Lue keskustelun säännöt.
Lapselle tulisi suuressa osassa tapauksista antaa äidin sukunimi
15.05.2016 |
Miksi naiset vaihtavat miehen sukunimeen ja sitä kautta antavat lapsilleen miehen alkuperäisen nimen? Ylipäätään en ymmärrä logiikkaa siinä että lapset usein kantavat ainoastaan isän sukunimeä, yhdistelmänimen ymmärrän. Jos toisen vanhemman nimi valitaan lapselle, tulisi se mielestäni ehdottomasti olla äidin nimi.
Erotessa lapset jäävät usein äidille, äiti kantaa lapsia ja omaa niihin suuremman biologisen siteen ja usein suhteen läpi elämän. Huomattavasti loogisempaa siis kantaa äidin nimeä ihan jo käytännön kannalta. Naiset valittavat kun pitää ottaa miehen nimi koska lapsillakin on isin nimi, sitten on helpompi asioida lääkärissä ja koulussa. Miksi ei vain alunperin anneta äidin nimeä?
Perhe on usein naisen elämäntyö ja nainen kantaa lähes aina suurimman vastuun kasvatuksesta ja laatenhoidosta. Miksi siis "otsikoida" perhe miehen nimellä tai ylipäätään viljellä patrilineaarista mallia?
Ottakaa naiset nyt edes oma reviiri ja osaamisalue haltuunne. En ymmärrä miksi miesten tulisi saada niin suuri näkyvyys perheissä, kun nainen on suurimmassa osassa se perheen päähenkilö, ja on ollut aina historiassa. Sitten katsotaan kun mies häipyy ja jäädään suut ammottaen kantamaan ihmisen nimeä jota ei koskaan näkynyt, näin pahimmillaan.
Kyllä, agendani on feministinen. Entä sitten? Nykyään huudellaan femakkoa samaan tapaan kuin rasistia, eikä suostuta katsastamaan olisiko vastapuolella kuitenkin sitä logiikan hiventä rivien välissä.
Jos saan lapsia tulee heille ehdottomasti minun nimeni. Ihmeellistä katsella esim. Islannin ja Venäjän menoa joissa pakko korostaa isän sukujuuria nimessä, sitä isää kun kaikilla ei ole. Tässäkin mielessä äidin sukujuurien korostaminen on kätevämpää ja tuottaa vähemmän ongelmia normaalissa kanssakäymisessä.
Toki ymmärrän jos on joku erityinen syy isän nimeen, mutta suurimmassa osassa tapauksista naisen nimenkantaminen lapsilla on loogisempaa ja symboloi perheen olemusta paremmin.
Kommentit (55)
Toivon, että aloittaja ei saa koskaan poikalapsia. Toisaalta toivon , että ei kyllä saa sen puoleen tyttöjäkään kasvatettavakseen, jos aikoo misandrista ajattelutapaansa jatkaa loppuelämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeruus suorastaan roiskuu joka riviltä :D
Loukkaannuin ehkä pikkasen: meillä mies on se, jolle perhe on elämäntyö kun taas itse tykkään mielummin keskittyä uraani. Eikö sekin ole aika alistavaa olettaa, että jos lapsilla on isän sukunimi, tämä johtuisi siitä siitä että parisuhteessa nainen olisi jotenkin alistetussa asemassa? Ja kuten monet täälläkin ovat sanoneet, tykkäävät perinteistä ja sen takia itsekkin haluavat miehen sukunimen. Meillä koko perhe on "otsikoitu" minun mukaani, vaikka kuten sanottu, perhe on enemmän miehen projekti. Syynä kuitenkin oli se, että minulla on kauniimpi sukunimi, eikä niinkään valtakamppailu
Tiesittehän, että avoliitossa lapsen sukunimi on aina automaattisesti äidin sukunimi ellei sitä vaihdeta. Avioliitossa taas jos vanhemmat eivät pääse sukunimestä yksimielisyyteen, tulee lapsen sukunimeksi äidin sukunimi. Tämä siis tietty tilanteissa, joissa aviopuolisoilla on eri nimi.
Käytännössä lapset siis lainsäätäjän silmissä ovat äidin sukunimellä, mutta äidit päättävät toisin...
virallisista papereistahan selviää, ketkä on lasten vanhempia, joten tuosta näkökulmasta katsottuna ei ole väliä kumman vanhemman sukunimi annetaan. monet avioparit eroavat ja lapset menevät yleensä naiselle. olisihan se kiva, että yksinhuoltajalla olisi sama sukunimi kuin lapsela. mutta eihän se muille millään tavalla kuulu, jos yksinhuoltajalla on eri sukunimi kuin lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan sattuu olemaan ikiaikainen perinne että lapsille (ja vaimolle) tulee isän nimi. Tällaiset perinteet ja tavat muuttuvat todella hitaasti.
Noista yhdistelmänimistä, en ymmärrä miten ne toimivat. Tuleeko näiden yhdistelmänimi-ihmisten lapsista sitten Virtanen-Mönkkönen-Heinonen-Korhosia?
Ikiaikainen? No jos noin sata vuotta on ikiaikainen niin sitten.
Saisiko vähän faktaa tähän.
Satoja vuosia sitten sukunimet tietääkseni määräytyivät joko kotitalon tai isän etunimen perusteella, ellei sitten ollut kyse näistä ylhäisösuvuista.
Suomessa on ollut kahta perinnettä: idässä vaimo piti sukunimensä, lapset saivat yleensä isän nimen. Lännessä ei joko käytetty sukunimeä laisinkaan (pelkkä patronyymi, isän puuttuessa matronyymi), tai sitten yhdistelmää patronyymi+asuinpaikan nimi, joka siis vaihtui muuttojen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan sattuu olemaan ikiaikainen perinne että lapsille (ja vaimolle) tulee isän nimi. Tällaiset perinteet ja tavat muuttuvat todella hitaasti.
Noista yhdistelmänimistä, en ymmärrä miten ne toimivat. Tuleeko näiden yhdistelmänimi-ihmisten lapsista sitten Virtanen-Mönkkönen-Heinonen-Korhosia?
Ikiaikainen? No jos noin sata vuotta on ikiaikainen niin sitten.
Saisiko vähän faktaa tähän.
Satoja vuosia sitten sukunimet tietääkseni määräytyivät joko kotitalon tai isän etunimen perusteella, ellei sitten ollut kyse näistä ylhäisösuvuista.
Suomessa ei ole perinteisesti ollut mitään yleistä nimikäytäntöä vaan nimet ovat tulleet äidin, isän, talonnimen tai jonkun muun kautta hyvin sekaisesti vaihdellen jopa saman pitäjän alueella. Vuonna 1921 käyttöön otettu sukunimilaki että vaimo saa miehen ja lapset isän nimen ei perustu mihinkään suomalaisiin perinteisiin vaan on suoraan kopioitu ulkomailta sellaisenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan sattuu olemaan ikiaikainen perinne että lapsille (ja vaimolle) tulee isän nimi. Tällaiset perinteet ja tavat muuttuvat todella hitaasti.
Noista yhdistelmänimistä, en ymmärrä miten ne toimivat. Tuleeko näiden yhdistelmänimi-ihmisten lapsista sitten Virtanen-Mönkkönen-Heinonen-Korhosia?
Ikiaikainen? No jos noin sata vuotta on ikiaikainen niin sitten.
Saisiko vähän faktaa tähän.
Satoja vuosia sitten sukunimet tietääkseni määräytyivät joko kotitalon tai isän etunimen perusteella, ellei sitten ollut kyse näistä ylhäisösuvuista.
Suomessa on ollut kahta perinnettä: idässä vaimo piti sukunimensä, lapset saivat yleensä isän nimen. Lännessä ei joko käytetty sukunimeä laisinkaan (pelkkä patronyymi, isän puuttuessa matronyymi), tai sitten yhdistelmää patronyymi+asuinpaikan nimi, joka siis vaihtui muuttojen myötä.
Tähän vielä lisäys, että sukunimilaki tuli vasta 1929. Ennen sitä ei tarvinnut olla sukunimeä ollenkaan, ja jos oli, niin niitä sai vaihtaa mielensä mukaan. Saman perheen sisaruksilla saattoi olla vaikka kymmentä eri sukunimeä, jos niin halusivat.
Me päätimme yhteistuumin jo kihloja vaihtaessa että mies ottaa minun sukunimeni, koska minun sukunimeni oli harvinaisempi ja kauniimpi myös. Kolme vuotta sitten menimme naimisiin ja mies todellakin vaihtoi sukunimeään, vaikka jotkut, hänen puoleltaan, sitä ihmettelivätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Naisellahan ei ole muuta arvoa eikä tarkoitusta kuin kotiäitiys, vai mitenkä?
... eiku..
-m36
Lapsille ei voi antaa yhdistelmäsukunimeä, kai tiesitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arghhh ottamatta asiasisältöön sen enempää kantaa ärsyynnyn kirjoituksesta... Äidin biologinen side lapseen on tasan samanlainen kuin isänkin. Emotionaalinen tai esim. Sosiaalinen on sitten eriasia
Kaksi lasta kantaneena rohkenen epäillä.
Jotain vissisti erilaista on minun kehoni suhteessa lapsiini, minun kehoni kun on valmistanut ja ruokkinut heidät puolivuotiaiksi asti.
Biologiaa on tuossa osuudessa aika paljon.
Ja tämän sanon sinänsä tasavertaisena vanhempana. On ihan mielenkiintoinen hulluuden laji, miesten ja naisten biologisten erojen kieltäminen, mutta sillai vinkkinä: erojen tunnustaminen ei estä penikoiden tasaveroista hoitamista.
En anna lapsilleni omaa nimeäni koska se on tullut tunnetuksi lähinnä juoppohullun viinaan kuolleen isoisäni kautta.
Ei siitä patrilineaarisesta sukunimestä yhdessä yössä matrilineaarista saada. Ja sit on tietty sekin että miehen nimi on harvinaisempi ja iskevämpi kuin omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34 jatkaa: ap:llä silti hyvä pointti. Jos oma nimi tai suku olisivat tätä kaksisempia, niin saattaisin noin menetelläkin.
Nimi on yksilön nimi. Mulle on ihan sama minkä nimisiä ihmisiä on jossain randomperheessä. Omaa nimeä en suostuisi muuksi muuttamaan vaikka päätyisin naimisiin, nimeni on osa identiteettiäni.
Joskus 12v näitä pohdin, kun äiti eron jälkeen otti tyttönimensä takaisin ja meille lapsillekin sitä mahdollisuutta väläytti. Nelikymppisenä ei ajatukset ole vielä muuttuneet.
En huomaa kyllä mitään feminismiä ap: n kirjoituksessa, päinvastoin. Miksi naisten pitäisi pyrkiä omimaan lapset kaikin mahdollisin tavoin, kun se kuitenkin sitten koetaan taakkana?
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ei voi antaa yhdistelmäsukunimeä, kai tiesitte?
Yhdistelmäsukunimi tulee todennäköisesti mahdolliseksi nimilain seuraavassa uudistuksessa. Jo nyt yhdistelmäsukunimen saa antaa lapselle jos esimerkiksi toinen vanhemmista on sellaisesta kulttuurista jossa käytetään yhdistelmäsukunimeä. Esimerkiksi Espanjassa on näin ja monella suomalaisespanjalaisella on molemmilta vanhemmilta yksi sukunimi. Espanjassa ensin tulee isän sukunimi ja sitten äidin sukunimi. Yleisesti käytetään vain isän sukunimeä mutta virallisessa nimessä on molemmat sukunimet.
Myös Ruotsissa on sallittua antaa lapselle molempien vanhempien sukunimet. Siellä voi itse päättää sukunimien järjestyksen. Osa kirjoittaa sukunimet väliviivalla ja osa ilman väliviivaa.
13 minäkin kirjoitin ylioppilasaineeni tuosta aiheesta 1982: Minun nimeni, sinun nimesi, mutta mikä onkaan meidän nimemme.
Tuo oli se otsikko.
En ottanut miehen sukunimeä naimisiin mennessä. Tytöllä minun sukunimi.
Asiaa ei edes pohdittu, oli meille itsestään selvyys näemmä.
Miehen sukunimen ottamisella on kovin lyhyet juuret.
Saisiko vähän faktaa tähän.
Satoja vuosia sitten sukunimet tietääkseni määräytyivät joko kotitalon tai isän etunimen perusteella, ellei sitten ollut kyse näistä ylhäisösuvuista.