Lue keskustelun säännöt.
Olenko mielestänne tytön äiti vai äitipuoli?
11.05.2016 |
Tapasin mieheni 13 vuotta sitten, hänen ollessaan alle vuoden ikäisen tytön yksinhuoltajaisä (lapsen äiti ei ollut/ole kuvioissa ollenkaan mukana, todella pitkä tarina). Suhteemme eteni todella nopeasti, ja hieman ennen tytön 2-vuotiassynttäreitä menimmekin jo naimisiin. Eli siis lähes "alusta asti" perheeseemme on kuulunut minä, mieheni ja mieheni tytär.
Minulla ja mieheni tytöllä on ollut aina ihan uskomattoman hyvät välit. Tietenkin riitoja ja kaikenlaista sellaista on ollut, mutta rakastamme toisiamme aivan hirveästi. Olemme aivan kuin biologiset äiti ja tytär. Olen myös saanut mieheni kanssa omia biologisiakin lapsia, mutta rakastan miehen tyttöä aivan yhtä paljon kuin heitäkin, kerta olen tämän kasvattanut ja ollut mukana kaikissa elämän iloissa ja suruissa.
Harvoin edes ajattelen, ettei tyttö ole minun "oikea" lapseni. En siis nimittäin ole adoptoinut häntä, sillä tytön äiti ei ole suostunut siihen (vaikka näkee lastaan harvemmin kuin vuodessa). Kuitenkin myös tyttö itse puhuu kavereilleen minusta "äitinä", ja tottakai myös kutsuu minua niin. Hänen äidistään puhumme hänen kanssaan vain bioäitinä (tosin tässä kirjoitan vain, että tytön äiti sekaannusten välttämiseksi). Minä olen siis se ihan Äiti.
Yleensä, kun perheemme/minä tapaa(n) uusia tuttavuuksia, esittelen itseni tytön äidiksi. Tämä menisi muuten täysin "läpi", paitsi että tytön äiti on tumma ja siten myös tytöllä on maitokahvinvärinen iho sekä mustat, kiharat hiukset ja ulkomaiset kasvonpiirteet (isä eli mieheni on siis valkoinen suomalainen). Joudun siis aina tilanteeseen, jossa minun on pakko selittää koko kuvio (sillä mieheni ennättää - ihan hyvä vaan - aina sanoa, ettei lapsi ole adoptoitu), ja silloin kuulen ihmisiltä, että "Et sinä sitten X:n äiti ole, vaan äitiPUOLI!".
En todellakaan tunne itseäni miksikään "puolikkaaksi" äidiksi. Olen ollut enemmän mukana tytön elämässä kuin oikea äiti, joten tämä ärsyttää minua. Joka kerta joudun kuulemaan saman.
Mutta, olenko teidän mielestänne äiti vai äitipuoli? Ja perustelut?
Kommentit (74)
Äiti on se jota lapsi pitää äitinään. Ei synnyttäminen kenestäkään äitiä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin vstaava tilanne poikapuolen kanssa. Mieheni on hänen yksinhuoltajansa, pojan elämässä olen ollut siitä saakka kun hän oli 2,5v. Hoidan arjen asioita, autan läksyisä, kuskaan harrastuksiin, rakastan ja lohdutan, olen tehnyt näin jo 10v eli poika on todella kiintynyt minuun.
Tapaamani ihmiset jakautuvat kahteen leiriin : niihin joiden mielestä olemme perh, ja niihin jotka aina jättävät tämän pojan laskuista kun puhuvat lapsistani. En oikein tiedä mistä tässä on kyse? Miksi jollain on tarve korostaa sitä että en ole poikaa synnyttänyt tai adoptoinut? Eniten tuntuu mielestäni olevan kyse jostain oudosta kateudesta,eihän äitipuolella ja lapsipuolellasaa olla ongelmattomAt välit.
Ja harmittaa pojan puolesta. Miks hänen pitää toistuvasti vieraiden taholta kuulla olevansa perheessä poikapuoli? Iha täytenä lapsena häntä pidämmeja samoilla säännöillä kohtelemme kuin miehen ja minun muitakin lapsia.
Ja vielä yritän avata ajatustani. Tuntuu jotenkin tosi kapeakatseiselta ylipäätään ajatella että on olemassa vain äitejä tai äitipuolia. Ehkä tuo kasvattiäiti olisi hyvä termi kuvaamaan sitä rakkautta ja huolenpitoa joka minun ja poikapuolen välillä on.
Juuri noin. Minun vanhempani ovat kuolleet kun olen ollut pieni, ja minut on silloin sijoitettu, mutta ei koskaan adoptoitu. Se ei kuitenkaan kenellekään kuulu, muille ihmisille olen aina puhunut äidistä ja isästä. Jos he sitten sanoisivatkin etten ole heidän tytär, miettikää miltä se minusta tuntuisi? Että minulle he ovat tärkeät ja ainoat, niin kuin kaikille ne ainutkertaiset vanhemmat ovat. Samoin heidän vanhemmat on minun ainoat isovanhemmat. Entä jos he antaisivat ymmärtää, että minä en olekaan samalla viivalla heidän elämässä kuin lapset vanhemmilleen? Minä olisin jotain vähemmän, ei aivan riittävää?
Kyse ei taaskaan ole siitä, mitä vanhemmat tarvitsevat, kyse on siitä mitä se lapsi tarvitsee. Hän tarvitsee myös vanhemmat, jotka vielä kaiken lisäksi haluavat olla hänen vanhempiaan, ja tulla kutsutuksi sellaisiksi. Jos alatte selitellä ja vähätellä, petätte sen lapsen. Sen lapsen identiteetti on tärkeämpi kuin idioottien uteliaiden oikeus tietää teidän perheen geneettiset yhtenevyydet.
Miksi et ole hakenut oheishuoltajuutta? Kuka vastaa lapsesta, jos isälle sattuu jotain?
Ja kuka esittelee itsensä äitinä? :D Hei, olen Maijan äiti saa sinut tosiaan kuulostamaan vaan wanne be äidiltä vaikka olet vain äitipuoli. Vastuun kantaminen ja kasvattamien ei tee kenestäkään vielä äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin vstaava tilanne poikapuolen kanssa. Mieheni on hänen yksinhuoltajansa, pojan elämässä olen ollut siitä saakka kun hän oli 2,5v. Hoidan arjen asioita, autan läksyisä, kuskaan harrastuksiin, rakastan ja lohdutan, olen tehnyt näin jo 10v eli poika on todella kiintynyt minuun.
Tapaamani ihmiset jakautuvat kahteen leiriin : niihin joiden mielestä olemme perh, ja niihin jotka aina jättävät tämän pojan laskuista kun puhuvat lapsistani. En oikein tiedä mistä tässä on kyse? Miksi jollain on tarve korostaa sitä että en ole poikaa synnyttänyt tai adoptoinut? Eniten tuntuu mielestäni olevan kyse jostain oudosta kateudesta,eihän äitipuolella ja lapsipuolellasaa olla ongelmattomAt välit.
Ja harmittaa pojan puolesta. Miks hänen pitää toistuvasti vieraiden taholta kuulla olevansa perheessä poikapuoli? Iha täytenä lapsena häntä pidämmeja samoilla säännöillä kohtelemme kuin miehen ja minun muitakin lapsia.
Koska eihän hän ole lastesi sisarus tai sinun lapsesi, ei mitenkään. Tiedän yhdenkin jolta kun kysyy montako sisarusta hänellä on, hän vastaa 15 vaikka heistä 5 on täys sisarusta, 3 äidin uuden miehen matkassa tullutta ei minkäänlaista sukulaista ja loput 8 äidin ja tämän uuden miehen yhteistä jotka eivät hekään ole täys sisaruksia näille vanhemmille. Miksi uusperheissä pitää omaan lapsilukuun yrittää tunkea toisten lapsia?
Koska perhe on perhe, yksikkö, joka muodostuu rakkaudesta eikä biologiasta. Oletko siis sitä mieltä, että jos nainen ja mies tekevät lapsen hedelmöityshoidoilla, koska mies on hedelmätön, on tämä syntyvä lapsi miehen poikapuoli?! Ja lapsella on näin ollen äiti ja isäpuoli, koska siittiöt olivat lahjoittajalta peräisin. Ja sitten jos käykin niin, että miehen siittiöt jostain ihmeen syystä yhtäkkiä aktivoituvat, ja perhe saa toisen lapsen, joka on molempien osapuolien biologinen, niin tuo on sitten sen hoidoilla tehdyn sisaruspuoli?? Näinkö tätä hierotaan tuntemattomien naamaan - koska perhe pitää itseään perheenä, se on ihan selvä. Huomaa, että sinä todellakin puhut "yhdestä" (tuttavastasi?), etkä omista kokemuksistasi, koska sinulla ei selvästi ole käsitystä siitä, miten ihmiset ei-biologisissa perhesuhteissa toisensa kokevat: kyllä he kokevat olevansa ihan yhtä perhettä kuin sinä ja sinun biologinen perheesi, eivätkä mitään perhepuolia!
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole hakenut oheishuoltajuutta? Kuka vastaa lapsesta, jos isälle sattuu jotain?
Ja kuka esittelee itsensä äitinä? :D Hei, olen Maijan äiti saa sinut tosiaan kuulostamaan vaan wanne be äidiltä vaikka olet vain äitipuoli. Vastuun kantaminen ja kasvattamien ei tee kenestäkään vielä äitiä.
Olen ollut äiti 19-vuotta ja näin äkkiseltään ei tule mieleen tilannetta, jossa olisin joutunut esittelemään itseni lasteni äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on se jolta perit perintöä, synnyttämällä tulee äidiksi. Et ole äiti jos et ole sitä virallisesti, mutta jos adoptoit tämän pojan olet äiti.
Onko AP:n mies yhä lapsen yksinhuoltaja? Jos on, ei adoptoinnissa mitään bioäidiltä tarvitse kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole hakenut oheishuoltajuutta? Kuka vastaa lapsesta, jos isälle sattuu jotain?
Ja kuka esittelee itsensä äitinä? :D Hei, olen Maijan äiti saa sinut tosiaan kuulostamaan vaan wanne be äidiltä vaikka olet vain äitipuoli. Vastuun kantaminen ja kasvattamien ei tee kenestäkään vielä äitiä.
Jos olisi adoptoitu voisi teknisestikin sanoa olevansa äiti. Mutta miten sitä kukaan tietää onko tehty jotain papereita vai ei? Ei muutkaan äidit kulje syntymätodistus kädessä osoittamassa äitiyttään.
Henkisesti äiti, juridisesti äitipuoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti.
Äitiys ja synnyttäminen ovat kaksi täysin eri asiaa.
Tuskin kuitenkaan aivan kokonaan toisensa poissulkevia asioita ?
Eikö voitaisi paremminkin sanoa, että: 'äitinä lapselle oleminen' ei välttämättä vaadi omaa äitiyttä lapsen suhteen, tai sitä että on hänet itse synnyttänyt. Siitä huolimatta hänen äidikseen voi kuitenkin tulla. ' (Kenenkään biologista äitiyttä ei silti tarvitse lähteä kieltämään,eli sitä tosiasiaa lapselta salata kuka hänet on synnyttänyt ( mikäli lapsi sitä jossain vaiheessa sitten kysyykin,on hänelle tietenkin syytä vastata )
Tosin,ennenkuin hän mitään sellaista edes ymmärtää kysyä,hän on (ellei biologista äitiään ollenkaan siihen mennessä ole tavannutkaan) jo todennäköisimmin niin tottunut pitämään sinua vain äitinään,ettei koko lapsuuden hänen elämästään poissaolleella biologisella äidillä ole sanottavammin merkitystä hänelle enää,vaikka se sitten hänelle kerrottaisiinkin.Näinhän on esim. lastenkotiadoptiotapauksissa ja heidän kohdallaan.
Naapurinamme on eräs vanhempi leskeksi jäänyt mieshenkilö. Hän oli lapsuutensa sotalapsena Ruotsissa.
Itkuntäyttämät jäähyväiset ruotsalaisille kasvattivanhemmilleen ( joita hän tullessaan takaisin sodan loputtua ruotsiksi nimitti jo nimillä ja sanoen heidän olevan 'min mamma och pappa' ) hän kertoi kysyneensä heiltä äitinsä asemalaiturilla nähtyään : " Vem är den där kvinnan och varför lämnar ni mig hit med henne ? " Eli kovastihan hän siinä sitä oikeaa,biologista äitiään ihmetteli.
No,kyllä hän sitten ajastaan taas tutustui taas siihen oikeaan äitiinsä ja suomen kielenkin taas oppi ja tänne kotiutui jne. kasvoi aikuiseksi,mutta kerroin tuon vain esimerkkinä jonka henkilökohtaisesti ja aidosti hänen kertomanaan tunnen .
Lapsen sopeutumiskyky on ihmeellinen-melkein yhtä ihmeellinen kuin elämä itse!
Koet olevasi äiti ja tyttö pitää sinua äitinä niin olet silloin äiti. Ihan sama mitä muut sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole hakenut oheishuoltajuutta? Kuka vastaa lapsesta, jos isälle sattuu jotain?
Ja kuka esittelee itsensä äitinä? :D Hei, olen Maijan äiti saa sinut tosiaan kuulostamaan vaan wanne be äidiltä vaikka olet vain äitipuoli. Vastuun kantaminen ja kasvattamien ei tee kenestäkään vielä äitiä.
Jos olisi adoptoitu voisi teknisestikin sanoa olevansa äiti. Mutta miten sitä kukaan tietää onko tehty jotain papereita vai ei? Ei muutkaan äidit kulje syntymätodistus kädessä osoittamassa äitiyttään.
Eikä esittelemässä itseään äitinä...
Vierailija kirjoitti:
Papereilla tietysti äitipuoli. Mutta muuten arjessa ehdottomasti äiti. Tietysti, kun lapsikin niin sanoo ja itse niin koet..
Näin.
Pyrkisin adoptoimaan tytön, keskustelemaan asiasta bioäidin kanssa. Sittenhän olisit virallisestikin äiti ja näin myös lailliset oikeudet ja velvollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitipuoli virallisesti, mutta jos lapsi haluaa kutsua sinua äidiksi niin totta kai suostut siihen, ihana että hän on löytänyt sinusta välittävän äitihahmon.
Juridisesti sinulla ei ole mitään oikeuksia suhteessa lapseen ja tämä kannattaa muistaa, esim. eron sattuessa näin valitettavasti on. Jos haluat hänen olevan tasapuolinen tytär sinulle suosittelen myös testamentin tekemistä niin, että hänet huomioidaan siinä samalla osuudella kuin biologiset lapset, jotka muuten yksin perisivät sinut. Lakiosan kokoinen osa sitten vaikka hänellekin, jos tällaiset juridiset kysymykset siis sinulle ovat tärkeitä. Tosin hänen ollessaan täysi-ikäinen voitte vahvistaa adoption hänen itsensä suostumuksella. Ymmärtääkseni tällöin ei tarvita äidin suostumusta.
Olet äiti, vaikka paperilla ja muiden ihmisten mielissä olisit äitipuoli. Älä välitä niiden mielipiteistä. Oletko kuitenkin tytön huoltaja? Jos miehesi kuolisi, tytön huollon kanssa voi tulla ongelmia, kun bioäiti ei ole suostunut adoptioon. Se kannattaa selvittää, koska kaikkein parasta olisi, että sinä kasvattaisit tytön jatkossakin, jos miehellesi tapahtuisi jotain.
Yritä saada paperit kuntoon että lapsi perii sut ja saa esim. Vakuutusedut jos jotain sattuu. Ehkä saat rahalla perusteltua Bio äidille tuon. Mutta äiti olet. Ei äitiys ole sitä, että tulee raskaaksi ja synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
Onko AP:n mies yhä lapsen yksinhuoltaja? Jos on, ei adoptoinnissa mitään bioäidiltä tarvitse kysyä.
Huoltajuus ja adoptointi on ihan eri asia. Tuolla logiikalla huostaanotetut lapset voisi adoptoida. Tässä tapauksessa olisi varmaan parempi, että ap voisi adoptoida tytön, mutta en halua asua maassa, jossa lapsi voitaisiin vain adoptoida ilman biovanhemman lupaa.
Onnistuisiko oheishuoltajuus tässä tapauksessa? Häippäisät ja -äidit ei aina ole varattomia laitapuolen kulkijoita, joku ehkä haluaakin jättää omaisuutensa geneettisille jälkeläisilleen vaikka ei ole vanhemmuuteen kyennytkään. Tuolloin adoptio ei ole järkevää. Tärkeintä toki on lapsen emotionaaliset tarpeet!
Olet äiti. Tyttö on onnekas, kuulostat nimittäin aivan ihanalta ihmiseltä. Tunnen toisenkin tämän tyyppisen perheen, ja siinä nyt jo aikuinen lapsi puhuttelee edelleen "isäpuoltaan" isäksi. Oikea isä ei ole siis koskaan ollut lapsen kanssa missään tekemisissä ja tämä hänen kanssaan kasvanut isä on ollut lapsen elämässä yli 30 vuotta.
Sano vain tuntemattomille että olet lapsen äiti, kun sitähän sinä oletkin vaikka et häntä ole synnyttänyt.
Äiti. Teknisesti ehkä kasvatusäiti, mutta yhteiskunnan silmissä, omissasi, miehesi, ja ennen kaikkea lapsen silmissä olet äiti. Jos lapsi sanoo sinua äidiksi, niin äiti olet.
Ei tarvitse olla biologista sukua ollakseen perheenjäsen. En tiedä miksi sinua tuo noin vaivaa, et kai luule että olette ainoa epätyypillinen perhe. Ehkä sinun pitää ensin päästä yli omasta ennakko-oletuksestasi siitä, millainen oikean perheen pitää olla.