Lue keskustelun säännöt.
Lapselle tulisi suuressa osassa tapauksista antaa äidin sukunimi
15.05.2016 |
Miksi naiset vaihtavat miehen sukunimeen ja sitä kautta antavat lapsilleen miehen alkuperäisen nimen? Ylipäätään en ymmärrä logiikkaa siinä että lapset usein kantavat ainoastaan isän sukunimeä, yhdistelmänimen ymmärrän. Jos toisen vanhemman nimi valitaan lapselle, tulisi se mielestäni ehdottomasti olla äidin nimi.
Erotessa lapset jäävät usein äidille, äiti kantaa lapsia ja omaa niihin suuremman biologisen siteen ja usein suhteen läpi elämän. Huomattavasti loogisempaa siis kantaa äidin nimeä ihan jo käytännön kannalta. Naiset valittavat kun pitää ottaa miehen nimi koska lapsillakin on isin nimi, sitten on helpompi asioida lääkärissä ja koulussa. Miksi ei vain alunperin anneta äidin nimeä?
Perhe on usein naisen elämäntyö ja nainen kantaa lähes aina suurimman vastuun kasvatuksesta ja laatenhoidosta. Miksi siis "otsikoida" perhe miehen nimellä tai ylipäätään viljellä patrilineaarista mallia?
Ottakaa naiset nyt edes oma reviiri ja osaamisalue haltuunne. En ymmärrä miksi miesten tulisi saada niin suuri näkyvyys perheissä, kun nainen on suurimmassa osassa se perheen päähenkilö, ja on ollut aina historiassa. Sitten katsotaan kun mies häipyy ja jäädään suut ammottaen kantamaan ihmisen nimeä jota ei koskaan näkynyt, näin pahimmillaan.
Kyllä, agendani on feministinen. Entä sitten? Nykyään huudellaan femakkoa samaan tapaan kuin rasistia, eikä suostuta katsastamaan olisiko vastapuolella kuitenkin sitä logiikan hiventä rivien välissä.
Jos saan lapsia tulee heille ehdottomasti minun nimeni. Ihmeellistä katsella esim. Islannin ja Venäjän menoa joissa pakko korostaa isän sukujuuria nimessä, sitä isää kun kaikilla ei ole. Tässäkin mielessä äidin sukujuurien korostaminen on kätevämpää ja tuottaa vähemmän ongelmia normaalissa kanssakäymisessä.
Toki ymmärrän jos on joku erityinen syy isän nimeen, mutta suurimmassa osassa tapauksista naisen nimenkantaminen lapsilla on loogisempaa ja symboloi perheen olemusta paremmin.
Kommentit (55)
Si
Euroviisut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ei voi antaa yhdistelmäsukunimeä, kai tiesitte?
Yhdistelmäsukunimi tulee todennäköisesti mahdolliseksi nimilain seuraavassa uudistuksessa. Jo nyt yhdistelmäsukunimen saa antaa lapselle jos esimerkiksi toinen vanhemmista on sellaisesta kulttuurista jossa käytetään yhdistelmäsukunimeä. Esimerkiksi Espanjassa on näin ja monella suomalaisespanjalaisella on molemmilta vanhemmilta yksi sukunimi. Espanjassa ensin tulee isän sukunimi ja sitten äidin sukunimi. Yleisesti käytetään vain isän sukunimeä mutta virallisessa nimessä on molemmat sukunimet.
Myös Ruotsissa on sallittua antaa lapselle molempien vanhempien sukunimet. Siellä voi itse päättää sukunimien järjestyksen. Osa kirjoittaa sukunimet väliviivalla ja osa ilman väliviivaa.
Sitä rajataan niin, että voi olla max. kaksi sukunimeä. Jos äiti on Möttönen ja isä Virtanen, lapsesta voi tulla Möttönen-Virtanen. Kun hän sitten tekee lapsen Järvinen- Mähösen kanssa, niin heidän on valittava lapselleen kaksi sukunimeä noista neljästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ottaisi miehen sukunimeä itselleni missään tilanteessa. Olen myös sanonut miehelleni, että lapseni saavat minun sukunimen - kompromissina voimme myös keksiä uuden sukunimen.
Kun miehen sisko oli raskaana, tuli hänelle mahdolliseksi antaa lapselle yhdistelmäsukunimi kulttuurisyistä. Hän halusi aluksi nimetä lapsensa vain miehensä sukunimellä ja sanoikin minulle ja miehelleni, että "sun tehtäväksi jää sitten jatkaa tätä Niemisen sukua". Kun kerroimme vaihtoehdoistamme miehen siskolle, sain tältä vihat niskaani. Ihan vain siitä syystä, että hän haluaa elää typerien alle sata vuotta vanhojen sääntöjen mukaan ja olettaa, että myös muut tekevät niin. Kaikki saavat mielestäni tehdä mitä haluavat vaikka en itse niin toimisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan sattuu olemaan ikiaikainen perinne että lapsille (ja vaimolle) tulee isän nimi. Tällaiset perinteet ja tavat muuttuvat todella hitaasti.
Noista yhdistelmänimistä, en ymmärrä miten ne toimivat. Tuleeko näiden yhdistelmänimi-ihmisten lapsista sitten Virtanen-Mönkkönen-Heinonen-Korhosia?
Ikiaikainen? No jos noin sata vuotta on ikiaikainen niin sitten.
Saisiko vähän faktaa tähän.
Satoja vuosia sitten sukunimet tietääkseni määräytyivät joko kotitalon tai isän etunimen perusteella, ellei sitten ollut kyse näistä ylhäisösuvuista.
Suomessa on ollut kahta perinnettä: idässä vaimo piti sukunimensä, lapset saivat yleensä isän nimen. Lännessä ei joko käytetty sukunimeä laisinkaan (pelkkä patronyymi, isän puuttuessa matronyymi), tai sitten yhdistelmää patronyymi+asuinpaikan nimi, joka siis vaihtui muuttojen myötä.
Säätyläisten lisäksi mm. kauppiailla ja käsityöläisillä oli sukunimet. Käsityökillat jopa vaativat (ruotsinkielisen) sukunimen ottamista, muuten ei saanut mestarinkirjaa.
Ja suomalaisten sukunimien puuttumien johtui ruotsalaisesta kirjauskäytännöstä, joka käytännössä hävitti Länsi-Suomen vanhat sukunimet. Vanhimmat länsisuomalaiset tilannimet voidaan suoraan johtaa tilat perustaneiden ihmisten sukunimiin.
Lapsille annetaan isän nimi juuri siksi, että äidin ja lasten suhde on muutenkin vahvempi. Isillekin pitää antaa jokin side lapseen, niin annetaan sitten nimi.
Mä en ole valittanut miehen nimen ottamisesta. Mulle se oli itsestään selvyys että otan miehen nimen.
Mulla on se nimi vieläkin vaikka ollaan erottu jo ajat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma sukunimeni on ihan perus tylsä. Miehelläkään ei mikään kummoinen ole, mutta silti hänen nimen mielummin otan. En myöskään ole läheinen sukuni kanssa, jolta oma sukunimeni on peräisin, joten miksi lapsenikaan kantaisi sitä nimeä? Läheisempiä ovat miehen suvun kanssa. Ja olen ehkä feministin painajainen muutenki, olen aina halunnut ottaa miehen sukunimen, sekä olla kotiäitinä.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa naiset nyt edes oma reviiri ja osaamisalue haltuunne. En ymmärrä miksi miesten tulisi saada niin suuri näkyvyys perheissä, kun nainen on suurimmassa osassa se perheen päähenkilö, ja on ollut aina historiassa.
Tarkoitat, että mies sopii hyvin lompakoksi, ei paljon muuhun?
Miehen nimi lapsille on siksi loogista, että äitiä harvemmin epäillään oikeaksi kun se voidaan syntymässä todeta vaikka videoimalla tapahtuma. Miehen kannalta olisi vähän kiusallista jos hän olisi perheessä eri sukunimellä, väistämättä heräisi kysymyksiä onko mies lasten isä vai joku äidin uusi poikkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestä loogista antaa miehen sukunimi. Synnyttäneenä vanhemmuus lapseen on itsestään selvyys, mutta nimi on tunnustusta miehen vanhemmuudesta. Jotenkin kylmä ajatus että lapselle ei kelpaisi edes miehen sukunimi ja hänen tehtävänsä on olla vaan siittäjänä. En ole mies, mutta jotenkin todella kylmä ja emaskuloiva ajattelutapa tuollainen. Mielestäni loppujen lopuksi ihan sama kumman nimen kukin perhe antaa, mutta tuollainen "feministi" bullshitti mielestäni vähän liikaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on väärässä. Nimen tehtävänä on identifioida ja erottaa yksilöt toisistaan. Fiksua olisi antaa lapselle sen vanhemman sukunimi, joka on harvinaisempi.
Miten isä on harvinaisempi? Siksi koska katoavat toisinkuin äiti?
Huhuu, onko kellään rautalankaa? Multa pääsi justiinsa loppumaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan sattuu olemaan ikiaikainen perinne että lapsille (ja vaimolle) tulee isän nimi. Tällaiset perinteet ja tavat muuttuvat todella hitaasti.
Noista yhdistelmänimistä, en ymmärrä miten ne toimivat. Tuleeko näiden yhdistelmänimi-ihmisten lapsista sitten Virtanen-Mönkkönen-Heinonen-Korhosia?
Ikiaikainen? No jos noin sata vuotta on ikiaikainen niin sitten.
Saisiko vähän faktaa tähän.
Satoja vuosia sitten sukunimet tietääkseni määräytyivät joko kotitalon tai isän etunimen perusteella, ellei sitten ollut kyse näistä ylhäisösuvuista.
Suomessa on ollut kahta perinnettä: idässä vaimo piti sukunimensä, lapset saivat yleensä isän nimen. Lännessä ei joko käytetty sukunimeä laisinkaan (pelkkä patronyymi, isän puuttuessa matronyymi), tai sitten yhdistelmää patronyymi+asuinpaikan nimi, joka siis vaihtui muuttojen myötä.
Säätyläisten lisäksi mm. kauppiailla ja käsityöläisillä oli sukunimet. Käsityökillat jopa vaativat (ruotsinkielisen) sukunimen ottamista, muuten ei saanut mestarinkirjaa.
Ja suomalaisten sukunimien puuttumien johtui ruotsalaisesta kirjauskäytännöstä, joka käytännössä hävitti Länsi-Suomen vanhat sukunimet. Vanhimmat länsisuomalaiset tilannimet voidaan suoraan johtaa tilat perustaneiden ihmisten sukunimiin.
Eiköhän ne ole enemmän etunimiin perustuvia (jos eivät ole saaneet nimeään sijainnin tms perusteella), joista on sitten muodostuneet talonnimet ja niistä otettu sukunimet. Ja tosiaan jos tuli kotivävy, niin se otti talon nimen itselleen eikä talon nimi vaihtunut.
Perinteisempi tapa olisi, että nainen pitää oman sukunimensä -tar-päätteellä (Korhotar, Heikitär, Pyykötär). Näin meillä Itä-Suomessa on perinteisesti toimittu ennen etelän herrain sata vuotta sitten lanseeraamaa sukunimilakia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että perheellä tulisi olla sama sukunimi. Olemme menossa kesällä naimisiin ja mietin aluksi yhdistelmänimeä, mutta se kuulostaisi tyhmältä sillä etunimikin on yhdistelmänimi, enkä viitsisi kauheaa litanniaa alkaa kirjoittamaan. Olen vähän vanhanaikainen tässä asiassa vaikken ole vielä edes 25 vuotta :)
Nuorenahan sitä just tekee perinteiden mukaan. Itse ajattelin myös parikymppisenä, että totta kai vaihtaisin nimeni, koska kuuluu olla sama sukunimi. Nyt kolmikymppisenä maailmassa on enemmän sävyjä ja moni asia on monimutkaisempi ja monet asiat ja perinteet kyseenalaistaa. Ymmärrän molemmat ratkaisut ja onkin hienoa että laki on nykyään sallivampi sukunimien suhteen.
Aloitus on kyllä kaikkea muuta kuin feministinen. Feministit ovat historiallisesti kamppailleet ensin naisten yhtäläisistä oikeuksista miehiin verrattuna julkisessa SEKÄ yksityisessä skaalassa. Yksityisessä skaalassa naisten tasa-arvoista asemaa ja vapautta on häirinnyt juurikin naisten roolin historiallinen alistaminen kotitöihin ja perhe-elämän keskiöön, lasten hoitajaksi. Ja nyt aloittaja haluaa juuri tuota kyseistä näkemystä vahvistaa? Sysätä "äidit" yhä syvemmälle kodin orjaksi.
Nykypäivänä feminismi identifioituu kamppailuna yhtäläisestä tasa-arvosta KAIKILLE. Silti AP tahtoo nimenomaan lisätä naisten jo valmiiksi suurempaa valtaa lastenhoidon suhteen (asia, jonka hän selkeästi tiedostaa tekstissään perusteluissaan näkökantansa puolesta) miesten kustannuksella? Jos AP olisi todellinen feministi, tai edes järkevä ja kohtuullinen ihminen, hän ei haluaisi vahvistaa kummankaan asemaa perheessä perusteluilla jo nykyiseen vahvempaan asemaan, vaan tahtoisi tuoda isät ja äidit tasavertaisiksi perheessä, koskien niin lapsia kuin kodinhoitoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ätini nimi ja se on kiva, isällä on top 3 yleisin nimi ja äidin nimi ei ole suomenkielinen, mutta todella kiva. Hän se minut kasvatti.
Mies harkitsi, että ottaa nimeni, koska se on kuitenkin enemmän suomalainen kuin hänen oma hollantilainen sukunimensä ja ajatteli sen auttavan työnhaussa, mutta mitä se auttaa kun etunimi ei ole suomalaista nähnytkään edes lyhyemmässä muodossaan... En halua häitä tai sormusta, mutta tän nimiasian kanssa haluan olla perinteinen.
Minä epäilen, että monissa perheillä, joissa perheen yhteiseksi nimeksi valitaan miehen nimi, kyse ei ole pelkästään perinteiden kumartelusta, vaan myös siitä, että keskimäärin sukunimi on miehille vielä suurempi osa identiteettiä kuin naisille. Toki poikkeuksiakin on, mutta omassa tuttavapiirissäni mieleeni ei tule yhtäkään naista, jota yleisesti kutsuttaisiin esim. kavereiden ja tuttujen kesken pelkällä sukunimellä. Kun taas miehet puhuvat useammin toisistaan "Korhonen soitti eilen ja pyys käymään viikonloppuna". Armeijalla lienee myös jonkin verran vaikutusta tuon sukunimikulttuurin ylläpitoon, mutta tuota esiintyy jo aika nuorilla pojillakin.
Itse halusin koko perheelle saman sukunimen. Vaikka tykkäsin tyttönimestänikin, tuntui miehen nimen valitseminen meidän tapauksessamme kohtuullisemmalta. Miestä on kouluajoilta asti kutsuttu sukunimestä lyhennetyllä lempinimellä kavereiden kesken hyvin yleisen etunimen sijaan, joten tuosta kutsumanimestä luopuminen olisi tuntunut varmasti omituiselta. Minun arjessani sukunimi on aina näkynyt vähemmän, kukaan ei ole koskaan huudellut enää lukio-opettajien jälkeen sukunimeäni perääni.