Lue keskustelun säännöt.
Huomenna eka nukutus ja leikkaus elämässä, ahdistaa
12.05.2016 |
Ahdistaa tosiaan ja on paha olla. Pelkään nukahtamista, tai siis sitä tajunnan menetystä. Pelkään hengitysputkea ja heräämistä. Kuinkahan ahdistava on nukutustilanne? Painetaanko maski naamalle?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Älä pelkää AP. Pelottavinta siinä tilanteessa on se itse kuljetus leikkaussaliin. Siellä on viileää ja usein sijaitsee vähän syrjemmässä siivessä. Salissa juttelet pari sanaa leikkaavan tiimin kanssa, sinulle saatetaan esitellä pari ihmistä tyyliin "hei olen Kaisa ja toimin kirurgina leikkauksessasi ja tässä on Kirsi, hän on anestesiologi. Kohta laitamme kasvoillesi maskin ja saat nukutusai een suoneen" tms. tuttavalliseen sävyyn kerrottua. Sitten lasket numeroita, kymmenestä ykköseen. Pääset ehkä kutoseen. Kaikki pimenee, nukahdat etkä muista mitään kuin vasta heräämössä. Sinulle saatetaan kertoa siitä hetkestä kun heräät leikkauksen jälkeen, muttet välttämättä muista tästä mitään. Sekin on normaalia.
Heräämössä sinulla on pökkeröinen olo. Usein myös nälkä hiipii. Et kuitenkaan saa syödä vielä useampaan tuntiin, joten koita kestää.
No et sinä kirurgeja tapaa leikkaussalissa vaan he ovat valmistumassa leikkaukseen. SItten teholle tai herämöön kirurgi tulee kyselemään kuulumisia ja kertomaan miten leikkaus sujui. Ja tietenkin ennen leikkausta tapaat kirurgin joka kertoo mitä tehdään. Kaikissa leikkauksissa ei ole kahta kirurgi. Minulla oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n nukutuksesta on jo yli 10 vuotta aikaa, joten turha häntä on enää tsemppailla, mutta aiheestahan voi tietysi yleisellä tasolla jutella. Silloin olisi kyllä järkevämpää aloittaa uusi ketju kuin nostella vanhoja.
Minut tainnutettiin maskilla, en ehtinyt tajuta mitään. Seuraavaksi olin heräämössä. Kurkkua aristi ja oli aluksi vaikea puhua sen takia.
Et ehdi tajuta "nukahtavasi". Jos oikea kunnon nukutus (eikä mikään kevyt tai lyhytaikainen) niin ei sulla mitään pleuraputkea ole enää kun heräät eikä sitä hereillä laiteta. No itsellä oli sappileikkauksen jälkeen herätessä nenämahaletku niin ikävältä tuntui kun sitä ulos nenästä vetivät, muttei sattunut kuitenkaan.
T: viisi isohkoa leikkausta kokenut
Vierailija kirjoitti:
Ap:n nukutuksesta on jo yli 10 vuotta aikaa, joten turha häntä on enää tsemppailla, mutta aiheestahan voi tietysi yleisellä tasolla jutella. Silloin olisi kyllä järkevämpää aloittaa uusi ketju kuin nostella vanhoja.
Mut jos ap on joutunut hoitojonoon? Jonot on pitkät erikoissairaanhoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ehdi tajuta "nukahtavasi". Jos oikea kunnon nukutus (eikä mikään kevyt tai lyhytaikainen) niin ei sulla mitään pleuraputkea ole enää kun heräät eikä sitä hereillä laiteta. No itsellä oli sappileikkauksen jälkeen herätessä nenämahaletku niin ikävältä tuntui kun sitä ulos nenästä vetivät, muttei sattunut kuitenkaan.
T: viisi isohkoa leikkausta kokenut
Minulla tuli pallean kohdalta ulos 3 erillistä pleuraputkea. Teholla sitten ottivat pois ja hoitaja sanoi, että tämä tuntuu. JA niin se teki vaikka olin vahvassa kipulääkityksessä. Käski vetää hengitystä sisään ja sitten vetäisi yksitellen muoviputket pois. Vieläkiin on arvet niissä kohti mistä putket menivät sisään.
Vierailija kirjoitti:
Älä pelkää AP. Pelottavinta siinä tilanteessa on se itse kuljetus leikkaussaliin. Siellä on viileää ja usein sijaitsee vähän syrjemmässä siivessä. Salissa juttelet pari sanaa leikkaavan tiimin kanssa, sinulle saatetaan esitellä pari ihmistä tyyliin "hei olen Kaisa ja toimin kirurgina leikkauksessasi ja tässä on Kirsi, hän on anestesiologi. Kohta laitamme kasvoillesi maskin ja saat nukutusai een suoneen" tms. tuttavalliseen sävyyn kerrottua. Sitten lasket numeroita, kymmenestä ykköseen. Pääset ehkä kutoseen. Kaikki pimenee, nukahdat etkä muista mitään kuin vasta heräämössä. Sinulle saatetaan kertoa siitä hetkestä kun heräät leikkauksen jälkeen, muttet välttämättä muista tästä mitään. Sekin on normaalia.
Heräämössä sinulla on pökkeröinen olo. Usein myös nälkä hiipii. Et kuitenkaan saa syödä vielä useampaan tuntiin, joten koita kestää.
Mitään numeroitten laskemista ole ollut koskaan. "Lamppu" sammuu kuin veitsellä leikaten. Pim, ja seuraavaksi olet heräämössä kun tulet "tajuihisi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n nukutuksesta on jo yli 10 vuotta aikaa, joten turha häntä on enää tsemppailla, mutta aiheestahan voi tietysi yleisellä tasolla jutella. Silloin olisi kyllä järkevämpää aloittaa uusi ketju kuin nostella vanhoja.
Minä kysyin uudestaan, joten ketju on aiheellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pelkää AP. Pelottavinta siinä tilanteessa on se itse kuljetus leikkaussaliin. Siellä on viileää ja usein sijaitsee vähän syrjemmässä siivessä. Salissa juttelet pari sanaa leikkaavan tiimin kanssa, sinulle saatetaan esitellä pari ihmistä tyyliin "hei olen Kaisa ja toimin kirurgina leikkauksessasi ja tässä on Kirsi, hän on anestesiologi. Kohta laitamme kasvoillesi maskin ja saat nukutusai een suoneen" tms. tuttavalliseen sävyyn kerrottua. Sitten lasket numeroita, kymmenestä ykköseen. Pääset ehkä kutoseen. Kaikki pimenee, nukahdat etkä muista mitään kuin vasta heräämössä. Sinulle saatetaan kertoa siitä hetkestä kun heräät leikkauksen jälkeen, muttet välttämättä muista tästä mitään. Sekin on normaalia.
Heräämössä sinulla on pökkeröinen olo. Usein myös nälkä hiipii. Et kuitenkaan saa syödä vielä useampaan tuntiin, joten koita kestää.
No et sinä kirurgeja tapaa leikkaussalissa vaan he ovat valmistumassa leikkaukseen. SItten teholle tai herämöön kirurgi tulee kyselemään kuulumisia ja kertomaan miten leikkaus sujui. Ja tietenkin ennen leikkausta tapaat kirurgin joka kertoo mitä tehdään. Kaikissa leikkauksissa ei ole kahta kirurgi. Minulla oli.
Kyllä minä tapasin kirurgin ja anestesiologin leikkaussalissa ja muutama sana vaihdettiin. Kyseessä oli päivystysluontoinen leikkaus, joten en tiedä eroaako suunnitellusta leikkauksesta. Ei ehtinyt jännittää, kun jo nukuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä pelkää AP. Pelottavinta siinä tilanteessa on se itse kuljetus leikkaussaliin. Siellä on viileää ja usein sijaitsee vähän syrjemmässä siivessä. Salissa juttelet pari sanaa leikkaavan tiimin kanssa, sinulle saatetaan esitellä pari ihmistä tyyliin "hei olen Kaisa ja toimin kirurgina leikkauksessasi ja tässä on Kirsi, hän on anestesiologi. Kohta laitamme kasvoillesi maskin ja saat nukutusai een suoneen" tms. tuttavalliseen sävyyn kerrottua. Sitten lasket numeroita, kymmenestä ykköseen. Pääset ehkä kutoseen. Kaikki pimenee, nukahdat etkä muista mitään kuin vasta heräämössä. Sinulle saatetaan kertoa siitä hetkestä kun heräät leikkauksen jälkeen, muttet välttämättä muista tästä mitään. Sekin on normaalia.
Heräämössä sinulla on pökkeröinen olo. Usein myös nälkä hiipii. Et kuitenkaan saa syödä vielä useampaan tuntiin, joten koita kestää.
Hieno teksti mutta aloitus on vuodelta 2016.
Olin kaksi vuotta sitten 4,5 h leikkauksessa.Anestesialääkäri sanoi,nyt aletaan nukkumaan.Putosin samantien ja heräsin pirteänä kuin peipponen.Hyvät unet oli😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lkmökölöl kirjoitti:
Tiedän yhden tytön joku kuoli nukutukseen reilu 10vuotta sitten. Oli vielä silikonileikkaus kyseessä, joten ei mikään välttämätön leikkaus. Häntäkään ei ollut nukutettu aiemmin. Kaikki muut tutut on selvinneet ilman komplikaatioita nukutuksesta, vaikka kaikki sanovat samaa, että jännittää herääkö siitä enää.
Tuleeko sulle jotenkin hyvä mieli siitä että voit olla näin idiootti? Missä on sun tilannetaju...
AP halusi tietää ja saa vastauksia. Leikkaus ja nukutus ON AINA riski. Se ei poistu hyssyttelemällä. YLEENSÄ kaikki menee hyvin. Ei välttämättä kuitenkaan aina.
Arvaa mikä muu on riski. =P
Ei ole yhtään ahdistavaa. Viime vuonna olin minäkin ekaa kertaa leikkauksessa. Pelotti etukäteen, mutta hoito HUSissa oli todella hyvää. Leikkauksen jälkeen heräät hyvällä fiiliksellä, kun suhun on pumpattu sellaisia lääkkeitä. Tsemppiä! Hyvin se menee, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään ahdistavaa. Viime vuonna olin minäkin ekaa kertaa leikkauksessa. Pelotti etukäteen, mutta hoito HUSissa oli todella hyvää. Leikkauksen jälkeen heräät hyvällä fiiliksellä, kun suhun on pumpattu sellaisia lääkkeitä. Tsemppiä! Hyvin se menee, ap.
Aloitus on vuodelta 2016.
Minut leikattiin kaksi kuukautta sitten. Suunniteltu leikkaus ja yleisanestesiassa. Sain sairaalaantuloajan (oli aamulla joskus klo 7 aikaan) ilmoittautuminen automaatilla ja sitten odottelemaan tiettyyn paikkaan hoitajaa, joka saattaa pukuhuoneeseen. Siellä vatteiden vaihto ja odottelemaan aulaan hoitajan haastattelua. Hoitaja antoi esilääkkeet ja teki varmsituskysyykset: milloin söit viimeksi, milloin joit viimeksi, otitko kotona lääkkeet, mihin leikkaukseen tulet ja sitten yleislätinää leikkauksen jälkeisestä ajasta (esm. milloin pääsee ehkä kotiin). Sain myös tietää suurpiirteisen ajan leikkaussalliin siirtymiselle ja luvan pitää kännykkä mukana (koska en ollut ensimmäisenä leikkausvuorossa, niin odottelua tulisi pari tuntia).
Sitten pitkäveteinen odottelu aulassa, jossa oli myös tv, mutta ei sieltä mitään mielenkiintoista tullut.
Hoitaja tuli hakemaan aulasta leikkaussaliin, sinne mentiin kävellen. Leikkaussalissa oli odottamassa anestesialääkäri, anestesiahoitaja ja pari hoitajaa. Riisuin oheiden mukaisesti ne vaatteet mitä piti riisua, annoin kännykän (laitettiin turvapussiin (tarkoittaa sinetöityä pussia)) ja kävin ohjeiden mukaisesti leikkauspöydälle. Hoitaja laittoi sydänmonitoroinilätkät ja verenpainemansetin ja siitä se sitten alkoi: ensin kanyyli kämmenselkään, anestesialääkäri vamisti vielä ettei ole lääkeaineherkkyyksiä ja kyseli mihin leikkaukseen tulen yms (noita kysytään matkan varrella pariinkiin kertaan, koska potilasturvallisuus). Suoneen laitettiin ensin voimakasta kipulääkettä ja sitten happimaski naamalle, josta piti hengittää happea syvään ja samalla laitettiin itse nukutusainetta suoneen. Minua varoitettiin, että voi tulla kihelmöivä tunne käteen, mutta en huomannut mitään sellaista. Silmät alkoivat mennä itsestään kiinni ja sen jälkeen seuraava muistikuva oli kun heräsin heräämössä. Hoitaja tuli luokse ja kysyi onko kipuja, en saanut puhuttua, koska kurkku oli nin kuiva, joten nyökkäin vain ja osoitteiln kädellä kurkkuani. Sain vettä hörpätäkseni ja sitten kpulääkettä ja nukahdin sitten taas. Noin tunnin kuluttua heräsin taas ja pian sen jälkeen lähdinkin kotiutumisosastolle istumaan pariksi tunniksi. Olin ihan toimintakykyinen ja pystyin kävelemään itse eikä pää ollut tokkurassa eikä mitään.
Edelliskerralla olin vähän enemmän tokurassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään ahdistavaa. Viime vuonna olin minäkin ekaa kertaa leikkauksessa. Pelotti etukäteen, mutta hoito HUSissa oli todella hyvää. Leikkauksen jälkeen heräät hyvällä fiiliksellä, kun suhun on pumpattu sellaisia lääkkeitä. Tsemppiä! Hyvin se menee, ap.
Aloitus on vuodelta 2016.
Ja leikkauksia tehdään myös vuonna 2026 ja jotkut leikkauspotilaat ovat myös vuonna 2026 ensikertalaisia
Minulla valot sammu kun leikkaussalissa anestesialääkäri kanyylin kautta Propofolia suoneen. Näin vaan kun valkoinen maitomainen aine menee... Sitten herään teholta.
Nukahdus ..... herääminen ja niiden väliltä on kadonnut kaikki. Nukkuessa normaalisti omassa vuoteessa hahmottaa, että on nukkunut nukahtamisen ja heräämisen välisen ajan. Pystyy jopa nopsaa mielessä laskemaan montako tuntia on nukkunut.
Niinjust. Et ehdi kissaa sanoa kun olet jo unessa. Kun on unessa, ei voi murehtia mitään. Se on sama kuin nukkuisit.