Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset pysyvät suhteessa, vaikka olisi huono olla?
mietien
13.05.2016 |
Jos parisuhde menee ajoittain huonosti tai koko ajan, niin mikä saa ihmiset pysymään näissä suhteissa? Onko pelko siinä, että jäisi kokonaan yksin? Ettei saisi uutta parisuhdetta? Vai mikä on.
Kommentit (32)
Eikö tuo ole selvää? Lapset, talous, yhteinen historia, pelko, häpeä. Näitähän jankutetaan vuosikymmenestä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No vaikkapa siksi, että on sitouduttu siihen, että ollaan yhdessä, silloinkin, kun ei mene niin hyvin.
Miksi pitäisi sitoutua olemaan yhdessä, jos menee huonosti? Mikä itseisarvo se yhdessä pysyminen on?
Entä, jos ei ole lapsia, yhteistä taloutta? Vain parisuhde, joka menee huonosti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikkapa siksi, että on sitouduttu siihen, että ollaan yhdessä, silloinkin, kun ei mene niin hyvin.
Miksi pitäisi sitoutua olemaan yhdessä, jos menee huonosti? Mikä itseisarvo se yhdessä pysyminen on?
Mietin samaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikkapa siksi, että on sitouduttu siihen, että ollaan yhdessä, silloinkin, kun ei mene niin hyvin.
Miksi pitäisi sitoutua olemaan yhdessä, jos menee huonosti? Mikä itseisarvo se yhdessä pysyminen on?
Sä et kauheasti aloituksessasi kertoillut, millaisia tapauksia tarkoitat, joten tulkitsin laajasti, mikä voisi olla yksi syy. Kirjoitit avauksessasi myös "menee ajoittain huonosti". Eipä se yhdessä pysymine tarvitse olla mikään itseisarvo, mutta joillekuille se on. Että pidetään se, mikä luvataan ja hoidetaan yhdessä aloitettu projekti loppuun, vaikka kaikki ei koko ajan olisi "ihanaa". En voi tämän tarkemmin vastata, ellet itse ole tarkempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takertuva puoliso, josta eroaminen on vaikeaa. Tai oma läheisriippuvaisuus.
mulla ei ole varsinaisesti huono suhde, mutta vastaan: lapsi, pitäisi muuttaa surkeampaan asuntoon, ei varmuutta että löytyis koskaan uutta koska epäsosiaalinen persoona ja ruoho ei ole kuulemma vihreämpää joen toisella puolen, taloudellinen ahdinko vrt. nyt on varaa matkustellakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikkapa siksi, että on sitouduttu siihen, että ollaan yhdessä, silloinkin, kun ei mene niin hyvin.
Miksi pitäisi sitoutua olemaan yhdessä, jos menee huonosti? Mikä itseisarvo se yhdessä pysyminen on?
Kenelläkään ei voi mennä aina hyvin.
Sinä et näköjään ymmärrä mitä tarkoittaa toisesta välittäminen tai perhe
Mutta entäpä mikseivät jotkut ihmiset tajua, että pitkiin suhteisiin kuuluu lähes aina sekä hyviä että huonoja aikoja. Miksei joillain ole pätkääkään pitkäjänteisyyttä, kykyä unohtaa menneitä, kykyä oppia uusia toimintatapoja ja virheistään, kykyä unohtaa ylpeyttään ja riidellessä molemmin puolin lennelleitä syyttelyitä jne. :) Se on ihan utopiaa, kun kuvitellaan että elämä on yhtä onnea sitten kunhan. Höpön höpön. Ne vanhat harmaatukkaiset onnelliset parit joita joskus näkee kävelykeppikävelyllä, ovat usein eläneet läpi jos vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vähän eri asia että meneekö ajoittain huonosti vai aina huonosti. Esimerkiksi yksi huono syksy kymmenen vuoden suhteessa ei ainakaan meillä ole venettä keikuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Takertuva puoliso, josta eroaminen on vaikeaa. Tai oma läheisriippuvaisuus.
Niin..Miten läheisriippuvuudesta pääsee eroon. Ahdistaa, mutta ero tuntuu viellä ahdistavammalta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitäpä jos kirjoitti:
Entä, jos ei ole lapsia, yhteistä taloutta? Vain parisuhde, joka menee huonosti?
Tuolla mentaliteetillä olet aina yksin
Omalla kohdallani kyse on siitä, että uutta ei kuitenkaan löydy. Yksinolo nyt on vaan sata kertaa enemmän perseestä kuin paskassa suhteessa oleminen.
Kyllä mä ainakin tunnen ihmisiä, jotka on joutuneet elämään lähes koko elämänsä tai puolet elämästään sittemmin sinkkuna, kun ei ketään ole löytynyt, vaikka vielä parikymppisenä olikin vientiä useampaan otteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vieras(ko) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takertuva puoliso, josta eroaminen on vaikeaa. Tai oma läheisriippuvaisuus.
Niin..Miten läheisriippuvuudesta pääsee eroon. Ahdistaa, mutta ero tuntuu viellä ahdistavammalta..
Kannattaisi varmaan kertoa puolisollesi tästä. Tuhlaat vain toisen aikaa jos todella ajattelet noin. Tai vaihtoehtoisesti yrittää saada asiat kuntoon, mikäli tätä edes haluat.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani kyse on siitä, että uutta ei kuitenkaan löydy. Yksinolo nyt on vaan sata kertaa enemmän perseestä kuin paskassa suhteessa oleminen.
Kyllä mä ainakin tunnen ihmisiä, jotka on joutuneet elämään lähes koko elämänsä tai puolet elämästään sittemmin sinkkuna, kun ei ketään ole löytynyt, vaikka vielä parikymppisenä olikin vientiä useampaan otteeseen.
Yksinolo on perseestä silloin, kun suhde omaan itseesi ei ole kunnossa. Jotenkin oksettaa tuo ajattelusi siitä, että kaikkien tavoitteena olisi pariutua ja mielestäsi puolisoon pitäisi tarttua heti kun semmosen saa ja sitten siinä ollaankin kiinni kun liimattu. Tärkein suhde tässä maailmassa on suhde omaan itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani kyse on siitä, että uutta ei kuitenkaan löydy. Yksinolo nyt on vaan sata kertaa enemmän perseestä kuin paskassa suhteessa oleminen.
Kyllä mä ainakin tunnen ihmisiä, jotka on joutuneet elämään lähes koko elämänsä tai puolet elämästään sittemmin sinkkuna, kun ei ketään ole löytynyt, vaikka vielä parikymppisenä olikin vientiä useampaan otteeseen.
Yksinolo on perseestä silloin, kun suhde omaan itseesi ei ole kunnossa. Jotenkin oksettaa tuo ajattelusi siitä, että kaikkien tavoitteena olisi pariutua ja mielestäsi puolisoon pitäisi tarttua heti kun semmosen saa ja sitten siinä ollaankin kiinni kun liimattu. Tärkein suhde tässä maailmassa on suhde omaan itseesi.
Kerropa se mun aivokemialle. Yksin ollessa ahdistaa niin helvetisti, että henki meinaa aikuisten oikeasti lähteä. Helppo varmasti olla eri mieltä, jos itseltä ei satu samanlaista geenistö löytymään tai ei ole joutunut samanlaiseen tilanteeseen.
@ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikkapa siksi, että on sitouduttu siihen, että ollaan yhdessä, silloinkin, kun ei mene niin hyvin.
Miksi pitäisi sitoutua olemaan yhdessä, jos menee huonosti? Mikä itseisarvo se yhdessä pysyminen on?
Mietin samaa!
Kaikille ei se yhdessä pysyminen ole itseisarvo. Mutta itselle se on jotenkin sellainen koko elämän tavoite, ja haaste. Miten haastavaa on viettää yhden kumppanin kanssa sitten loppuelämä, kun se oikea osuu kohdalle..se on henkinen haaste eniten itselle. Kuinka pystyy kunnioittamaan ja arvostamaan toista niin pitkän ajan, tosiaan vaikka välissä olisi vaikeuksia ja tuntuisi että intohimoinen rakkaus on loppunut. Jotenkin vaan ajatuksena se, että olisi takana yhteisiä vuosia vaikka 20, tuntuu oikealta. Mutta jotta siihen pääsee, täytyy olla oma ja mielellään puolison pää kunnossa, ja onnellisen ajan täytyy voittaa huonot ajat lopulta. Ajattelen näin, mutta en silti huonoon suhteeseen jäisi. Suhde on huono jos siinä on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, toinen ei hae apua mt-ongelmiin tai riippuvuuksiiin tms.. Ei sellaiseen suhteeseen täydy jäädä. Mutta jos on ollut rakkauden huumassa ja päättömästi rakastunut toiseen joskus, ja suhde on sellainen jossa molemmat kunnioittavat toisiaan ja välittävät toisistaan, niin sen rakastumisen voi pitkässä suhteessa kokea myös uudestaan ja intohimon löytää taas. Kumppania vaihtamalla se ei parane, sillä uuteenkin kumppaniin kyllästyy. Itse tapasin mieheni ollessani suhteessa toisen kanssa. Rakastuttiin ja mentiin yhteen. Vuosia myöhemmin huomaan ihastuneeni taas vähän toiseen ihmiseen. Nyt en suinkaan lähde tavoittelemaan tuota ihastusta ja ajattele, että nykyinen suhteeni on huono ja tämä ihastus se oikea - Siperia on toistuvissa muutaman vuoden ihmissuhteissa opettanut minut viimein ymmärtämään, mitä on sitoutuminen ja kumppanuus. Nautin ihastuksesta, mutta samaan aikaan teen töitä kotona ja mieheni myös, että hiillokseen vaipuva liekkimme roihahtaa vielä. Niin se toimii. Siksi ei kannata toisesta erota, ettei nyt vaan oikein enää tunnu yhtä huumaantuneelta. Mutta se että jäädään huonoon suhteeseen, jossa on epäluottamusta, väkivaltaa, kontrollointia yms.. sitä en minäkään itse tekisi, mutta ymmärrän että moni valitsee mielummin huonon suhteen kuin yksinäisyyden.
Ei uskalleta/osata olla yksin. So sad.
Eli, ihmiset ovat huonoissa parisuhteissa (ja tarkoitan nyt niitä oikeasti huonoja) itsekkäistä syistä vaikka juuri itseen sattuu??? Mitähän logiikkaa tuossa on?
Ymmärrän tuota joka sanoi että
Vierailija kirjoitti:
Yksinolo nyt on vaan sata kertaa enemmän perseestä kuin paskassa suhteessa oleminen.
... mutta jos ja kun tämä on syy niin sitten lopetetaan se parisuhteesta valittaminnen, ok?
Ja en nyt tarkoita henkilökohtaisesti sinua #14
No vaikkapa siksi, että on sitouduttu siihen, että ollaan yhdessä, silloinkin, kun ei mene niin hyvin.