Millainen vanhemman masennus vaikuttaa lapsen kehitykseen?

Mun lapsella on pitkien tutkimusten jälkeen todettu europsykologinen kehityshäiriö, joka saa hänen kommunikaationsa erilaiseksi. Nyt mulla itselläni on todettu epätyypillinen masennus, joka todennäköisesti on ollut mulla jo lapsaen syntyessä ja koko hönen ikänsä ja kasvunsa. Epätyypillinen tarkoittaa sitä, että en ole mitenkään työkyvytön tai saamaton enkä makaa sohvalla apaattisena ja jopa juttelen ihan järkeviä ja iloisia ja vaikutan iloiselta - mutta ei se ilo kanna eikä kestä ja öisin mietin mikä kaikki elämässä ja maailmssa ei vain voi mennä vaan todennäköisesti menee pieleen.

Voiko tällainen vanhemman masennus, jossa ihminen kuitenkin on melkein kuin normaali ja käy töissä jne, vaikuttaa lapsen kehitykseen niin paljon, että saa aikaan samanlaisia reita kuin neuropsykologinen oireyhtymä? Että lapsi olisikin väärin diagnosoitu, ja oikeasti kaikki olisi mun syytä? Miten vanhalta lapselta sellaista voi vielä yrittää terapoida?