Soittoharrastuksen aloittaminen aikuisena

Itse aloitin pianonsoiton 20 vuotiaana..Osaan soittaa todella hyvin..Nyt en ole moneen vuoteen soittanut, joten en varmaan osaisi soittaa..Isäni on muusikko, ja osaa soittaa klassisesta rokkiin..

Aloitin viulunsoittamisen pari vuotta sitten hieman ennen kuin täytin 30 vuotta. Se on kyllä todella ihanaa, mutta aina tuntuu, ettei minulla ole tarpeeksi aikaa soittaa. Tuntuu, että en ehdi harjoitella tarpeeksi enkä siis edistykään kovin nopeasti. Mutta olen silti kehittynyt, jos vertaa alkutilanteeseen. :)

Epäillyttikö muuten soiton aloitus aikuisena? Mä en uskonut pääseväni ihan alkeista mihinkään kun olen aina pitänyt itseäni ihan toivottoman epämusikaalisena ja olen näin "vanhakin", mutta yllätin itseni ihan totaalisesti. :) Nyt pohdiskelen jo muitakin soittimia. Jospa huvikseen kokeilisi vähän jotain muutakin tässä sivussa kun aikaa riittää.

Viulu kuulostaa vaikealta. En tietty tiedä niistä mitään, mutta niin usein sanotaan. Mutta oppiihan sitä motivoituneena melkein mitä vaan. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Epäillyttikö muuten soiton aloitus aikuisena? Mä en uskonut pääseväni ihan alkeista mihinkään kun olen aina pitänyt itseäni ihan toivottoman epämusikaalisena ja olen näin "vanhakin", mutta yllätin itseni ihan totaalisesti. :) Nyt pohdiskelen jo muitakin soittimia. Jospa huvikseen kokeilisi vähän jotain muutakin tässä sivussa kun aikaa riittää.

Viulu kuulostaa vaikealta. En tietty tiedä niistä mitään, mutta niin usein sanotaan. Mutta oppiihan sitä motivoituneena melkein mitä vaan. :)

Ap

En ole soittanut muuta kuin viulua, joten en voi verrata muihin soittimiin, mutta onhan se aika vaikeaa. Kaulassa ei ole mitään sormitusmerkkejä, koska se puhdas ääni pitäisi kuulla. Itselläni sormet ainakin vielä vaeltavat minne sattuvat ja opettaja joutuu huomauttamaan, että nyt sormea pitäisi nostaa ylös. Minulla ei ole pahemmin musiikkikorvaa äänen puhtauden suhteen, joten ellei se ole tosi pielessä, en välttämättä huomaa sitä. :D Mutta olen mielestäni siinäkin kehittynyt.

Minua ei epäilyttänyt aloittaa, koska ajattelin, että minusta ei enää tule ammattiviulistia. Se on vain kiva harrastus, johon käytän tasan sen verran aikaa mitä minulta töiden ja opiskelujen ohella liikenee. On viikkoja, jolloin en ole harjoitellut laisinkaan, koska aika on vain mennyt niin nopeasti. Se harmittaa, mutta sellaista se elämä välillä on.

Odotan kyllä vieläkin sitä, että osaisin soittaa edes niin hyvin, että kehtaisin soittaa sukulaisilleni. Nyt viulustani lähtee vielä kaikkia omituisia vinkuääniä, joten en ole kehdannut hirveästi sukulaisia "ilahduttaa". :D

Mitäs aloittaja soittaa?

T. Kakkosvastauksen viulisti

Isäni aloitti saksofonin soiton, kun jäi vanhuuseläkkeelle ja muutti kesämökille vakituisesti asumaan. Ei ollut enää naapureita seinän takana häiriintymässä. Nyt hän on omaksi ja varsinkin äitini iloksi puhaltanut jo pari vuotta, ja varsinkin pienessä viinissä soittaa mielestään oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäillyttikö muuten soiton aloitus aikuisena? Mä en uskonut pääseväni ihan alkeista mihinkään kun olen aina pitänyt itseäni ihan toivottoman epämusikaalisena ja olen näin "vanhakin", mutta yllätin itseni ihan totaalisesti. :) Nyt pohdiskelen jo muitakin soittimia. Jospa huvikseen kokeilisi vähän jotain muutakin tässä sivussa kun aikaa riittää.

Viulu kuulostaa vaikealta. En tietty tiedä niistä mitään, mutta niin usein sanotaan. Mutta oppiihan sitä motivoituneena melkein mitä vaan. :)

Ap

En ole soittanut muuta kuin viulua, joten en voi verrata muihin soittimiin, mutta onhan se aika vaikeaa. Kaulassa ei ole mitään sormitusmerkkejä, koska se puhdas ääni pitäisi kuulla. Itselläni sormet ainakin vielä vaeltavat minne sattuvat ja opettaja joutuu huomauttamaan, että nyt sormea pitäisi nostaa ylös. Minulla ei ole pahemmin musiikkikorvaa äänen puhtauden suhteen, joten ellei se ole tosi pielessä, en välttämättä huomaa sitä. :D Mutta olen mielestäni siinäkin kehittynyt.

Minua ei epäilyttänyt aloittaa, koska ajattelin, että minusta ei enää tule ammattiviulistia. Se on vain kiva harrastus, johon käytän tasan sen verran aikaa mitä minulta töiden ja opiskelujen ohella liikenee. On viikkoja, jolloin en ole harjoitellut laisinkaan, koska aika on vain mennyt niin nopeasti. Se harmittaa, mutta sellaista se elämä välillä on.

Odotan kyllä vieläkin sitä, että osaisin soittaa edes niin hyvin, että kehtaisin soittaa sukulaisilleni. Nyt viulustani lähtee vielä kaikkia omituisia vinkuääniä, joten en ole kehdannut hirveästi sukulaisia "ilahduttaa". :D

Mitäs aloittaja soittaa?

T. Kakkosvastauksen viulisti

Hurja soitin. Jostain luin, että viulu kehittää sävelkorvaa todella tehokkaasti. Nyt ymmärrän, miksi. Itseopiskelu olisi varmaan hankalaa. Edistyminen tuntuu varmaan todella tyydyttävältä.

Itse soitan "vain" nokkahuilua. Olen tajunnut, että se on todella aliarvostettu soitin. Sillä on kuitenkin pitkä historia ja se on monipuolisempi soittopeli kuin ajattelinkaan. En tiennyt, miten paljon siitä voin saada irti, kun ostin ensimmäisen halvan muovihuilun. Opettelen vielä soittamaan sitä kunnolla ja näytän, ettei sitä kannata dissata. Opettelen kaikki mahdolliset kikat ja temput. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäillyttikö muuten soiton aloitus aikuisena? Mä en uskonut pääseväni ihan alkeista mihinkään kun olen aina pitänyt itseäni ihan toivottoman epämusikaalisena ja olen näin "vanhakin", mutta yllätin itseni ihan totaalisesti. :) Nyt pohdiskelen jo muitakin soittimia. Jospa huvikseen kokeilisi vähän jotain muutakin tässä sivussa kun aikaa riittää.

Viulu kuulostaa vaikealta. En tietty tiedä niistä mitään, mutta niin usein sanotaan. Mutta oppiihan sitä motivoituneena melkein mitä vaan. :)

Ap

En ole soittanut muuta kuin viulua, joten en voi verrata muihin soittimiin, mutta onhan se aika vaikeaa. Kaulassa ei ole mitään sormitusmerkkejä, koska se puhdas ääni pitäisi kuulla. Itselläni sormet ainakin vielä vaeltavat minne sattuvat ja opettaja joutuu huomauttamaan, että nyt sormea pitäisi nostaa ylös. Minulla ei ole pahemmin musiikkikorvaa äänen puhtauden suhteen, joten ellei se ole tosi pielessä, en välttämättä huomaa sitä. :D Mutta olen mielestäni siinäkin kehittynyt.

Minua ei epäilyttänyt aloittaa, koska ajattelin, että minusta ei enää tule ammattiviulistia. Se on vain kiva harrastus, johon käytän tasan sen verran aikaa mitä minulta töiden ja opiskelujen ohella liikenee. On viikkoja, jolloin en ole harjoitellut laisinkaan, koska aika on vain mennyt niin nopeasti. Se harmittaa, mutta sellaista se elämä välillä on.

Odotan kyllä vieläkin sitä, että osaisin soittaa edes niin hyvin, että kehtaisin soittaa sukulaisilleni. Nyt viulustani lähtee vielä kaikkia omituisia vinkuääniä, joten en ole kehdannut hirveästi sukulaisia "ilahduttaa". :D

Mitäs aloittaja soittaa?

T. Kakkosvastauksen viulisti

Hurja soitin. Jostain luin, että viulu kehittää sävelkorvaa todella tehokkaasti. Nyt ymmärrän, miksi. Itseopiskelu olisi varmaan hankalaa. Edistyminen tuntuu varmaan todella tyydyttävältä.

Itse soitan "vain" nokkahuilua. Olen tajunnut, että se on todella aliarvostettu soitin. Sillä on kuitenkin pitkä historia ja se on monipuolisempi soittopeli kuin ajattelinkaan. En tiennyt, miten paljon siitä voin saada irti, kun ostin ensimmäisen halvan muovihuilun. Opettelen vielä soittamaan sitä kunnolla ja näytän, ettei sitä kannata dissata. Opettelen kaikki mahdolliset kikat ja temput. :)

Ap

Nokkahuilu on ihan hauska soitin. Meidän koulussa kaikki neljäsluokkalaiset joutuivat soittamaan sitä ja minulle on jäänyt kuva, että sen takia monikaan ei pidä nokkahuilusta. Ovat saaneet traumoja. :D Minä odotin ihan innoissani, että olisin päässyt opettelemaan nokkahuilun soittoa, mutta jostain syystä meidän vuosikurssi jätettiin kokonaan välistä. Ne jotka olivat meitä vanhempia soittivat samoin kuin nuoremmat. Olin todella pettynyt, koska olin saanut jo etukäteen oman nokkahuilun. Opettelin sitten itse soittamaan sitä. Muuten se oli aika helppoa, mutta käteni olivat väärinpäin, koska opettelin sitä kirjasta enkä tajunnut, että se kuva oli tavallaan väärinpäin. :) Ihan hyvin se silti sujui ja Ostakaa makkaraa -laulu soi välillä vieläkin päässä. Nyt tekisikin mieli soittaa nokkahuilua. :D

Mikä tahansa soitin soi kauniisti ja musiikkia on kiva kuunnella, kun soittaja todella osaa soittaa. Eli onnea nokkahuilu harjotuksiisi. Ehkä sinusta tulee vielä kuuluisa nokkahuilisti, joka nostaa nokkahuilut taas arvoonsa.

En alkaisi opettelemaan viulunsoittoa itsenäisesti, koska siinä on niin monta asiaa mitä pitää ottaa huomioon. Molemmat kädet tekevät eri asioita ja sitten pitäisi samaan aikaan vielä onnistua lukemaan nuottejakin. :P Tosin on nokkahuilussakin varmasti omat temppunsa, jotta äänestä tulee hyvä ja sointi on kaunista.

Itse haluaisin alkaa soittamaan okarinaa, koska siinä on todella miellyttävä ääni. Ja siitä tulee aina mieleen Zelda-pelit. Yritän nyt olla innostumatta, koska tuntuu, etten ehdi soittaa viuluakaan tarpeeksi, joten ei ehkä ole paras idea lisätä valikoimaan uutta soitinta.

Minä aloitin kitaransoiton aikuisuuden kynnyksellä 19-vuotiaana ja olen nyt soittanut yli kymmenen vuotta. Voin kyllä yhtyä tuohon soittamisen tuomaan hyvään oloon, sillä pääsee kyllä irtautumaan hetkeksi kaikesta muusta. Olen jonkin aikaa opetellut myös tinapillin soittamista, joka on myös mukava ja looginen soitin, tosin aina tiettyyn sävellajiin sidottu toisin kuin nokkahuilu. Vaikka se on helposti lähestyttävä soitin, tarjoaa se myös tarpeeksi haastetta.

Judas Priestin Glen Tipton aloitti kitaransoiton 21-vuotiaana ja nopeasti kehittyi yhdeksi maailman parhaista hevikitaristeista.

M22

Vierailija kirjoitti:

Aloitin viulunsoittamisen pari vuotta sitten hieman ennen kuin täytin 30 vuotta. Se on kyllä todella ihanaa, mutta aina tuntuu, ettei minulla ole tarpeeksi aikaa soittaa. Tuntuu, että en ehdi harjoitella tarpeeksi enkä siis edistykään kovin nopeasti. Mutta olen silti kehittynyt, jos vertaa alkutilanteeseen. :)

Minä aloitin viulunsoiton 6-vuotiaana ja omaan absoluuttisen sävelkorvan.

Itse aloitin trumpetin 25-vuotiaana. Se innostus tuli jäädäkseen. Sen jälkeen olen aloittanut myös haitarinsoiton - ja sekin on selvästi tullut jäädäkseen. Opin lisää ja toisaalta ei ole mitään painetta mennä nopeasti eteenpäin. Välillä jos on kovin kiire arjessa, en jaksa soitella niin paljon. Toisaalta taas soittaminen tuo tervetullutta vaihtelua ja uskomatonta mielihyvää. Saatan soittaa monta tuntiakin jos on aikaa - ja toisinaan eteenpäin menee hyppäyksittäin ja sitten taas junnaa paikallaan jos aikaa on vähemmän. Minulle tärkeintä on musiikista anuttiminen ja uuden oppiminen. Se viehättää ja haastaa. ei minusta muusikkoa tule koskaan - eikä tarvitse tullakaan. Omaksi iloksi töristelen ja humppailen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäillyttikö muuten soiton aloitus aikuisena? Mä en uskonut pääseväni ihan alkeista mihinkään kun olen aina pitänyt itseäni ihan toivottoman epämusikaalisena ja olen näin "vanhakin", mutta yllätin itseni ihan totaalisesti. :) Nyt pohdiskelen jo muitakin soittimia. Jospa huvikseen kokeilisi vähän jotain muutakin tässä sivussa kun aikaa riittää.

Viulu kuulostaa vaikealta. En tietty tiedä niistä mitään, mutta niin usein sanotaan. Mutta oppiihan sitä motivoituneena melkein mitä vaan. :)

Ap

En ole soittanut muuta kuin viulua, joten en voi verrata muihin soittimiin, mutta onhan se aika vaikeaa. Kaulassa ei ole mitään sormitusmerkkejä, koska se puhdas ääni pitäisi kuulla. Itselläni sormet ainakin vielä vaeltavat minne sattuvat ja opettaja joutuu huomauttamaan, että nyt sormea pitäisi nostaa ylös. Minulla ei ole pahemmin musiikkikorvaa äänen puhtauden suhteen, joten ellei se ole tosi pielessä, en välttämättä huomaa sitä. :D Mutta olen mielestäni siinäkin kehittynyt.

Minua ei epäilyttänyt aloittaa, koska ajattelin, että minusta ei enää tule ammattiviulistia. Se on vain kiva harrastus, johon käytän tasan sen verran aikaa mitä minulta töiden ja opiskelujen ohella liikenee. On viikkoja, jolloin en ole harjoitellut laisinkaan, koska aika on vain mennyt niin nopeasti. Se harmittaa, mutta sellaista se elämä välillä on.

Odotan kyllä vieläkin sitä, että osaisin soittaa edes niin hyvin, että kehtaisin soittaa sukulaisilleni. Nyt viulustani lähtee vielä kaikkia omituisia vinkuääniä, joten en ole kehdannut hirveästi sukulaisia "ilahduttaa". :D

Mitäs aloittaja soittaa?

T. Kakkosvastauksen viulisti

Hurja soitin. Jostain luin, että viulu kehittää sävelkorvaa todella tehokkaasti. Nyt ymmärrän, miksi. Itseopiskelu olisi varmaan hankalaa. Edistyminen tuntuu varmaan todella tyydyttävältä.

Itse soitan "vain" nokkahuilua. Olen tajunnut, että se on todella aliarvostettu soitin. Sillä on kuitenkin pitkä historia ja se on monipuolisempi soittopeli kuin ajattelinkaan. En tiennyt, miten paljon siitä voin saada irti, kun ostin ensimmäisen halvan muovihuilun. Opettelen vielä soittamaan sitä kunnolla ja näytän, ettei sitä kannata dissata. Opettelen kaikki mahdolliset kikat ja temput. :)

Ap

Nokkahuilu on ihan hauska soitin. Meidän koulussa kaikki neljäsluokkalaiset joutuivat soittamaan sitä ja minulle on jäänyt kuva, että sen takia monikaan ei pidä nokkahuilusta. Ovat saaneet traumoja. :D Minä odotin ihan innoissani, että olisin päässyt opettelemaan nokkahuilun soittoa, mutta jostain syystä meidän vuosikurssi jätettiin kokonaan välistä. Ne jotka olivat meitä vanhempia soittivat samoin kuin nuoremmat. Olin todella pettynyt, koska olin saanut jo etukäteen oman nokkahuilun. Opettelin sitten itse soittamaan sitä. Muuten se oli aika helppoa, mutta käteni olivat väärinpäin, koska opettelin sitä kirjasta enkä tajunnut, että se kuva oli tavallaan väärinpäin. :) Ihan hyvin se silti sujui ja Ostakaa makkaraa -laulu soi välillä vieläkin päässä. Nyt tekisikin mieli soittaa nokkahuilua. :D

Mikä tahansa soitin soi kauniisti ja musiikkia on kiva kuunnella, kun soittaja todella osaa soittaa. Eli onnea nokkahuilu harjotuksiisi. Ehkä sinusta tulee vielä kuuluisa nokkahuilisti, joka nostaa nokkahuilut taas arvoonsa.

En alkaisi opettelemaan viulunsoittoa itsenäisesti, koska siinä on niin monta asiaa mitä pitää ottaa huomioon. Molemmat kädet tekevät eri asioita ja sitten pitäisi samaan aikaan vielä onnistua lukemaan nuottejakin. :P Tosin on nokkahuilussakin varmasti omat temppunsa, jotta äänestä tulee hyvä ja sointi on kaunista.

Itse haluaisin alkaa soittamaan okarinaa, koska siinä on todella miellyttävä ääni. Ja siitä tulee aina mieleen Zelda-pelit. Yritän nyt olla innostumatta, koska tuntuu, etten ehdi soittaa viuluakaan tarpeeksi, joten ei ehkä ole paras idea lisätä valikoimaan uutta soitinta.

Viulu vaatii multitasking-kykyä. :D Nokkahuilussa on omat juttunsa, mutta kyllä viulu vaan kuulostaa hurjalta.

Mäkään en päässyt soittamaan nokkahuilua ala-asteella. Olisin kovasti halunnut soittaa jotain, mutta se sitten jäi. Olen aina ollut vähän katkera, kun en saanut lapsena kovasta halusta huolimatta aloittaa mitään soittoharrastusta.

Tuo "ostakaa makkaraa" on kyllä aika... Alussa lurittelin sen kerran, mutta se kuulosti niin pahalta... Onneksi siitä lastenlauluvaiheesta pääsi äkkiä eteenpäin. Youtubesta löytyi paljon inspiroivia nokkahuilisteja. Tavoitteita riittää.

Mäkin olen pohtinut okariinoja välillä. Se ääni on hieno ja ulkonäkö on todella sympaattinen. Zelda-pelejäkin on tullut pelattua, ja sekin riittäisi jo melkein syyksi hommsta okariina. Tinapillit on myös kiinnostavia. Ne voivat soida todella sielukkaasti.

Ap

Tulee muuten mukava olo näitä vastauksia lueskellessa. :) Melkein kaikkeen liittyy kovat suorituspaineet ja kiire, mutta tällainen soittoharjoittelu on jotain ihan muuta. Edistyminen myös parantaa itseluottamusta kummasti.

Ap

Kiitos tästä ketjusta. AV-ketju, joka on positiivinen ja kannustava, ei negatiivinen, latistava, täynnä katkeruutta tai kateutta. Tätä ei kovin usein tapahdu - silkkaa iloa, mielihyvää ja toisten kannustamista! Hyvähyvä! Tätä lisää

Mahollista on tulla tosi hyväksikin. Mikkokin aloitti 35-vuotiaana ja on nyt yksi maailman parhaita.

Olen 25v ja haluaisin aloittaa trumpetin tai saksofonin soiton. Olen aikoinaan soittanut 9 vuotta viulua vaikk muut soittimet olisivat kiinnostaneet enemmän (vanhemmat halusi viulun). En vaan tiedä voiko enää aikuisiällä oppia mitään, kiinnostaisi jopa ammattimuusikon ura mutta se saattaa olla kyllä kuopattu idea tässä vaiheessa. 😅

Itse aloitin soittamaan pianoa 19-vuotiaana. Hieman nuorempi oon toki, kuin useimmat täällä, mutta silti oli ikäloppu fiilis, kun aloitin. Se on vaan niin iskostettu useimpien päähän, että musiikki harrastukset aloitetaan lapsena tai muuten siitä ei tule mitään. Ja sama oikeastaan monissa muissakin harrastuksissa. Oon tässä vuoden soittanut enkä olisi uskonut pääseväni edes tälle tasolle näin nopeasti. Toki tiedostan, etten ammattilaiseksi tule koskaan yltämään, mutta se ei haittaa, koska soittaminen palkitsee ihan muilla tavoilla. Ja elinaikaahan tässä on vielä monta kymmentä vuotta jäljellä (toivottavasti). Jos joku tätä vielä lukee ja miettii soiton aloittamista niin aloita! Tuutte hyvin todennäköisesti katumaan enemmän sitä, ettette  alottaneet, kuin sitä jos kokeilette eikä se nappaakkaan. Muakin harmittaa, kun en aloittanut jo 13-vuotiaana, kun ajattelin silloin jo olevani liian vanha tähän hommaan Niin ja jos siellä on hiukan vanhempia lukemassa tätä, niin eräs tuttu aloitti pianon soiton keski ikäisenä ja soittaa todella taitavasti. Luulin, että oli soittanu pienestä pitäen vaikka olikin soittanut vain 10 vuotta. Kyl se on siis ihan mahdollista. :)) 

Aloitin 53 vuotiaana kitaran soiton. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Itse kokeilin muutama vuosi sitten harmonikan soittoa, mutta se ei ollut mulle oikea soitin. Nyt tekisi mieli ostaa joko banjo tai ukulele, tai nanjoukulele, niissä on vähän harmonikkaa miellyttävämpi ääni harjoitellessa. 😅 Pianoa olen soittanut joskus pienenä, joten nuotit on tutut, mutta enää ei ole siihen hinkua.

ihanaa lukea, että vanhempanakin voi nauttia uuden soittimen opettelusta. :)