Onko lapsille parempi asua maalla vai kaupungissa?

Maalla.

Minä kasvoin maalla ja mun lapset lasvaa maalla. Harrastukset lapsena koostui lähinnä piirtelystä, eläinten hoitamisesta ja luonnossa harhailusta. Aina keksittiin tekemistä eikä koskaan ollut tylsää. Mies kasvoi kaupungissa ja on kertonut mm siitä miten pihapiirin lapset on olleet kaikki keskenään kavereita vaikka olisivat olleet eri ikäisiäkin. Maalla kaverit asuu kaukana. Molemmilla puolensa.

Kaupunki parempi, ellei asu ihan raitsikkalinjalla.

Asumme maalla. Lapsi voi valita musa- tai lumaluokan tms., harrastaa vaikka olympiatasolle asti tiettyjä lajeja, hoitaa omaa hevosta pihapiirissä. Tietenkin lapsilla on omat huoneet, oikeastaan lapsilla on kokonainen kerros talostamme. Piha on suuri, siinä mahtuu pelaamaan jalkapalloa ja läheisen lammen jäällä talvella lätkää. Koripallotelineitä on muutama rehuvaraston seinässä.

Silti en tiedä, onko lapselle hyvä elää lapsuus maalla vai kaupungissa. Tämä on se lapsuus, jonka lapseni joutuvat kokemaan, muuhun en pysty.

Yksilö- ja perhekohtaista.

Maaseutu. Minä kasvoin maalla ja olen aina kaivannut maalle takaisin, kaupungissa on niin ankeaa ja tyhjänpäiväistä.

Minusta maalla, mutta riippuu kyllä paikasta. Keskellä metsää, kaukana kavereista ei ole kiva asua. Ihan pienenä sekin menee, mutta ei enää kouluiässä. Itse asuin keskellä metsää ja isompana vihasin sitä.

Nyt asumme maalla, mutta vain 5 km:n päässä pienehkön kaupungin keskustasta. Ja tämä tosiaan on ihan maaseutua, metsää on ihan lähellä, samoin peltoja ja järvi näkyy ikkunasta. Meillä on iso tontti, jossa voi pelailla pallopelejä, on kasvimaa, hedelmäpuita, mansikoita, pihasauna jne. Jopa oma uimaranta, koska meillä tontti ulottuu järven rantaan. Vanhassa navetassa meillä on kanoja ja kesälampaita, onpa ollut muutamana kesänä hoitoponikin. Lisäksi on koira ja kissa. Alakouluun puoli kilsaa ja yläkouluun 5 km, joten ilmainen bussikuljetus on sinne, mutta kesäkelien aikana meidän lapset kyllä kulkee mieluummin pyörällä. Bussipysäkille on n. 100 m.

Kerhoja on omalla kylällä aika paljon, mutta eipä tuonne kaupungillekaan ole pitkä matka harrastamaan ja sieltä nyt löytyy kaikki mitä meillä on kaivattu; uimahalli ja muut urheiluhallit, paljon urheiluseuroja, musiikkiopisto, tanssiopisto, kansalaisopiston piirit, nuorisotila, harrastajateatterit yms.

Kavereita on ihan lähellä, jokaisella lapsellamme on kavereita ihan naapurustossa. Palveluja kylällä ei enää juurikaan ole, mutta on sentään kiska, josta voi käydä vaikka karkkiostoksilla. Kesällä tänne tulee enemmän vipinää, kun tulee kesäasukkaita ja täällä on omia tapahtumiakin. Ei meidän lapset ole koskaan valittaneet maalla asumisesta, eikä aika ole pahemmin tullut pitkäksi. Ja ovat jo teinejä, esikoisella ajokorttikin, keskimmäisellä mopo. Meidän lapset ovat kyllä sellaisia kotonakin viihtyviä, lukevat paljon, soittelevat soittimiaan, piirtävät, maalaavat, tekevät erilaisia käsityöjuttuja, kokkaavat ja leipovat ja ovat tietysti koneellakin.

Kummassakin on omat huonot ja hyvät puolensa.

Kaupungissa, ehdottomasti.

Kaupungissa. Ja en nyt puhu pelkästään harrastusmahdollisuuksista. Mitä isommasta lapsesta/nuoresta on kyse, sitä paremmat mahdollisuudet kehittää itseään ovat kaupungissa.

Vaikein tilanne on maaseudulla silloin, kun teini päättää peruskoulunsa. Monella paikkakunnalla ihan Etelä-Suomessakin ei OLE mitään toisen asteen koulutusta tarjolla. Ja 15-16-vuotiaan lähteminen kotoa pois jatko-opintojen takia voi olla iso kynnys, mutta todellisuutta yhä useammalle maaseudun nuorelle, kun pieniä kouluja lakkautetaan kiihtyvää vauhtia ja julkinen liikenne ei toimi kunnolla.

http://yle.fi/uutiset/3-8939797

"Alueelliset erot ovat suuria, ja tilanne on heikoin Itä-Suomessa.

Etelä-Suomessa lukio on 90,6 prosentilla nuorista alle kymmenen kilometrin päässä kotoa. Itä-Suomessa lukio on vastaavalla etäisyydellä 73 prosentilla nuorista.

Ammattioppilaitos on Etelä-Suomessa alle kymmenen kilometrin etäisyydellä 88,4 prosentilla nuorista, Itä-Suomessa 62,1 prosentilla.

......

Kouluverkoston harveneminen on huono asia, sillä 20–24-vuotiaista on yhä lähes joka viides ilman peruskoulun jälkeistä toisen asteen tutkintoa."

Itse olen viettänyt lapsuuteni maalla ja se oli tylsää. Mieheni on kaupungin kasvatti. Me asumme Helsingissä lammen rannalla, lammen takana ammuvat lehmät. Lehmien takana on metsää ja meri. Talon vieressä on bussipysäkki ja parin sadan metrin päässä kaksi pysäkkiä lisää, niillä pysähtyy viisi eri bussia, joten kulkuyhteydet ovat hyvät. Lähikouluun on matkaa noin 700m. Tosin kaikki ovat jo siirtyneet muualle lukioon. Kilsan päässä on kauppakeskus. Tää on täydellinen asuinpaikka.

Ma kasvoin kaupungissa, ihan ydinkeskustassa ja mulla oli ihana lapsuus. Koko korttelin lapset leikkivat yhdessa isolla sisapihalla ja kaikkien vanhemmat vahtivat ja komensivat muidenkin lapsia. Kaikenlaista puuhaa ja seikkailuita riitti joka paivalle ja jarjestimme paljon erilaisia pihajuhlia ja riehoja. 

Teinina kaupungissa oli mahtavaa kun tekemista oli aina, eika tarvinnut autokyyteja kavereiden luo ja harrastuksiin. 

Nyt kasvatan omia lapsiani miljoonkaupungin keskustassa ja tama on musta erinomainen paikka kasvaa, en muuttaisi muualle.

Mieheni on maalta eika sekaan hingu sinne takaisin tippaakaan.

Onko ap tässä asiassa olemassa mielestäsi objektiivinen totuus? Ihminen on sopeutuvainen otus.

Plääh, tänne kertyvät kaikki vain kehuskelemaan kaunistellen omien kakaroidensa oloja. Onneksi oli muutamia pohtivamoiakin vastauksia.

Paras on suuri maaseututaajama tai pieni kaupunki. Sellainen, jossa on rauhallista ja kaikki peruspalvelut toimivat mutta kuitenkin ison kaupungin huvit ja harrastusmahdollisuudet 10-30 km päässä.

Minä kasvoin maalla ja olin tylsistynyt. Niissä metsissä loputtomiin jaksa kukaan juoksennella etenkään kurjalla säällä. Mieheni kasvoi yhden maailman isoimman kaupungin keskustassa ja vietti paljon virikkeellisemmän lapsuuden. Harrastusmahdollisuudet olivat jotain aivan toista kuin minulla, jolle lähinnä jäi käteen kirjastokortti. Lapsi kasvaa Helsingin keskustassa. Meillä on iso asunto, joten tilaa lapselle on. Lapsia on ympäristössä vähän jokaisella ja kavereita taatusti löytyy. Kävelymatkan päässä kotoa on ties miten monta harrastusmahdollisuutta, ei tarvita kuskaamaan. Koulutusmahdollisuudet ovat mitä loistavimmat. En näe mitään positiivista maalla asumisessa. Ei sieltä tule kuin pelokkaita aikuisia.

Yksi näkökanta lisää:

Kasvoin maalla, asuin nuorena kaupugissa kerrostalossa, sitten perheellisenä lähiössä omakotitalossa, nyt viisikymppisenä, kun lapset lähtivät opiskelemaan, muutimme "maalle", järven rannalle, kaupungin liepeille. Eli, eri elämänvaiheissa eri asumismuoto. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Pidetään koko Suomi asuttuna, niin tämä on mahdollista jatkossakin.

Kasvatan itse paljon ruokaa. Salaatit, juurekset, omenat, marjat, järvestä saa kalaa ja metsästä sieniä. Pikku kanalakin harkinnassa.

Ihmettelen hallituksen "Kaikki haluavat kaupunkiin" -mielipiteenmuokkaus kampanjaa. Kuten yksi rahoitusalan ammattilainen hyvin tv:ssä tällä viikolla sanoi: "Kaupungissa tulee tuhlattua heti, kun ovesta astuu ulos, maalla on toisin." Tämän allekirjoitan kokemukseni perusteella. Tämäkö on se hallituksen tavoite, saada ihmiset tuhlaamaan, ei säästämään.

Olishan se hyvä että kaikilla perheellisillä olisi mahdollisuus ok-taloon ja isoon pihaan. Tietynlaiset lapset tarvitsevat tilaa ympärilleen, jotta saavat energiaansa purettua.

Me asutaan suomen kolmanneksi suurimmassa kaupungissa tiiviillä omakotitaloalueella.

Lapsilla on talossa riittävästi tilaa. Lähellä asuu joka talossa kavereita. Kouluun pääsee turvallista reittiä kävelytietä, noin 1km matkaa. Omasta kaupunginosasta löytyy monia harrastuksia (urheilua, tiedettä, taidetta, musiikkia) ja lähistöltä sitten mitä ikinä keksivätkin haluta harrastaa.

Paljon palveluita on tässä omassa kaupunginosassa ja loput sitten 3km sisällä. Kaupungin keskustaan on noin 10km, autolla 15min matka, bussilla 30 min.

Mies olisi halunnut muuttaa maalle, mutta itse näen siinä vain negatiivisia puolia; joka paikkaan pitäisi mennä autolla, lapsia kuljettaa kavereille, mahdollisesti turvaton koulumatka, jos ei ole kävely/pyöräteitä, talven pimeys, lumiset/liukkaat tiet talvella, vähän harrastusmahdollisuuksia, pitkät työmatkat jne.

Helsingissä. Sitten mökki maalla lähellä. Silloin saa kaikki hyvät puolet, muttei huonoja.