Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltainen kolmevuotias - ja ehkäpä syykin on selvillä
11.05.2016 |
Poika heittelee ihmisiä tavaroilla, mm. minua äsken peliohjaimella päähän, niin että päätä särkee vieläkin ja aluksi säikähdin, kävikö pahemminkin. Ilmeisesti lapsi käyttäytyy samaan tapaan joskus päiväkodissakin. Haluaisin kitkea moista käytöstä, MUTTA syynä on osittain mieheni, joka myös on heitellyt aiemmin minua tahallaan tavaroilla (päähän), lyönyt, töninyt ja potkinut. Lapsen käytös vain osittain todennäköisesti heijastelee sitä, vaikkei olekaan välttämättä juurikaan edes nähnyt niitä tilanteita; tosin hän saattaa olla myös hieman hankalassa iässäkin. Mieheni ei halua ainakaan lähteä perheneuvolaan tai vihanhallintaterapiaan. Miehen edesottamuksista ei saa myöskään kertoa kenellekään tai mies uhkaa henkeäni ja tavaroitani. Mitä ihmettä tekisin asian hyväksi? :(
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3v voitat tappelussa helposti joten ongelma on lähes ratkaistu.
Miehen kanssa tarvitset kättä pidempää, esim imurinputkea tai keittiöveistä, pyri yllättämään.
jos viet asian loppuunasti pitäisi väkivallan loppua.
muita kysymyksiä?
Vierailija kirjoitti:
3v voitat tappelussa helposti joten ongelma on lähes ratkaistu.
Miehen kanssa tarvitset kättä pidempää, esim imurinputkea tai keittiöveistä, pyri yllättämään.jos viet asian loppuunasti pitäisi väkivallan loppua.
muita kysymyksiä?
"Pyri yllättämään". :D Ei nyt sentään. Olen rauhan ystävä itse.
Vierailija kirjoitti:
lue tuo sun viesti ihan ajatuksella, niin vastaus kyllä löytyy!
En kyllä oikeasti tiedä. :( Ehkä olen saanut liikaa iskuja päähäni tjsp.
Keräät kimpsusi ja kampsusi ja hankkiudut nopeasti pojan kanssa eri osoitteeseen kuin väkivaltainen miehesi. Voisi uskoa pojan käytöksenkin siitä parantuvan kun pääsee pois väkivaltaisesta ilmapiiristä. Selvähän se on, että poika ottaa isältään mallia, jos suostut ottamaan isältä turpaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keräät kimpsusi ja kampsusi ja hankkiudut nopeasti pojan kanssa eri osoitteeseen kuin väkivaltainen miehesi. Voisi uskoa pojan käytöksenkin siitä parantuvan kun pääsee pois väkivaltaisesta ilmapiiristä. Selvähän se on, että poika ottaa isältään mallia, jos suostut ottamaan isältä turpaan :(
Mies tässä hiljattain lupasi lopettaa lyömisen ja on ollutkin nyt parisen viikkoa lyömättä. Olen hänellekin sanonut siitä, että se hänen käytöksensä on pahaksi muillekin kuin minulle, mutta miehen mielestä hänen on "pakko" lyödä tai sanoa jotain todella ilkeää, jos joku tilanne on hänen mielestään liian vaikea tai stressaava. Hän siis ei osaa kontrolloida vihan- ja turhautumisen tunteitaan. Eikä myöskään ilmaista muita tunteitaankaan tai sitten niitä ei vain edes ole olemassakaan tms. Mutta jostain sen vihankin on kummuttava. Miehen mielestä minä olen hullu ja nalkuttava ämmä, jota pitää lyödä, että pysyisin hiljaisempana. Ja kun järkytyn siitä hänen käytöksestään, niin näennäisestihän se on monesti miehen näkökulmasta toiminutkin.
Vierailija kirjoitti:
Keräät kimpsusi ja kampsusi ja hankkiudut nopeasti pojan kanssa eri osoitteeseen kuin väkivaltainen miehesi. Voisi uskoa pojan käytöksenkin siitä parantuvan kun pääsee pois väkivaltaisesta ilmapiiristä. Selvähän se on, että poika ottaa isältään mallia, jos suostut ottamaan isältä turpaan :(
Olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Mies on vain niin hankala tapaus, että hänestäpä ei ihan noin vain erotakaan. Mies itse on verrannut itseään mafiaan: hänen kanssaan on pakko olla samaa mieltä tai sitten kärsin niin paljon, että on pakko olla samaa mieltä. En jaksa edes selittää kaikkea. Kompromissina olen ajatellut, että mun on vain pakko sietää häntä ja ehkä auttaisi huomattavasti suuremman asunnon hankkiminen, niin mies voisi olla enemmän omissa oloissaan. Mun pitäisi itse hankkia se asunto, niin sitten mulla olisi päätäntävaltaakin. En kyllä rehellisesti sanoen haluaisi olla miehen kanssa yhdessä, mutta parempi sekin on kuin elää jatkuvassa pelossa. Mun vain pitäisi saada hänet terapiaan ja ehkä lääkityksellekin, mutta hän ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi kiroiluni, mutta mitä helvettiä teidän perheessä on peliohjain 3-vuotiaan kädessä? Se on lapsi, ei miniaikuinen.
Ja miksi ihmeessä siedät miehesi eläimellistä käytöstä? Muuta omillesi ja sovi lapsenne asioista lastenvalvojan luona ettei mene riitelyksi & henkiseksi väkivallaksi.
Ap on ilmeisesti just näitä tapauksia joita ei voi väkivaltaiselta suhteelta pelastaa. Jotkut naiset vaan ovat.. Jos eroaa väkivaltaisesta miehestä löytää vaan kahta kauheemman tilalle. Sitten keksii vaan tekosyitä miksei voi erota kun mies uhkailee jne.
Kyllä pystyy erota, ihan varmasti ja syytä olisikin kun on lapsikin vastuullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tämä sama trollaaja. Päivästä toiseen, ja mammat on aina mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletkos taas se sama tyyppi joka tehtailee näitä aloituksia tänne? Kuinka mies hakkaa ja haukkuu ja sinä vaan kädet levällään ihmettelet aina vaan vuodesta toiseen, mitä tilanteelle pitäisi tehdä?
Hieman liian tutun kuuloisia tarinoita taas.
🇺🇦🇮🇱
Pojalla ei hyvä tulevaisuus edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kiroiluni, mutta mitä helvettiä teidän perheessä on peliohjain 3-vuotiaan kädessä? Se on lapsi, ei miniaikuinen.
Ja miksi ihmeessä siedät miehesi eläimellistä käytöstä? Muuta omillesi ja sovi lapsenne asioista lastenvalvojan luona ettei mene riitelyksi & henkiseksi väkivallaksi.
Lapsi oli ottanut miehen peliohjaimen. En siedäkään sitä käytöstä, mutta olen tehnyt virheen ja mennyt naimisiin jo - siinä se ongelma juuri onkin. Mun vain pitäisi ottaa ohjat käsiini ja ruveta "perheen pääksi", niin mieskään ei ehkä enää olisi niin inhottava. Näyttää vähän siltä, että naisena on enää paha perääntyä siitä, jos on erehtynyt naimisiin ja saanut lapsia. Nainen on siinä vaiheessa "käytetty" ja piloilla jatkoelämän kannalta (näin siis mieheni sanoo ja monet miehet nettipalstoilla ym.). Täytyy siis kärvistellä sen huonon valintansa kanssa lopun ikänsä. Itsehän en tuota tajunnut, vaan romantisoin avioliittoa ja lapsiperhearkea aiemmin. :/
Vierailija kirjoitti:
Pojalla ei hyvä tulevaisuus edessä.
Tätä minäkin pelkään. Olen yrittänyt selittää hänelle, että ero olisi järkevää jo pojan hyvinvoinnin ja psyyken kannalta, mutta kun se ei mene jakeluun. Mies on itseäni huomattavasti koulutetumpi (useita ylempiä yliopistotutkintoja), joten hän ei suostu kunnioittamaan näkemyksiäni, sillä olen häntä matalammin koulutettu sekä "rasittava lehmä" jne.
Lähe läpytteleen ja vähä joutuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kiroiluni, mutta mitä helvettiä teidän perheessä on peliohjain 3-vuotiaan kädessä? Se on lapsi, ei miniaikuinen.
Ja miksi ihmeessä siedät miehesi eläimellistä käytöstä? Muuta omillesi ja sovi lapsenne asioista lastenvalvojan luona ettei mene riitelyksi & henkiseksi väkivallaksi.Lapsi oli ottanut miehen peliohjaimen. En siedäkään sitä käytöstä, mutta olen tehnyt virheen ja mennyt naimisiin jo - siinä se ongelma juuri onkin. Mun vain pitäisi ottaa ohjat käsiini ja ruveta "perheen pääksi", niin mieskään ei ehkä enää olisi niin inhottava. Näyttää vähän siltä, että naisena on enää paha perääntyä siitä, jos on erehtynyt naimisiin ja saanut lapsia. Nainen on siinä vaiheessa "käytetty" ja piloilla jatkoelämän kannalta (näin siis mieheni sanoo ja monet miehet nettipalstoilla ym.). Täytyy siis kärvistellä sen huonon valintansa kanssa lopun ikänsä. Itsehän en tuota tajunnut, vaan romantisoin avioliittoa ja lapsiperhearkea aiemmin. :/
Mitä sä oikein sekoilet? Hittoako se sua kiinnostaa, vaikka miehesi ja "monet miehet nettipalstoilla" sanovat naisen menevän pilalle? Et säkään ole voinut elää vauvantekoikäiseksi asti näkemättä ja kuulematta, kuinka ihmiset ovat joskus jopa eronneet puolisoistaan ja hankkineet sen jälkeen uuden? Naimisiinmenossa ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Edes se lapsi ei sitä estä. Vai onko sellaiset sanat kuin uusioperhe ja isäpuoli jotain satusanoja vai, joille ei oikeassa elämässä ole käyttöä?
Tämä ei nyt auta mitään eikä ketään mutta miten HELVETISSÄ on olemassa naisia jotka alistuvat tuollaiseen, ja vielä tekevät lapsia ja jäävät. Tätä minä en voi tajuta, en millään. Miksi kukaan sietää tuollaista? Ensi- ja turvakodin kautta pääset pois ja muuttamaan toiseen kaupunkiin jne. Saat kyllä apua jos haluat, MIKSI siis et halua?
Pakkohan tämän on olla provo.
Siinä on myös sellainen aspekti, että eron myötä poika jäisi MONEKSI PÄIVÄKSI vahtimatta miehen kanssa kahdestaan, joten tilanne olisi nykyistäkin pahempi siinä mielessä. Mies nimittäin on ehdottanut sellaista viikko-viikko-systeemiä mahdollisen eron tullessa. Jos kärvustelemme yhdessä, voin edes jotenkin valvoa miehen touhuja. Mutta erota miehestäni aion viimeistään, kun lapsi on 18-vuotias (tai saanut lukion ym. koulutuksen suoritettua). Sitten alkaa onnellisempi elämä.
lue tuo sun viesti ihan ajatuksella, niin vastaus kyllä löytyy!