Häpeän työttömyyttäni, menenkö ylioppilasjuhliin?

No jos siellä kerran on sukulaisia, niin eikä siellä silloin ole sinun turvaverkkosi? Lähtökohtahan on se, että se on se sakki, johon sinä kuulut, halusitte tai ette. Luuletko, että kaikkien muiden elämä on pelkkää rikkautta ja ruusuilla tanssimista?

Et sinä ole juhlien keskipiste vaan se ylioppilas.

Tietenkin menet, kun ei työttömyys mikään häpeä ole. Se kun kohtaa yhä useampaa ja mitä siitä tulisi, jos melkein puoli miljoonaa suomalaista jäisi vaan kotiin häpeämään eikä lähtisi edes perhejuhliin.

Älä tee itsellesi työttömyydestä suurempaa ongelmaa kuin mitä se todellisuudessa on!

Tietenkin menet sinne ylioppilasjuhliin. Ymmärrän tuon häpeän hyvin sillä nykyään työttömäksi jääneitä ihmisiä halveksutaan julkisessa puheessa koko ajan ikään kuin se olisi oma vika tai tahto. Vaan mitä jos häpeämisen sijaan yrittäisit kertoa siitä sellaisilla sanoilla jotka kuvaisivat sitä ilmiönä, joka se on. Inhimillisenä tragediana siis.

Kerrot vaikka, että haet töitä, mutta et ole saanut ja se tuntuu sinusta pahalta, koska se vaikuttaa niin moneen asiaan ja tuntuu myös niin hävettävältä, että meinasit nämä juhlatkin jättää väliin.

Onneksi mun sukulaiset ei ole koskaan odottaneetkaan multa mitään, niin ei tarvitse hävetä työttömyyttäänkään.

Mulla on sama juttu ja olen.mennyt. Aivan koko suku on menestynyttä, paitsi minä.

Itse en enää mene enkä ole muutenkaan kenenkään kanssa tekemisissä. Aikani jaksoin sinnitellä mutta se on nyt loppu. Tämä työttömyys on rampauttanut minut ja tuhonnut samalla elämäni. Että kiitoksia vaan sille systeemille joka sylki minut ulos, kiitos.

Mun unelma on olla työtön ja saada rahaa mökillä makaamisesta :D mä en ainakaan dissais sua Ap :)

Sano, että olet filosofi ja mietit maailmankaikkeuden järjestymistä. Sehän on vaan hyvä ettei tarvitse raataa oravanpyörässä? Näin tohtorina olisin onnellinen jos voisin olla vapaa ja viettää ainakin näin kesäajan kukkapenkeissä ja laiturilla... Eiköhän ne sukulaisetkin ole vain kateellisia kun saat vaan lomailla.

No ei he sinällään ole turvaverkko kun tapaamme n. kerran vuodessa. Tuttavia ovat korkeintaan. En tietenkään ole keskipiste, mutta kyllähän se nolottaa kun vaihdetaan kuulumisia puolin ja toisin. Itselläni on keskeytynyt monia opintoja itsetunto- ongelmien vuoksi, ja taas joudun myöntämään että en valmistunut. Kyllä se harmittaa. Helpompaa olisi vaikka antaa joku sairauden nimi, muu kuin itsetunto- ongelmat ja se nolo masennus, tuntuisi että keskeyttäminen ja työttömyys olisi jotenkin hyväksyttävämpää niin. Tuohon kuvioon liittyy se, että nämä sukulaiset ja isäni hylkäsivät minut ja äitini kun olin lapsi joten kova paikka näyttää että olen tälläinen surkimus edelleen.

Ehkä en ole oikea vastaaja kun mua ei työttömyys hävetä. Olen välillä määräaikaisissa töissä ja sitten taas vähän aikaa työttömänä jne. Tätä on jatkunut jo vuosikausia. Teen työni hyvin, joten mua ei hävetä että esim nyt  taas töitä ei ole. Se ei ole mun vika, joten mitä ihmettä häpeäisin? Tosin jos sulla on mulkkuja sukulaisia, jotka kettuilee asiasta niin silloin älä mene. Mutta jos ovat ihan tervepäisiä niin en näe ongelmaa.

Kukaan muu kuin sinä itse ei ajattele sinun olevan surkimus. Jos työtilanteesi tulee puheeksi, sanot suoraan, että olet ajatellut palata työelämään, mutta töitä ei tunnu ihan helpolla nyt löytyvän. Älä salaile asioita, aiheutat sillä itsellesi kamalan turhan stressin.

Kysy tarvitsetko apua, ehkä voit mennä keittiöön hääräilemään ja auttamaan tarjoiluissa. Tuollaisissa juhlissa on jatkuvast kahvinkeittelyä ja kuoharin kaatelua yms puuhaa keittiössä. Samalla pääset osallistumaan juhliin ja tarvittaessa voit mennä keittiöön "piiloon". Ei tarvitse juhlavaatteistakaan stressata jos pitää essua ja muille vieraille jää positiivisempi kuva sinusta.

Pystypäin menet juhliin, turha häpeä pois. Et ole maan ainoa työtön, eikä työttömyytesi ole sinun syysi.

Ilman muuta menet. Mitä väliä, mitä he ajattelevat.

Ja toisaalta, jos he ovat "hyvässä asemassa työelämässä", voit myös kertoa hakevasi töitä - pitää yrittää joka kautta, kuka tietää mistä se työpaikka löytyy.

Miksi et hakenut opinto-oikeudelle jatkoa? Voisitko hakeutua viimeistelemään opinnot? Voithan sanoa olevasi opiskelija jos se kuulostaa paremmalta kuin työtön? Monetko opinnot olet jättänyt kesken? Kannattaisi ehkä viimeistellä jo aloitettu tutkinto, jos kerran olet jo saanut opintoja suoritettua? Voitko opiskella avoimen väylän kautta jos korkeakouluopiskelija tai hakea uudestaan viimeistelemään opinnot jos et voi saada jatkoa opintoihin?

Vierailija kirjoitti:

No ei he sinällään ole turvaverkko kun tapaamme n. kerran vuodessa. Tuttavia ovat korkeintaan. En tietenkään ole keskipiste, mutta kyllähän se nolottaa kun vaihdetaan kuulumisia puolin ja toisin. Itselläni on keskeytynyt monia opintoja itsetunto- ongelmien vuoksi, ja taas joudun myöntämään että en valmistunut. Kyllä se harmittaa. Helpompaa olisi vaikka antaa joku sairauden nimi, muu kuin itsetunto- ongelmat ja se nolo masennus, tuntuisi että keskeyttäminen ja työttömyys olisi jotenkin hyväksyttävämpää niin. Tuohon kuvioon liittyy se, että nämä sukulaiset ja isäni hylkäsivät minut ja äitini kun olin lapsi joten kova paikka näyttää että olen tälläinen surkimus edelleen.

Työttömyys onkin vain pieni osa ongelmaa, ja todellinen syy on huono itsetuntosi.

Mietipä nyt sitä, millä tavalla voisit kohentaa sekä itsetuntoasi että elämääsi. Mihin suuntaan tuo tilaisuus vaikuttaa, pahentaako vai parantaako? Tee ratkaisusi sen mukaan.

Voit tehdä asialle jotain vaikka suorittamalla kesken jääneet opinnot työttömänä omaehtoisina opintoina.

Ei kun pukeudut viholaissäkkiin, ripottelet päällesi tuhkaa ja piiloudut pusikkoon. Ei kun häntä pystyyn ja menoksi juhliin.

Itse jäin työttömäksi vähän aikaa sitten. Kun jo irtisanomisaikana kerroin tuttaville ja sukulaisille asiasta, niin melko monelta loppui puheenaiheet siihen ja tuli kiire jonnekin. Tuntui kuin työttömyys olisi ollut tarttuva tappava tauti. Minulla työttömyys ei horjuta taloutta niin paljoa, että sukulaisten pitäisi pelätä että tulen kerjuulle. Mutta tiedänpähän kuka on oikea ystävä ja kuka pelkkä jonninjoutava tuttavuus. Kaikkiin ystävieni kutsuihin olen vastannut myöntävästi.

Totta kai menet juhliin, ei työttömyydessä ole mitään hävettävää. Tapaat ihmisiä, ja jos kyselevät, kerrot rehellisesti, että etsit uusia töitä. Työttömyys voi hyvin koskettaa sukulaisiakin. 

Totta kai menet juhliin.

Itselläni myös työttömyyttä, mutta hyvin harva edes kyselee minulta työasioista. Jos kysyy, vastailen jotain ympäri pyöreää.

Ja hyvin monesti itse kullakin on niitä vaikeita asioita, joista ei toivoisi missään nimessä puhuttavan, näillä koulutetuillakin!

Nauti vaan kevään juhlista koko perheen voimin, niin minäkin teen.