Työtön luuseri miettii
Että mitähän sitä pitäis tehdä. Työtä ei ole löytynyt, joten päivät menee siihen, että etsii töitä tai sitten vain makaa. Masennus ja väsymys painaa, kun ei kehtaa nukkuakaan työttömänä ettei muut katso kieroon. En kehtaa myöntää kenellekään olevani masentunut, kun muut valittavat työkiireitään.. Oon solmussa.
Kommentit (9)
Hah, oikein huvittaa nää itsesäälissä rypevät työttömät.. Jos etsisit töitä tosissas, niitä myös saisit. Nyt ainoa apu on katsoa sinne peiliin ja miettiä mitä elämälläs teet. Kukaan muu ei oo aiheuttanu sulle masennusta kun sä itse ja vaan sä itse voit auttaa ittees!
Vierailija kirjoitti:
Tuttua, hiton tuttua. Mutta haettava on, ja luotettava siihen, että lopulta tärppää. Se tosin on eri asia, että millaisten vaiheiden jälkeen. Minua kyllä huolettaa se, että kuinka vaikea siihen säännölliseen arkeen aikanaan on sopeutua. Kroppa saattaa oirehtia, kun on tottunut tähän hiton vätystelyyn. Yritän hoitaa asiaa sillä, että pyrin työkokeiluun johonkin itseäni miellyttävään työhön. Pakkohan ihmisen jotakin on tehdä, sai siitä palkkaa tahi ei. Olen kuitenkin päättänyt, että menen työkokeiluun vain julkishallinnollisiin paikkoihin. Minä en näe aiheekseni tukea yhdenkään liikeyrityksen toimintaa ilmaisella työpanoksella.
Olin itse työkokeilussa puoli vuotta ja tykkäsin hommasta. Sijaislistalla ollaan, mutta ei ole tullut kertaakaan soittoa.. En vaan enää tiedä kauan jaksan odottaa sitä, että se aurinko paistais tänne risukasaan.. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hah, oikein huvittaa nää itsesäälissä rypevät työttömät.. Jos etsisit töitä tosissas, niitä myös saisit. Nyt ainoa apu on katsoa sinne peiliin ja miettiä mitä elämälläs teet. Kukaan muu ei oo aiheuttanu sulle masennusta kun sä itse ja vaan sä itse voit auttaa ittees!
Samaa mieltä, ei se ole muusta kuin itsestä kiinni. Eli katse peiliin vaan!
Työttömien arvostelijat, haistakaa pitkä karvainen kittu!
Vierailija kirjoitti:
Hah, oikein huvittaa nää itsesäälissä rypevät työttömät.. Jos etsisit töitä tosissas, niitä myös saisit. Nyt ainoa apu on katsoa sinne peiliin ja miettiä mitä elämälläs teet. Kukaan muu ei oo aiheuttanu sulle masennusta kun sä itse ja vaan sä itse voit auttaa ittees!
Sinuna vilkuilisin vähän tilastoja... nekin kun pikemminkin kaunistelevat tilannetta.
Joo o no tästähän tulikin paljon parempi mieli.. "If u know what I mean.." Että adios vaan! Ap
Suosittelen jollain urheilulla aloittamaan, se auttaa masennukseen. Sitten yrittäisi keksiä miten omilla vahvuuksillaan (näitä on jokaisella, hiljaa.) voisi ehkä tehdä rahaakin. Voimia, tsemppiä ja onnea matkaasi!
Tuttua, hiton tuttua. Mutta haettava on, ja luotettava siihen, että lopulta tärppää. Se tosin on eri asia, että millaisten vaiheiden jälkeen. Minua kyllä huolettaa se, että kuinka vaikea siihen säännölliseen arkeen aikanaan on sopeutua. Kroppa saattaa oirehtia, kun on tottunut tähän hiton vätystelyyn. Yritän hoitaa asiaa sillä, että pyrin työkokeiluun johonkin itseäni miellyttävään työhön. Pakkohan ihmisen jotakin on tehdä, sai siitä palkkaa tahi ei. Olen kuitenkin päättänyt, että menen työkokeiluun vain julkishallinnollisiin paikkoihin. Minä en näe aiheekseni tukea yhdenkään liikeyrityksen toimintaa ilmaisella työpanoksella.