Täydellinen mies mutta pieni tuloinen :(

Kyllä, olet idiootti. Kuinka moneen kunnolliseen, komeaan, hyvänä pitävään mieheen, jonka kanssa tunnet olosi hyväksi, oikein kuvittelet törmääväsi?

Sepä se ongelma ehkä onkin, että hän pystyy hyvin elämään ns tavallista elämää mutta minä haluan enemmän enkä ole valmis luopumaan elämyksistä sen vuoksi että hän on täydellinen mutta ei kykene samanlaiseen elämään rinnallani. Rakastan häntä, siksi tuntuu että teen elämäni virheen tässä. En halua/hae miestä, hän vain sattui kohdalle ja on parasta ihmisenä mitä olen koskaan tavannut.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut tiiviisti noin pari vuotta miestä, joka on kaiken suhteen aivan täydellinen. Hän saa oloni tuntumaan aina hyvältä, henkisesti ja fyysisesti. On kohtelias, pitää lapsista, komea, puhuu ja pitää niin hyvänä.

Olen eronnut useampi vuosi sitten ja sen jälkeen päätin etten hae miestä itselleni tai jos sellainen vastaan tulee niin täytyy olla kaikki kriteerini täyttävä. Ne tulevat hänessä kaikin tavoin muuten esiin mutta hän on ns normaalituloinen ihminen. Perusduunari jonka tili tyhjä ennen seuraavaa palkkapäivää, joutuu "miettimään" mitä menoja tekee kk aikana että palkka riittää, mutta ei elä kuitenkaan täysin kädestä suuhun.

Olemme alusta lähtien sopineet seksisuhteesta ja ettei parisuhdetta tästä tule. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja muutamia kertoja on ollut vkonloppuja luonani myös lapsen kanssa yhtä aikaa.

Kaikki on mennyt tähän asti hyvin. Nyt kun tunteita ja kiintymystä on molemmin puolin kuitenkin tullut paljon, olen alkanut pohtimaan miten väärin tämä on häntä kohtaan ja miten typerä mahdollisesti itse olen? Muutamia ns paremmasta perseestä olevia miehiä olen tapaillut/pitänyt yhteyttä yksittäisiä kertoja mutta vaikka heillä on se puoli kunnossa niin muuten aivan totaalisia mänttejä.

Olenko idiootti kun lasken tuollaisen kimpaleen elämästäni? Koska tässä on jo pari vuotta tuhraantunut häneltä hukkaan ja koen sen epäreiluksi häntä kohtaan. Olen ajatellut että sanoisin hänelle että jatka elämää ilman minua, hän mahdollisesti haluaa lapsia ja normaalin parisuhteen jota minä en pysty tarjoamaan.

Onko vastaavia pariskuntia joista voisitte kertoa? Aiempi suhteeni josta lapsi, oli pitkä ja mies samaa luokkaa ettei tulot ollut kummaset ja minä maksoin käytännössä kaiken. Lisäksi hän oli muuten todella ilkeä ja sai itsetuntoni vuosien mittaan täysin murskaksi ja muutin todella katkeraksi ihmiseksi. Eron jälkeen juurikin tämä hlö on saanut minussa niin paljon hyvää aikaan, että tunnen itseni naiseksi. Pystyn luottamaan häneen ja näyttämään jos minuun sattuu, hän on saanut kuoreni murrettua hitaasti mutta varmasti.

Mietin lisäksi, oliko ensimmäinen mieheni vain "huono" minulle (jollekin muulle varmasti hyvä mies ja saa paremmat puolet esiin johon minä en enää kyennyt) ja nyt olen jumahtanut tähän yhteen vaikka tuollaisia kimpaleita olisi vapaalla jalalla muitakin ja täyttäisivät myös sen elintasopuolen?

Toisaalta taas, se etten saa kenestäkään muusta samanlaista hyvää oloa mitä hänestä jo alusta alkaen, kertooko se että alitajuisesti en edes enää "halua" ketään muuta?

Vaikeaa, kertokaa mielipiteitä/kokemuksia? :(

Pienituloinen! Opettele ensin kirjoittamaan, vasta sitten miehelään!

No kyllähän se on ihan sama kunhan ei ole pieni munainen! Sinun on hänelle hyvä antaa perspillua joka suunnasta, kun on kunnollisesti varusteltu ja siinä ei tulot paina mitään kun pannaan menemään ja lihaa piiloon niin että loiskuu oikein. Epäolennaisiin asioihin ei kannata suhteissa keskittyä vaan tärkeintä on nautinnollisuus ja orgasmien saaminen ja siinä kun mieskin katsoo kun nainen tulee, niin kyllä siinä on herkässä lentää mälli kyllä kovasti ja on hyvän suhteen ainekset kyllä ihan kasassa, vaikka sitten olisi velkaa ja huonot palkat. Ei naikkosten pitäisi tuollaisista epäolennaisista asioista huolehtia lainkaan, jos vaan erotiikka on hyvällä mallilla!

Minulla on pienituloisempi mies. Itse asiassa maksan hänen palkkansa. Mutta minulla on myös sellainen tuuri, että tykkään sellaisista asioista, jotka eivät maksa paljon: metsäretkistä, uimisesta, pyöräilystä, kotiympyröistä. Silloin harvoin kun matkustetaan, niin onkin sitten aivan sama kuka kaiken maksaa.

Ei nyt mitään vittuilua naisille, mutta miehenä mietin enkä saanut päähäni että olisin kuullut tai nähnyt vastaavia ongelmia miehillä. Taas tämän tyyppisiä aloituksia tälläkin palstalla näkee usein. Ja kannataako niihin seksisuhteisiin sitten ryhtyä, jos rakastuu mieheen joka ei ole semmoinen minkä haluaa parisuhteeseen. Joskus vaan tuntuu, et naiset tekee elämästään tahallaan vaikeeta.

Vierailija kirjoitti:

Sepä se ongelma ehkä onkin, että hän pystyy hyvin elämään ns tavallista elämää mutta minä haluan enemmän enkä ole valmis luopumaan elämyksistä sen vuoksi että hän on täydellinen mutta ei kykene samanlaiseen elämään rinnallani. Rakastan häntä, siksi tuntuu että teen elämäni virheen tässä. En halua/hae miestä, hän vain sattui kohdalle ja on parasta ihmisenä mitä olen koskaan tavannut.

Ap.

Ala tekemään ihan itsenäisesti sellaisia elämän luksus-asioita, joita haluat. Ei sinun tarvitse suhdetta katkaista. Ongelmasi on liiallinen laiskuus olla aktiivinen itsesi kanssa ja toisaalta olet liian riippuvainen. Kyllä sinä voit elää omia unelmiasi kohtuudella, ei hyvää suhdetta tarvitse tärvellä sen takia. Opettele olemaan itsenäinen, mutta ei itsekäs, aktiivinen, mutta ei päällepäsmäri. Et kaiketi halua vaivata omaa päätäsi, vaan odotat, että mies tekee kaiken puolestasi. Hanki elämä, hanki haasteita, opiskele vaikka jokin tutkinto, jotta joutuisit rassaamaan päätäsi muilla asioilla. Ehkä saisit tervettä etäisyyttä ongelmiisi ja uutta ajateltavaa. Oletko vähän hemmoteltu? Tai sitten jätä mies ja katso oletko onnellinen.

En ole hemmoteltu enkä helpolla elämässäni tähän pisteeseen päässyt. Olen tehnyt lapsena paljon töitä ja jäänyt monesta paitsi, pelkästään kovalla työllä olen tähän tasoon aikuisena työelämässä päässyt ja siksikin koen olevani oikeutettu vihdoin nauttia itse omista ansiostani. Kyllä, olen pinnallinen tämän asian suhteen. Nuorempana en ollut, mutta kun eron jälkeen huomasin että minulla jää enemmän rahaa itseeni ja lapsiin kuin parisuhteessa jossa mies laittoi harrastuksiin omat ansiot ja minä maksoin elämisen niin siitä tämä suo on varmaan tullut.

Ap.

Jos menisin tunteen mukaan, olisi ollut menoa tässä suhteessa jo aika päiviä sitten. En vain halua "pilata" tätä kun tiedostan asian näin voimakkaasti vaikuttavan. Ap.

Kaikkein helpoimalla AP pääset kun etsit uuden miehen. Hyvin todennäköisesti tästä miehestä niinkuin et kenestäkään muusta miehestä loppuelämän kumppania itsellesi saa niin elä ainakin hetkessä. Miehiä riittää naisille Suomessa ellet ole yli 55-vuotias.

Olen kulkenut saman polun, et tule löytämään miestä jolta ei joku tai useampi ominaisuus noista puuttuisi. Mikä se tärkein on, raha vai hyvä olla? Minä valitsin yksinolon koska edes rahatonta tuollaista kimpaletta ei vastaan tullut joka olisi saanut oloni mainitsemasi kaltaiseksi.

Ehkä viisainta jatkaa suhdetta tuollaisenaan, ilman vakavampaa sitoutumista.

En ole romanttinen persoona, tai ainakaan aiemmin ollut mutta koen hänet "sielunkumppanikseni" ja hän tuntee samoin minua kohtaan. Kummallakaan ei ole koskaan ollut näin hyvä olla toisen kanssa, ihan luonnostaan tulee halu antaa ja tehdä toiselle pelkkää hyvää. Siksi hänkin on jäänyt tähän, ei pysty irrottautumaan vaikka realiteetit tietää kumpikin. Ap.

Tosin en ole hänelle koskaan sanonut että mistä johtuu etten pysty enempään, maininnut vain etten halua/pysty normaaliin parisuhteeseen enää :(

Vierailija kirjoitti:

ihan luonnostaan tulee halu antaa ja tehdä toiselle pelkkää hyvää.

Kunhan sun ei tarvitse rahojasi käyttää :D

Pienituloinen on yhdyssana

Tiedän ap. täysin mistä puhut ja olen samaa mieltä. Olen viime aikoina puolivakavissani harkinnut eroa kun vaimon tulot ovat niin mitättömät, että jos jotakin mukavaa haluaa tehdä sen maksan minä tai teen  yksin. Matkustelu on todella tärkeä asia minulle, sitä voisi harrastaa perheen kanssa paljon enemmän jos vaimo kantaisi kortensa kekoon.

Voisin vaihtaa vaikka vähän vanhempaan ja rumempaankin kunhan vain tienaisi vähintään tuplat nykyiseen verrattuna (taitaa nyt tienata 30k€ -35k€/vuosi).

Eli haussa olisi yli 70k€/vuosi tienaava, mukavaa seuraa oleva nainen ilman sen kummempia ulkonäkö vaatimuksia (kunhan nyt kehtaa samassa pöydässä istua).

Sinua odottaa 38v noin 100k€ tienaava tavallisen näköinen puolijuoppo myynti-insinööri jolta ei virta eikä jutut lopu kesken.

Parinvaihtoakin voisi harkita (pysyvää) eli vaihdossa annetaan hyvännäköinen 33v hoitsu, ihan kiltti ja asiallinen, mutta aina persaukinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kulkenut saman polun, et tule löytämään miestä jolta ei joku tai useampi ominaisuus noista puuttuisi. Mikä se tärkein on, raha vai hyvä olla? Minä valitsin yksinolon koska edes rahatonta tuollaista kimpaletta ei vastaan tullut joka olisi saanut oloni mainitsemasi kaltaiseksi.

Ehkä viisainta jatkaa suhdetta tuollaisenaan, ilman vakavampaa sitoutumista.

Komppaan tätä. Se on niin monet kerrat nähty, että raha vaan joskus merkitsee suhteessakin paljon - ei ehkä saisi merkitä, mutta kun se vaan joskus niin tekee. Toki asia voi olla merkityksellisempi siinä vaiheessa kun ei vielä olla yhtä perhettä. Mutta kannattaako perhettä perustaakaan jos epäilyttää?

Kultakimpalettahan me kaikki etsimme ja ap:llä on käynyt tuuri, kun on törmännyt mieheen joka saa olon ja elämän tuntumaan kivalle. Itsellä hyvin pitkä yksinolo takana, ehkä juurikin siksi, että kovin radikaaleihin kompromisseihin en enää tässä iässä ryhdy... Tosin eipä ole yhtään varteenotettavaa miestä tullut vastaankaan. Lemppaamalla miehen ap ottaa riskin, että edessä on pitkä pätkä yksinoloa - ehkä jopa loppu elämä. Kumpi on pahempi vaihtoehto; se vai kompromissit "luksusten" suhteen?

Ap, kuulostaa siltä, että olet valmiimpi luopumaan sielunkumppanistasi kuin elämyksistä tai puolittamaan elämykset.

Joku mies ihmetteli, ettei tiedä miesten pohtineen tällaista. Minä tiedän miehiä pienellä m:llä, jotka ovat miettineet onko nainen liian ruma ja kehtaako sen kanssa kulkea julkisesti. Sen sijaan entiedä ketään naista, joka olisi lempannut muuten kiinnostavan miehen ulkonäkösyistä

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ap. täysin mistä puhut ja olen samaa mieltä. Olen viime aikoina puolivakavissani harkinnut eroa kun vaimon tulot ovat niin mitättömät, että jos jotakin mukavaa haluaa tehdä sen maksan minä tai teen  yksin. Matkustelu on todella tärkeä asia minulle, sitä voisi harrastaa perheen kanssa paljon enemmän jos vaimo kantaisi kortensa kekoon.

Voisin vaihtaa vaikka vähän vanhempaan ja rumempaankin kunhan vain tienaisi vähintään tuplat nykyiseen verrattuna (taitaa nyt tienata 30k€ -35k€/vuosi).

Eli haussa olisi yli 70k€/vuosi tienaava, mukavaa seuraa oleva nainen ilman sen kummempia ulkonäkö vaatimuksia (kunhan nyt kehtaa samassa pöydässä istua).

Sinua odottaa 38v noin 100k€ tienaava tavallisen näköinen puolijuoppo myynti-insinööri jolta ei virta eikä jutut lopu kesken.

-Eipä taida tulla kauppoja, kun on jo ollut yksi juoppo mies, niin se kyllä riittää.

Parinvaihtoakin voisi harkita (pysyvää) eli vaihdossa annetaan hyvännäköinen 33v hoitsu, ihan kiltti ja asiallinen, mutta aina persaukinen.

Juoppous on vielä pahempi kuin köyhyys.