Sovintoseksi, ihan älytön ajatus!
Mä en ymmärrä sovintoseksiä. Kun mä menetän hermoni tohon mun ukkoon, niin en mä kyllä lämpene sille ennen kuin pyytää anteeks ja osoittaa kunnolla sovintoa. Annatteko te miehelle silloin kun riitelette ja tän jälkeen kaikki sitten fine?
Kommentit (35)
ei se mun mielestä sellaista ole että vihaisena harrastetaan seksiä niin että siinä "tehtäisiin sovintoa" panemaalla :-D vaan sitten kun on ollut riita ja se on saatu sovittua, niin sellaista sovintoseksiä, että sovinnon jälkeen kaikki on taas hyvin, iloitaan siitä sovinnosta intohimoisella seksillä sen kunniaksi että erimielisyyksistä huolimatta tykätään toisistaan :-D
Luulin, että sovintoseksiä ennen on aina anteeksipyyntö ja vasta sitten harrastetaan seksiä. Halu ja intohimo kumpuaisi silloin vän kuin molempien typeryydestä ja henkisestä ikävästä toisen luo, vaikka siis riita ei olisikaan kestänyt kauaa. En minäkään pysty harrastamaan seksiä ennen kuin asia sovittu ja lyhyesti puitu läpi.
Mulle tulee sovintoseksistä mieleen lähinnä se, että mies yrittää saada sovinnon aikaiseksi päästäkseen sänkyyn. Tää ei todellakaan houkuta.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä: Mä en vaan syty jos oon ihan ravoissani. Mulla on kyllä haarukka 100 varmasti kiinni siihen asti kun ukko lepyttelee mut. Mä en kyllä pihtaa, mutta nainen ei oo niin yksoikonen kuin mies että sitä haluttaa aina. Mun pitää päästä oikeeseen fiilikseen että mua haluttaa ja riitely ei oo se fiilis. Tai on kai meillä sovintoseksiä kun mies ensin lepyttää mut esim. viime viikonloppuna se toi mulle kukkia ja vei mut hyvään raflaan syömään. Kyllä tolla sai mut hyvään moodiin ja seksiäkin oli.
Mulle kelpais sovintoseksi aina riidan jälkeen, mutta mies on paljon pitkävihaisempi eikä suostu. Voitko AP olla yleistämättä omia kokemuksiasi kaikkia naisia koskeviksi, me kun olemme yksilöitä. Meillä menee niin päin, että minua panettaa aina, miestä ei. Tänäänkin saan taas olla ilman, kun miestä väsytti liikaa.
Sovintoseksi viittaa mielestäni siihen ajanhetkeen, kun sovinto on oikeasti saavutettu. Jos (aito) sovinto saavutetaan heti riidan nopeasti, niin riidan jälkeisessä tunnekuohussa se saattaa olla jotenkin intohimoisempaa. Mutta jos on kyse isommista asioista, joita ei selvitetä minuutissa, niin kyllä siinä välit kylmenee ennemmin kuin hypätään yhdessä punkkaan. Oman kokemukseni mukaan ongelma on usein siitä, että toinen osapuoli leppyy nopeamin kuin toinen ja alkaa kärttää sovintoseksiä. Se, joka ei lepy han näin nopeasti ihmettelee haavi auki, että mitä v***** sä hullu horiset. Aika usein tämä on mies, joka mokaa, pyytää anteeksi, olettaa toisen antavan hetkessä anteeksi ja alkaa odottaa sovintoseksiä. Silloin on parasta antaa opetus. Kun seuraavan kerran itse mokaat (ajan kysymys?), pyydä anteeksi ja pyydä heti perään sovintoseksiä. Voi olla, että toisella tipahtaa leuka lattialle (ja kikkeli kans).
Mä oon aina eläny siinä uskossa että sovintiseksi ei tarkota että riita sovittaisiin sillä seksillä, vaan että sitä harrastettaisiin kun riita on sovittu? Eli silloin kun ei enää olla vihaisia?
Kerran luulin meilöä olevan sovintoseksiä. Mies ei ollutkaan leppynyt ja käytti seksiä kostaakseen mulle kuvittelemansa vääryyden. Muistutti siis raiskausta ja oli aika traumaattista. En suosittele selsiä, jos ei riita ole kunnolla ohi.
Sovintoseksiä harrastetaan nimenomaan sovinnon jälkeen, sitten kun kaikki on taas hyvin.
Ehkä se on sellaista kun molemmat ajattelevat itsessään olleen vikaa tai syytä riitaan. Melkein jo leppyy mutta ei halua sanoa sitä (ääneen).
En ole "tarkoituksella" harrastanut sovintoseksiä,mutta joitain kertoja on käynyt niin,että ollaan riidelty ja saatuaan minut itkemään mies on ensin lohduttanut mutta se on jossain vaiheessa muuttunut esileikiksi.Varsinkin nuorempana kun suhde oli tuore,himoitsin miestä silloinkin kun pidin häntä muuten mänttinä.Ei kai sovintoseksi muuten kellään ole oikeasti sellaista kuin telkkarissa? Olen aina halunnut kokea sellaista "pyöritään pitkin seiniä"-intohimoa,mutta ei taida olla kovin realistista? :D
Mä olen kyllä ymmärtänyt sovintoseksin niin, että se riita sovitaan ensin ja sitten sen jälkeen on seksiä. Näin siis meillä ja usein riidan sopimisen jälkeen meillä on kyllä ollut seksiä, Mutta jos pitäis ajatella se tuolla ap:n tavalla niin ei varmasti olis sovintoseksiä
Vierailija kirjoitti:
AP tässä: Mä en vaan syty jos oon ihan ravoissani. Mulla on kyllä haarukka 100 varmasti kiinni siihen asti kun ukko lepyttelee mut. Mä en kyllä pihtaa, mutta nainen ei oo niin yksoikonen kuin mies että sitä haluttaa aina. Mun pitää päästä oikeeseen fiilikseen että mua haluttaa ja riitely ei oo se fiilis. Tai on kai meillä sovintoseksiä kun mies ensin lepyttää mut esim. viime viikonloppuna se toi mulle kukkia ja vei mut hyvään raflaan syömään. Kyllä tolla sai mut hyvään moodiin ja seksiäkin oli.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä: Mä en vaan syty jos oon ihan ravoissani. Mulla on kyllä haarukka 100 varmasti kiinni siihen asti kun ukko lepyttelee mut. Mä en kyllä pihtaa, mutta nainen ei oo niin yksoikonen kuin mies että sitä haluttaa aina. Mun pitää päästä oikeeseen fiilikseen että mua haluttaa ja riitely ei oo se fiilis. Tai on kai meillä sovintoseksiä kun mies ensin lepyttää mut esim. viime viikonloppuna se toi mulle kukkia ja vei mut hyvään raflaan syömään. Kyllä tolla sai mut hyvään moodiin ja seksiäkin oli.
Riippuu naisesta haluaako se aina. Mä ainaki haluaisin vaikka joka päivä, eikä sen halun syttymiseen vaadita muuta kuin että mies menee suihkuun, hän sanoo jotain, hän on lähellä, hän näyttää hyvältä (aina, joten...). Eli periaatteessa siis kunhan hän vain on seurassani :D Mies ja minä ei olla pitkävihaisia, eikä meillä kyllä riidelläkään. Vaikka riideltäiskin, niin hetken päästä kaikki on taas hyvin ja seksikin vois maistua.
Vierailija kirjoitti:
No ei minunkaan kyllä ainakaan seksiä tee mieli kun on riidelty, ennemminkin tekisi mieli vetää miestä turpaan.
se on seksuaalista ahdistelua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo kans koskaan ymmärtänyt. Vielä vähemmän "vihaseksiä". Ei onnistu meikäläiseltä. Pölyn tarvii laskeutua ensin. Mä olen ainakin riidan jälkeen sen verran poissa tolaltani, etten halua sitä toista lähelleni muutenkaan, saati siinä mielessä.
Miten olet riidan päätteeksi poissa tolalta?
Riiteleminen on aivan normaalia ihmiselämää. Jos joka kerta menet pois tolaltasi riitelystä niin et voi elää tässä maailmassa.
En o koskaan riidelly
t. yli 10v parisuhteessa
Mäkään en, t: 7v. parisuhteessa. Osataan keskustella asioista jo ennen kuin ne muodostuvat riidan aiheiksi. Riitely ei todellakaan ole mulle "normaalia ihmiselämää", vaan menisin todella pois tolaltani jos mulle esim. huudettaisiin. Kotonakaan vanhemmat eivät juuri ikinä riidelleet, ehkä pari kertaa kuullut heidän riitelevän, jolloin oletin, että nyt on ns. tosi kyseessä. Kun olin aikaan asiakaspalvelussa ja asiakas saattoi tulla yhtäkkiä huutamaan, mun ensimmäinen reaktio oli alkaa itkeä. En yksinkertaisesti pystynyt käsittämään, mitä niin hirveän pahaa olen tehnyt, että mulle voidaan huutaa. En ole ikinä tottunut äänen korottamiseen tai huutamiseen. En näe siinä mitään järkeä, ja se on musta aina jossain määrin pelottavaa sekä epäkohteliasta ja merkki huutajan omasta vajavaisuudesta ja kontrollin pettämisestä.
Onneksi mun mieskään ei harrasta riitelyä. Eipä tarvitse miettiä sovintoseksiä. Kuulostaa kyllä ajatuksena erikoiselta, kun on jo pahalla mielellä niin miten siinä on sitten muka seksi mielessä. Ehkä jotkut riitelevät sitten huvikseen tai seksiin liittyy jotain valtapelejä, en tiedä.
Ei riitely onneksi ole minulla osa normaalia elämää ja kyllä menen myös pois tolalta riitelystä. Vihaan riitelyä, enkä ymmärrä ihmisiä, jotka loukkaavat toisia ja kuittaavat sen "normaalina elämänä". Hyi. Onneksi olen löytänyt samanlaisen kumppanin itselleni.