Reaktiivinen hypoglykemia

Minkä ikäinen olet? Milloin oireilu alkoi? Mitä kaikkea on tutkittu?

Lapselleni alkoi ilmaantua hypoglykemiaoireilua 10-vuotiaana murrosiän alkaessa (poika). Aluksi kohtaukset tulivat poikkeuksetta puolenyön aikaan sellaisen päivän jälkeen, kun oli syönyt erityisen paljon sokeria/hiilareita. Poika oli tokkurainen, pahoinvoiva ja vitivalkoinen. Kohtaukset helpottivat sokeripalalla tai mehulla kymmenessä minuutissa.

Tutkimukset aloitettiin sokerirasituksella, jossa erittäin yllättäen kaikki muut arvot olivat normaalit paitsi 1h rasitusarvo, joka oli normaalia huomattavasti KORKEAMPI. Saimme lähetteen keskussairaalaan, missä laitettiin ihon alle 3vrk sokeriseurantalaite. Laite viimein näytti, miten alhaiseksi verensokeri yöllä toisinaan laski: 1,7!! Toisaalta päivällä 1-2h koululounaan jälkeen saattoi olla yli 13.

Poika otettiin osastolle pariksi päiväksi seurantaan ja samalla otettiin kaikki mahdolliset kokeet diabeteksen, munuaissairauksien ym. harvinaisempien umpierityssairauksien poissulkemiseksi. Lopulta pojasta ei löytynyt mitään vikaa. Saimme vaan ohjeeksi, että syödä _pitää_ 2-3h välein AINA ja välttää suuria hiilarikuormia kerralla. Niin paljon proteiinia kuin mahdollista ja hitaita hiilareita. Selitykseksi saimme sen, että pojan verensokerin säätelykyky on heikko monesta syystä: kasvuhormonin suuri määrä (murrosikä), testosteronin määrän kasvu ja heittely, erittäin alhainen rasvaprosentti (ei vararavintoa kropassa)... Kontrolli oli vuoden päästä, mutta oireet oli jo saatu aika hyvin hallintaan siinä vaiheessa.

Nyt 3v. myöhemmin poika ei oireile enää ollenkaan (kop kop). On kasvanut nopeasti ja on nyt 13v, 167cm, 53kg ja urheilee päivittäin kilpatasolla 2-3h ilman mitään ongelmia.

Sinuna hakeutuisin tutkimuksiin erilaisten sairauksien poissulkemiseksi. Toki ruokavalio on tässä(kin) kaiken a ja o.

Aika monella on haima ja hormonaaliset tekijät rikki nykyisin. Tässä on selvä verensokerin homeostaasiongelma, jossa tekijöinä näyttää olevan glugakoni (haima) ja maksa. Tyypillisesti ns. aamukoittoilmiössä sokerit heittelee yöllä. Karppauksen alussa harjoitetaan kehoa glukoneogeneesin aktivoimiseksi, joka siis ylläpitää verensokeria silloin kun ravinnossa ei ole hiilareita. Käytännössä lapsesi glukoneogeneesi ei siis toimi, mutta paranisiko se karppaamalla (aluksi ketoosilla) on vaikeaa ennustaa. Mikäli ketoosi aktivoisi tarvittavat biokemialliset tekijät, voisi se olla ratkaisu, mutta muuten ei.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella on haima ja hormonaaliset tekijät rikki nykyisin. Tässä on selvä verensokerin homeostaasiongelma, jossa tekijöinä näyttää olevan glugakoni (haima) ja maksa. Tyypillisesti ns. aamukoittoilmiössä sokerit heittelee yöllä. Karppauksen alussa harjoitetaan kehoa glukoneogeneesin aktivoimiseksi, joka siis ylläpitää verensokeria silloin kun ravinnossa ei ole hiilareita. Käytännössä lapsesi glukoneogeneesi ei siis toimi, mutta paranisiko se karppaamalla (aluksi ketoosilla) on vaikeaa ennustaa. Mikäli ketoosi aktivoisi tarvittavat biokemialliset tekijät, voisi se olla ratkaisu, mutta muuten ei.

Vastasitko ap:lle vai 1:lle? 1:n lapsen ongelma on ratkennut, kun lapsi on kasvanut ja alkanut syömään kunnolla - paljon ja riittävän usein. Samoin karvuhormonin määrä on tainnut tasaantua jo jonkin verran.

Itselleni endokrinologi sanoi, että on taipumus, eikä sairaus. Nopeavaikutteiset hiilarit saavat vilun, ja nukuttavan olon aikaan, peruna on yksi pahimmista.Mulla sokerirasituksen 1h:n mittaus oli2,5, eli aika matalalle meni, mutta 2 h:n mittaus oli jo normaali.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni endokrinologi sanoi, että on taipumus, eikä sairaus. Nopeavaikutteiset hiilarit saavat vilun, ja nukuttavan olon aikaan, peruna on yksi pahimmista.Mulla sokerirasituksen 1h:n mittaus oli2,5, eli aika matalalle meni, mutta 2 h:n mittaus oli jo normaali.

Hyperinsulinismi on tyypillistä etenkin sokereiden suhteen. Amylaasien ja sakkaraasin toiminta vaikuttaa tähän myös. Hyperinsulinimissa tuotetaan liikaa insuliinia suhteessa siihen, mitä tarvitaan. Eli kun veren glukoosi (sokeri) pitoisuus nousee, tuotetaankin liikaa inskaa, joka maksan avulla tekee verensokerista rasvaa talteen. Näin mennään sitten alle rajojen, josta yleensä seuraa väsymystä, jaksamattomuutta yms. koska aivot luulevat, että ihminen ei saa tarpeeksi energiaa. Verensokerin balanssia säädellään siis insuliinilla (poistaa ylimääräistä verensokeria eli glukoosia) ja glugakoneilla (lisää verensokeria tärkkelys-, rasva ja proteiinivarasoista).

Kiitos vastauksista.

Hurjia kokemuksia on kakkosen pojalla. Onneksi hän voi paremmin.

Nelikymppinen nainen olen ja ylipainoakin on. Niin voisiko joku ystävällisesti kertoa, miksi keho ei ota sitä energiaansa sieltä lanteilta, kun siellä sitä kerran on??

Ei ole laajemmin tutkittu. Sokerikokeet jne tehty. Vaikkapa endokrinologi kuulostaisi kyllä hyvältä, ehkäpä alan kysellä lähetettä. Kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi käynyt siellä kyllä.

Minulla hypoglykemiat tulevat pääsääntöisesti puolen päivän tietämillä, harvemmin illalla. Yöllä en tiedä olleen.

2-3 tunnin välein on minutkin ohjestettu syömään hitaita hiilareita ja aina proteiinia ja rasvaa hiilarin seurana.

Laihduttelen ja laihtuisin nopeammin jos kikkailisin vähempi ja enempi hiilaristen päivien välillä tai ainakin aterioiden välillä. Aiemmin se on onnistunut, mutta nyt muutamaan kuukauteen ei. Vähillä hiilareilla olen ihan voimaton, siis oikeasti en jaksa mitään ja on pakko syödä hiilariakin.

Karppausta olen miettinyt mutta en tiedä onnistuisiko se sitten. Menisikö voimattomuus ohitse jos pidempään olisi hiilareitta.

Tietääkö joku menisikö hypoglykemia "kohtaus"ohi ajan kanssa, ilman että syö? Siis tasaantuisiko verensokeri, kun insuliinin määrä tasaantuisi? Vai menisikö tajuttomaksi tms? Se on kyllä niin ikävän tuntuista kaikkine huimauksineen ja vapinoineen ja kylmine hikineen ja sydän tykytyksineen, että ei tee mieli jäädä odottelemaan.