Ajattelevatko ihmiset usein, että kolmas lapsi (tai sitä enemmän) on vahinko?

Mulla kolme lasta (-90, -02 ja -04 syntyneet), ja neljättä odotellaan syntyväksi 9/08 :)



Esikoiseni on ex-suhteestani.

Hänellä ja ekalla yhteisellämme on 12 v ikäero, ja tätä kaikki aikanaan ihmettelivät.

Jopa suustaan kerkeä naapuruston rouva tuli kysymään multa, että "olen miettinyt, että onko heillä sama isä, kun niin iso ikäero?" ;O

Kun eukolla oli pokkaa kysyä asiaa suoraan, kerroin, että "ei ole, vaan tämä pienempi on tästä nykyisestä, ja tyttäreni ex-suhteestani".

Kaikki jaksoivat päivitellä, että "kamalan iso ikäero" :/



Kun sitten 1 v 7 kk:n ikäerolla syntyi kolmas lapsukainen perheeseemme, oli sekin aikamoinen yllätys ja ihmetyksen aihe monelle. Joku pokkana kysyi, että "oliko vahinko?" :( Kun ei ollut vahinko, vaan 8 kk:n yrittelyn tulos ;)

Ja taas saatiin kuulla päivittelyitä, että "kamalan PIENI ikäero" :/



Nyt sitten odotellaan 2,5 v yritettyä kolmatta yhteistä, ja nyt jotkut ovat taas kyselleet, että "oliko vahinko?" :(

Välillä tekis mieleni huutaa, että "onko nyt sopiva ikäero?" ;) (kuopus 4 v 5 kk, keskimmäinen 6 v, ja esikoiseni täyttää pian 18 v)

Ja tuota kysellään AINA, että "vieläkö meinaatte lisää lapsia hankkia, tuon tulevankin jälkeen?" ;O

Ihmiset osaavat olla tosi tahdittomia kysymyksineen :/

Argh! Mutta nasevasti ollaan vastattu, että "tehdään juuri niin monta kuin saadaan ja keretään" :D Siinä menee moni hiljaiseksi ;)



Ja juu, sitäkin päivitellään, että "teillähän on lapsia pian 4, kauhistus!" (esikoiseni ei tosin enää edes asu kotona)

Onhan se kauhistus, jos joku haluaa/saa enemmän kuin sen "keskiverron" kaksi ;)



ONNELLISTA ODOTUSAIKAA! :)

Jätä omaan arvoonsa moiset typerät kommentit, vaikka tiedän, ettei ne kivalta tunnu.

Meillä jo toisen kanssa todella monet ystävät kyselivät onko vahinko. Ilmoitin ihan reippaasti että osataan kyllä pitää ehkäisystä huolta, kiitos vaan kysymästä. Ikäeroa on siis 1v4kk. Nyt kolmatta odottaessa taas törmätty samaan ajatteluun, ikäeroa tulee toisen ja kolmannen väliin 1v6kk. Ja "miten meinaat sitten pärjätä" kauhisteluita on myös saanut kuulla. Olen vaan vastannut että miten sitä vielä tietää, joko hyvin tai sitten vähän huonommin, mutta kyllä varmasti pärjätään kuten tähänkin asti. Nyt vaan odotan että kolmas syntyis, tää loppu raskaus on rankinta aikaa tähän asti kun ei niin pysty enää touhuilemaan.



Ei kannata ihmisten puheista liikaa välittää, ihmetelköön jos ihmetyttää. Niin ja meiltä myös kyseltä monesti muutammeko nyt isompaan. Luulisin kyllä ihan kivasti mahtuvan 4h+keittiö asuntoon. On sitä paljon pienemmässäkin asuttu ennen. =)



Tiip+kilpikonna rv35+4

Meidän lapset kohta 9v, 6v ja 1v6kk ja neljäs syntynee 9/08. Jo kolmannesta kysyttiin että onko vahinko. Ja sitten kun kerrottiin että neljäs tulossa niin kukaan EI onnitellut vaan kysyttiin että oletteko tosissanne, mietitkö keskeytystä, tehän tarviitte tila-auton ja mihin te ne kaikki lapset oikein laitatte, ettekö tiedä että ehkäisyäkin voi käyttää ja kai te nyt tajuatte lopettaa ja hommaatte ehkäisyn jne. :( Ollaan vain tokaistu että siinäpä kaikilla jännitettävää että kuinka monta lasta meille vielä ehtii (mä 35v.) Näin pääkaupunkiseudulla!

Oliko vahinko!!??=)

Jännää sinäällään että kyseessä on seitsämäs yhteinen lapsemme ja pienellä ikäerolla edelliseen(1v8kk pitäisi tulla)



Kun odotin kuudetta ei tullut onnitteluja,vain voivotteluja miten jaksamme ja oliko se nyt ihan suunniteltua.Ja niitä iänikuisia kommentteja ettei maailmaa yksin tarvii täyttää.



Nyt olen saanut vilpittömiä onnitteluja oikein halausten saattamina ja olen ollutkin ihan hämilläni=)

Osaa ne ihmiset välillä yllättääkin,jopa positiivisesti=)



Petite-te ja bebe nro 7 rv 20+2

Meille kolmas tulossa ja on kyselty etta oliko suunniteltu. Tosi typeraa. Tama kolmas oli paljon enemman 'suunniteltu' kuin toinen, joka sekin kylla oli suunniteltu. Meilla on kahden vuoden valein syntynyt lapset, nyt tulee 2,5v valia. Kauhistellaan etta sitten teilla on ISO perhe, eika mun mielesta nyt 3 lasta edes ole iso perhe??? Mielestani 5 lastakaan ei viela ole kovin ISO perhe :) Kylla otti paahan ja loukkaannuin vahan kun jotkut ei edes onnitellut kun ilmoitin odottavani kolmatta :( Pomokaan ei sanonut mitaan. Tosi tokeroa. Meille se on silti yhta iso ihme kuin se ensimmainen! Ja ihan yhta odotettu ja toivottu. Ja kun alusta asti oli selvaa etta halutaan kolme lasta, ainakin, niin ei haluttu odottaa kovin kauaa vaan tehda lapset lahekkain niin sitten saadaan joskus nukkua :D Voisin kuvitella etta jos saataisiin neljas, niin kukaan ei varmaan enaa onnittelis vaan sais pelkastaan noita tila-autokommentteja....Grrr. kuinka ihmiset voi olla niin ajattelemattomia!!! Ma en ainakaan ikina menis kysymaan etta 'oliko vahinko!" :O Voiko tokerompaa kysymysta olla!!!! :#



T:Riinaliina 26rv ja pojat 2v + 4v

ei ihmetely kolmatta, se tuntui olevan lähisuvun mukaan ok. Kaksi ensimmäistä on poikia ja kolmas on tyttö. Sen ihmettelyn sai osakseen nelonen, tyyliin: mitä varten vielä pitää kun molempia on jo...??? Onneksi oma puoleni suvusta oli iloisia ja onnitteli, kun tiesivät mun aina halunneen parillisen määrän lapsia.



Viidennestä ei ole vielä kerrottu kuin harvoille ja valituille (mun äiti, joka on ainut elossa oleva isovanhempi, mun veljelle ja yhdelle kaverille) ja pyydetty vielä pitämään omana tietonaan senkin takia, ettei lapsille ole vielä kerrottu.



Tuosta tila-autosta tuli mieleen, että kun se hankittiin nelosen odotuksen lopussa, mä oon nyt tämän reilun vuoden saanut osakseni muutamia hyväntahtoisia kommentteja tyyliin: sinne mahtuu vielä yksi... :)



Ihmiset on onneksi erilaisia, loukkaavat kommentit kannattaa unohtaa saman tien ja nauttia niistä positiivisista, mitä saa.



Terv: Äippä rv 14+4 ja muut 9v, 8v, 3v ja 1v

Voi että, minusta useampi lapsi on suuri rikkaus ja hieno asia. Minulla on vain yksi veli, ja miehelläni ei yhtään sisarusta. Se on jo minusta kurjaa, että meidän tulevalla lapsella (toivottavasti lapsilla) on vain yksi eno. Minullakin on sentään viisi tätiä, kolme setää sekä yksi eno. Äitini ja isäni pitävät jatkuvasti yhteyttä omiin sisaruksiinsa, siskot ja veljet ovat tärkeitä.



Joten onnea teille kaikille useampi-lapsisille perheille!



t: Merrily rv 28+3

Njaa, mitenkähän tähän nyt vastaisi...

Itse asiassa en ole edes lukenut vielä teidän muiden vastauksia, vaan ajattelin ihan omalla kokemuksella ensin kommentoida.

Luulen, että se riippuu paljon siitä, minkä ikäinen äiti/siis odottaja on kyseessä. Jos on nuori äiti niin se ENSIMMÄINEN on jo takuuvarmasti vahinko. Toinen lapsi heti perään on myös vahinko ja kolmas on suoraa hullluutta!

Jos taas äiti on vanha, siis vanha ensisynnyttäjä, on varmasti ensimmäinen toivottu, toinenkin toivottu, mutta se kolmas jo vahinko. Herran jestas, ei kai nyt tuolla iällä enää lapsia tehdä!, monet sanovat tai että mikseivät aikaisemmin tajunneet lapsia ruveta tekemään!

Uusioperheellä on uudet ongelmat, että vielä pitää ruveta uudelle ukolle lapsia tekemään! Mitäs nyt muut sanovat!!!?

Itselläni siis viisi lasta ja kuudes tulossa...toivo siis mennyt ja viimeinenkin järjen hiven varmasti monen mielestä. Mutta itse hoidan kaikki nassikat ja olen hyvin ylpeä. Ja talous sopivasti ja tasaisesti "vaakalaudalla" :-) on työtä, on rahaa, on velkaa sitäkin, on iso talo, on iso auto, on kaksi koiraa, on harrastuksia, on omaa aikaa, on rakkautta, on huutoa, on kaikkea, eli on ELÄMÄÄ!

Älkää välittäkö toisten sanomisista vaan antakaa heidän märehtiä ongelmissaan ihan itse. Ja jos joku kysyy että "oliko tuo nyt vahinko tuo viimeinen", niin sanokaa vain että JUU, kyllä oli. Aivan ihana vahinko!!! Mutta meillä tiedetään jo mitenkä niitä vahinkoja tehdään!!! Ja jos työnimeä kysyvät vauvalle niin sanokaa, että joo, on työnimi, Miss Take tai ihan suomeksi ihana vahinko!

Niin kauan kuin itsekunkin kukkaro, talous ja rakkaus kestää tehdä uusia lapsia niin mikä ettei. Asiastahan päättää asianosaiset eivätkä naapurit tai sukulaiset.

Kirjoitin tuossa eilen pitkän kirjeen myös Titanille, joka kaipaili neuvoa perheiltä joilla on monta lasta. Hänelle oli tullut yllätys plussa ja katras kasvaa. Käykääs lukemassa sielläkin tekstiä. Ja tietysti, jos voisitte ja jos teillä on aikaa, niin antakaa vähän "rohkaisua" palstaystävälle! Sitä hän nyt siellä tarvitsee. Jookosta joo!!!



Ruotsin terveisin,

Riesa ja pien'

Meillä on neljä lasta, kahdessa "sarjassa". 10v, 9v, 1v8kk ja 1,5kk.



Esikoisen ja kakkosen välillä on vähän vajaa 1v 3kk ja tuolloin jo appiukko sanoi, että eiköhän jo riitä. Ilmeisesti hän ajatteli, ettemme osaa huolehtia ehkäisystä ja seuraavakin tulee nopeaan tahtiin...



Kun aloin odottaa kolmatta, minulta kyseltiin, oliko hän vahinko. Kyselijöille vastasin, että lasta on yritetty viimeiset 8kk, eli ei todellakaan mikään vahinko. Vielä sairaalassa kätilö kysyi, onko lapsillani sama isä kun ikäeroa on niin paljon. Vastasin, että sama mies on, halusimme vain toisen kierroksen. On ilmeisesti jotenkin ihmeellistä, että haluaa lisää lapsia kun on isoja lapsia ja on jo molempaa sukupuoltakin.



Neljättä odottaessani aloin jo kuulla kommentteja, että ette kai te enää viidettä tee, kyllä neljä on ihan riittävästi jne...ja kun tämä meidän neljäs oli meille kolmas tyttö , joku kehtasi väläyttää, että ei sillä sukupuolellakaan ole enää niin väliä kun teillä on jo molempia. Ihan niin kuin pojat olisivat jotenkin arvokkaampia kuin tytöt?



Ilmeisesti täällä ei ole lupa lisääntyä ellei ole perusteltua syytä: perheeseen on saatu pelkkää yhtä sukupuolta tai sitten uusi liitto...olemme varmaan melkoinen ihmettelyn kohde sukulaisten ja tuttavien sekä tuntemattomien mielessä, kun olemme kehdanneet uhmata standardiperhemallia...



Eipä voisi muiden mielipiteet enempää kiinnostaa. Viides varmaan jo aiheuttaisi suuren shokin lähipiirille...

Jokaisella meistä on varmasti jonkinlaisia ennakkoluuloja, joten kannattaa päästää sellaisen vahingossa ääneen lipsauttajat ihan olankohautuksella ja kertoa, miten asia oikeasti on. Itse huomaan suuren perheen vanhimpana lapsena ajattelevani usein, että yksi- tai kaksilapsisen perheen vanhemmat ovat jollain lailla itsekkäitä tai sitten aloittaneet lastenteon liian myöhään. Näin ei takuulla ole aina! Suotakoon jokaiselle meistä sen verran lapsia, kuin sopivalta tuntuu.



Kaikenlainen laskelmoiminen ja sellaisen perheen, jossa on yksi tyttö ja yksi poika, pitäminen täydellisenä ja/tai tavoiteltavana, tuntuu kuitenkin puistattavalta.

Eräs miehen kaveri kysäisi tahdikkaasti miehen polttareiden alussa minulta, että oliko vahinko. Olin siis raskautunut juuri ennen häitä. Mitäs tuohon vastaamaan? Totuus oli jotain sallitun vahingon ja toivotun vauvan väliltä tai molempia. Sama mies tuumasi kun kakkonen ilmoitti tulostaan (ikäeroa 2v2kk) että oliko ihan suunniteltu juttu? Saapas nähdä mitä nyt, kun kolmas on tulossa ikäerolla noin 2v9kk kakkoseen, ja minusta nämä ikäerot eivät edes ole mitään pieniä!!! Mies kyllä kuului jo puhelimessa hänelle kertovan asiasta, ihan käskystäni, ellei ymmärrä nyt miettiä sanojaan niin on todella utelias ihminen.



Vähän häpeillen olen, myönnetään, suhtautunut tähän kolmanteen raskauteen kun olen odottanut juuri tuollaisia kommentteja. Olen ollut suorastaan hämilläni kaikista vilpittömistä onnentoivotuksista... Meille kun kakkosen jälkeen esim. anoppi tuumasi, että kaksi on ihan hyvä, eikä heidän aikana muuta mietittykään (lienee turha mainita että miehelläni on vain yksi veli). Myös miehen isoäiti sanoi, että eivätköhän nämä teille hetkeksi riitä... oltiin juuri ostettu talo vastoin heidän näkemyksiään ja vielä väärältä paikkakunnaltakin.



Että mitäs siinä? Osa lapsista on vahinkoja, minusta tämän voi ihan hyvin tunnustaa, mutta meillä ainakin kaikki ovat olleet tervetulleita. Tälläkin kerralla ajateltiin kesävauvaa, joka nyt syntyy sitten tammikuussa, että kai tätä voisi sanoa "ennakko"vahingoksi ;) Kakkosta kyllä yritettiin mitä "totisimmin", kivaa oli sekin ;D Joillekin nämä pikku "vahingot" kaatavat maailman, aiheuttavat abortteja ym. mutta itse ainakin olen tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseemme!



Autoonkin vielä mahtuu hyvin yksi istuin ja tarvittaessa saa kaksi lisäpaikkaa, joten kyllä niitä mahtuu meidän perheeseen vielä lisääkin! Minusta on ihanaa, että tuttavat, samanikäiset siis, ovat alkaneet arvostaa enemmän isompia perheitä kuin perinteistä ydinmallia. Kotona meillä on ollut 4 lasta kahdessa erässä, nuorimmaiseen vanhimmalla ikäeroa 14v ja miehellä siis vain yksi veli, jonka on aina kokenut etäiseksi jo 5 vuoden ikäeronkin takia. Siksikin haluttiin lapset lähelle toistensa ikää ja olen kyllä ihan julkisesti sanonut että ennen 30v. ikää aion lapseni synnyttää - ehkä vielä yhden kerkeäisin pian tämän perään ;) Neljä olisi sopiva luku, tosin nyt tuntuu tämä raskausaika niin kamalalta että voi olla että kolmeen jää...



eikkuli, lapset 4v5kk, 2v3kk ja rv 13+4

... jos tämä yritys lähtee kantamaan hedelmää. :) Kerronpa pienen salaisuuden: Kolmas lapsi olisi se ensimmäinen suunniteltu ja kaksi ensimmäistä (-94 ja -05) enemmän tai vähemmän vahinkoja...

Meillä kun on jo tyttö ja poika, niin miksi pitäisi vielä kolmatta tehdä? Jos totta puhutaan, niin kaksi ensimmäistä tulivat ihan helposti, lähes suunnittelematta. Siis raskaudet alkoivat helposti. Mutta tätä kolmatta piti oikeasti tehdä, 10kk... Eli ei ihan vahingossa saatu aikaiseksi!



Meillä ei vielä raskaudesta tiedä kuin lähipiiri, joten vastaavia kommentteja en ole kuullut, mutta saapa nähdä kun kerrotaan laajemmalti. Töissä tuskin kukaan sanoo mitään, kun meillä on työkavereilla tosi monella kolme lasta.

Ja ihan vain sen takia, että meillä on kaksi tyttöä. Täytyyhän se poikakin perheessä olla... Kuopus kun syntyi niin mummoni kehtasi papille ristiäisissä sanoa, että kyllä me niin kovasti poikaa odotettiin ja tyttö vain saatiin:( Ja heti siitä lähtien on tivannut multa, että koskas se poika tehdään! Eikä mummoni ole valitettavasti ainoa, kyselijöitä riittää joka puolella.



Voi kääk!!!



Nyt olen raskaana, mutta ainoastaan muutama asiasta tietää. Arvaan, että kun raskaus jossain vaiheessa tulee ilmi, niin alkavat heti taas ne poika puheet. Ja mulle kun on ihan yksi lysti onko tuolla mahassa tyttö vai poika. Eli mulla on (ainakin muiden mielestä) erittäin hyvä syy "hankkia" vielä kolmas lapsi, kun se poika puuttuu.



Miina rv 12+0 ja tytöt vuosimallia -02 ja -05



p.s ja on meillä oikeesti yksi poikakin, enkeli, joka kuoli raskausviikolla 20

1. tehtiin tarkotuksella olihan sukukin jo pari vuotta kysellyt ja 2. tietysti kaveriksi, 3. tuli sitten 1.3v edelliseen kun mies sanoi että enhän minä tullut raskaaksi ensimmäisen jälkeenkään kuin ensimmäinen oli vuoden vanha.

4. tuli 2,3v edelliseen ja se tuli vähän puolihuolimattomasta ehkäsystä, silloin vähän kyseltiin ettäkö vieläkin. 5. syntyi 2,6v sen jälkeen ja suku ja puoli kylää suurinpiirtein surkutteli ja suurinpiirtein kyseli ollannko ihan hulluja ja tietysti vitsailtiin että olenhan pohjanmaalta tai kyseltiin ollaanko lestadiolaisia. 6.syntyi sitten 5 vuotta edelliseen ja sitä en edes kertonut isännälle kun olin lähössä 18vk ultraan jotta haluuko lähtee mukaan. no päivän oli aika hiljanen mutta kyllä tuo tuosta tokeni. Muille ilmoitettiin 2kk enen laskettua aikaa ainoastaan jotka rupesivat epäilemään jotakin. just niiden kauhistuneista ilmeitten takia. ja mahtuhan meillä autoonkin kun oli tuo pikkubussi ja yksin yleensä liikun kakaroitten kanssa. Välillä ihmiset kattoo pitkään kun mennään uimahalliin tai mäkkäriin ja tullaan sitten kyseleen onko nää nyt sitten varmasti kaikki omia, ja sen jälkeen kuinka sinä jaksat. välillä kun kyllästyttä ilmoitan että onhan meillä vielä lypsylehmiä, koiria ja kissoja. Ja tietysti vielä samassa sotkussa.

Lapseni iät 16v, 5v, 4v, 3v, 2v, ja 1v. Joulu-tammikuun vaiheella tulokas. Yksikään ei ole vahinkolapsi. Eikä koskaan ole kukaan semmoista huomautellut. Eiköhän niitä isoja perheitä ole aina ollut ja kyllä lapsien kanssa pärjää, vaikka olisi 10.

uteluja on tullut monen suusta, joten ihmettelen alkuperäistä viestiä, että kolmas olisi vahinko tai jotain. jos kaksi lasta on jo niin eiköhän siinä vaiheessa tiedetä jo miten lapsia tehdään, eikä niitä "vahinkoja" satu.



kolmas on tulossa mutta sitä ei vielä olla kerrottu kellekään. toissa päiväänä äitini ja siskoni kanssa juteltiin tästä lisääntymisestä ja he olivat sitä mieltä että voisin ihan hyvin sen kolmosen nyt tehdä. hieman vaikea oli pokkaa pitää, kun tilaus on tehty jo enkä vielä halunnut kertoa.

sitten vielä oli puhetta että teet sitten iltatähden eli neljännen....



Eli meillä päin ei kolmosta ihmetellä.

Meillä kolme tyttöä. Ikäeroilla 1v5kk ja 1v2kk. Ja se on kyllä saanut aikaan huokailuja kuinka me oikein jaksetaan. Lasten lukumäärästä olen muuten saanut positiivista palautetta varsinkin kun asutaan tällaisella pienellä paikkakunnalla jossa lapsi syntyy n. 10/vuosi.



Nyt odotellaan neljättä lasta ja tyttö tämäkin on ultran mukaan. Meitä se ei haittaa. Päinvastoin tykkään pukea prinsessoja ;)

Mutta muille tuntuu tuo sukupuoli olevan ongelma.



Kahden tytön jälkeen isomummo antoi mulle ja miehelleni pienen konjakkipullon poikasiemeniksi kun sitten se kolmas tehdään. (odotin jo tuolloin meidän kolmatta, mutta eivät sitä tienneet). Anoppikin osteli sinisiä potkareita vaikka tiesimme että kolmas tyttö meille oli tulossa ja siitä sitten mainitsin.

No nyt kun neljäs ilmoitti tulostaan niin kaikki ovat pitäneet varmana että poika on. Ja on naamat vähän venähtäneet kun sanoin että neljäs tyttö. Ja taitaa olla meidän viimeinen lapsi. Eikai me sen takia ruveta viidettä, kuudetta.. lasta tekemään että muut saavat sen odottamansa pojan?! Olen nähnyt itseni jotenkin neljän tytön äitinä. Ja piste.



AIHA ja prinsessat + masussa vielä yksi rv 24+2

Minä kyllä itse mainostin aikaisemmin, että meille ei missään tapauksessa tulee kahta lasta enempää, mutta kuinkas kävikään.. Kaksi isompaa on 2v. ikäerolla ja pienempi on nyt 3v., leikkivät paljon yhdessä ja itselläni oli halu saada isompi perhe, niin ja sitten se vauvakuume vielä iski. Ihmisten reaktiot olivat melkein kaikilla: "ai minä luulin, että te ette enää tee lapsia!" Ja tämä vielä ihmettelevään äänensävyyn. Oma äitini oli täysin puulla päähän lyöty kun kerroin odottavani kolmatta, sillä meidän suvussa ei ole "tapana" tehdä kuin se kaksi lasta. Isoäitini oli hihitellyt äidilleni, että "on siinä nyt mummulla hommaa kun lapsenlapset tulee kylään". Aivan niinkuin se kolmas lapsi olisi jotenkin huonompi, ei niin mukava kuin kaksi ensimmäistä eikä mummu voisi enää nauttia tästä lapsesta. Ihmeellistä käytöstä, kait vanhukset saa sitten laukoa mitä haluavat.



Alussa oli enemmän sellaista, että ketään ei oikeastaan tuntunut kiinnostavan koko raskaus. Nyt jo kiinnostaa jonkin verran, mutta vähän sellainen tunne tulee joskus, että ei tässä enää mitään hohtoa ole kun se on jo KOLMAS! Vaikka itselle joka raskaus ja lapsi on ihan yhtä tärkeä!



Selma rv 26