19-vuotias poikani haluaa muuttaa takaisin kotiin

Maksoit kämpän, vaikka poika meni amikseen?

Kyllä kotiin pitää aina saada tulla. Ei tuon ikäisten paikka muutenkaan ole vielä omassa asunnossa.

Meillä myös poika asui kotona 22-vuotiaaksi kun kävi koulua ja hankki ammatin. Säästi ison summan rahaa siihen verrattuna että olisi asunut pois kotoa ja osti heti oman asunnon kun sai vakituisen työpaikan vuosi sitten 23-vuotiaana. Säästi siis pitkän pennin käsirahaksi eikä lainan saamisessa ollut ongelmia.

Ensin sarkasmiosuus alta pois: Parempi tietenkin hyysätä pojua 50-vuotiaaksi mamman helmoissa. Tästä meillä on loistavia esimerkkejä Italiasta, jossa äijät lellitään niin piloille mamman toimesta etteivät älykkäät naiset niitä enää riesakseen huoli. Ja sehän on geenipoolin kannalta vain hyvä, etteivät tällaiset miehet lisäänny koskaan.

Mitä hittua ajattelit ostamalla hänelle kämpän ja olemalla vaatimatta vuokraa, siivousta ja järjen käyttöä? onko teillä suvussa perinnöllisenä ongelmana aivojen puutos? Aikuinen lapsi voi toki tulla kotiin KÄYMÄÄN, muttei asumaan, ellei maksa osaansa asumismenoista, huolehdi osuuttaan kotihommista jne. Ellei hän omaa kämppäänsä imuroida viitsi, niin en kyllä niin hullu olisi että takaisin lapsuudenkotiin huolisin.

Jos taustalla on mielenterveysongelma, harkitsisin vieläkin tarkemmin, onko kellekään hyväksi alkaa hautomaan aikuista miestä essuntaskussa. Parempi olisi hankkia hänelle lääkäriaika.

Ihan hyvä vaan. Anna tulla takaisin kotin asumaan. Ei ihan yksin ole niin kivaa asuakaan.

ok

Sano että nyt painu poika vittuun siitä inisemästä.

Vierailija kirjoitti:

On asunut 17-vuotiaasta omassa asunnossa, nyt ammattikoulu on lopussa ja hän haluaa muuttaa takaisin kotiiin. Kuulemma siksi, että säästää rahaa ja kun on asunnollaan niin vähän, sitä on turha imuroida ei-ketään-varten.

Mulla tämä ihan ok, koska minähän sen hänen entisen asuntonsa olen maksanut ja ihan mielelläni luovun siitä kulusta. Kotiin mahtuu kyllä.

Mikäs siitä... jos sai töitä niin maksaa asumisestaan/syömisestään jonkin nimellisen korvauksen. Ja osallistuu kotihommiin, ei sitä imurointia karkuun pääse.

Mielestäni vanhempi on epäonnistunut vanhemmuudessa ja kasvattajana, jos normaalit lapset muhivat iskän ja äiskän nurkissa reilusti yli parikymppisinä. Omani muutti kotoa 18-vuotiaana viime syksynä saatuaan opiskelupaikan. Hän hankki asuntonsa itse, koska hänestä aikuisen pitää niin tehdä ja hän halusi osoittaa olevansa aikuinen. Autan häntä silti ongelmatilanteissa, jos sellaisia vastaan tulee. Toistaiseksi on selvinnyt hienosti itse.

Lapsuudenkodissa käyminen on ok, mutta siellä loisiminen ammattiin valmistuttuaan ei ole. Ei etenkään jos syy on "mää en viitti siivota mun kämppää enkä maksaa vuokraa".

Menin kirjoitusten jälkeen armeijaan, enkä enää sen jälkeen vanhempien nurkissa asunut. Olisi hävettänyt mennä norkoilemaan.

Us-ko-ma-ton-ta kirjoitti:

Ensin sarkasmiosuus alta pois: Parempi tietenkin hyysätä pojua 50-vuotiaaksi mamman helmoissa. Tästä meillä on loistavia esimerkkejä Italiasta, jossa äijät lellitään niin piloille mamman toimesta etteivät älykkäät naiset niitä enää riesakseen huoli. Ja sehän on geenipoolin kannalta vain hyvä, etteivät tällaiset miehet lisäänny koskaan.

Mitä hittua ajattelit ostamalla hänelle kämpän ja olemalla vaatimatta vuokraa, siivousta ja järjen käyttöä? onko teillä suvussa perinnöllisenä ongelmana aivojen puutos? Aikuinen lapsi voi toki tulla kotiin KÄYMÄÄN, muttei asumaan, ellei maksa osaansa asumismenoista, huolehdi osuuttaan kotihommista jne. Ellei hän omaa kämppäänsä imuroida viitsi, niin en kyllä niin hullu olisi että takaisin lapsuudenkotiin huolisin.

Jos taustalla on mielenterveysongelma, harkitsisin vieläkin tarkemmin, onko kellekään hyväksi alkaa hautomaan aikuista miestä essuntaskussa. Parempi olisi hankkia hänelle lääkäriaika.

Sinä olet tyyppiesimerkki tunnekylmästä "selviytyjästä". Sääliksi käy.

Poikahan menee varmaan töihin, niin hän voi itse alkaa maksamaan vuokraansa. Teen minäkin niin paljon töitä, etten jouda käydä kotona kuin nukkumassa ja pesulla, enkä silti ole muuttamassa vanhempien luokse kun kämppä seisoo päivät tyhjillään.

Ihan ok, jos se on sinulle ok. Toiset itsenäistyvät jo 16-vuotiaana, toisille olisi (olisi ollut) hyvä kypsyä kotona vaikka 22-vuotiaaksi. Uskoisin, että syrjäytymisen ja masentumisen määrää voisi hillitä jopa sillä, että nuoret aikuiset eivät lennä kotoa pois varsinkaan vastentahtoisesti liian nuorina.

Yksi lapseni lähti määrätietoisena opiskelun perässä omilleen juurikin 16-vuotiaana ja pärjää nyt aikuisena hienosti, edelleen opiskelee ja käy töissä avopuolisonsa kanssa. Toinen sen sijaan nousee siivilleen juuri ennen 21-vuotispäiväänsä ja se on hänelle selvästi oikea ratkaisu. Kypsyi hitaammin kuin sisaruksensa, jopa hitaammin kuin ikätoverinsa

Kokisin itseni epäonnistuneeksi vanhemmaksi, jos lapseni haluaisi muuttaa takaisin.

Lapsi nosti opiskelijan asumislisää?

En ymmärrä aloituksen tarkoitusta. Halusiko ap itselleen kehuja vai haukkuja, vai puhuiko lähinnä itselleen ja halusi selventää ajatuksiaan kirjoittamalla (naputtelemalla) sen ylös? Mitään kysymystähän aloituksessa ei ollut, esimerkiksi mitä mieltä olette tai onko teistä tämä hullua vai tervettä. No, kommetteja hän on nyt joka tapauksessa saanut, niin puolesta kuin vastaankin.

w ww.facebook.com

Minusta taas jos välit vanhempiin on hyvät ja mahdutte saman katon alle, olisi ihan hullua maksaa vuokraa pojan erillisestä asunnosta. Vaatisin poikaa laittamaan kotona asuessaan tietyn summan vaikkapa asp-tilille "vuokrana" jos ei talous olisi niin tiukoilla että hänen rahojaan tarvittaisiin oikeasti elämiseen.

Ei mitään pointtia tarvitse olla, kun provoilee.

Hirveitä vastauksia :( Perittekö oikeasti omilta lapsiltanne vuokraa jos he haluavat asua kotona? Eipä käy kateeksi, omat vanhemmat eivät olisi halunneet päästää minua muuttamaan pois kotoa 19 vuotiaana. Kotona asuessani riitti että osallistuin kotitöihin ja laitoin välillä ruokaa. Eivät olleet ahneita ja tehneet lapsia jotta voisivat periä vuokraa.

Ideana vuokran perimisessä ei ole ahneus vaan opettaa lasta huolehtimaan taloudestaan, ja ylipäätään elämän realiteeteista. Voi olla aika hankala oppia pärjäämään omillaan jos pappa och mamma betalar kaiken yli kolmekymppiseksi ja sapuskakin tulee valmiina pöytään.