Onko vetäytyminen ihmissuhteista normaalia avioeron jälkeen?
Monesti lukee niistä jotka juoksevat baareissa ja pokailevat miehiä. Tai purkavat surujaan ystäville. Itseäni ei voisi vähempää Usein olen vain väsynyt ja suoritan robottina päivästä toiseen. Ei mikään oikein huvita. Loppuelämäkin tuntuu siltä ettei ole mitään odotettavaa. Semmoista perusharmaata.
Kommentit (3)
Katkesikin tuo aiempi tekstini.. Ei siis voisi mikään miessuhde vähempää kiinnostaa ja kavereille asiasta puhuminen tuntuu jotenkin oudolta. Tsemppaavat mua "olet hyvä tyyppi ja uutta putkeen vaan" kommenteilla. Ja kun itsellä ei ole tuollainen olo niin tuntuu entistä kurjemmalta.
Voikohan tämä olo edes parantua tällä märehtimisellä? ap
On se. Ihmiset surevat eri tavalla. Minä olen mies ja myös tuollainen vetäytyjä. Eksä taas pokasi itselleen uuden melko pian.
Ihmiset surevat eri lailla. Minä olen kaltaisesi, ihmiskontaktit tuntuvat alkuun vaikeilta. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Osa ihmisistä ainakin kyselee tai olettaa minun haluavan puhua exästä, vaan enpä halua. Olen yhden eron jälkeen jopa saanut välit poikki pariin ystävään, koska en jaksannut vastata puhelimeen. Etenkin alkuun vaan makaan, olen syömätön, suoritan pakolliset, vellon itsesäälissä ja surussa jne, enkä edes halua pasta yli. Jossain vaiheessa sitten alan kiinnittämään itseeni ja ympäristööni enemmän huomiota, mutta se vaatii tuon yksinäisen alun. Näin on ollut aina pitkien parisuhteiden jälkeen.