Alkoi sukulaisia mummeli kiinnostaa kuoleman jälkeen?

Ei tarvitse jättää, mutta harmillista tuossa on, että vanhus oli pyytänyt itsekin itselleen turhaan apua ex-miehen nyhtämisiltä.

Se mummo oli elossa vielä siinä vaiheessa, kun sukulaiset huolestuivat siitä, että mummolla ei ole enää edes kotia! Ei ne rahasta tuntuneet välittävän vaan sen mummon omasta elämästä.

Syyttäjän näkemys on, ettei teko täytä minkään ajateltavissa olevan rikoksen tunnusmerkistöä. Omaisuuden pyytäminen ei sellaisenaan ole rikos ja omaisuuttaan saa antaa pois haluamallaan tavalla.

Miljoonavarallisuus ei koitunut kuolinpesän osakkaiden hyväksi. Vanhus oli kertonut mm. lahtelaiselle asianajajalle, jota kaavailtiin hänen edunvalvojakseen, ettei halua jättää omaisuuttaan sukulaisille.

Vanhukset välit sukulaisiinsa olivat etäiset ja muu ystäväpiiri oli pieni.

Jos välit olivat etäiset, niin kyllä minusta kuulostaa siltä, että rahat kiinnostavat enemmän kuin mummo. Mummeli jossain vaiheessa hoksasi, että tässähän taitaa elämä vielä jatkua ja siinä vaiheessa itsekin huolestui, ettei saa hoidettua itseään. Sekä mummeli ei halunnut rahoja näille, luultavasti siksi, kun eivät pahemmn välitä, olettaisin. Sen takia sukulaiset ovat nähdäkseni vieneet asian oikeuteen, kun eivät saaneet itse mitään, eivät mummelin takia. Mitä väliä sillä muuten mummon kuoleman jälkeen olisi? Jos kyse olisi ollut vain pienistä eläkkeistä, olisiko asia viety oikeuteen? Enpä usko.  

*Tästä on ollut iso juttu hesarissa aikaisemmin. Miesystävä olihomo, tämän poikaystävä asui myösnaisen luona. Matkoillakin oli aina mukana.

Lahjaverot nyt ainakin maksuun

Vierailija kirjoitti:

*Tästä on ollut iso juttu hesarissa aikaisemmin. Miesystävä olihomo, tämän poikaystävä asui myösnaisen luona. Matkoillakin oli aina mukana.

Ai se olikin se juttu, luin hesarista sen. Olihan siinä miesystävän puolelta huijaamista, mutta toisaalta mummu oli yksinäinen ja pääsi elämän ehtoopuolella matkustelemaan ja tunsi olonsa rakastetuksi tämän miehen puolelta. Vähän ristiriitaiset ajatukset jäi ainakin mulla, koska mummu ainakin jutun perusteella tiesi, että mies oli homo ja ihan mielellään osteli kaikenlaista tavaraa.

Nro 7 jatkaa. En siis tarkoita, että huijaaminen olisi oikein, vaan että ymmärrän jotenkin tätä mummua. Jos on vuosikausia ollut aivan totaalisen yksin eikä sukulaisetkaan pidä yhteyttä ja on omaisuutta, tottakai sitä haluaa viimeisinä vuosina pistää elämän risaiseksi. Niin varmaan itse tekisin: maksaisin jollekkin mukavalle ja komealle miehelle seurasta ja lähtisin lomalle. Ja jättäisin perinnönkyttäjät puille paljaille.

Minäkin ymmärrän asian niin, että mummo (saako sanoa mummoksi, vaikke ei ollutkaan lapsia?) ihan tietoisesti tuhlasi ja hänhän on selvästi nauttinut elämästään lopussa. Huoli on tullut siinä vaiheessa, kun on tuhlannut liikaa ja elämä ehkä vielä jatkuukin. Mutta selkeästi rahaa on käytetty juuri siksi, ettei välinpitämättömät sukulaiset saa mitään. 

Huijaamiseenkin on hieman paha puuttua, jos mummoa ei ollut julistettu vajaavaltaiseksi ja holhouksen alaiseksi. Eikös siinä sanottu, että oli jonkin aikaa edunvalvoja, mutta sitten hoiteli taas itse asioitaan. Valitettavasti ihminen on niin raadollinen, että raha aina houkuttaa. Tuntuu pahalta sanoa, mutta tunnen ilmiön omasta lähisuvustanikin. Vanhapiikatädit alkavat kiinnostaa siinä vaiheessa, kun vintti ei enää pelaa ihan täysillä ja varallisuutta on kertynyt pienistä tuloista huolimatta. Tiedän tapauksia, joissa testamentin laatija on kuskattu hoitokotiin sairasvuoteen äärelle laatimaan paperit nuoremman sukulaisen (ei rintaperillisen) eduksi. Laatija oli toki asiantuntija, mutta teki kyllä mielestäni virheen siinä, että ei vaatinut testamentin jättäjien lääkärintodistusta, että ovat täysissä ruumiin ja sielun voimissa, kuten tavataan sanoa. Sitä todistusta ei tuntemissani tapauksissa olisi irronnut, jos lääkäri toimii rehellisesti.