Miksi miehesi jätti sinut?

Perseeni levisi ja löysi mallivartaloisen mua vanhemman naisen. Seksi oli kai tärkeintä yli perheen jne., vaikka multakin olisi aina saanut. Ei vaan kelvannut, kun painoindeksi ylitti 25.

Toisen naisen takia. Oli kuulemma sielunkumppani.

Ei kuulemma perhe-elämä napannut enää.

Otin lauantaimakkaraa liikaa leivälle.

En jaksanut enää ihailla sitä koska se oli niin helvetin tyhmä ja luuseri.

Löysi sitten kotkottajan jonka mielestä mies paskookin kultaa.

Onnellinen loppu, kaikki me ollaan nyt varmasti tyytyväisempiä.

Kuoli syöpään.

Olin/olen liikaa töissä. -(trauma)kirurgi

Kaksikymmentäviisivuotisen onnellisen avioliiton jälkeen mies jätti minut parikymppisen naisen takia. Keskimmäinen lapsemme on miehen uuden naisen ikäinen. Olimme hieman yli nelikymppisiä erotessamme. Liitto oli hyvä myös miehen omien sanojensa mukaan, hän vain löysi toisen.

En antanut peppuseksiä

Huomasi etten ollut enää suhteessa onnellinen vaan kiukustuin ja sulkeuduin aina kun vietimme aikaa yhdessä. Mainitsi eron ja totesin että ehkä se tosiaan on parempi.

Myöhemmin palattiin tosin yhteen.

9v yhdessä. Yksi kaunis aamu töissä ollessaan laittoi viestiä ei jaksa enää vinkuvia lapsia ja voinko pakata hänen tavaransa niin töiden jälkeen hakee tavaransa. Edellisenä yönä oli ollut vielä seksiä ja kaikki piti mielestäni olla hyvin. Arvatkaa mitä tein? Lapset autoon ja äitini luo lähdin ja miehelle viestiä että käy ihan itse pakkaamassa tavaransa.kaksi päivää surin eikä miehestä kuulunut kertaakaan mitään. Kahden päivän kuluttua takasin kotiin ja siellä mies röhnötti sohvalla ja niin katuvana pyysi anteeksi mutta jotain meni jo rikki.. En osaa olla enää onnellinen en voi luottaa. Tapahtuneesta kaksi vuotta. Odotan vain että lapset ovat tarpeeksi isoja niin voin itse lähteä.

Lapsemme kuoli, minä surin ja varmaan masennuinkin. Mies aloitti suhteen työkaverinsa kanssa ja jätti mut yksin alle vuoden ikäisen vauvan kanssa. Siitä sitten masentuneena opiskelijayyhoona elämässä eteenpäin.

Ja pääsinkin eteenpäin. Lapsi kasvoi, minä valmistuin, menin uudelleen naimisiin, sain vielä yhden lapsenkin. Ja edelleen olen sitä mieltä, että ex oli vastuuton itsekäs kusipää. Yhteinen lapsemme on jo aikuinen, olen tässä miettinyt, että pitäisikö vielä joskus avautua isänsä kusipäisyydestä vai olisiko parempi antaa lapsen säilyttää illuusionsa isästään ja vanhempiensa sopuisasta erosta?

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme kuoli, minä surin ja varmaan masennuinkin. Mies aloitti suhteen työkaverinsa kanssa ja jätti mut yksin alle vuoden ikäisen vauvan kanssa. Siitä sitten masentuneena opiskelijayyhoona elämässä eteenpäin.

Ja pääsinkin eteenpäin. Lapsi kasvoi, minä valmistuin, menin uudelleen naimisiin, sain vielä yhden lapsenkin. Ja edelleen olen sitä mieltä, että ex oli vastuuton itsekäs kusipää. Yhteinen lapsemme on jo aikuinen, olen tässä miettinyt, että pitäisikö vielä joskus avautua isänsä kusipäisyydestä vai olisiko parempi antaa lapsen säilyttää illuusionsa isästään ja vanhempiensa sopuisasta erosta?

Eiköhän se illuusio ajan mittaan katoa. Aikuistumisen mittaan lapsesi osaa kyseenalaistaa asioita. Minulle äiti opetti, että isä jätti hänet toisen naisen tähden. Näin asia toki olikin, mutta kyllä minä olen jo aikaa sitten osannut pohtia, että mitä parisuhteessa mahtoi mennä vikaan, ennen kuin isäni lähti ja otti uuden vaimon. En kuitenkaan erityisemmin arvostele kumpaakaan mielessäni. Tapahtui mikä tapahtui.

Se kyllästyi elämään miehen kanssa. Löysi pian naisen. Itse en ole löytänyt ketään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme kuoli, minä surin ja varmaan masennuinkin. Mies aloitti suhteen työkaverinsa kanssa ja jätti mut yksin alle vuoden ikäisen vauvan kanssa. Siitä sitten masentuneena opiskelijayyhoona elämässä eteenpäin.

Ja pääsinkin eteenpäin. Lapsi kasvoi, minä valmistuin, menin uudelleen naimisiin, sain vielä yhden lapsenkin. Ja edelleen olen sitä mieltä, että ex oli vastuuton itsekäs kusipää. Yhteinen lapsemme on jo aikuinen, olen tässä miettinyt, että pitäisikö vielä joskus avautua isänsä kusipäisyydestä vai olisiko parempi antaa lapsen säilyttää illuusionsa isästään ja vanhempiensa sopuisasta erosta?

Oletpa päässyt tosi pitkälle. Vuosikymmentenkin jälkeen harkitset kostavasti oman lapsesi kustannuksella. 

Mies rakastui 20 vuotta nuorempaan työkaveriin, joka oli kuulemma hänen unelmiensa nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme kuoli, minä surin ja varmaan masennuinkin. Mies aloitti suhteen työkaverinsa kanssa ja jätti mut yksin alle vuoden ikäisen vauvan kanssa. Siitä sitten masentuneena opiskelijayyhoona elämässä eteenpäin.

Ja pääsinkin eteenpäin. Lapsi kasvoi, minä valmistuin, menin uudelleen naimisiin, sain vielä yhden lapsenkin. Ja edelleen olen sitä mieltä, että ex oli vastuuton itsekäs kusipää. Yhteinen lapsemme on jo aikuinen, olen tässä miettinyt, että pitäisikö vielä joskus avautua isänsä kusipäisyydestä vai olisiko parempi antaa lapsen säilyttää illuusionsa isästään ja vanhempiensa sopuisasta erosta?

Oletpa päässyt tosi pitkälle. Vuosikymmentenkin jälkeen harkitset kostavasti oman lapsesi kustannuksella. 

Ai onko se kostamista jos lopulta kertoo aikuiselle lapselle totuuden? Ja tähän mennessä olen siis suojellut lasta tältä asialta, koskaan en ole pahaa sanaa hänelle isästään sanonut. Enkä toistaiseksi ole ajatellut lapselle kertoakaan, mutta jos hän asiaa nyt aikuisena kysyy, niin olen pohtinut että mitä hänelle kertoisin. Ja mielestäni oma henkilökohtainen mielipiteeni on ihan oikeitettu, ex oli itsekäs ja hylkäsi perheensä silloin kun häntä olisi eniten tarvittu. Ehdimme kuitenkin olla 10 vuotta yhdessä, onnelliset vuodet ex pysyi vierellä ja suuren surun ja kriisin keskellä sitten häippäsi. Kusipää mikä kusipää. Kiva että te alapeukuttajat olette niin paljon parempia ihmisiä, että ette loukkaanu tai katkeroidu vastaavassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme kuoli, minä surin ja varmaan masennuinkin. Mies aloitti suhteen työkaverinsa kanssa ja jätti mut yksin alle vuoden ikäisen vauvan kanssa. Siitä sitten masentuneena opiskelijayyhoona elämässä eteenpäin.

Ja pääsinkin eteenpäin. Lapsi kasvoi, minä valmistuin, menin uudelleen naimisiin, sain vielä yhden lapsenkin. Ja edelleen olen sitä mieltä, että ex oli vastuuton itsekäs kusipää. Yhteinen lapsemme on jo aikuinen, olen tässä miettinyt, että pitäisikö vielä joskus avautua isänsä kusipäisyydestä vai olisiko parempi antaa lapsen säilyttää illuusionsa isästään ja vanhempiensa sopuisasta erosta?

Oletpa päässyt tosi pitkälle. Vuosikymmentenkin jälkeen harkitset kostavasti oman lapsesi kustannuksella. 

Ai onko se kostamista jos lopulta kertoo aikuiselle lapselle totuuden? Ja tähän mennessä olen siis suojellut lasta tältä asialta, koskaan en ole pahaa sanaa hänelle isästään sanonut. Enkä toistaiseksi ole ajatellut lapselle kertoakaan, mutta jos hän asiaa nyt aikuisena kysyy, niin olen pohtinut että mitä hänelle kertoisin. Ja mielestäni oma henkilökohtainen mielipiteeni on ihan oikeitettu, ex oli itsekäs ja hylkäsi perheensä silloin kun häntä olisi eniten tarvittu. Ehdimme kuitenkin olla 10 vuotta yhdessä, onnelliset vuodet ex pysyi vierellä ja suuren surun ja kriisin keskellä sitten häippäsi. Kusipää mikä kusipää. Kiva että te alapeukuttajat olette niin paljon parempia ihmisiä, että ette loukkaanu tai katkeroidu vastaavassa tilanteessa.

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Miksi salata ja jopa valehdella? Aikuinen se toinen vanhempi on ollut ja vastuussa omista teoistaan. On hänen asiansa selvittää lapselle, miksi teki tekonsa. Koskee niin isejä kuin äitejäkin.

Ei halunnut olla vaan yhden kanssa vaan elää "vapaana". Jätti sopivasti kun olin raskaana.

Petin miestäni useita kertoja eri äijien kanssa vaikka lupasin aina ettei ikinä enää ja mies antoi anteeksi.

Lopulta se heitti mut pihalle ihan konkreettisesti. Hain kamani kahden päivän kuluttua ja näin päättyi 6 vuoden avioliitto.

Parempi näin, en ikinä edes pitänyt siitä.