Kun kirkkohäät loppuu, niin käykö kukaan enää rippikoulua?

Ai eikö rippikoulun tarkoitus olekaan uskonelämän vahvistaminen??

Kyllä riparilla käydään niin kauan kuin siitä hyvästä saa lahjoja.

Kyllä käy, sillä teinien tarve saada lahjoja ei katoa. Eivät myöskään katoa Leena-tädit ja Eila-mummot, jotka kauhistuisivat hengiltä, jos suvun nuoriso ei ripille astuisi.

Itse kylläkin kävin riparin koska kaveritkin meni ja halusin rippijuhlat :P

15-kesäisillä häät mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Ai eikö rippikoulun tarkoitus olekaan uskonelämän vahvistaminen??

Uskovaisille on. Mutta tapauskovaisille se on "naimalupa", mahdollisuus päästä kummiksi ja paljon lahjoja vanemmilta uskovilta sukulaisilta.

Vierailija kirjoitti:

15-kesäisillä häät mielessä?

No sepä juuri.

Kukaan ei ajattele että se on uskonvahvistus.

Tuskin se teinejä kiinnostaa, mutta itse kuulun kirkkoon vain siitä syystä, että haluan joskus kirkkohäät, mikäli menen naimisiin. Jos tämä ei ole mahdollista, eroan.

Milloin kirkkohäät on loppumassa?

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se teinejä kiinnostaa, mutta itse kuulun kirkkoon vain siitä syystä, että haluan joskus kirkkohäät, mikäli menen naimisiin. Jos tämä ei ole mahdollista, eroan.

Riittää, jos toinen kuuluu kirkkoon. Puolituttu kirkkoon kuulumaton meni viime kesänä kirkossa naimisiin. Mies kuuluu kirkkoon tai kuului ainakin silloin. Itse tuon kertoi jossain yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Ai eikö rippikoulun tarkoitus olekaan uskonelämän vahvistaminen??

En ole koskaan kuullut kenenkään nuoren sanovan että haluaa rippikouluun jotta saa vahvistaa uskonsa, vaikka sen takiahan se käydään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se teinejä kiinnostaa, mutta itse kuulun kirkkoon vain siitä syystä, että haluan joskus kirkkohäät, mikäli menen naimisiin. Jos tämä ei ole mahdollista, eroan.

Riittää, jos toinen kuuluu kirkkoon. Puolituttu kirkkoon kuulumaton meni viime kesänä kirkossa naimisiin. Mies kuuluu kirkkoon tai kuului ainakin silloin. Itse tuon kertoi jossain yhteydessä. 

Ei kuule voi vihkiä kirkossa muita kuin konfirmoituja kirkon jäseniä. Ei riitä että toinen kuuluu kirkkoon.

Rippikoulut ja muut on kohta mennyttä maailmaa, kun Suomen maallistuminen etenee vääjäämättömästi.

Good riddance!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se teinejä kiinnostaa, mutta itse kuulun kirkkoon vain siitä syystä, että haluan joskus kirkkohäät, mikäli menen naimisiin. Jos tämä ei ole mahdollista, eroan.

Riittää, jos toinen kuuluu kirkkoon. Puolituttu kirkkoon kuulumaton meni viime kesänä kirkossa naimisiin. Mies kuuluu kirkkoon tai kuului ainakin silloin. Itse tuon kertoi jossain yhteydessä. 

Itseasiassa ei riitä. Tuolloin pari on siunattu, mutta ei vihitty, ja tarvitsevat siviilivihkimisen.

"Avioliiton solmiminen eri kirkko- tai uskontokuntaan kuuluvan kanssa

Suomen evankelis-luterilaisen kirkkojärjestyksen mukaan kirkollisesti voidaan vihkiä myös sellaiset parit, joista toinen kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja toinen johonkin muuhun kristilliseen kirkkoon tai uskontokuntaan. Kristillinen vihkiminen voidaan toimittaa myös silloin, kun toinen kihlakumppaneista kuuluu ulkomailla toimivaan kristilliseen kirkkokuntaan.

Jos toinen ei kuulu kirkkoon tai kuuluu johonkin toiseen uskontokuntaan, kirkollista vihkimistä ei voida suorittaa. Jos kuitenkin toinen osapuoli kuuluu kirkkoon, voidaan siviilivihkimisen jälkeen järjestää kirkollinen siunaustilaisuus. Avioliiton siunaaminen on mahdollinen silloinkin, kun kumpikaan aviopuolisoista ei kuulu kristilliseen kirkkoon."

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DD9DF26C990EE54CC225708400437210?Open

Vierailija kirjoitti:

Kyllä käy, sillä teinien tarve saada lahjoja ei katoa. Eivät myöskään katoa Leena-tädit ja Eila-mummot, jotka kauhistuisivat hengiltä, jos suvun nuoriso ei ripille astuisi.

Kyllä ne Leena-tädit ja Eila-mummot vaan vähenee. Mun maailmankatsomus on ihan eri kun vanhempieni ikäisten. N50+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se teinejä kiinnostaa, mutta itse kuulun kirkkoon vain siitä syystä, että haluan joskus kirkkohäät, mikäli menen naimisiin. Jos tämä ei ole mahdollista, eroan.

Riittää, jos toinen kuuluu kirkkoon. Puolituttu kirkkoon kuulumaton meni viime kesänä kirkossa naimisiin. Mies kuuluu kirkkoon tai kuului ainakin silloin. Itse tuon kertoi jossain yhteydessä. 

Ei riitä. Jotta kirkossa voitaisiin vihkiä, molempien on oltava konfirmoituja kristillisen kirkon jäseniä. Jos vain toinen kuuluu kirkkoon, avioliitto voidaan kirkollisesti siunata. Toimitus kyllä muistuttaa kovasti kirkkovihkimistä. Kaavan sanamuodossa on pieni ero eikä sormuksia yleensä vaihdeta, mutta luulen, että nykyisin maallistuneet suomalaiset eivät edes osaa etsiä eroa.

Mitä haittaisi, vaikka kukaan ei kävisi rippikoulua?

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaisi, vaikka kukaan ei kävisi rippikoulua?

Ei mitään tietenkään, höpsö.

En pitäisi nuorten enemmistöä ihan noin materialistisina kuin valtaosa täällä. Moni nuori ei kehtaa tai osaa puhua uskon asioista, filosofiasta, etiikasta ym. ainakaan kovin henkilökohtaisella tasolla, ja on helpompaa olla coolina, vähätellä noita asioita ja heittää kommentiksi vain "jee, lahjoja". Harva ei-uskova kokee riparilla mitään uskonnollista herätystä, mutta ripari usein inspiroi nuoren omia, hiljaisia ajatuksia elämästä ja maailmankuvastaan. Ja haastaa tosiaan miettimään eettisiä ja moraalisia kysymyksiä. Käsiteltävät teemat ovat usein nuorille ajankohtaisia ja monelle varmasti puhuttelevia, kuten itsensä ja muiden hyväksyminen, ihmisenä olo ihmiselle ym. Mutta harva teini tällaisia hempeitä alkaa spontaanisti puhumaan vanhemmilleen tai kavereilleen. Riparilla sen sijaan ympäristö kannustaa siihen, kenties ensimmäistä kertaa jonkun nuoren elämässä. Viikko on suht pitkä aika ja riparileiri vietetään niin eristyksissä muusta maailmasta, että kokemuksena se on monelle erikoinen.

Mutta tosiaan, uskonasiat lienevät harvalla se tärkein kannustin mennä riparille. Usein odotetaan hauskaa kokemusta vanhojen ja uusien kavereiden kanssa, ja käsittääkseni monille nuorille ripari on mukava elämys. En kuitenkaan vähättelisi nuorten kiinnostusta hengellisiä ja eettisiä asioita kohtaan, harva vaan pitää siitä metakkaa. Nuoret ovat vähän arkoja henkilökohtaisten tuntemusten suhteen, helpompaa on suhtautua välinpitämättömästi.

Vierailija kirjoitti:

En pitäisi nuorten enemmistöä ihan noin materialistisina kuin valtaosa täällä. Moni nuori ei kehtaa tai osaa puhua uskon asioista, filosofiasta, etiikasta ym. ainakaan kovin henkilökohtaisella tasolla, ja on helpompaa olla coolina, vähätellä noita asioita ja heittää kommentiksi vain "jee, lahjoja". Harva ei-uskova kokee riparilla mitään uskonnollista herätystä, mutta ripari usein inspiroi nuoren omia, hiljaisia ajatuksia elämästä ja maailmankuvastaan. Ja haastaa tosiaan miettimään eettisiä ja moraalisia kysymyksiä. Käsiteltävät teemat ovat usein nuorille ajankohtaisia ja monelle varmasti puhuttelevia, kuten itsensä ja muiden hyväksyminen, ihmisenä olo ihmiselle ym. Mutta harva teini tällaisia hempeitä alkaa spontaanisti puhumaan vanhemmilleen tai kavereilleen. Riparilla sen sijaan ympäristö kannustaa siihen, kenties ensimmäistä kertaa jonkun nuoren elämässä. Viikko on suht pitkä aika ja riparileiri vietetään niin eristyksissä muusta maailmasta, että kokemuksena se on monelle erikoinen.

Mutta tosiaan, uskonasiat lienevät harvalla se tärkein kannustin mennä riparille. Usein odotetaan hauskaa kokemusta vanhojen ja uusien kavereiden kanssa, ja käsittääkseni monille nuorille ripari on mukava elämys. En kuitenkaan vähättelisi nuorten kiinnostusta hengellisiä ja eettisiä asioita kohtaan, harva vaan pitää siitä metakkaa. Nuoret ovat vähän arkoja henkilökohtaisten tuntemusten suhteen, helpompaa on suhtautua välinpitämättömästi.

ei-materialistinen /= uskova