Onko lapsille parempi asua maalla vai kaupungissa?

Minä kasvoin maalla. Olin kateellinen tutuille kaupunkilaislapsille, jotka saivat koulussa valita mieleisiään kieliä, ja lähes kaikki heistä oli jollain painotusluokalla (musiikkiluokka, liikuntaluokka jne.) Sanomatta selvää, ettei meillä maalla ollut tällaisia mahdollisuuksia.

Lisäksi kaikkien harrastusten kohdalla oli niin, että samoja naamoja näkyi sekä koulussa että joka jumalan vapaa-ajan kerhossa. Minulta jäi monta harrastusta kokeilematta, kun en halunnut vielä koulun jälkeen useina iltoina nähdä samoja ihmisiä, joista en pitänyt, ja jotka eivät pitäneet minusta. Kiusatuille varmasti vielä kurjempaa. Sinänsä kylällämme oli ihan hyvät harrastusmahdollisuudet - tosin kovilla ei päässyt valmentautumaan melkein missään lajissa. Kaupungissa on varmasti helpompi löytää omanlaisiaan kavereita, vaikka ei niin sujahtaisikaan massaan.

Mutta taas toisaalta. Perheemme olivat alempaa keskiluokkaa, mutta silti kolme lasta sai kaikki oman huoneen. Talo oli muutenkin tilava, kelpasi kutsua kavereita. Puhumattakaan tilasta ja rauhasta ulkona. Metsää ja peltoa riitti pihapiiristä käytännössä lapsen tarpeisiin loputtomiin. Tiedän, että monet alle teini-ikäiset lapset kaipaa tilaa, rauhaa ja luontoa lähelleen. Meillä siitä ei ollut pulaa, ja kyllä me nautittiinkin.

Mitä te muut tuumaatte: kumpi on erityisesti lapsen tarpeiden kannalta parempi paikka kasvaa, maaseutu vai kaupunki? Kokemuksia?