Mitä tehdä, kun omat vanhemmat haluaa että teen abortin?

Se on ihan sun oma valinta. Siihen ei saa vaikuttaa poikaystävät ja muut ihmiset. Kurjaa tietysti, että omat vanhemmat on tuota mieltä, mutta ei ne tiedä, onko susta siihen vai ei.

Ei se asia kuulu niille minkään vertaa. Jos olet itse valmis hoitamaan lapsen, etkä vaadi isovanhemmilta apuja, eivät heillä pitöisi olla mitään sanottavaa, eikä olekaan.

Vanhemmat ovat joskus väärässä. :( Pidä lapsi ja ota tarvittaessa vastaan apua niiltä tahoilta, jotka sitä tarjoavat. Uskoisin, että vanhempiesi mieli muuttuu raskauden kuluessa ja viimeistään lapsen syntyessä. Voi olla, että vanhempasi ovat niin kovasydämisiä, ettei muutosta tapahdu (harvinaista), mutta sinä olet kuitenkin tehnyt oikean valinnan. Sanotaan, että aborttia voi katua, mutta omaa lastaan ei. Uskon että sanonta on totta. Ole hyvillä mielin, kaikki järjestyy. :)

Otat yhteyttä ensin neuvolaan ja sitä kautta eteenpäin, jos et saa tukea tilanteeseen vanhemmiltasi eikä tulevan lapsen isä ole mukana kuvioissa. 22v on ihan normaali ikä saada lapsia, tuon ikäisen asioista vanhemmat eivät päätä.

Älä ihmeessä suostu! Minä suostuin 23-vuotiaana, kun äidin lisäksi painosti poikaystävä. Poikaystävän mielipiteestä en olisi välittänyt (oli jo selvää ettei meistä tule paria pysyvästi ja minulle olisi ollut ok olla yksinhuoltaja - enkä olisi ikinä vaatinut  mieheltä mitään elatuksia koska hän kerran halusi abortin vaan ilmoittanut että isä on tuntematon), mutta kun äiti painosti ja painosti, väitti että elämäni menee pilalle, opinnot jää kesken, jne, niin suostuin aborttiin.

Ja sitä olen katunut joka päivä siitä asti. Heti kun abortti oli tehty, aloin vaistomaisesti huomata, että monellakin yliopisto-opiskelijalla oli lapsi. Ei heidän elämänsä olleet mitenkään pilalla, eikä opinnot jääneet kesken, vaan ihan jatkoivat opintojaan, YO-kyläalueella oli hyvät päiväkotipalvelut lapsille, ja lisäksi akateemiset opinnothan on monella tapaa joustavampi elämänvaihe kuin työelämä. Minulle tuli kauhea suru siitä, että olin heittänyt lapsen elämän menemään. Tajusin, että pidin aborttia syistä joista olin sen tehtyt moraalisesti täysin vääränä, ja koin murhauttaneeni ihmisen. 

Asiaa ei ole helpottanut se, että minä en sitten koskaan saanut lasta. Löysin kumppanin vasta yli kolmekymppisenä, ja sitten minulle tulikin poikkeuksellisen varhaiset vaihdevuodet. Tässä sitä sitten ollaan, lapsettomana nelikymppisenä, sen sijaan että minulla voisi olla kohta täysi-ikäiseksi tuleva poika tai tytär :(

Kurjaa, jos vanhemmat, varsinkin oma äiti painostavat tuohon.

Mutta toisaalta. Jos joku tuossa iässä taipuu äidin painostukseen, eikä osaa tehdä itsenäistä päätöstä, niin voi olla, että ei ehkä ollut kovinkaan kypsä äidiksi. Anteeksi viitonen, mutta näin ajattelen. Sen verran pitää olla selkärankaa, että pitää päänsä jos oikeasti lasta haluaa. Eri juttu sitten, jos on ollut kahden vaiheilla, mutta silloin - ja tää on olennainen pointti - pitää myöntää, ettei oikeastaan itsekään lasta halunnut tarpeeksi ja lakata syyttämästä muita ratkaisustaan, jos alkaa kaduttaa.

Eli niin tai näin, pitäkää päänne ja kantakaa vastuu omasta ratkaisustanne!

Nyt saat yh ma 2300 € automaattisesti. Ainakin naapuri saa. Eli lykkyä tykö

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa, jos vanhemmat, varsinkin oma äiti painostavat tuohon.

Mutta toisaalta. Jos joku tuossa iässä taipuu äidin painostukseen, eikä osaa tehdä itsenäistä päätöstä, niin voi olla, että ei ehkä ollut kovinkaan kypsä äidiksi. Anteeksi viitonen, mutta näin ajattelen. Sen verran pitää olla selkärankaa, että pitää päänsä jos oikeasti lasta haluaa. Eri juttu sitten, jos on ollut kahden vaiheilla, mutta silloin - ja tää on olennainen pointti - pitää myöntää, ettei oikeastaan itsekään lasta halunnut tarpeeksi ja lakata syyttämästä muita ratkaisustaan, jos alkaa kaduttaa.

Eli niin tai näin, pitäkää päänne ja kantakaa vastuu omasta ratkaisustanne!

Itse uskon, että olisin kyllä ollut ihan hyvä äiti, silti vaikka siinä äkillisessä tunnemyllerryksessä, kun tuli vahinkoraskaus ja ensin painosti aborttiin poikaystävä, sitten äiti erittäin itkuisessa ja ahdistuneessa mielentilassa soitellen jatkuvasti, en osannutkaan pitää päätäni. Ensin tosiaan äidille sanoin vastaan, että ei, minä en lasta tapata, mutta kun hän itku kurkussa monta kertaa päivässä kertasi tuttujen (kaukaa menneisyydestä) kurjia kohtaloita, joissa "yksinäisen lapsen" saaneet olivat joutuneet rappiolle ja elämä pilalle, eikä miestäkään koskaan saa jne, niin jotenkin en siinä tilanteessa osannut ajatella että ajat on nyt eri, eikä asiaan liity enää sellaista sosiaalista stigmaa.

Kyllähän se tietysti oma ratkaisuni yksin on, ja minähän siitä syyllisyyttä vieläkin tunnen. Jos syyttäisin siitä vain äitiäni, en tuntisi itse syyllisyyttä. Mutta kun tiedän että itse menin hätääntyneeseen tilaan jossa en osannut ajatella selkeästi, ja tein vielä päätöksen aivan liian hätäisesti, niin se kaduttaa ja aiheuttaa syyllisyyttä. 

No voi herranjumala ap! Naisen hedelmällisyys on parhaimmillaan 18-20-vuotiaana, 25-vuotiaana se alkaa laskea. Olet parhaassa iässä lapsentekoon jos lasta haluat. Sinä olet jo neljä vuotta ollut aikuinen, ja varmasti siis elänyt jo vuosia omillasi, mitä helvettiä se vanhemmille enää kuuluu aikuisen lapsen perheasiat?

18-vuotias saa tehdä ihan mitä huvittaa elämässään, miksi siis ei vielä vanhempi? 

Ai mitä tehdä?

No, ei yhtään mitään.

Täysi-ikäisen ja täysivaltaisen oikeustoimikelpoisen ihmisen päätökset eivät kuulu hänen vanhemmilleen.

Oletko aikuinen? Elätätkö itse itsesi ja lapsesi? Silloin teet itse omat päätöksesi.

Varmaan melkein 50% tulevista isovanhemmista ei jollain tasolla ole ilahtunut lapsensa vanhemmaksi tulosta. Toiset 50% on sitten onnensa kukkuloilla tai muuten vaan ok. Meidän esikoisesta kun kerrottiin (olin 24, mies 26 ja molemmat viittä vaille valmiita DI-opinnoissa), niin anoppi veti ihan kauheat itkupotkuraivarit. Nykyään lapsenlapset on hänelle kaikki kaikessa..

Vanhempasi ajattelevat oikeasti vain itseään eivätkä sinua. Ehkä äitisi olisi kannattanut tehdä abortti kun ei ole vieläkään kypsä äidiksi. Kysy miksei mummisi tajunnut sanoa tyttärelleen ettei missään nimessä tuollaisen itsekkään henkilön pidä hankkia lapsia kun ei kuitenkaan osaa tukea omia lapsiaan vaikeissa päätöksissä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko aikuinen? Elätätkö itse itsesi ja lapsesi? Silloin teet itse omat päätöksesi.

Lapsen esityksestä vastaa myös isä. Jos mies ei halua lapsia, älköön ...

Itse tein ensimmäiseni ikäisenäsi tietäen että perheeni ei tästä hyvää ajattelisi. Elämäntapani oli siihen aikaan hyvin menevä ja juhlimme paljon mieheni kanssa, eli läheisten mielipide oli ihan ymmärrettävä. Kerroin raskaudesta perheelleni kun alun riski aika oli ohi, järkyttyivät kyllä.. Nyt minulla on ihana 3-vuotias tyttö, joka on kaikkien läheisteni lellikki ja silmäterä :) eikä ketään kaduta että lapsen hankin, vaikka ensi reaktiot olivat mitä olivat.

Lisättäköön vielä, että edelleen olemme lapsen isän kanssa yhdessä ja toista lasta suunnittelemme parin vuoden sisään. Kummankaan opiskelut eivät myöskään kärsineet sen pahemmin, kuin että minulla valmistuminen vähän siirtyi eteenpäin.

Oletteko oikeasti vielä yli parikymppisinä noin riippuvaisia vanhempienne mielipiteistä? Eiköhän tuon ikäinen voi jo omat päätöksensä tehdä.

Olin 23 tullessani raskaaksi & nyt tuossa vieressäni köllöttelee 7kk tyttönen enkä IKINÄ vaihtaisi äitiyttä yhtään mihinkään! ♡

Anoppini kehoitti tekemään abortin kuullessaan raskaudestani & oikein perustelujen kera kertoi kuinka olen nuori ihminen ja ehdin saada lapsia myöhemminkin! Mutta mitäs jos sitä mahdollisuutta ei enää tulisikaan!? Omat vanhempani olivat alusta saakka aivan into pinkeänä ja ovat maailman parhaimmat isovanhemmat! :) Äitienpäivänä anoppini halasi minua ja sanoi minun olevan hyvä äiti!! Voitte vain kuvitella kuinka hyvältä se tuntui! Anoppini kertoi huomanneensa kuinka lapsellani on hyvä olla kanssani ja kuinka olen todella hyvä äiti vaikka hän alussa olikin niin kovasti raskautta vastaan ja oli huolissaan siitä kuinka pärjäisimme.. No.. Loistavasti pärjätään :) Rakastan perhettäni yli kaiken! En muuttaisi mitään! En varsinkaan tuota makuuhuoneessa kuorsaavaa ukonturjaketta joka on maailman parhain mies & aivan mahtava isä! ♡ Älä anna vanhenpiesi kontrolloida sinun elämääsi! He eivät sinun eläämääsi elä eivätkä sinun asioistasi päätä! Onnea tuhannesti lapsesta! Sinusta tulee aivan varmasti hyvä äiti! :) Kyllä sä pärjäät ♡

Oma äitini ei hyväksy raskauttani, vaikka olen jo 28-vuotias. Pitää minua liian nuorena, elämäntilannettani liian epäsopivana ja kaiken lisäksi en hänen mielestään kykene mihinkään aikuismaiseen elämään vieläkään. Mies löytyy ja vielä oikein kunnollinenkin.