Vauva 8 kk ja nyt olen taas raskaana

Mikä ehkäisy nyt niin vaan petti?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ehkäisy nyt niin vaan petti?

Cerazette-pillerit. Luultavasti tässä on käynyt niin että kun minulla oli mahatauti viime kuussa niin pilleri on oksentelun seurauksena tullut ulos ja en ole sitä tajunnut ajatella. -Ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ehkäisy nyt niin vaan petti?

Cerazette-pillerit. Luultavasti tässä on käynyt niin että kun minulla oli mahatauti viime kuussa niin pilleri on oksentelun seurauksena tullut ulos ja en ole sitä tajunnut ajatella. -Ap-

Nyt sitten vauvalla on jokin tarkoitus tulla tähän maailmaan, anna syntyä!

Meillä ikäeroa 1v 4 kk;ta . Jälkimmäinen keskonen syntyiyli 2kk:ta liian aikaisin. Pärjättiin ihan hyvin , tosin molemmat helppohoitoisia ja nukkuivat yöt hyvin . Kaksosten rattaat , ja synkronoidut päiväunet .Kasvoivat vähän samaan tahtiin , nuorempi kiri isompaa kiinni. Varmaan tapauskohtaista. Mitä teet teidän täytyy itse päättää.

Kyllä siitä selviää!  Itselläni on kaksi alle kaksi-vuotiasta lasta ja esikouluikäinen.  Kolmas lapsi oli myös tälläinen "yllätys" ja mietin miten tullaan pärjäämään.  Onhan siinä paljon työtä, mutta yllättävän hyvin on mennyt!  Vaikeinta oli raskaus kun väsytti niin paljon.  Tsemppiä sinne!

Monellakin on lapsia alle kahden tai jopa vuoden ikäerolla. Kyllä siitä selviää. Selviäähän kaksosistakin. Rankkaa se on, mutta sen arvoista. Älä hyvä ihminen tapa lastasi.

Älä tee aborttia, jos edes pieni ajatus päässäsi sanoo että pidä lapsi. Te pärjäätte kyllä, aivan niin kuin muutkin pienillä ikäeroilla. :) Tsemppiä <3

Mä tulin raskaaksi kun esikoinen 10 kk ja hyvin pärjättiin. Ei mustasukkaisuutta ym ja nyt ovat niin ihanat kaverukset. Ja ilman tukiverkostoja pärjättiin mainiosti.

Mieti pystytkö elämään ajatuksen kanssa, että sulla ois voinut olla toinen aivan yhtä ihana ja rakas lapsi vai tekisikö toinen lapsi sinut ja teidän perheen onnettomaksi. Vauvavuosi on varmasti raskas, mutta kyllähän se ajan myötä helpottaa. Mutta jos tunnet vahvasti, että et voi mitenkään jaksaa, niin ole itsellesi armollinen. Sulla on äärimmäisen vaikea päätös edessä, joten tsemppiä sen kanssa!

Kun muutaman vuoden päästä sulla on kaks samanikäistä lasta kiität onneas! Niistä on niin paljon seuraa toisilleen eikä sun tarvi koko aikaa olla ohjelmatoimisto yhdelle.

Ja jos mietit tätä nykyistä lasta niin onhan sisarus varmasti hällekki lottovoitto <3

Minulla syntyi ensimmäinen keskosena ja itse olin 21..seuraava täysaikaisena ja tasan päivälleen yhdentoista kuukauden ikäerolla..onhan ne veljekset kuin ilvekset. Nyt alkaa jo helpottaa, ikää 25 ja 24..

Ja noiden jälkeen vielä jokunen lisääkin tuli, ettei se maailmanloppu ole, ei lähellekkään.

Vauvavuosi on varmasti raskas, mutta niin pieni aika elämästä! Hyvin se menee.. Esim. lestadiolaispiireissä on aivan normaalia tulla raskaaksi, kun edellinen on 3kk, ja lapsia saattaa olla yli kymmenen. Selviät kyllä, lapsista on sitten isompana niin paljon seuraakin toisilleen, että pääset helpommalla kuin yhden kanssa, jonka kanssa täytyisi koko ajan leikkiä kun ei ole sisarusta leikkikaverina :)

Meillä on nyt 1v 2kk taapero (lisäksi kaksi vanhempaa lasta) ja suunniteltiin yksi lisää vielä. Noh, nyt onkin tulossa kaksi loppuvuoden vauvaa, eli meillä on kohta 3 alle 2-vuotiasta. Ei minunkaan ideaalitilanne ja välillä tekee mieli vaan kiljua, etten selviä tästä, mutta kyllä siitä selviää, ja niin selviät sinäkin :)

Hetken aikaa on melkoinen härdelli, mutta kyllä se siitä helpottaa. Millainen isä on? Eli onko innolla mukana esikoisen hoidossa ja pärjääkö hänen kanssaan kahdestaan?

Minun kanssa yhtä aikaa synnärillä oli juurisynnyttänyt nainen, jota odotti kotona alle vuosikkaat kaksoset. Aikoi selvitä, niin teet sinäkin!

Täällä vähän samankaltainen tilanne, mutta vauva on vähän alle vuoden ja esikoinen 3. Tulin myös minipillereistä huolimatta raskaaksi.

Tuntuu todella kohtuuttomalta, olen aina ollut vastuullinen ehkäisyasioissa. Hirveä shokki juuri kun arki on alkanut helpottaa, ja odotin jo kovasti myös syksyllä häämöttävää töihinpaluuta yli kolmen vuoden kotonaolon jälkeen.

Viikkoja on jo 7 ja päätöksen kanssa alkaa olla kiire. Alamme kallistua keskeytyksen puolelle, en millään jaksa aloittaa kaikkea alusta ja haluan olla hyvä äiti näille jo syntyneille lapsille. Mies on pienyrittäjä ja päivät ovat välillä tosi pitkiä, vaikka auttaakin minkä ikinä ehtii. Isovanhempienkaan apuun en halua liikaa turvautua. Voimia aloittajalle, mitä ikinä sitten päätätkään.

Vierailija kirjoitti:

Hetken aikaa on melkoinen härdelli, mutta kyllä se siitä helpottaa. Millainen isä on? Eli onko innolla mukana esikoisen hoidossa ja pärjääkö hänen kanssaan kahdestaan?

Isä on paras mitä lapselle voi kuvitellakaan. Siinä mielessä siis lapsen pitäminen olisi mahdollista kun mies aivan varmasti auttaisi. Mies on vielä enemmän lapsen pitämisen kannalla kuin minä. -Ap-

Äähhähää!!!!! Kikkelis kokkelis siitäs sait!

Minusta alku oli helppo kahden pienen kanssa, kun esikoinen oli vielä niin pieni, ettei osannut olla mustasukkainen. Mustasukkaisuus tuli vasta kun vauva oli vajaan vuoden ja silloin oli itekki jo siinä kunnossa, että jaksoi ottaa mustasukkaisuuden vastaan paremmin. Tyttö ja poika olivat kuin paita ja peppu kouluikään asti, toistensa parhaat kaverit. Minua ei yleensä edes huolittu mukaan leikkeihin, vaan heillä oli omat leikkinsä aamusta iltaan. Tuplarattaat oli käytössä, niillä pääsi hyvin lenkille ja kyläilemään. Päiväunet ja syönnit oli lapsilla yhtäaikaa.

Kiitos vastauksista. Tarkemmin kun ajattelee niin eihän tämä nyt niin kamalaa taida ollakkaan, ja kuten moni sanoi, alku pelottaa ja on rankkaa mutta eiköhän se palkitse kun lapset isompana leikkivät keskenään eikä tarvitse itse koko ajan olla leikkikaverina. -Ap-