Syy miksi niin moni lihava ei laihdu:

Helpommin sanottu kuin tehty. Ei sitä itsetuntoa ja onnellisuutta voi lisätä vain sormia napsauttamalla. Sitä paitsi hoikilla ja kauniillakin ihmisillä voi olla tosi huono itsetunto ja epävarmuus kropasta.

Mä lähtisin siitä ajattelusta, että ylipainosta tulisi pyrkiä pois ihan puhtaasti terveyden kannalta. Ei ulkonäöllisistä seikoista. Sitten se ulkonäkö tulee siinä bonuksena. Liikunta, ravitseva ruoka ja kunnon kohoaminen antaa tosi paljon lisää boostia ja itseluottamusta, vaikkei peilissä vielä mitään eroja näykään. Ja esimerkiksi napostelua voi pyrkiä kontrolloimaan ajattelemalla hampaiden terveyttä. Tai jotain höttöruokia voi yrittää vältellä paremman ihon toivossa. Kaiken ei siis tarvitse liittyä aina siihen läskiin ja senttien karistamiseen.

Ihmisen siis kannattaa toisin sanoen keskittyä ja vahvistaa omia hyviä puoliaan. Ei tarvitse tyytyä niihin huonoihin puoliin, mutta jättää ne sivummalle ja koittaa lisätä hyviä asioita. Aina on kuitenkin joku huonosti, ihminen löytää itsestään aina jotain vikaa. Siksi ei kannata kohdistaa kaikkea energiaa vain siihen vian poistamiseen.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta moni normaali- ja alipainoinen kokee kyllä myös itsevihaa ja stressiä. Eikö se kumoa teoriaa?

Miksi kumoaisi? Ihme logiikka sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta moni normaali- ja alipainoinen kokee kyllä myös itsevihaa ja stressiä. Eikö se kumoa teoriaa?

Ai sitä teoriaa että itseviha ja stressi ei hyödytä ketään? Enpä usko.

Näin. Tämä on ajatukseni perustana. Yhtä lailla teoriaani voi soveltaa todella laihoihin ihmisiin jotka vihaavat kroppaansa ja haluaisivat lisää muotoja, mutta stressin ja itsevihan takia syöminen häiriintyy ja laihuus pysyy. Viha häiritsee kehon toimintaa.

Ap

ehkä alhasinta paskaa mitä oon pitkään aikaan lukenu,

Vierailija kirjoitti:

ehkä alhasinta paskaa mitä oon pitkään aikaan lukenu,

Tarkoitat omaa kommenttiasi? Kyllä, niin on.

Voin allekirjoittaa ap:n viestin täysin. Olen ollut koko elämäni vähän keskimääräistä isompi, ja suurimmillaan mitat olivat 174/104. Olen aloittanut elämäni aikana lukuisia laihdutuskuureja ja epäonnistunut joka kerta. Nyt painoni on 83 kg. Eli ylipainossa mennään edelleen, mutta huonomminkin voisi olla.

Miten sain itseni laihtumaan? Opin rakastamaan itseäni, sekä sisäisesti että ulkoisesti. Sain itseluottamusta - enkä suinkaan ulkonäköön perustuvaa, vaan tein uusia asioita ja menin mukavuusalueeni ulkopuolelle, jolloin aloin arvostaa itseäni ihmisenä. Sen jälkeen halusin myös kohdella vartaloani hyvin ja taata, että minulla olisi pitkä ja terveellinen elämä kehossani. Aloin syödä paremmin ja liikkua. Nykyään syön tasapainoisesti, vaikka herkuttelen kyllä silloin tällöin. Harrastan hikiliikuntaa aivan minimissään kolme kertaa viikossa. Ja olo on mahtava. Ei ole yhtään ikävä sitä aikaa, kun söin ja söin, mutta silti energia riitti vain sohvalla makoiluun.

N26

Vierailija kirjoitti:

Helpommin sanottu kuin tehty. Ei sitä itsetuntoa ja onnellisuutta voi lisätä vain sormia napsauttamalla. Sitä paitsi hoikilla ja kauniillakin ihmisillä voi olla tosi huono itsetunto ja epävarmuus kropasta.

Mä lähtisin siitä ajattelusta, että ylipainosta tulisi pyrkiä pois ihan puhtaasti terveyden kannalta. Ei ulkonäöllisistä seikoista. Sitten se ulkonäkö tulee siinä bonuksena. Liikunta, ravitseva ruoka ja kunnon kohoaminen antaa tosi paljon lisää boostia ja itseluottamusta, vaikkei peilissä vielä mitään eroja näykään. Ja esimerkiksi napostelua voi pyrkiä kontrolloimaan ajattelemalla hampaiden terveyttä. Tai jotain höttöruokia voi yrittää vältellä paremman ihon toivossa. Kaiken ei siis tarvitse liittyä aina siihen läskiin ja senttien karistamiseen.

Ihmisen siis kannattaa toisin sanoen keskittyä ja vahvistaa omia hyviä puoliaan. Ei tarvitse tyytyä niihin huonoihin puoliin, mutta jättää ne sivummalle ja koittaa lisätä hyviä asioita. Aina on kuitenkin joku huonosti, ihminen löytää itsestään aina jotain vikaa. Siksi ei kannata kohdistaa kaikkea energiaa vain siihen vian poistamiseen.

No tämä. Jos reippaasti ylipainoinen alkaa kituuttaa rääkkäysdieetillä pelkkä laihuus motivaattorinaan, niin ei siitä synny mitään pysyvää elämäntapamuutosta. Dieetti vie kaikki voimat, mutta tuloksia ei näy, koska pudotettavaa painoa on niin paljon. Toisin sanoen elämä on tuskaa eikä tuloksia näym joten paluu entiseen tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Ja sitten syntyy mielikuva, ettei pysty laihtumaan.

Tasapainoinen, terveellinen elämä taas tuo tuloksia käytännössä heti. Jaksaa paremmin eikä tarvitse nähdä nälkää. Ehkä siinä sivussa putoaa myös kiloja, mutta se ei saa olla se tärkein motivaattori. Tällöin muutos on ehkä hitaampi, mutta takuulla se on todennäköisesti pysyvämpi.

- 46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta moni normaali- ja alipainoinen kokee kyllä myös itsevihaa ja stressiä. Eikö se kumoa teoriaa?

Ai sitä teoriaa että itseviha ja stressi ei hyödytä ketään? Enpä usko.

Näin. Tämä on ajatukseni perustana. Yhtä lailla teoriaani voi soveltaa todella laihoihin ihmisiin jotka vihaavat kroppaansa ja haluaisivat lisää muotoja, mutta stressin ja itsevihan takia syöminen häiriintyy ja laihuus pysyy. Viha häiritsee kehon toimintaa.

Ap

No jos olen normaalipainoinen ja vihaan itseäni, niin miksi en liho läskiksi tai laihdu alipainoon? Stressi ja itseviha voi vaikuttaa painoon, tai sitten ei. Toki jos voi henkisesti hyvin, on helppo tehdä hyviä valintoja ja elimistön hormonitoiminta on paremmin tasapainossa painon pysymiseen normaalina, mutta on tuo aloitus silti aika mutua ja soopaa.