Lue keskustelun säännöt.
Olenko mielestänne tytön äiti vai äitipuoli?
11.05.2016 |
Tapasin mieheni 13 vuotta sitten, hänen ollessaan alle vuoden ikäisen tytön yksinhuoltajaisä (lapsen äiti ei ollut/ole kuvioissa ollenkaan mukana, todella pitkä tarina). Suhteemme eteni todella nopeasti, ja hieman ennen tytön 2-vuotiassynttäreitä menimmekin jo naimisiin. Eli siis lähes "alusta asti" perheeseemme on kuulunut minä, mieheni ja mieheni tytär.
Minulla ja mieheni tytöllä on ollut aina ihan uskomattoman hyvät välit. Tietenkin riitoja ja kaikenlaista sellaista on ollut, mutta rakastamme toisiamme aivan hirveästi. Olemme aivan kuin biologiset äiti ja tytär. Olen myös saanut mieheni kanssa omia biologisiakin lapsia, mutta rakastan miehen tyttöä aivan yhtä paljon kuin heitäkin, kerta olen tämän kasvattanut ja ollut mukana kaikissa elämän iloissa ja suruissa.
Harvoin edes ajattelen, ettei tyttö ole minun "oikea" lapseni. En siis nimittäin ole adoptoinut häntä, sillä tytön äiti ei ole suostunut siihen (vaikka näkee lastaan harvemmin kuin vuodessa). Kuitenkin myös tyttö itse puhuu kavereilleen minusta "äitinä", ja tottakai myös kutsuu minua niin. Hänen äidistään puhumme hänen kanssaan vain bioäitinä (tosin tässä kirjoitan vain, että tytön äiti sekaannusten välttämiseksi). Minä olen siis se ihan Äiti.
Yleensä, kun perheemme/minä tapaa(n) uusia tuttavuuksia, esittelen itseni tytön äidiksi. Tämä menisi muuten täysin "läpi", paitsi että tytön äiti on tumma ja siten myös tytöllä on maitokahvinvärinen iho sekä mustat, kiharat hiukset ja ulkomaiset kasvonpiirteet (isä eli mieheni on siis valkoinen suomalainen). Joudun siis aina tilanteeseen, jossa minun on pakko selittää koko kuvio (sillä mieheni ennättää - ihan hyvä vaan - aina sanoa, ettei lapsi ole adoptoitu), ja silloin kuulen ihmisiltä, että "Et sinä sitten X:n äiti ole, vaan äitiPUOLI!".
En todellakaan tunne itseäni miksikään "puolikkaaksi" äidiksi. Olen ollut enemmän mukana tytön elämässä kuin oikea äiti, joten tämä ärsyttää minua. Joka kerta joudun kuulemaan saman.
Mutta, olenko teidän mielestänne äiti vai äitipuoli? Ja perustelut?
Kommentit (74)
Äitihän sinä tytölle olet, eikä millään muulla ole väliä<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ole testamentannut omaisuuttasi tälle lapselle, olet pelkkä äitipuoli. Mieti, miltä hänestä tuntuu, kun et halua jättää hänelle kuolemasi jälkeen yhtään mitään muuta kuin muistot.
Mitähän jos kysyisit ennemmin suoraan tytöltä itseltään (...etkä siis täältä ollenkaan ) ?
Äiti ei tarkoita sanana sitä että olet synnyttänyt, äiti tarkoittaa sitä että olet rakastanut, kasvattanut ja opettanut lasta. Äitinä olo vaatii siis paljon enemmän kuin ponnistamisen ulos ja 9kk odotusajan.
Onnea siis äidille
Tyttö pitää sinua äitinä. Sinä pidät itseäsi äitinä. Sinä olet äiti. Älä mieti mitä muut ajattelee. Meillä sama tilanne paitsi toisinpäin. Mieheni pitää itseään poikani isänä ja poika pitää miestäni isänä. Biologinen isä näkee harvoin poikaani ja sitä kutsutaankin etunimellä eikä isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti.
Äitiys ja synnyttäminen ovat kaksi täysin eri asiaa.
Äitipuoli sinä olet virallisesti. Kyllähän sitä voi päättää perheen sisällä että sinä olet nyt äiti ja sillä hyvä, mutta virallisesti et ole lapsen huoltaja, et ole häntä synnyttänyt etkä adoptoinut. Et sinä voi kulkea ympäriinsä selittämässä että olet äiti vaikka et oikeasti ole. Miksi et sano suoraan kaikille että olet äitipuoli, eikä enempää tarvisi selitellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksaisi alkaa selittelemään kenellekään ulkopuoliselle yhtään mitään. Jos ne näkee lapsesta päältä että sinä ja mies ett voi olla biovanhempia yhdessä, niin sitten saavat ihan itsekseen miettiä mikä kuvio taustalta löytyy.
Lapsesi sydämessä ja omassa sydämessäsi olet tytön äiti, joten enpä antaisi painoarvoa ulkopuolisten sanahelinälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä toisaalta ymmärrän niitäkin, jotka toteavat, että olet äitipuoli. Periaatteessa oletkin. Käytännössä kuitenkin tytölle äiti. Mulla on myös ystävä, jonka isäpuoli on ollut hänelle vauvasta saakka isä. Koska biologinen isäkin on olemassa, hän itse paremmin tutustuttuaan kertoo, ettei isä ole virallisesti isä. Teidän tapauksessanne ulkonäköjenne ristiriita tuntuu saavan selityksen siitä, että olet äitipuoli. Luulen, että siksi siitä tehdään numero. Arjessa olet takuulla kuitenkin äiti.
Mulla on hyvin vstaava tilanne poikapuolen kanssa. Mieheni on hänen yksinhuoltajansa, pojan elämässä olen ollut siitä saakka kun hän oli 2,5v. Hoidan arjen asioita, autan läksyisä, kuskaan harrastuksiin, rakastan ja lohdutan, olen tehnyt näin jo 10v eli poika on todella kiintynyt minuun.
Tapaamani ihmiset jakautuvat kahteen leiriin : niihin joiden mielestä olemme perh, ja niihin jotka aina jättävät tämän pojan laskuista kun puhuvat lapsistani. En oikein tiedä mistä tässä on kyse? Miksi jollain on tarve korostaa sitä että en ole poikaa synnyttänyt tai adoptoinut? Eniten tuntuu mielestäni olevan kyse jostain oudosta kateudesta,eihän äitipuolella ja lapsipuolellasaa olla ongelmattomAt välit.
Ja harmittaa pojan puolesta. Miks hänen pitää toistuvasti vieraiden taholta kuulla olevansa perheessä poikapuoli? Iha täytenä lapsena häntä pidämmeja samoilla säännöillä kohtelemme kuin miehen ja minun muitakin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitipuoli tottakai. Käsittämätöntä että edes mietit tuollaista. Virastossa kun sinulta kysytään oletko tytön äiti, et voi sanoa että olen, miksi olisit muutenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Äitipuoli sinä olet virallisesti. Kyllähän sitä voi päättää perheen sisällä että sinä olet nyt äiti ja sillä hyvä, mutta virallisesti et ole lapsen huoltaja, et ole häntä synnyttänyt etkä adoptoinut. Et sinä voi kulkea ympäriinsä selittämässä että olet äiti vaikka et oikeasti ole. Miksi et sano suoraan kaikille että olet äitipuoli, eikä enempää tarvisi selitellä?
Ei ole olemassa mitään virallista nimitystä äitipuoli. Virallisesti hän ei tietenkään ole myöskään äiti, ehkä huoltaja tai sitten virallisesti lapseen ei ole mitään suhdetta. Virallisissa asioissa hänet siinä tapauksessa nimettäisiin isä/huoltajan puolisoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin vstaava tilanne poikapuolen kanssa. Mieheni on hänen yksinhuoltajansa, pojan elämässä olen ollut siitä saakka kun hän oli 2,5v. Hoidan arjen asioita, autan läksyisä, kuskaan harrastuksiin, rakastan ja lohdutan, olen tehnyt näin jo 10v eli poika on todella kiintynyt minuun.
Tapaamani ihmiset jakautuvat kahteen leiriin : niihin joiden mielestä olemme perh, ja niihin jotka aina jättävät tämän pojan laskuista kun puhuvat lapsistani. En oikein tiedä mistä tässä on kyse? Miksi jollain on tarve korostaa sitä että en ole poikaa synnyttänyt tai adoptoinut? Eniten tuntuu mielestäni olevan kyse jostain oudosta kateudesta,eihän äitipuolella ja lapsipuolellasaa olla ongelmattomAt välit.
Ja harmittaa pojan puolesta. Miks hänen pitää toistuvasti vieraiden taholta kuulla olevansa perheessä poikapuoli? Iha täytenä lapsena häntä pidämmeja samoilla säännöillä kohtelemme kuin miehen ja minun muitakin lapsia.
Ja vielä yritän avata ajatustani. Tuntuu jotenkin tosi kapeakatseiselta ylipäätään ajatella että on olemassa vain äitejä tai äitipuolia. Ehkä tuo kasvattiäiti olisi hyvä termi kuvaamaan sitä rakkautta ja huolenpitoa joka minun ja poikapuolen välillä on.
Asia on niin kuin itse sen miellät. Äiti on lapsen elämässä joka tukee ja turvaa. Kasvattaa ja käy läpi ilot ja surut. Voiko äidiksi sanoa sitä biologista joka ei lapsen elämään muuten kuulu kuin paperillisesti?
Oikea äiti ei koskaan lastansa hylkää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin vstaava tilanne poikapuolen kanssa. Mieheni on hänen yksinhuoltajansa, pojan elämässä olen ollut siitä saakka kun hän oli 2,5v. Hoidan arjen asioita, autan läksyisä, kuskaan harrastuksiin, rakastan ja lohdutan, olen tehnyt näin jo 10v eli poika on todella kiintynyt minuun.
Tapaamani ihmiset jakautuvat kahteen leiriin : niihin joiden mielestä olemme perh, ja niihin jotka aina jättävät tämän pojan laskuista kun puhuvat lapsistani. En oikein tiedä mistä tässä on kyse? Miksi jollain on tarve korostaa sitä että en ole poikaa synnyttänyt tai adoptoinut? Eniten tuntuu mielestäni olevan kyse jostain oudosta kateudesta,eihän äitipuolella ja lapsipuolellasaa olla ongelmattomAt välit.
Ja harmittaa pojan puolesta. Miks hänen pitää toistuvasti vieraiden taholta kuulla olevansa perheessä poikapuoli? Iha täytenä lapsena häntä pidämmeja samoilla säännöillä kohtelemme kuin miehen ja minun muitakin lapsia.
Koska eihän hän ole lastesi sisarus tai sinun lapsesi, ei mitenkään. Tiedän yhdenkin jolta kun kysyy montako sisarusta hänellä on, hän vastaa 15 vaikka heistä 5 on täys sisarusta, 3 äidin uuden miehen matkassa tullutta ei minkäänlaista sukulaista ja loput 8 äidin ja tämän uuden miehen yhteistä jotka eivät hekään ole täys sisaruksia näille vanhemmille. Miksi uusperheissä pitää omaan lapsilukuun yrittää tunkea toisten lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin vstaava tilanne poikapuolen kanssa. Mieheni on hänen yksinhuoltajansa, pojan elämässä olen ollut siitä saakka kun hän oli 2,5v. Hoidan arjen asioita, autan läksyisä, kuskaan harrastuksiin, rakastan ja lohdutan, olen tehnyt näin jo 10v eli poika on todella kiintynyt minuun.
Tapaamani ihmiset jakautuvat kahteen leiriin : niihin joiden mielestä olemme perh, ja niihin jotka aina jättävät tämän pojan laskuista kun puhuvat lapsistani. En oikein tiedä mistä tässä on kyse? Miksi jollain on tarve korostaa sitä että en ole poikaa synnyttänyt tai adoptoinut? Eniten tuntuu mielestäni olevan kyse jostain oudosta kateudesta,eihän äitipuolella ja lapsipuolellasaa olla ongelmattomAt välit.
Ja harmittaa pojan puolesta. Miks hänen pitää toistuvasti vieraiden taholta kuulla olevansa perheessä poikapuoli? Iha täytenä lapsena häntä pidämmeja samoilla säännöillä kohtelemme kuin miehen ja minun muitakin lapsia.
Ja vielä yritän avata ajatustani. Tuntuu jotenkin tosi kapeakatseiselta ylipäätään ajatella että on olemassa vain äitejä tai äitipuolia. Ehkä tuo kasvattiäiti olisi hyvä termi kuvaamaan sitä rakkautta ja huolenpitoa joka minun ja poikapuolen välillä on.
Mitä tapahtuisi jos ero tulisi?
Pitäisitkö pojan kuitenkin elämässäsi mukana?
Tiedän tapauksen missä eron jälkeen lasta ei haluttu isänsä (sen joka hoiti ja kasvatti) luokse. Ei ota kun ei ole laki määrännyt. Sisarukset kyllä luokseen ottaa jos vain sille päälle sattuu. Se lapsi tuli hylätyksi itselleen tärkeästä ihmisestä vain siksi että ero oli riitaisa ja isä päätti että se kaikkeen viaton lapsi saa kärsiä.
Älkää lähtekö noihin leikkeihin mukaan jos ette sitoudu!
Sinusta en tiedä mutta toivottavasti olet viisaampi.
Äiti tietenkin. Minusta asiaa ei tarvitse kauheasti edes avata uusille ihmisille. Miettikää joku vakiolause, jolla tarvittaessa kuittaatte asian ja sen jälkeen ette enää jatka keskustelua aiheesta. Eivät kaikki perheen asiat ole viihdettä muille ihmisille ja siihen on muiden tyytyminen.
Olet ilman muuta äiti. Itse sanoisin vastaavassa tilanteessa vieraille kysyjille, että olet tytön kasvattiäiti. Ei sitä tarvitse sen enempää selitellä. Toteat vain, että "kai minä periaatteessa olen kasvattiäiti, mutta kyllä tyttö minua äidiksi puhuttelee, joten äiti minä olen". Piste. Itse en sanoisi mitään muuta, ei se muille kuulu.
Äiti, ilman muuta. Uskon, että näin ajattelevat ne asiaa kommentoivat ulkopuolisetkin, sitten kun ehtivät hiukan pohtia. Heidän spontaani reaktionsa johtuu varmaan vaan siitä, että miettivät hämmentyneinä, että mites tämä nyt menikään, tyttö on tumma(hko)ihoinen, isä valkoihoinen, äiti valkoihoinen eikä silti adoptiosta kyse.. ja sitten hoksaavat, "Ai, niin sinä olet siis äitiPUOLI!"
En tiedä osaanko selittää, mutta minusta nämä kommentoijat eivät niinkään siis mieti sitä, että oletko varsinaisesti äiti vai äitipuoli vaan ratkaisevat vaan mielessään tätä ihonväriin liittyvää yhtälöä. Jos pohtisivat nimenomaan sinun rooliasi - äiti vai äitipuoli - niin varmasti valtaosa katsoisi sinut äidiksi, ainakin jos tuntevat perheenne taustan.
Varmasti ärsyttävää, mutta tällä logiikalla myös ymmärrettävää. Useimmat ihmiset joutuvat sietämään puolituttujen toistuvaa tapaa reagoida johonkin asiaan. Itselläni esim. ulkonäköön vaikuttava sairaus sekä mieheni maahanmuuttajatausta herättävät helposti samantyyppisinä toistuvia reaktioita, jotka ärsyttäisivät jos antaisin ärsyttää. Mutta yritän ymmärtää ja annan mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.