Lue keskustelun säännöt.
Mies täytti 40 ja muuttui vihaiseksi
17.05.2016 |
Mieheni täytti puoli vuotta sitten 40 vuotta ja muuttui. Hän on kiukkuinen kuin ampiainen jatkuvasti. Pienikin särö perhe-elämässä (vaikkapa väittely teinin kanssa läksyistä) saa hänet sulkeutumaan yksin huoneeseen ja hokemaan, että vihaa elämäänsä. Mitä ihmettä tapahtui?
Aikaa hänellä ei mitä todennäköisimmin ole suhteeseenkaan, koska valmentaa keskimmäisemme jalkapallojoukkuetta 4-5 iltaa viikossa. Tilanne on todella ahdistava, koska me koko perhe kuljemme varpaillamme ettemme lisää pilaisi hänen elämäänsä.
Mitä pitäisi tehdä? Voiko tästä selvitä?
Kommentit (31)
Onkohan se vain kuitenkin legenda? Nytkö vain odottelen ja maastoudun tapettiin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle tuli 40 vuotta täytettyä mieleen, että elinvuosia on enemmän takana kuin edessä (näin useimmilla). Se mietitytti, saattoi tuoda negatiivisiakin tuntemuksia. Itse päätin alkaa tehdä kaikkea kivaa ja alkaa toteuttaa pieniä haaveitani.
Hommaa sille möyhyjä niin rentoutuu. En kyllä tajua mitä kiukuttelemista iästään voi olla?
M. 45.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sitä nyt alkaa ketuttaa kun ei heppi enää nouse niin kuin ennen kun pystyi vetämään ensin salarakkaan luona ja sitten vielä illalla omaa vaimoa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan se vain kuitenkin legenda? Nytkö vain odottelen ja maastoudun tapettiin?
Ap
Voihan se olla. Mutta onhan naisillekin vaihdevuosiin lääkkeitä, että kai sitä testoakin saa purkista. Ainoa vaan, että pitäis miehen sitten mennä sinne lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljänkympin kriisi. Te olette pilanneet hänen elämänsä!
Ihme niuhotus ja nillittäminen alkoi neljänkympin kieppeillä. Mun miehellä se alkoi 38 vuotiaana, mutta hän onkin vanhoihin nahkoihin syntynyt.
Ei ihan joka päiväistä, muttei se kivaakaan ole, kun aina tiedä mitenpäin olisi. Toisinaan on fiilis, että talossa on lisäteini. Sillä erolla, että teinit meillä on sentään järkeviä.
Tilanne himassa alkoi helpottamaan, kun MÄ tajusin mistä on kyse. Hän ei ikimaailmassa myönnä, että hänellä on moisia kasvuvaiheita, että hänkin on ihan tavallinen ikääntyvä ihminen ja on normaalia vanheta.
Mä osaan nyt luovia ja antaa tilaa miehen tuhahteluille.
Vanhemmat tyttökaverit kertovat, että tuo vaihe miehellä helpottaa vuodessa, kahdessa. Sitten tulee seesteistä ennen viidenkympin villitystä. Silloin ne vasta hönttejä onkin. Hyvässä lykyssä omat vaihdevuodet tipahtaa tuohon miehen seesteiseen vaiheeseen. Ilmassa on paljon perkeleitä, jos molemmat ikäkriiseilee samaan aikaan.
Rutkasti myötätuntoa APlle. Kärsivällisyyttä ja voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ihan sama juttu. Olenkin sanonut miehelle, että sillä on ilmiselvä neljänkympin kriisi. Ei myönnä mitään, ei myöskään puhu tuntemuksistaan. Toivottavasti lausahdukseni ainakin saa hänet miettimään asiaa. Joskus tuntuu, että hermo menee itselläkin ainaiseen murjotukseen.
Luki netistä millaista elämä olisi jos olisi mgtow ja masentui omastaan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo 40 aikamoinen rajapyykki, silloin on varsinainen nuoruus takana, niin se vain on. Se aiheuttaa myös sellaisia ajatuksia että mitäs tässä nyt on saatu aikaan, koska todennäköisesti tulevaisuudessa ei enää mitään kovin ihmeellistä tapahdu, ainakaan positiivista. Tai näin voi ruveta ajattelemaan ainakin.
Eli kyse ikäkriisistä selvästi, kyllähän se ohi menee ajan kanssa.
Jos kyse olisi hormonaalisista muutoksista niin ne eivät ala yhtäkkiä kun täyttää 40v, vaan vähitellen. Mutta ainahan voi testosteroniarvot (ja kilpirauhashormonit) tarkistuttaa.
Kyllä noita ikäkriisejä tulee useimmille jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Luki netistä millaista elämä olisi jos olisi mgtow ja masentui omastaan täysin.
Oli pakko käydä googlettamassa termi mgtow. Tää palstahan ihan sivistää mua ;-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hänellä töissä jokin ongelma tai yksinkertaisesti liikaa huolehdittavaa?
Neljänkympin paikkeilla sitä tajuaa että elämä on ehtoopuolella. Mitä suurta edistystä millään saralla ei ole enää luvassa. Luulot omasta erinomaisuudesta karisevat, muttuu vähän kyyniseksi ja ehkä tulee jopa vihaiseksi.
Seuraavaksi on aika paljon kyse siitä että miten hyväksyy vanhenemisen. Yrittääkö takertua nuoruuteen esimerkiksi hankkimalla nuoremman naiset, vai sopeutuuko siihen että nyt alkaa uusi vaihe elämässä, sellainen millaisena muistaa oman vaarinsa. Aika monista miehistä tulee seesteisiä, sallivia ja ymmärtäväisiä vanhetessaan.
t. mies 45v
Vierailija kirjoitti:
Neljänkympin paikkeilla sitä tajuaa että elämä on ehtoopuolella. Mitä suurta edistystä millään saralla ei ole enää luvassa. Luulot omasta erinomaisuudesta karisevat, muttuu vähän kyyniseksi ja ehkä tulee jopa vihaiseksi.
Seuraavaksi on aika paljon kyse siitä että miten hyväksyy vanhenemisen. Yrittääkö takertua nuoruuteen esimerkiksi hankkimalla nuoremman naiset, vai sopeutuuko siihen että nyt alkaa uusi vaihe elämässä, sellainen millaisena muistaa oman vaarinsa. Aika monista miehistä tulee seesteisiä, sallivia ja ymmärtäväisiä vanhetessaan.
t. mies 45v
Aika hyvä kiteytys. Toisaalta voi sanoa, että ihminen toden teolla saattaa kasvaa aikuiseksi vasta yli 40-vuotiaana eli silloin alkaa olla realistinen suhde omaa itseensä, omiin kykyihinsä ja ympäröivään maailmaan sekä omaan paikkaansa siinä ympäröivässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Neljänkympin paikkeilla sitä tajuaa että elämä on ehtoopuolella. Mitä suurta edistystä millään saralla ei ole enää luvassa. Luulot omasta erinomaisuudesta karisevat, muttuu vähän kyyniseksi ja ehkä tulee jopa vihaiseksi.
Seuraavaksi on aika paljon kyse siitä että miten hyväksyy vanhenemisen. Yrittääkö takertua nuoruuteen esimerkiksi hankkimalla nuoremman naiset, vai sopeutuuko siihen että nyt alkaa uusi vaihe elämässä, sellainen millaisena muistaa oman vaarinsa. Aika monista miehistä tulee seesteisiä, sallivia ja ymmärtäväisiä vanhetessaan.
t. mies 45v
En mä kyllä näin yli nelikymppisenä naisena osaa ajatella että olisin elämän ehtoopuolella. On vielä pienet lapsetkin joiden kasvamista saa seurata ja mummoksikin tulen varmaan vasta yli kuusikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljänkympin paikkeilla sitä tajuaa että elämä on ehtoopuolella. Mitä suurta edistystä millään saralla ei ole enää luvassa. Luulot omasta erinomaisuudesta karisevat, muttuu vähän kyyniseksi ja ehkä tulee jopa vihaiseksi.
Seuraavaksi on aika paljon kyse siitä että miten hyväksyy vanhenemisen. Yrittääkö takertua nuoruuteen esimerkiksi hankkimalla nuoremman naiset, vai sopeutuuko siihen että nyt alkaa uusi vaihe elämässä, sellainen millaisena muistaa oman vaarinsa. Aika monista miehistä tulee seesteisiä, sallivia ja ymmärtäväisiä vanhetessaan.
t. mies 45v
En mä kyllä näin yli nelikymppisenä naisena osaa ajatella että olisin elämän ehtoopuolella. On vielä pienet lapsetkin joiden kasvamista saa seurata ja mummoksikin tulen varmaan vasta yli kuusikymppisenä.
No toisilla kypsyminen kestää pidempää, mutta vastaavasti vanhuus iskee vastaan sitten nopeammin.
Lasten myötähän sitä vasta kasvaa aikuiseksi. Se kasvattaa kun kasvattaa lapsen aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljänkympin paikkeilla sitä tajuaa että elämä on ehtoopuolella. Mitä suurta edistystä millään saralla ei ole enää luvassa. Luulot omasta erinomaisuudesta karisevat, muttuu vähän kyyniseksi ja ehkä tulee jopa vihaiseksi.
Seuraavaksi on aika paljon kyse siitä että miten hyväksyy vanhenemisen. Yrittääkö takertua nuoruuteen esimerkiksi hankkimalla nuoremman naiset, vai sopeutuuko siihen että nyt alkaa uusi vaihe elämässä, sellainen millaisena muistaa oman vaarinsa. Aika monista miehistä tulee seesteisiä, sallivia ja ymmärtäväisiä vanhetessaan.
t. mies 45v
En mä kyllä näin yli nelikymppisenä naisena osaa ajatella että olisin elämän ehtoopuolella. On vielä pienet lapsetkin joiden kasvamista saa seurata ja mummoksikin tulen varmaan vasta yli kuusikymppisenä.
No toisilla kypsyminen kestää pidempää, mutta vastaavasti vanhuus iskee vastaan sitten nopeammin.
Lasten myötähän sitä vasta kasvaa aikuiseksi. Se kasvattaa kun kasvattaa lapsen aikuiseksi.
Sitähän luovuttaa jos ajattelee että on yli nelikymppisenä jo elämän ehtoopuolella. Siinä kerkiää sitten jo olemaan vanhus viisikymppisenä ja kuolemaan pois.
Olen kuullut, että miehillekin voi tulla ns. vaihdevuodet. Testosteronivajausta.