Pienituloisten/köyhien harrastuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoilu, kirjasto, kansanopisto, puutarhanhoito...

Kenen puutarhaa köyhä hoitaa?

Viljelypalstoja vuokrataan, jos nyt sattuu asumaan kohtuu etäisyydellä. Pieniä aloituskuluja siihenkin joutuu laittamaan, eli tuskin jää voitolle, mutta pääsee harrastamaan. 

Joku penkki palstalle, lapio, multaa, paskaa, harsoa, kastelukannuja jne.

Sinkkumies

Mnulla on ja yritän pitää kulut kurissa. Ei se ihan halpaa ole vaikka alkukantaisesti hommaa hoidankin. Pelkkä lapio maksaa aika paljon eikä se palstan vuokrakaan ole ihan vähän.

Vierailija kirjoitti:

Luontoharrastukset ovat enimmäkseen halpoja. Marjastus ja sienestys vaatii vain korin tai ämpärin ja pääsyn sopiviin metsiin, mihin yleensä riittää polkupyörä tai paikallisbussi. Kalastuksen kustannuksissa on paljon vaihtelua: onkiminen lähivesillä on halpaa, perhokalastus kaukaisilla lohijoilla kallista, puhumattakaan jos kalastus edellyttää venettä.

Lintuharrastus ei oikein pääse alkua pidemmälle ilman optiikkaa, joka edes kohtuullisen laadukkaana on aika kallista. Kasvituntemuksen kehittäminen ei maksa mitään, kun oppaita löytyy kirjastosta. Perhos- ja muu hyönteisharrastus onnistuu myös aika edullisin välinein.

Tuohon sanoisin, että aika huuhaata. Aika helvetin vaikea on kirjastossa/kotona lueskella kirjaa ja sitten mennä tunnistamaan niitä kasveja luontoon. Nimittäin itsekin ostin tunnistuskirjan luonnonyrteille, mutta ei ole hajuakaan mistä voisi aloittaa. Kun menin kesannolle, niin ne kaikki näyttivät aivan samoilta. No, voikukka ja nokkonen on joo ..

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet kamppailulajit on tosi halpoja. Omani maksaa aikuisilta 100 €/vuosi ja treenaamaan pääsee 5 kertaa viikossa (paitsi heinäkuussa, jolloin sali on kiinni mutta ulkoharjoituksia järjestetään säiden ja fiiliksen mukaan).

Mikä kaupunki? Joutuuko siinä ostamaan kalliit puvut yms.? 

Helsinki. Puku on periaatteessa pakollinen peruskurssin jälkeen, mutta käytännössä mahdoton kuvitella, että kenenkään käsketään jäädä kotiin jos rahat ei riitä pukuun. Puvun puute kyllä rajoittaa osallistumista, koska kaikkea ei voi tehdä jos puku ei kestä kunnolla repimistä.

Käytettyjä peruspukuja saa muuten hyväkuntoisinakin tosi halvalla. Tarjontaa on paljon, koska iso osa kamppailulajien aloittajista lopettaa jo ensimmäisen vuoden aikana.

Pitkät  kävely/juoksulenkit metsässä, kirjasto ahkerassa käytössä eli luen todella paljon. Kirppareilla kiertelen, usein teen hyviä löytöjä. Parvekkeelle istutin kaikenlaista, niitä hoivailen ja jännitän onnistuiko mikään:). Käyn kyllä duunissa mutta liksa on surkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoilu, kirjasto, kansanopisto, puutarhanhoito...

Kenen puutarhaa köyhä hoitaa?

Viljelypalstoja vuokrataan, jos nyt sattuu asumaan kohtuu etäisyydellä. Pieniä aloituskuluja siihenkin joutuu laittamaan, eli tuskin jää voitolle, mutta pääsee harrastamaan. 

Joku penkki palstalle, lapio, multaa, paskaa, harsoa, kastelukannuja jne.

Sinkkumies

Mnulla on ja yritän pitää kulut kurissa. Ei se ihan halpaa ole vaikka alkukantaisesti hommaa hoidankin. Pelkkä lapio maksaa aika paljon eikä se palstan vuokrakaan ole ihan vähän.

Joo .. tiedän. Itsekin olen pitänyt muutaman vuoden, mutta oli liikaa matkaa sinne, että se kannattavaa olisi ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luontoharrastukset ovat enimmäkseen halpoja. Marjastus ja sienestys vaatii vain korin tai ämpärin ja pääsyn sopiviin metsiin, mihin yleensä riittää polkupyörä tai paikallisbussi. Kalastuksen kustannuksissa on paljon vaihtelua: onkiminen lähivesillä on halpaa, perhokalastus kaukaisilla lohijoilla kallista, puhumattakaan jos kalastus edellyttää venettä.

Lintuharrastus ei oikein pääse alkua pidemmälle ilman optiikkaa, joka edes kohtuullisen laadukkaana on aika kallista. Kasvituntemuksen kehittäminen ei maksa mitään, kun oppaita löytyy kirjastosta. Perhos- ja muu hyönteisharrastus onnistuu myös aika edullisin välinein.

Tuohon sanoisin, että aika huuhaata. Aika helvetin vaikea on kirjastossa/kotona lueskella kirjaa ja sitten mennä tunnistamaan niitä kasveja luontoon. Nimittäin itsekin ostin tunnistuskirjan luonnonyrteille, mutta ei ole hajuakaan mistä voisi aloittaa. Kun menin kesannolle, niin ne kaikki näyttivät aivan samoilta. No, voikukka ja nokkonen on joo ..

Sinkkumies

Mä oon opetellut sienet ihan vaan kirjoista itsekseni.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoilu, kirjasto, kansanopisto, puutarhanhoito...

Kenen puutarhaa köyhä hoitaa?

Mistä lähtien puutarha on ollut ylellisyyttä? Puutarhoja on monenlaisia, pienimmillään se voi olla ihan vaan parvekkeella. Rivarissa onkin sitten jo pikkasen laajemmat mahdollisuudet ja mummonmökissä jo lähes rajattomat. Niin ja niitä mummonmökkejä ihan vuokrataankin, toki täällä periferiassa ne eivät edes kummosia maksa. Alle parillakymmenellätuhannellakin voi saada ihan käypäsen tönön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luontoharrastukset ovat enimmäkseen halpoja. Marjastus ja sienestys vaatii vain korin tai ämpärin ja pääsyn sopiviin metsiin, mihin yleensä riittää polkupyörä tai paikallisbussi. Kalastuksen kustannuksissa on paljon vaihtelua: onkiminen lähivesillä on halpaa, perhokalastus kaukaisilla lohijoilla kallista, puhumattakaan jos kalastus edellyttää venettä.

Lintuharrastus ei oikein pääse alkua pidemmälle ilman optiikkaa, joka edes kohtuullisen laadukkaana on aika kallista. Kasvituntemuksen kehittäminen ei maksa mitään, kun oppaita löytyy kirjastosta. Perhos- ja muu hyönteisharrastus onnistuu myös aika edullisin välinein.

Tuohon sanoisin, että aika huuhaata. Aika helvetin vaikea on kirjastossa/kotona lueskella kirjaa ja sitten mennä tunnistamaan niitä kasveja luontoon. Nimittäin itsekin ostin tunnistuskirjan luonnonyrteille, mutta ei ole hajuakaan mistä voisi aloittaa. Kun menin kesannolle, niin ne kaikki näyttivät aivan samoilta. No, voikukka ja nokkonen on joo ..

Stadissa bussilipun hinnalla saa jo toriltakin aika hyvän satsin. Jos lasken että me miehen kanssa lähdetään jonnekin Espooseen marjastamaan,liput yht. yli 20e. Yksin en halua minnekään metsään lähteä samoilemaan.

Sinkkumies

Keharikaverina toimiminen. Siitä saa pienen korvauksenkin, kun viettää sen "oman" keharinsa kanssa aikaa.

Sori Sinkkumies! Jotenkin onnistuin ujuttamaan oman kommentin sinun kommentin yhteyteen.  Mun kommentti siis bussilipun hinnoista Stadissa.

Vierailija kirjoitti:

Pitkät  kävely/juoksulenkit metsässä, kirjasto ahkerassa käytössä eli luen todella paljon. Kirppareilla kiertelen, usein teen hyviä löytöjä. Parvekkeelle istutin kaikenlaista, niitä hoivailen ja jännitän onnistuiko mikään:). Käyn kyllä duunissa mutta liksa on surkea.

Toivotaan, että lähtevät. Mulla on lähtenyt Rucola, Endiivi, Timjami, Basilika, Tilli ja krassit on jo kuolemassa, mutta niitä pitäisikin istuttaa pitkin kesää. Tillistä saisi jo kalan päälle.. harmi vaan kun on lihaa jääkaapissa, olisin muuten ostanut jotain kalaa tänään.

Nuo "helpot" on ainakin hyvin lähteneet kasvamaan.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Sori Sinkkumies! Jotenkin onnistuin ujuttamaan oman kommentin sinun kommentin yhteyteen.  Mun kommentti siis bussilipun hinnoista Stadissa.

Eikös seutulippu ole jotain 4,5 e?? (kun nyt minulle osoitettiin ;))

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luontoharrastukset ovat enimmäkseen halpoja. Marjastus ja sienestys vaatii vain korin tai ämpärin ja pääsyn sopiviin metsiin, mihin yleensä riittää polkupyörä tai paikallisbussi. Kalastuksen kustannuksissa on paljon vaihtelua: onkiminen lähivesillä on halpaa, perhokalastus kaukaisilla lohijoilla kallista, puhumattakaan jos kalastus edellyttää venettä.

Lintuharrastus ei oikein pääse alkua pidemmälle ilman optiikkaa, joka edes kohtuullisen laadukkaana on aika kallista. Kasvituntemuksen kehittäminen ei maksa mitään, kun oppaita löytyy kirjastosta. Perhos- ja muu hyönteisharrastus onnistuu myös aika edullisin välinein.

Tuohon sanoisin, että aika huuhaata. Aika helvetin vaikea on kirjastossa/kotona lueskella kirjaa ja sitten mennä tunnistamaan niitä kasveja luontoon. Nimittäin itsekin ostin tunnistuskirjan luonnonyrteille, mutta ei ole hajuakaan mistä voisi aloittaa. Kun menin kesannolle, niin ne kaikki näyttivät aivan samoilta. No, voikukka ja nokkonen on joo ..

Sinkkumies

Mä oon opetellut sienet ihan vaan kirjoista itsekseni.

-ohis

Sama täällä, mutta se ei päde kasveihin, kun ne kaikki muistuttaa toisiaan.

Sienissä on aika selkeät eroitukset, esim. koko ja väri. Erotappa värit vihreästä sitten.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luontoharrastukset ovat enimmäkseen halpoja. Marjastus ja sienestys vaatii vain korin tai ämpärin ja pääsyn sopiviin metsiin, mihin yleensä riittää polkupyörä tai paikallisbussi. Kalastuksen kustannuksissa on paljon vaihtelua: onkiminen lähivesillä on halpaa, perhokalastus kaukaisilla lohijoilla kallista, puhumattakaan jos kalastus edellyttää venettä.

Lintuharrastus ei oikein pääse alkua pidemmälle ilman optiikkaa, joka edes kohtuullisen laadukkaana on aika kallista. Kasvituntemuksen kehittäminen ei maksa mitään, kun oppaita löytyy kirjastosta. Perhos- ja muu hyönteisharrastus onnistuu myös aika edullisin välinein.

Tuohon sanoisin, että aika huuhaata. Aika helvetin vaikea on kirjastossa/kotona lueskella kirjaa ja sitten mennä tunnistamaan niitä kasveja luontoon. Nimittäin itsekin ostin tunnistuskirjan luonnonyrteille, mutta ei ole hajuakaan mistä voisi aloittaa. Kun menin kesannolle, niin ne kaikki näyttivät aivan samoilta. No, voikukka ja nokkonen on joo ..

Sinkkumies

Jos tunnistus ei onnistu maastossa, otetaan kasvista näyte ja kuivataan se kotona sanomalehtien välissä prässäämällä. Kuivattua kasvia pystyy tarkastelemaan niin pitkään ja kärsivällisesti että nimikin lopulta löytyy, tarvittaessa vaikka kysymällä joltain kasveja pitempään harrastaneelta. Kaikki lajit eivät todellakaan ole helppoja tunnistaa, varsinkaan kukkimattomana, mutta haastetta pitää ollakin että mielenkiinto säilyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoilu, kirjasto, kansanopisto, puutarhanhoito...

Kenen puutarhaa köyhä hoitaa?

Mistä lähtien puutarha on ollut ylellisyyttä? Puutarhoja on monenlaisia, pienimmillään se voi olla ihan vaan parvekkeella. Rivarissa onkin sitten jo pikkasen laajemmat mahdollisuudet ja mummonmökissä jo lähes rajattomat. Niin ja niitä mummonmökkejä ihan vuokrataankin, toki täällä periferiassa ne eivät edes kummosia maksa. Alle parillakymmenellätuhannellakin voi saada ihan käypäsen tönön.

No tämmöiselle kaupungin vuokraluukussa asuvalle puutarhan hoito kuulostaa jokseenkin ylelliseltä. Pikkuruiseen parvekepuutarhaan ei ihan hirveesti aikaa saa kulutettua eikä mulla todellakaan ole varaa ostaa kymmenien tuhansien mummonmökkiä periferiasta. Jollain sinne pitisi vielä matkustaakin ja se syö rahaa myös. Ja täällä asun koska duunit ja sosiaalinen verkosto on täällä.

Jonottamisen jälkeen olen saanut vuokrattua palstapuutarhalta pinen maatilkun ja kyllä, se on ylellisyyttä. Ei siinä mielessä että se olisi kallis vaan siksi että palstoja on vaikea saada. Sellaiselle jolla on mahdollisuus ostaa talo ja piha, puutarhan hankkiminen on tietty paljon helpompaa - samoin sen hoitaminen kun ei tarvitse erikseen matkustaa sinne puutarhalle. Mutta koen kyllä itseni onnekkaaksi kun tuon palstan sain. Saishan siihenkin rahaa uppoamaan vaikka kuinka jos vaan oli millä mällätä mutta onneksi pienelläkin rahalla saa kasvatettua kaikkea kivaa ja vuora on kohtuullinen. :)

Tuohon tunnistukseen vielä. Sienille löytyy monta paikkaa mistä varmistaa tunnistukset, mutta kasveille ei juurikaan. 

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luontoharrastukset ovat enimmäkseen halpoja. Marjastus ja sienestys vaatii vain korin tai ämpärin ja pääsyn sopiviin metsiin, mihin yleensä riittää polkupyörä tai paikallisbussi. Kalastuksen kustannuksissa on paljon vaihtelua: onkiminen lähivesillä on halpaa, perhokalastus kaukaisilla lohijoilla kallista, puhumattakaan jos kalastus edellyttää venettä.

Lintuharrastus ei oikein pääse alkua pidemmälle ilman optiikkaa, joka edes kohtuullisen laadukkaana on aika kallista. Kasvituntemuksen kehittäminen ei maksa mitään, kun oppaita löytyy kirjastosta. Perhos- ja muu hyönteisharrastus onnistuu myös aika edullisin välinein.

Tuohon sanoisin, että aika huuhaata. Aika helvetin vaikea on kirjastossa/kotona lueskella kirjaa ja sitten mennä tunnistamaan niitä kasveja luontoon. Nimittäin itsekin ostin tunnistuskirjan luonnonyrteille, mutta ei ole hajuakaan mistä voisi aloittaa. Kun menin kesannolle, niin ne kaikki näyttivät aivan samoilta. No, voikukka ja nokkonen on joo ..

Sinkkumies

Mä oon opetellut sienet ihan vaan kirjoista itsekseni.

-ohis

Sama täällä, mutta se ei päde kasveihin, kun ne kaikki muistuttaa toisiaan.

Sienissä on aika selkeät eroitukset, esim. koko ja väri. Erotappa värit vihreästä sitten.

Sinkkumies

Joo, toi kasvien tunnistus on semmonen mitä haluan opetella. Se mitä itse siinä pidän vaikeena on se, että jos haluisin kerätä jonkun kasvin versoja, niin miten tunnistan ne versoit oikein.

Alemman sarjan puulaakijalkapallojoukkueen pelit + harjoitukset 3x viikossa maksavat meillä 40€/vuosi. Nappiksia ostelen kirppareilta n. viiden vuoden välein, 10€. Ei paha. 

Telttailu, vaeltaminen, pyöräretkeily.

Alkoholi, irtoseksi, roskaruoka, tosi-tv, penkkiurheilu, etenkin jääkiekon ja formuloiden katsominen kotisohvalla