Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe ja kevätjuhla
13.05.2016 |
Olemme menossa lapsen kevätjuhlaan kaikki kolme vanhempaa (lapsen äiti, isä ja minä "äitipuoli"). Lapsi itse on toivonut, että tulemme kaikki paikalle. Nyt aloin miettiä, että miten ihmeessä istumme kevätjuhlassa? Pitääkö minun ja mieheni ottaa tuo bioäiti istumaan seuraamme vai onko typerää, että äiti istuu itsekseen? Lapsi asuu isänsä ja minun luonani, enkä aio jättää kevätjuhlaa väliin, koska lapsi on itse toivonut minun tulevan paikalle. Bioäidin kanssa minulla on etäisen asialliset välit. Hän ei ole koskaan varsinaisesti halunnut keskustella kanssani ja on kieltäytynyt tulemasta meille sisälle kahville, vaikka lapsi itse on äitiään pyytänyt. Haluaisin tämän istumisasian ratkaista ennen kevätjuhlaa, ettei paikanpäällä tule sitten jotain kiusallista tilannetta, jota lapsi joutuisi häpeämään.
Kommentit (23)
No siis, en nyt ottaisi paineita tuosta. Istuu sitten teidän vieressä se äiti jos haluaa. Kumman vaan, mitäpä sillä niin väliä on?
Istutte miehesi kanssa johonkin missä on tilaa, ja äiti sitten mihin parhaaksi näkee. Ei ole mielestäni sinun "ongelmasi" tuo muutenkaan, vaan sen äidin. Hän päättäköön, missä ja kenen vieressä haluaa istua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö tätä edes kysyä?! Miltä se näyttää lapsen silmin katsottuna, jos istutte erikseen?!
Ihan normaalilta eroperheessä. Olen mä välillä nähnyt ihan ydinperheidenkin vanhempien istuvan erillään, ovat tulleet sen verran myöhään paikalle ettei vierekkäisiä paikkoja löydy.
Hippasen eri asia katsoa asiaa eroperheen lapsen silmin kuin ydinperheen.
Voi morjens. Tervetuloa 2000-luvulle.
Morjesta vaan. Kyllä sen maassa makaavan lapsen yli voi joka mutkassa ajaa uudestaan ja uudestaan, kun ollaan 2000-luvulla.
Luuletko nyt, kun puhutaan erosta lapsen silmin niin lapsi häpeää eroneita vanhempiaan? Eikö ero ole enää 2000-luvulla vaikea asia lapsille, kun niin moni erooa? Tervetuloa 2000-luvulle, jossa lapsi on yhtä tunteva ihminen kuin ennenkin ja hänen tunteetkin pitää huomioida vaikka kuinka eletään individualistisin 2000-lukua.