tässä tilanteessa? En jaksaisi olla koko ajan surullinen ja ahdistunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka pitkään tällainen vaihe kestää?
Se riippuu niin henkilöstä, että selviääkö koskaan siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Havaintojeni mukaan melkein kaikki miehet ja naiset pimahtaa 40 vuotiaana kiukkusiks ja teinimäisiä piirteitä voi esiintyä.Ainakin ilmassa leijuu se uhka.Itsestäni huomasin uusia piirteitä ( 41v nainen) että saatan täällä osallistua aiheisiin joihin en ehkä aiemmin olisi osallistunut ja kommentoinut esim. jotain pieru ja alapää juttuja tai sitten ihan selvään jonkun teinin keksimiä.Hihittelen sitten yksin niille :D
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään antaa minulle vaimona mitään neuvoa, että kuinka toimia tässä tilanteessa? En jaksaisi olla koko ajan surullinen ja ahdistunut.
Ap
Niin, eipä tuossa oikeastaan muuta voi kuin nostaa kissa pöydälle ja jutella suoraan mikä on homman nimi. Ja mikä mättää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40+ miehenä jotenkin tunnen että elän parasta osaa elämästäni mutta täysin tyhjäkäynnillä.
Joo, siksi kaikki lapsen saaneet ovat niiiiin aikuisia, ja kaikki me lapsettomat vastuuttomia iki-teinejä. Todellakin, jo tästä kirjoittajasta sen näkee kuinka lapset tekevät avarakatseiseksi ja ymmärtäväksi, ja opettavat suhteellisuudentajua ja ajattelemaan muitakin kuin itseään. MOT.