Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?

Vierailija kirjoitti:

Muutama vinkki:

- Tuhlataan omaisuus esim. pukuun/muihin ulkonäkö asioihin mutta pihdataan tarjoiluista

- jos ei ole varaa tarjota kunnon ruokaa kaikille niin kutsu silloin vähemmän vieraita. Itse olen ollut häissä missä sai salaattia ja voileipää ja vieraita 160 ja toisissa häissä tarjottiin perunasoppaa, vieraita 200. Pizzerian kautta kotiin ja huom. ei ollut iltapalaa ja häät alkoivat klo 13.00.

- Ei ole pätevää kaasoa, bm tai seremoniamestaria joka juontaisi illan kulun ja jos tämmöinen on niin mikki uupuu (vain harva kuulee) ja paikkana kartano missä 4 eri huonetta.

-Jos budjetissa varaa niin tilaa vaikka stand up koomikko, paljon parempi kuin nolot sataan kertaan nähdyt leikit

-et huomioi vieraitasi, puhut vain kavereillesi etkä lähetä kiitoskortteja. Ei näin!!!  Kun vieraat tekevät lähtöä ja käyvät vielä moikkaamassa niin muista kiittää  vierailusta ainakin pitkänmatkalaisia "kiva ku

Tämä.

Tämä.

Olin viime kesänä todistamassa morsiammen "päiväni prinsessana" larppaushetkeä häissä, joissa toteutui kaikki kamalauudet:

 

- kaasoja n. 10 kappaletta ja siihen päälle pari bestamania (bm:t olivat kyllä tukevassa humalassa koko päivän)

- kirkon jälkeen hääkuvaus hevosen (kyllä ,hevosen) kanssa jossain hevonkuusessa. Juhlaväki seisoi juhlapaikan pihalla yli 2h. Sisälle ei päässyt, koska "hääpari on ensimmäinen joka saa astua sisään". 

- juhlapaikka juuri sellainen iso "kartano" missä suurin osa vieraista oli tungettu pieniin sivuhuoneisiin

- nimetyt istumapaikat, sisään pääsy kesti ikuisuuden kun kaasot yrittivät ohjata ihmisiä oikeisiin paikkoihin nimilistojen mukaan.

- kaikki oli aikataulutettu, mutta aikataulu kusi täysin heti alussa, kiitos hääkuvauksen hevosen kanssa

- ruokaa sai mennä ottamaan aikataulun mukaan huone kerrallaan. Kaasot estivät fyyisesti ihmisiä poistumasta huoneista "väärään aikaan"

- ruoka loppui kesken. Mikä ei ollut vahinko koska ruoka oli kinkkukiusaus+näkkileipä tyyppistä. Hääparin ja kaasojen pöydissä syötiin jotain muuta kuin kinkkukiusausta, sinne oli järjestetty paremmat eväät.

- leikkejä, leikkejä ja hassuja puheita. Loputtomasti, aikataulun karatessa koko ajan pahemmin. Näistä ei kuitenkaan sivuhuoneissa tiedetty mitään koska kaasot estivät pääsyn samaan huoneeseen hääparin kanssa

- sivuhuoneet vapautettiin sen jälkeen kun hääpari oli tanssinut häävalssin

Siinä vaiheesa suurin osa porukkaa oli jo lähtenyt kävelemään. Minäkin päädyin kyläpizzeriaan pizzalle parin morsiammen sivuhuoneisiin karkotetun kaverin kanssa. Lopulta jaksettiin nauraa koko päivälle. Kuulin näiltä kavereilta, että morsian oli ollut bridezilla-moodissa koko alkuvuoden, ja häitä oli suunniteltu kaasojen kanssa pitkään ja hartaasti. 



 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kommentteja kun selailee, tulee väistämättä siihen tulokseen, että kenenkään ei kannattaisi hääjuhlia järjestää. Kaikki on kuitenkin kamalaa ja kukaan ei oikeasti haluaisi edes osallistua. Täysin turhaa rahanmenoa siis, vihkimisen voi järjestää parin todistajan läsnäollessa ja hääpari juhlia sitten keskenään.

Me tehtiin niin, että otettiin todistajat maistraatista ja laitettiin läheisille viestit plus päivitys facebookiin lentokentältä kun oltiin lähdössä häämatkalle. Ei kelvannut sekään :D Osa olisi halunnut häihin ja minut heitettiin yhden kaverin kaason tehtävästä pois kun kuulemma halveksin isoja häitä. Eli koska kaikkia ei voi miellyttää, paras tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.

 

Tämä! Aina löytyy joku, joka pahoittaa mielensä joka tapauksessa. Mekin mentiin kahdestaan naimisiin salaa ja ilmoitettiin vasta jälkikäteen läheisille. Just meidän näköinen tapa vihkiytyä ja ollaan tyytyväisiä, mutta jotkut pahoitti meidänkin lähipiirissä mielensä tästäkin. Olisi kuulemma pitänyt järjestää ne perinteiset ja tavalliset kirkkohäät jne. 

Näin mekin teimme. Oltiin nuoria aikana, jolloin vanhemmilla ja perheillä oli enemmän sananvaltaa, ainakin omasta mielestään. Totesimme, ettemme halua ketään heistä häihimme, ja päädyimme maistraattiin ja todistajatkin olivat henkilökuntaa. 

Ei ikinä oltu (nyt jo autuaasti edesmenneen) äitini mielestä oikeasti naimisissa. Miehen äiti puolestaan yritti järkätä jotain "jälkihääjuhlaa" lähimmille, meiltä tietenkään kysymättä. Puolisoni tarpeettomasti perusteli juhlimattomuutta kiireellä. Kaikki siis "tiesivät", että meillä oli "kiire" mennä naimisiin. No, aika näytti, ettei salanaimisen aiheena ollut sellainen kiire vaan aivan muu asia.

Nyt tätä ei-oikeaa liittoa on eletty jo puoli vuosisataa.

Vierailija kirjoitti:

Itsepalvelubaari ei vaan suomessa jostain syystä toimi. Aina on joku, joka ei osaa hallita juomistaan ja vetää hirveät perskännit. Joka _ vatun _kerta. 

Ilmainen tarjoilu on kiva juttu, mutta suosittelen palkkaamaan baarimikon, joka sitten pystyy vähän hillitsemään anniskelua niiden kohdalla, joilla ei meinaa pysyä tilanne hallinnassa.  

Kutsussa ei ollut pukukoodia. Laitettiin sitten siistit kesäiset juhlavaatteet, ajateltiin että ne kelpaa. Sitten kun päästiin juhlapaikalle, niin siellä on kaikki tummissa puvuissa. Olipa kivaa, olisi siis pitänyt olla ajatustenlukija ja tietää, että sulhasen sukulaiset ovat jotain uskovaisia ja morsiamen muuten vaan konservatiivisia.

Laittakaa siihen kutsuun se pukukooditieto, ettei tarvitse arvailla! Kuitenkin haluaisin tilaisuutta kunnioittaa ja pukeutua toivotun mukaisesti.

Ymmärin pari kesää sitten mitkä tekivät tekivät häistä todella mukavat: juhlapaikka ja hääparin asenne. Juhlapaikka oli sulhasen perheen maatila. Siellä oli koko pihapiiri käytössä. Pöytiä ja tuoleja oli sijoiteltu moniin ei paikkoihin, päätilana toimi navetan parvi. Ruokaa oli katettu pariin paikkaan, ja koko ajan oli jotain tarjolla. Vieraat saivat siis syödä ja juoda omaan tahtiin. Valokuvaaja tuli juhlapaikalle ja hääkuvat otettiin päivän mittaan pihapiirissa ja lähiympäristössä, hääpari ei siis kadonnut mihinkään moneksi tunniksi. Hääpari ei nostanut itseään jalustalle, vaan kiersi koko ajan juttelemassa vieraille. Ylipäätään juhlat olivat rennot ilman turhaa pönöttämistä. Päivän puheetkin pidettiin enemmän tai vähemmän extempore. Kaiken kruunasi se, että kävelymatkan päässä juhlapaikasta oli tarjolla paikallisen yrittäjän mökkimajoitusta. Kaikki halukkaat saivat omakustanne hinnalla yöpaikan, ja osa tuli paikalla asuntoautolla tai -vaunulla kun parkkitilaa riitti pihapiirissä. 

Kaikilla ei tietysti ole saatavilla noin hyvää juhlapaikkaa. Koska juhlapaikka oli todennäköisesti ilmainen, oli rahaa jäänyt tarjoiluun. Mutta hääparin asenne juhlaan on jokaisen omisa käsissä. Tänä päivänä häät tahtovat olla enimmäkseen hääparin palvontaa, ja prinsessaleikkejä.

Tukala helle, huonosti ilmastoitu juhlatila ja yöllä kimppuun hyökänneet hyttyset. Ruoka perinteistä suomalaista, tyyliin karjalanpaisti ja uunijuurekset. Mansikkakermakakku esanssihillolla. Leikkejä ja mukahauskaa. Juopuneet juhlavieraat. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kielto. Ja sitten yks kaks parin lapset tuodaan häihin, vaikka ensin kutsussa lapsettomat häät ja tiedotus kaikille lapsettomat. Esitystä kieltää lapset ja tuoda omansa kuitenkin. En ymmärrä mikä idea vai kaksisuuntainen mt. 

Ihan luonnollista ja ok, että hääpärin lapset saavat osallistua. Asia koskee heitä mitä suurimmassa määrin.

Muutamista häistä on jäänyt sellainen ikävä sivumaku, että juhlat oli ikään kuin järjestetty hääparille ja heidän lähimmälle ystäväpiirilleen.

Tämä porukka viihtyi juhlassa keskenään, oli paljon jotakin ns. sisäpiirin vitsejä ja viittauksia juonnoissa ja puheissa ja leikeissä, joille nauroivat hääparin lisäksi heidän 10 kaveriaan, ja muut vieraat katselivat vaivautuneina vierestä. Molemmissa häissä oli fiilis, että iltaa kohti hääpari ja heidän kaverinsa lähinnä odottelivat, koska muut vieraat lähtevät, että ne "oikeat" bileet voi alkaa. Tällä porukalla oli omia juomia jossakin piilossa, lähtivät jatkamaan iltaa tilataksilla jonnekin muualle muiden vieraiden katsoessa hämmästyneenä perään.

Ei ollut tervetullut olo. Vähän kuin olisi seurannut sivusta jotain kotibileitä.

Liian ahdas ruokailualue (ulkona). Tilaa olisi ollut kyllä laittaa toinen katos ja levittää pöydät.

Vierailija kirjoitti:

Muutamista häistä on jäänyt sellainen ikävä sivumaku, että juhlat oli ikään kuin järjestetty hääparille ja heidän lähimmälle ystäväpiirilleen.

Tämä porukka viihtyi juhlassa keskenään, oli paljon jotakin ns. sisäpiirin vitsejä ja viittauksia juonnoissa ja puheissa ja leikeissä, joille nauroivat hääparin lisäksi heidän 10 kaveriaan, ja muut vieraat katselivat vaivautuneina vierestä. Molemmissa häissä oli fiilis, että iltaa kohti hääpari ja heidän kaverinsa lähinnä odottelivat, koska muut vieraat lähtevät, että ne "oikeat" bileet voi alkaa. Tällä porukalla oli omia juomia jossakin piilossa, lähtivät jatkamaan iltaa tilataksilla jonnekin muualle muiden vieraiden katsoessa hämmästyneenä perään.

Ei ollut tervetullut olo. Vähän kuin olisi seurannut sivusta jotain kotibileitä.

Juuri tällaista se on nykyisin.Häät suunnitellaan kavereiden kanssa ja ehdoilla. 90% häävieraista kutsutaan vain lahjojen takia. Aina parempi, jos lahjat pyydetään rahana, silloin tyhmät sukulaiset eivät osta mitään tylsiä lahjoja. Sitten vain pakollisille vieraille halvimmat mahdolliset tarjoilut, ja omalla kaveriporukalla pidetään hauskaa. 

Vieraita ei esitelty toisilleen

Kaikki leikit on olleet epäonnistuneita, nolaavat hääparin. Eivät sovi tähän tunnelmaan. 

Muuten ollut aivan täydellistä. Kiitos kutsusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamista häistä on jäänyt sellainen ikävä sivumaku, että juhlat oli ikään kuin järjestetty hääparille ja heidän lähimmälle ystäväpiirilleen.

Tämä porukka viihtyi juhlassa keskenään, oli paljon jotakin ns. sisäpiirin vitsejä ja viittauksia juonnoissa ja puheissa ja leikeissä, joille nauroivat hääparin lisäksi heidän 10 kaveriaan, ja muut vieraat katselivat vaivautuneina vierestä. Molemmissa häissä oli fiilis, että iltaa kohti hääpari ja heidän kaverinsa lähinnä odottelivat, koska muut vieraat lähtevät, että ne "oikeat" bileet voi alkaa. Tällä porukalla oli omia juomia jossakin piilossa, lähtivät jatkamaan iltaa tilataksilla jonnekin muualle muiden vieraiden katsoessa hämmästyneenä perään.

Ei ollut tervetullut olo. Vähän kuin olisi seurannut sivusta jotain kotibileitä.

Juuri tällaista se on nykyisin.Häät suunnitellaan kavereiden kans

Miksi edes kutsua niitä kaukaisempia sukulaisia, kun hääohjelma sisältää kaveriporukan sisäpiirivitsejä, ja hääpari kaveriporukoineen kihisee innosta päästä omiin bileihinsä. Harmittaa, kun on satsannut nelihenkisen perheen pukeutumiseen, matkaan ja lahjaan, ja saa tuntea olevansa joku välttämätön paha, josta pitää päästä äkkiä eroon. Ruoka onneksi oli melko hyvää. Alkoholia olisi pitänyt olla edes tervetuliaismalja ja pari kaatoa ruoan kanssa, että ne toisilleen tuntemattomatkin vieraat olisivat päässeet jonkinlaiseen juhlatunnelmaan.

Tuollaisissa häissä ne kakkosluokan vieraat vain odottavat pääsevänsä pois, tosin eri syystä kuin hääpari lähipiireineen. 

Olen ollut edelliskerran häissä kymmenkunta vuotta sitten. 

Vieläkö nykypäivän häissä on hääleikkejä, siis näitä tunnista morsian käsikopelolla, joku kengän heiluttelu, Tuttujuttu, morsiamenryöstö...?

Hääaterioinnin aikana pappi istui samassa pöydässä ja tuijotti koko ruokailun ajan tissiväliäni.

Vierailija kirjoitti:

Hääaterioinnin aikana pappi istui samassa pöydässä ja tuijotti koko ruokailun ajan tissiväliäni.

Varmaan paheksui - virkansa puolesta tietenkin.

Ruoka loppui kesken. Oikeastaan sitä ei alunperinkään saanut lautaselleen kuin ihan pienen määrän. Jos oli ajatellut häiden ruokatarjonnalla pärjäävänsä sen päivän, niin pettyä sai. 

Enkä nyt tarkoita, että olisi pitänyt olla valtava määrät ruokaa jota olisi sitten saanut mättää ähkyyn asti. Ihan normaali ruoka-annos olisi riittänyt. 

 

Häät, joissa jokainen istui omissa lokeroissaan. Isoin huone oli varattu hääparille ja lähimmille sukulaisille. Sinne ei monta mahtunut. 

Toisaalta meillä oli ihan hauskaa siellä lokerossa. Jäi moni vaivaannuttava ohjelmanumero näkemättä. 

Muistetaan sekin seikka, että häihin osallistuminen on täysin vapaaehtoista.