Muilla ihan saatanan passiivisia miehiä?
Istuu hiljaa sohvan nurkassa tai makaa sohvalla. Jos haluaisin, että tehtäis yhdessä jotain, niin mun pitäisi olla aktiivinen ohjelmatoimisto. Jos ehdotan jotain, niin mun pitäisi itse hoitaa kaikki järjestelyt aivan kuin mies olisi yksi lapsista.
Tästä on riidelty aiemminkin ja mikään ei muutu. Tuo on ihan perässävedettävä. Ihan helvetin tuskastuttavaa ja turhauttavaa. Tulee kyllä kiltisti mukana joka paikkaan, mutta ei kyllä ikinä oma-alotteisesti ehdota tai järjestä mitään. Ei kyllä kauheesti kiihota ku ihan ku oisin sen äiti.
Tekee kyllä kotitöitä.
(Ja tiedän, että se lukee tän aloituksen, se stalkkaa että mitä kaikkee mä kirjottelen aina tänne.)
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko lähteä mun kanssa Korkeasaareen ja sen jälkeen syömään?
T. Ruma ja lihava mutta kiva mies
Ois tosi kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko lähteä mun kanssa Korkeasaareen ja sen jälkeen syömään?
T. Ruma ja lihava mutta kiva mies
Ois tosi kivaa.
Sanoit tuon kuitenkin sarkastisen tympiintyneellä äänellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko lähteä mun kanssa Korkeasaareen ja sen jälkeen syömään?
T. Ruma ja lihava mutta kiva mies
Ois tosi kivaa.
Sanoit tuon kuitenkin sarkastisen tympiintyneellä äänellä.
En, vaan vilpittömän innostuneella äänellä.
On. Lapsen kanssa tekee asioita, joista itse tykkää. Esim. käy hiihtämässä tytön kaa hiihtokaudella pari kertaa/ vko. Mutta perusulkoilua, leikkiä tms. "vähemmän itselle kiinnostavaa' ei. Kotitöitä tekee marisematta, jos sanon niistä, omasta aloitteesta ei ikänä.
Ennen lasta oli yhdessä tekemistä. Just tuo hiihto, vaellus yms ja paljon juhlittiin. Nyt ei mitään muuta tee kuin makaa sohvalla ja kattoo telkkaa. Ei mielellään tuu mukaan mihinkään, vaikka kaikki järjestelyt tekisin...no, mennään sit tytön kaa kahestaan... mutta eihän tää parisuhteelle hyvää tee.
Mun veli. Ei se kuulemma tee kotitöitäkään...hyvä että töissä käy.
Kuvio on aina sama: uusi tyttökaveri, tehdään matkustetaan ja esitetään aktiivista miestä, muutto yhteen ja viimeistään puolen vuoden kuluttua perse liimaantuu sohvaan. Nainen jaksaa nalkuttaa ja hoitaa hommia parin vuoden ajan ja kolmantena eroavat.
Ja sama alusta uuden kanssa :)
Mä en enää jaksa edes tutustua näihin sen äitiehdokkaisiin.
Kyllä tuokin lapsen kanssa pelaa, piirtää tms, mutta vain silloin kun lapsi ehdottaa. Onneksi lapselle se ei ole mikään ongelma ja molemmilla on ilmeisesti ihan mukavaa. Mutta mua vituttaa tuo oma-aloitteisuuden puute!! Tänään odotin aikani, että aletaanko toteuttamaan yhtä ehdotustani ja kun mies vaan vuoronperään tuijotti tyhjyyteen tai puhelimeen, niin aloin omiin hommiini. Nyt teen sit kirjoitushommaa makkarissa ja mies pelaa lapsen kanssa jotain lautapeliä. Eipä lähdetty kalaretkelle ei. Ja minä siis olen päättänyt nyt, että minä en enää ehdottele mitään. Olen ihan vitun kyllästynyt.
ap
Ehkä mä valitan turhasta, tuo tosiaan tekee kotihommat oma-alotteisesti ja valittamatta. Ja jaksaa olla lapsen kanssa, mutta vain semmoisia juttuja, joita voi tehdä keittiönpöydän tai sohvan ympärillä.
ap
Pienet on murheet, jos suurin ongelma on se, ettei mies keksi itse ohjelmaa. Jos mies ei sitä niin kovasti kaipaa niin eikös se ole sinun hommasi keksiä, sinähän olet se joka ei osaa olla paikallaan?
Sirkustemppuja pitää olla! Muuten ei ole mies eikä mikään! Hanki aloittaja se ihan oikea elämä.
Jospa se onkin ihan aloittajan seurasta tai aloittajasta itsestään kiinni? Ainakin itse saan aloittajasta itse todella tympäisevän nillittäjän kuvan.
Minä erosin juuri tuollaisesta miehestä. Enkä ole katunut pätkääkään. Löysin miehen, jonka kanssa tehdään kaikkea kivaa muutenkin kuin minun aloitteestani.
Te alapeukuttajat ja marisijat, te aina sanotte, että "pitäisihän se tietää, millaisen miehen kanssa alkaa lapsia tekemään" ja "oma syy, samanlainenhan se oli nuorenakin". Mutta kun ei ollut, olette väärässä!!! Mies saattaa muuttua, juuri niin kuin esimerkeissä ylempänäkin. Seurustellessa on ihana ja aktiivinen ja reipas. Sitten kun ollaan oltu yhdessä pitkään, pahimmassa tapauksessa vasta lapsen syntymn jälkeen muuttuukin ääni kellossa. Lihotssn, taannutaan, laiskistutaan. Enää ei huvita harrastaa, ulkoilla, lähteä minnekään.
Eli ap, eroa, jos haluat että tilanne muuttuu ainakin itsesi kannalta paremmaksi. Ja onko lapsellekaan hyvä opettaa tuollaista elämisen mallia, ettyä löhötään vaan ja tuijotetaan töllöä tai tyhjyyttä ja nyhvätään koko elämä sohvalla?
Haluaisitko lähteä mun kanssa Korkeasaareen ja sen jälkeen syömään?
T. Ruma ja lihava mutta kiva mies