Puolisolla syöpä.

Voimia kaikille perheille joissa kamppaillaan sairautta vastaan tai ollaan menetetty läheinen. Tottakai taloudellinen tilalle tuo lisämurhetta jos työssäkäyvä ei ole työkykyinen, tulothan tippuvat silloin merkittävästi. Muistakaa myös työntekijöiden ryhmähenkivakuutus, työnantajan toimesta kaikki työntekijät on vakuutettu. Kuolemantapauksissa vakuutus maksaa tietyn summan perheelle. Raha ei tuo ketään takaisin mutta antaa pienen aikalisän asioiden järjestämisessä.

Sitä vähemmän rahaa pitää miettiä mitä paremmin raha-asiat on hoidossa. Ja mitä paremmin on jo etukäteen varauduttu myös tällaisiin tilanteisiin.

Köyhällä suuri osa ajasta menee rahan ja selviytymisen miettimiseen. Muilla sitä miettii sen hetken kun maksaa laskut pois ja sitten keskittyy taas muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse se, joka kuolee, ja puolison ja lasten taloudellinen pärjääminen on ollut minulle niin iso murhe, että toivoisin siitä puhuttavan näissä perheissä avoimesti. Ainakin minua on helpottanut kun olen saanut miettiä ja järjestellä, miten he parhaiten selviäisivät. Ksoka ei mua niinkään enää v*tuta se, että mun elämä loppuu, vaan se, että joudun luopumaan perheestäni ja enkä voi enää huolehtia rakkaistani. Mitä useamman tulevaisuuden ongelman pystyn nyt jo torppaamaan, sitä parempi ja jos onnistun antamaan lapsille jonkun sellaisen neuvon, jolla selviävät tulevista koitoksista, vielä parempi. Mutta kyllä raha on tässä aika tärkeässä osssa.

Hanat aukesi, kun luin tekstisi. Olen todella pahoillani sinun ja koko perheesi puolesta. Paljon voimia ja lämpimiä ajatuksia teille

Etäpesäkkeitä löytyi joo, tutkimuksia ja hoitoja on edessä.

Kun toukokuussa sanoin että elämän piti olla edessäpäin tarkoitin sitä että meillä oli todella paljon suunnitelmia ja haaveita vielä tulevalle. Olimme köyhistä oloista ja kovalla työllä ja sinnikkyydellä rakensimme jotain parempaa ja hyvää meidän perheelle. Lapsille rakastava ja päihteetön koti. Paljon yhteistä aikaa ja keskustelua. Paljon turvallisia ihmisiä ympärillä. Kaikki asiat oli vielä hetki sitten hyvin. Nyt pelkään että jään yksin lasten kanssa jatkamaan jotain minkä loimme mieheni kanssa yhdessä. Sekavat ajatukset, antakaa anteeksi.

Ap

Kun mieheni sairastui syöpään niin minä masennuin koska helvatan nettipalstat sanoi että vain 30% sen tyypin syövistä paranee ja viiden vuoden elossa olo prosentti oli alle se 30%. Mies järjesti niin että minun tilille siirrettiin rahaa ja tuli oikeus minulle käyttää miehen tiliä ihan sen vuoksi että sekä minulla että miehellä oli varmuus että me pärjätään kotona (kaksivuotias ja vauva). Henkisesti se aika maaliskuulta elokuulle oli kamalaa, mutta koko ajan suunniteltiin elämää syöpähoitojen jälkeen. Minä kaipasin hirveästi huomiota mutta en sitä saanut. Teki hirveän hyvää käydä vertaistukiryhmässö puhumassa, koska syöpä herättää kipeitä tunteita joita ei voi selittää

Nosto

Miksi ihmeessä tämä vanha ketju piti nostaa?