apua kaivataan ahdistukseen
Olen nyt 29:llä viikolla raskaana ja kaikki on mennyt tähän mennessä oikein hyvin. Minua on kuitenkin alkanut pelottaa hirveästi, että vauvalle ei ole kaikki hyvin ja että hän kuolee kohtuun. Olen netistäkin lukenut näitä tarinoita vaikka kuinka paljon ja tuntuu, että kohtukuolemat ovat kuitenkin vielä tässäkin vaiheessa suht yleisiä. Tietääkö joku, kuinka paljon tällaisia tapahtuu ja mikä on yleisin syy? Haluaisin mennä jonnekin yksityiselle tarkastamaan esim. sen ettei napanuora ole kaulan ympärillä, että istukka toimii kunnolla jne. Osaisiko joku neuvoa asiantuntevaa lääkräriä tällaiseen tutkimukseen Helsinki/Espoo alueella? Tiedän, että tällaista on turha murehtia, mutta en vaan pääse asiasta yli...
Kommentit (5)
Samoilla linjoilla olen kuin ensimmäinen vastaaja. Et ole ainoa tunteinesi. Keskustelu neuvolassa voi auttaa. Käy ihmeessä esim. yksityisellä gynegologilla ultrassa, jos sen tunnet tarvitsevasi. Siellä voit kysyä mieltäsi painavat kysymykset. Voisit esim. etukäteen miettiä kysymyksiä lääkärille? Näin ei myöhemmin tarvitse harmitella, jos jotain tärkeää jäi kysymättä.
Itse kävin Hesassa Felicitaksessa Tapio Kurjella rakenneultrassa. Voin suositella 4d-ultraa. Ultraus oli tosi huolellinen (vastaanottoaika 45 min.) ja lääkäri puhui maallikkokielellä, eikä lääkäritermeillä, joten ymmärsin, mitä hän tarkoitti. Samalla selvisi kohdunsuun tilanne.
Lisäksi raskaudesta on paljon hyvää uutta kirjallisuutta. Ehkä terveydenhoitajalla si olisi vinkkejä tähän?
Hyvää kevättä!
-Niittyheinä
Täällä toinen samanlainen hermoilija. Ihan samoja ajatuksia!! Muakin pelottaa tuo napanuoran kaulanympärille meneminen. Kai se joillakin menee, mutta kiristyykö vasta synnytyksessä? (missä se siis huomataan ja voidaan auttaa).
Mun neuvolan täti ei ole sellainen, että voisin hänen kanssaan jutella. Yritin kyllä jossain vaiheessa...
Minäkin kävin 4d- ultrassa, mutta olen jo monta kertaa sen jälkeen ehtinyt hermoilemaan....Mutta kyllä sekin hieman rauhoitti.
Minulla auttanut eniten oma mies, joka rauhoittelee. Ja tietenkin vauvan liikkeet. Aina kun niitä tuntuu niin mieli rauhallinen :)
Juuri eilen ajattelin, että olenko ihan ainutlaatuinen hermoilija. Olipa helpottavaa lukea, että jollakin toisella on samanlaisia ajatuksia.
Jaksamista!!!
T. Suzy rv 37+4
mukava kuulla, että muillakin on näitä ajatuksia vaikka eivät kivoja ajatuksia olekkaan. Olen kanssa ajatellut, että olenko ihan yksin näitten hermoilujeni kanssa. Miehen kanssa ollaan asiasta puhuttu, mutta hänellä pelkoja tuntuu olevan vielä enemmän kuin minulla. Tästä syystä ei tee edes mieli katsoa mitään vauvatarvikkeita. Neuvolaan olen ensi viikolla menossa ja siellä ajattelin asian ottaa esille. En kuitenkaan usko, että siitä kovin paljon on apua, koska jotenkin kun neuvolassa sanotaan että ei kannata huolehtia, niin en osaa siitä enää keskustelua tädin kanssa jatkaa. Töistäkin luopuminen ottaa koville juuri sen takia, että ajattelen että mitä jos tätä vauvaa ei sitten tulekkaan... Ja kuten jo ekassa viestissä sanoin, niin tiedän itseni täysin tyhmäksi näitten pelkojen kanssa, mutta kai tämä on osiltaan sitäkin, että tähän asti kaikki asiat on ollut ns. hallittavissa ja nyt onkin sitten näin tärkeä asia, johon ei voi itse vaikuttaa. Olen ajatellut, että kai tämä sitten helpottaa kun vauva syntyy, mutta voi olla että sitten se huoli vasta alkaa :) Luulen, että tuonne Felicitakseen menemme kyllä käymään.
eipä se kohtuun kuoleminen kovin yleistä ole... mulla kuoli kohtun vauva -03 rv 30 ja se oli ensimmäinen vuoteen siinä sairaalassa... yleisin syy on varmaan tukostaipumus tai istukan rakenteellienn vika tai tulehdustauti mikä pikkuhiljaa väsyttää vauvan.... mut kohtukuolemat on kyllä hirveen harvinaisia joten turha pilata hyvää raskautta murehtimalla!
mutta se on totta kai helpommin sanottu kuin tehty. Pelot ja ahdistus taitavat olla ikävä kyllä osa raskautta. Muistan lukeneeni jostain, että ne usein pahenevat viimeisellä kolmanneksella ja ovat tavallaan luonnon keino valmistaa äitiä tulevaan synnytykseen ja vastuulliseen vauva-aikaan. Ovat varmaan samaa sarjaa sen pesänrakennusvietin kanssa, joka saa monen siivoamaan talon lattiasta kattoon juuri vähän ennen synnytystä.
Kohtukuolemat ovat noilla viikoilla kyllä harvinaisia. Muistaisin kuulleeni (viisaammat korjatkoon), että viikon 22 jälkeen kohtu- tai pian synnytyksen jälkeen tapahtuvan kuoleman riski olisi jotain vajaan yhden prosentin luokkaa. Aika pieni todennäköisyys siis. Netissä surffatessa kaikenlaiset ikävät jutut aina vaikuttavat paljon todennäköisemmiltä, koska totta kai niistä keskustellaan. Ja aina löytyy joku, jonka kummin naapurin serkkutytölle on tapahtunut jotain järkyttävää.
Toki voit mennä käymään jollain hyvällä lääkärillä, jos se rauhoittaa mieltäsi. Ja voit huolehtia vauvastasi kotikonsteinkin, tekemällä liikelaskennan, jos alat pelätä, ettei kaikki ole ok. Jos tunnin sisällä saat laskettua 10 liikettä, ei vauvalla pitäisi olla mitään hätää.
No, enpä tiedä onko vastauksestani mitään apua, mutta haluaisin vain toivottaa sinulle mahdollisimman onnellista ja huolivapaata loppuraskautta. Kaikki tulee menemään oikein hyvin, usko pois!
t