Väkivaltainen kolmevuotias - ja ehkäpä syykin on selvillä

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt auta mitään eikä ketään mutta miten HELVETISSÄ on olemassa naisia jotka alistuvat tuollaiseen, ja vielä tekevät lapsia ja jäävät. Tätä minä en voi tajuta, en millään. Miksi kukaan sietää tuollaista? Ensi- ja turvakodin kautta pääset pois ja muuttamaan toiseen kaupunkiin jne. Saat kyllä apua jos haluat, MIKSI siis et halua?

Pakkohan tämän on olla provo.

Mies ei ole koskaan pahoinpidellyt todella vakavasti, sillä silloin olisin toki häipynyt heti. Mutta joskus ne heittelemiset ym. voivatkin vahingossa sattua hieman liian kovaa. Mies myös kirkkain silmin väittää, että se on ihan normaalia ja että väkivallaton lapsuudenperheeni oli epänormaali (mies pitää isääni jotenkin epämiehekkäänä "hippinä", sillä isälläni on tasa-arvoinen ajattelu arvossaan ja hän on aina tehnyt kotitöitä jne.). Mieheni on elämäni toinen seurustelukumppani muutenkin. Edellinen kumppanini oli väkivaltainen hänkin ja sen vuoksi erosinkin, mutta ekan miesystävän kohdalla se paljastui ennen kuin ehdimme naimisiin, joten erosin.

Vierailija kirjoitti:

Siinä on myös sellainen aspekti, että eron myötä poika jäisi MONEKSI PÄIVÄKSI vahtimatta miehen kanssa kahdestaan, joten tilanne olisi nykyistäkin pahempi siinä mielessä. Mies nimittäin on ehdottanut sellaista viikko-viikko-systeemiä mahdollisen eron tullessa. Jos kärvustelemme yhdessä, voin edes jotenkin valvoa miehen touhuja. Mutta erota miehestäni aion viimeistään, kun lapsi on 18-vuotias (tai saanut lukion ym. koulutuksen suoritettua). Sitten alkaa onnellisempi elämä.

Mieheni on siis niin sinnikäs ja itsevarma, että aivan varmasti saisi mut murtumaan ja alistumaan jonkun oikeustaistelun aikana. Joten hänen tahdonhan mukaan siinä mentäisiin. Mä en pärjää mun miestäni vastaan lainkaan.

Toivottavasti lapsesi huostaanotetaan ja sijoitetaan väkivallattomaan perheeseen. Kenenkään lapsen ei pitäisi kasvaa tuollaisen perhehelvetin keskellä. 

No oletko sinä heittopussi vai ÄI-TI?

Onko ok, että lapsesi näkee väkivaltaa ja pelkää.. oletko heittopussi vai ÄI-TI

Haluatko antaa lapsellesi kuvan, että väkivalta on parisuhteessa ja muussakin elämässä ok? Oletko heittopussi vai ÄI-TI?

Sitten kysyn sinulta, että kauanko jaksat puolustella ja peitellä ajatusmaailmaltaan kieroutuneen ihmisen väkivaltaisia tekoja? Ihmisen, joka ei halua, eikä kykene ottamaan teoistaan vastuuta, eikä aio tehdä asialle mitään. Onko ok tosiaan että sinua lyödään.. mitäs sitten kun iskut alkavat kohdistumaan lapseen? Tuleeko lapsestakin nyrkkeilysäkki?

Milloin ajattelit ryhtyä täyspäiväiseksi äidiksi, suojella lasta ja samalla pitää huolta itsestäsi?

Sitten, miksi ihmeessä kiellät väkivaltaisen käytöksen vain lapselta? kun sallit väkivaltaisen käytöksen miehellesi? ja ihan ilman seuraamuksia... Eikös tuollainen käytös pidä olla kiellettyä molemmilta?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on myös sellainen aspekti, että eron myötä poika jäisi MONEKSI PÄIVÄKSI vahtimatta miehen kanssa kahdestaan, joten tilanne olisi nykyistäkin pahempi siinä mielessä. Mies nimittäin on ehdottanut sellaista viikko-viikko-systeemiä mahdollisen eron tullessa. Jos kärvustelemme yhdessä, voin edes jotenkin valvoa miehen touhuja. Mutta erota miehestäni aion viimeistään, kun lapsi on 18-vuotias (tai saanut lukion ym. koulutuksen suoritettua). Sitten alkaa onnellisempi elämä.

Mieheni on siis niin sinnikäs ja itsevarma, että aivan varmasti saisi mut murtumaan ja alistumaan jonkun oikeustaistelun aikana. Joten hänen tahdonhan mukaan siinä mentäisiin. Mä en pärjää mun miestäni vastaan lainkaan.

Jos miehesi on valmis vakaviin ja välittömiin väkivaltarikoksiin (törkeä pahoinpitely, murha, palkkamurha), niin on ehkä parempi, että jäätte hänen luokseen, ainakin nyt toistaiseksi. Elämä jatkuvassa minihelvetissä on parempi kuin kuolema.

Jos miehesi on valmis "pelkästään" lievempiin rikoksiin (lievä pahoinpitely, vainoaminen), niin silloin antaisin ohjeeksi, että paetkaa lapsen kanssa. Vainoaminen on nykyään rikos, ja poliisi voi pidättää ja vangita miehen. Suomessa on niin pienet rikollispiiritkin, että jos miehesi palkkaa rikollisen kannoillenne, niin nämä kuviot saadaan usein selville ja uhka lopetetaan.

Kannattaa hankkia todisteita miestä vastaan piilokameralla ja piilotetulla sanelukoneella mahdollista oikeustaistelua varten. Hanki myös ihmistodistajia puoltamaan näkemystä miehen väkivaltaisuudesta tulevaan oikeudenkäyntiin.

Ap sanoi että mies vaatisi viikko viikko systeemiä eli ihan ymmärrettävää jos ei halua erota. En minäkään lähtisi jos vaihtoehtona että lapsi joutuis tuollaisen isän kanssa olemaan joka toinen viikko. Parempi näin niin ap pystyy edes vähän puuttumaan asioihin jos meno meinaa karata käsistä. Aplle neuvoksi että älä provosoi sitä miestä yhtään niin saatta se lyöminen ja tavaroiden heittely vähentyä. Lapselle kuria, älä anna heitellä tavaroita, kyllä aikuinen pärjää 3vuotiaalle jos menee riehumiseksi.

Ei, väkivallaton lapsuudenperheesi ei ole epänormaali. Ei, sinun ei tarvitse opetella sietämään tuota miehesi käytöstä, on ihan normaalia olla sietämättä. Ei, miehesi ei tarvitse heitellä sinua, "koska vaan on joskus pakko", hän vain antaa itselleen luvan ja voisi pidättäytyä, jos oikeasti haluaisi. Et tule myöskään löytämään mielenterveyden ammattilaista, joka suostuisi sparraamaan sinua sopeutumaan tuohon miehen käytökseen. Perusoletus on, ettei tuollaista tarvitse katsella.

Vierailija kirjoitti:

No oletko sinä heittopussi vai ÄI-TI?

Onko ok, että lapsesi näkee väkivaltaa ja pelkää.. oletko heittopussi vai ÄI-TI

Haluatko antaa lapsellesi kuvan, että väkivalta on parisuhteessa ja muussakin elämässä ok? Oletko heittopussi vai ÄI-TI?

Sitten kysyn sinulta, että kauanko jaksat puolustella ja peitellä ajatusmaailmaltaan kieroutuneen ihmisen väkivaltaisia tekoja? Ihmisen, joka ei halua, eikä kykene ottamaan teoistaan vastuuta, eikä aio tehdä asialle mitään. Onko ok tosiaan että sinua lyödään.. mitäs sitten kun iskut alkavat kohdistumaan lapseen? Tuleeko lapsestakin nyrkkeilysäkki?

Milloin ajattelit ryhtyä täyspäiväiseksi äidiksi, suojella lasta ja samalla pitää huolta itsestäsi?

Sitten, miksi ihmeessä kiellät väkivaltaisen käytöksen vain lapselta? kun sallit väkivaltaisen käytöksen miehellesi? ja ihan ilman seuraamuksia... Eikös tuollainen käytös pidä olla kiellettyä molemmilta?

 

Sitä yritän selittää miehelleni, mutta hän ei vain ymmärrä. Se tässä onkin se ongelma. Jonkun miehen tai vaikutusvaltaisemman ihmisen pitäisi sanoa ne samat asiat, niin sitten mieheni ottaisi ne jutut tosissaan. Hän ei pidä minua tai ininöitäni edes kuuntelemisen arvoisena, vaikka perustelisin asiat kuinka hyvin. Miehen omat vanhemmat puolustavat väkivallan käyttöä ja heidän mielestään minun pitäisi vain aina alistua miehen oikkuihin ja tyhmiin tekoihin, enkä saisi kyseenalaistaa mitään. Mun pitäisi olla vain hiljaa. Anoppikin on tullut mulle kahden kesken puhumaan, että enkö tajua nyt vain pitää suutani kiinni, vaikka kokisin kamalia asioita. Ei niistä saisi huudella kenellekään, vaikka lyötäisiin luita poikki tai aivotärähdys.

Vierailija kirjoitti:

Ei, väkivallaton lapsuudenperheesi ei ole epänormaali. Ei, sinun ei tarvitse opetella sietämään tuota miehesi käytöstä, on ihan normaalia olla sietämättä. Ei, miehesi ei tarvitse heitellä sinua, "koska vaan on joskus pakko", hän vain antaa itselleen luvan ja voisi pidättäytyä, jos oikeasti haluaisi. Et tule myöskään löytämään mielenterveyden ammattilaista, joka suostuisi sparraamaan sinua sopeutumaan tuohon miehen käytökseen. Perusoletus on, ettei tuollaista tarvitse katsella.

Lisäksi mun mielestäni mun mieheni pitäisi ensisijaisesti mennä terapiaan. Mä yritän ratkaista asioita keskustellen, järkevästi, mutta mieshän se väkivaltainen on. Mies haluaa, että olen kotiorja ja kodinkone sekä hiljainen ja nöyrä, kuten hänen äitinsä. Mutta en minä halua edes olla sellainen. Olen luonnostani kiltti hissukka, mutta silti mielestäni molempien pitäisi osallistua kotitöihin ja väkivallan pitäisi olla täysin kiellettyä.

Vierailija kirjoitti:

Ei, väkivallaton lapsuudenperheesi ei ole epänormaali. Ei, sinun ei tarvitse opetella sietämään tuota miehesi käytöstä, on ihan normaalia olla sietämättä. Ei, miehesi ei tarvitse heitellä sinua, "koska vaan on joskus pakko", hän vain antaa itselleen luvan ja voisi pidättäytyä, jos oikeasti haluaisi. Et tule myöskään löytämään mielenterveyden ammattilaista, joka suostuisi sparraamaan sinua sopeutumaan tuohon miehen käytökseen. Perusoletus on, ettei tuollaista tarvitse katsella.

Olen joskus kertonut lapsuudenperheestäni miehelleni ja hänen mielestään se ei ole mikään mies, joka ei lyö vaimoa. Mieheni mielestä vaimoja KUULUU hakata jne. Hän ei vain kerta kaikkiaan voinut käsittää, että jotkut ajattelevat ja elävät eri tavalla. Seurusteluaikoina joskus kerroin, millainen haluaisin suhteeni sitten olevan avioliitossa. Mies sanoi, että avioliittohan on jatkuavaa riitelyä ja toistensa loukkaamista. Olin ihan epäuskoinen ja luulin miehen vitsailevan, kun hän sanoi, että niin sen kuuluu ollakin. En olisi jatkanut suhdetta, jos olisin tajunnut, että mies oli tosissaan.

Oot todella ärsyttävä!!!!!! Miten sä jaksat puolustella ja selitellä teidän perheen kieroutuneita kuvioita?

Ja jos kerrot huoltajuuskäsittelyssä totuuden miehestäsi niin ei tule mitään viikko ja viikko systeemiä todellakaan. Pidä nyt puoles.

Kumpaa haluat paapoa, miestäsi vai lastasi?

Vierailija kirjoitti:

Oot todella ärsyttävä!!!!!! Miten sä jaksat puolustella ja selitellä teidän perheen kieroutuneita kuvioita?

Ja jos kerrot huoltajuuskäsittelyssä totuuden miehestäsi niin ei tule mitään viikko ja viikko systeemiä todellakaan. Pidä nyt puoles.

Kumpaa haluat paapoa, miestäsi vai lastasi?

Kenelle mä sen kerron ja siis onko riskiä, että joudun itse lastensuojelun syyniin ja seurantaan? Kun siis pelkään kertoa, kun pelkään, että käy niin, että ainoa seuraus on se, että saadaan lastensuojelu riesaksi, mutta lapsen oleskeluunhan isällään se ei välttämättä vaikuta mitenkään. Ja mun mieheni on sellainen, että osaa valehdella uskottavasti täysin paikkaansapitämätöntä roskaa, joten pahimmassa tapauksessa minusta tehtäisiin syntipukki ja mieheni pääsisi kuin koira veräjästä. Sinne lastenvalvojallehan mennään yhdessä, joten siinä tilanteessa en voi avautua mitään tai muuten saisin nyrkistä/tavaroitani rikottaisiin/kostettaisiin muuten sekä mies puhuisi minusta palturia. Mun pitäisi kertoa ne asiat jossain muussa tilanteessa. Ja jälleen mun kannalta liian myönteinen päätös saisi miehen aggressiiviseksi ja kostonhimoiseksi. Mies myös on erittäin vahvasti kateellisuuteen taipuvainen, joten jo se motivoisi vihaan minuaa kohtaan.

En tajua näitä akkoja/ provoja, jotka täällä viikosta toiseen selittää, että mies on väkivaltainen tai narsisti ja he yrittävät perustella miehelle, että ero olisi paras. 

Itse olen elänyt henkisesti väkivaltaisessa suhteessa eikä mikään muukaan mennyt perustelemalla läpi, ei siis myöskään miehen tapojen parantaminen tai ero. Ainoa keino oliu todeta itse, että nyt riitti ja minä poistun kuviosta. Saa jäädä toimimaan itsekseen just niin kuin huvittaa. 

Niin muuten kun pelkäät että mies jäisi eron myötä lapsen kanssa ilman sinun valvontaa.. Onko mies siis agressiivinen myös lasta kohtaan? Pitääkö sinun nyt valvoa jatkuvasti isää lapsensa kanssa? Ja mitä voit tehdä jos isä tekee jotain pahaa lapsellenne?

Säälittävä oot, miten et pidä omia ja lapses puolia. Mulla verenpaine nousee kun kuulen tollasista miehistä. Yhtä paljon ärsyttää naistet jotka antaa kohdella itteään noin.

Avioliitto ei ole mikään vankila. Siitä voi lähteä ihan yksipuolisella päätöksellä - et tarvitse miehesi lupaa eroamiseen. Kuulostaa aivan sairaalta ja kieroutuneelta tuo sinun tilanteesi. Haluatko oikeasti käyttää ainoan elämäsi noin? Mitään mitalia et tule tuosta suorituksestasi ikinä saaamaan. Vaikutat muuten järkevältä ihmiseltä (alhaista itsetuntoa lukuunottamatta), joten pärjäät kyllä yksinkin lapsen kanssa. 

Miksi näet lastensuojelun tuollaisena mörkönä? Sosiaalitoimen kautta saisit todennäköisesti apua tilanteeseen. Lastensuojeluun voit olla yhteydessä myös nimettömänä ja sieltä saat neuvoja miten pääset tilanteessa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oletko sinä heittopussi vai ÄI-TI?

Onko ok, että lapsesi näkee väkivaltaa ja pelkää.. oletko heittopussi vai ÄI-TI

Haluatko antaa lapsellesi kuvan, että väkivalta on parisuhteessa ja muussakin elämässä ok? Oletko heittopussi vai ÄI-TI?

Sitten kysyn sinulta, että kauanko jaksat puolustella ja peitellä ajatusmaailmaltaan kieroutuneen ihmisen väkivaltaisia tekoja? Ihmisen, joka ei halua, eikä kykene ottamaan teoistaan vastuuta, eikä aio tehdä asialle mitään. Onko ok tosiaan että sinua lyödään.. mitäs sitten kun iskut alkavat kohdistumaan lapseen? Tuleeko lapsestakin nyrkkeilysäkki?

Milloin ajattelit ryhtyä täyspäiväiseksi äidiksi, suojella lasta ja samalla pitää huolta itsestäsi?

Sitten, miksi ihmeessä kiellät väkivaltaisen käytöksen vain lapselta? kun sallit väkivaltaisen käytöksen miehellesi? ja ihan ilman seuraamuksia... Eikös tuollainen käytös pidä olla kiellettyä molemmilta?

 

Sitä yritän selittää miehelleni, mutta hän ei vain ymmärrä. Se tässä onkin se ongelma. Jonkun miehen tai vaikutusvaltaisemman ihmisen pitäisi sanoa ne samat asiat, niin sitten mieheni ottaisi ne jutut tosissaan. Hän ei pidä minua tai ininöitäni edes kuuntelemisen arvoisena, vaikka perustelisin asiat kuinka hyvin. Miehen omat vanhemmat puolustavat väkivallan käyttöä ja heidän mielestään minun pitäisi vain aina alistua miehen oikkuihin ja tyhmiin tekoihin, enkä saisi kyseenalaistaa mitään. Mun pitäisi olla vain hiljaa. Anoppikin on tullut mulle kahden kesken puhumaan, että enkö tajua nyt vain pitää suutani kiinni, vaikka kokisin kamalia asioita. Ei niistä saisi huudella kenellekään, vaikka lyötäisiin luita poikki tai aivotärähdys.

Seli seli. Tosiasia on se että joko et hyväksy asiaa ja pakkaat kimpsut ja kampsut. Appivanhemmat pitäköön päänsä kiinni, niitä ei tartte edes kuunnella, ne voit viskata sen pitemmittä puheitta kodistasi pihalle. Tai sitten hyväksyt tilanteet ja kestät vaan hiljaa ja annat lapsesi traumatosoitua pikkuhiljaa ajanmittaan.

Vaikka ukkos olis käynyt mitä kouluja se on silti paska ja epäonnitunut isä että puoliso. Ja voit hyvillä mielin pakata tavaras ja jättää se vikisemään omia harhojaan. Eli yksinkertaisesti suljet korvas ja käske ukon mennä äidilleen itkemään.

Et ole heikko jos tollasta paskaa kestät, olet nyt vain harhaanjohdettu. Toisekseen, noista lapsentapaamisista voit sopia sossujen kanssa yhdessä, eikä yksin sen ukon kanssa jos se mahdoton ja yhteistyökyvytön on, eikä sun tartte suostua mihinkään viikko viikko systeemiin. Toimi oman lapsesi vuoksi, jos et pidä itseäsi sen arvoisena,

Se on katki poikki ja pinoon sen enempiä ajattelematta. Ei sun ukkos tule ikinä oppimaan tai tajuamaan, puheet on turhia, joten ymmärrä sinä se asia, ja anna siinä asissa periksi, paska on paska, eikä se lakkaa haisemasta vaikka mitä parfyymia päälle suihkit.

Ei se lastensuojelu tämmösissä tapauksissa mikään paha oo. Niiden tehtävä on auttaa perhettä ja tässä tapauksessa se on mies joka saa perheen voimaan huonosti. Turhaan sä niitä pelkäät.

Ero tilanteessa jos sinua uhkaillaan väkivallalla saat poliisilta apua, esim voit muuttoa tehdessä pyytää poliisin mukaan. Lähestymiskieltoa voit myös hakea. Ja jos tavaroitasi rikotaan niin rikosilmoitus vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keräät kimpsusi ja kampsusi ja hankkiudut nopeasti pojan kanssa eri osoitteeseen kuin väkivaltainen miehesi. Voisi uskoa pojan käytöksenkin siitä parantuvan kun pääsee pois väkivaltaisesta ilmapiiristä. Selvähän se on, että poika ottaa isältään mallia, jos suostut ottamaan isältä turpaan :(

Olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Mies on vain niin hankala tapaus, että hänestäpä ei ihan noin vain erotakaan. Mies itse on verrannut itseään mafiaan: hänen kanssaan on pakko olla samaa mieltä tai sitten kärsin niin paljon, että on pakko olla samaa mieltä. En jaksa edes selittää kaikkea. Kompromissina olen ajatellut, että mun on vain pakko sietää häntä ja ehkä auttaisi huomattavasti suuremman asunnon hankkiminen, niin mies voisi olla enemmän omissa oloissaan. Mun pitäisi itse hankkia se asunto, niin sitten mulla olisi päätäntävaltaakin. En kyllä rehellisesti sanoen haluaisi olla miehen kanssa yhdessä, mutta parempi sekin on kuin elää jatkuvassa pelossa. Mun vain pitäisi saada hänet terapiaan ja ehkä lääkityksellekin, mutta hän ei halua.

Ap, miehesi koettaa pelotella sinua olemaan jättämättä häntä tai kertomatta asiasta viranomaisille. Siksi mafiavertaukset ym. 

Lähde turvakotiin lapsesi/lastesi kanssa, ilmoita poliisille pahoinpitelystä, laita avioero vireille, älä vastaa miehen yhteydenottoihin, vaihda osoitetta ja puhelinnumeroa ja laita kaikki tiedot yksityisiksi. 

Väkivalta pari- ja lähisuhteissa yleensä vain pahenee, eikä terapia yleensä auta, eritoten jos mies ei itse näe mitään väärää käytöksessään tai uhriutuu ("minun on pakko"/"sinä pakotat minut tekemään tämän" -tyyppisellä retoriikalla). Kuulostaa, että elät pelossa jo nyt, ja miehesi on taivutellut sinut pelkäämään ja jäämään. 

Vierailija kirjoitti:

Niin muuten kun pelkäät että mies jäisi eron myötä lapsen kanssa ilman sinun valvontaa.. Onko mies siis agressiivinen myös lasta kohtaan? Pitääkö sinun nyt valvoa jatkuvasti isää lapsensa kanssa? Ja mitä voit tehdä jos isä tekee jotain pahaa lapsellenne?

Säälittävä oot, miten et pidä omia ja lapses puolia. Mulla verenpaine nousee kun kuulen tollasista miehistä. Yhtä paljon ärsyttää naistet jotka antaa kohdella itteään noin.

Mitään siihen viittaavaa en ole nähnyt, mutta miehelläni on erittäin huonot hermot, joten en voi luottaa häneen lainkaan. Hän valehtelee ja on täysin epäluotettava. Hän on sen verran usein valehdellut (siis useamman vuoden ajan päivittäin ja ihan pienimmistäkin asioista).