Onko täällä ketään muuta narsistin uhria, joka on joutunut myös lastensuojelun uhriksi narsistin toimesta?

Miksi lastensuojelun "uhriksi"? Kun tai jos lapsesi päätyy lastensuojelun asiakkaksi, niin yritä vaan olla avoin ja rehellinen, se on ainoa oikea tapa ja teille parhaaksi. Vai onko sinulla jotain, mitä haluat salata? Mikäli olet avoin ja rehellinen ja sinulla ei ole ongelmia, niin sossutkin huomaavat ja uskovat sen. Jos taas asenteesi on tuollainen, niin väkisinkin herää epäilyksiä.

Tunnen kaksi.

Toisella kävi hyvin. Oli oma suku puolella, oli omaa rahaa ja käräjillä sai lopulta lapset itselleen.

Toiselle ei sitten käynnyt yhtään niin hyvin. Mies vei lapset, eikä anna tavata. Sossu uskoi vain miestä, joka tarinoi vaikka mitä. Nainen ei edes jaksanut viedä asiaa käräjille (on henkisesti täysin lyöty). Ikävintä tässä on, että lapset kärsivät.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lastensuojelun "uhriksi"? Kun tai jos lapsesi päätyy lastensuojelun asiakkaksi, niin yritä vaan olla avoin ja rehellinen, se on ainoa oikea tapa ja teille parhaaksi. Vai onko sinulla jotain, mitä haluat salata? Mikäli olet avoin ja rehellinen ja sinulla ei ole ongelmia, niin sossutkin huomaavat ja uskovat sen. Jos taas asenteesi on tuollainen, niin väkisinkin herää epäilyksiä.

Olen ollut avoin ja rehellinen ja onhan mulla se ongelma, että olen tuosta miehestä ja hänen toimistaan vielä rikki, mutta se ei ole kyllä millään tavoin vaikuttanut siihen, miten lapsen kanssa on mennyt. Surun määrän olen korkeintaan salannut siksi, että se ei ehkä kuulu lastensuojelulle.

Ollaan tavattu lastensuojelua muutamia kertoja ja on osoittautunut, että minua ei kuunnella, vaan lapsen keksimällä keksityt oireet ovat se ongelma. Eli lapsi on asiakas ja oikeassa, minun sanomiseni ovat turhaa ja aiheuttavat vain negatiivisia kirjauksia näköjään niihin papereihin tai niistä ei välitetä ollenkaan eli ne sivuutetaan. En aio jatkaa sossujen kanssa yhteistyötä enää. Ottakoot se narsistimies sitten lapsen, koska olen oikeasti ihan loppu!

Jatkan vielä, lapseni on joskus ollut ls-asiakkaana. Aluksi asenteeni oli kielteinen ja olin ahdistunut sossujen tapaamisesta. Sitten, kun aloin kohdata omia haasteitani ja muutenkin luottaa siihen, että parasta ne sossut vain tahtovat perheille, niin saimme sitä meille sopivaa apua ja asiakkuus päättyi aikanaan. Tsemppiä, ymmärrän huolesi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lastensuojelun "uhriksi"? Kun tai jos lapsesi päätyy lastensuojelun asiakkaksi, niin yritä vaan olla avoin ja rehellinen, se on ainoa oikea tapa ja teille parhaaksi. Vai onko sinulla jotain, mitä haluat salata? Mikäli olet avoin ja rehellinen ja sinulla ei ole ongelmia, niin sossutkin huomaavat ja uskovat sen. Jos taas asenteesi on tuollainen, niin väkisinkin herää epäilyksiä.

Olen ollut avoin ja rehellinen ja onhan mulla se ongelma, että olen tuosta miehestä ja hänen toimistaan vielä rikki, mutta se ei ole kyllä millään tavoin vaikuttanut siihen, miten lapsen kanssa on mennyt. Surun määrän olen korkeintaan salannut siksi, että se ei ehkä kuulu lastensuojelulle.

Ollaan tavattu lastensuojelua muutamia kertoja ja on osoittautunut, että minua ei kuunnella, vaan lapsen keksimällä keksityt oireet ovat se ongelma. Eli lapsi on asiakas ja oikeassa, minun sanomiseni ovat turhaa ja aiheuttavat vain negatiivisia kirjauksia näköjään niihin papereihin tai niistä ei välitetä ollenkaan eli ne sivuutetaan. En aio jatkaa sossujen kanssa yhteistyötä enää. Ottakoot se narsistimies sitten lapsen, koska olen oikeasti ihan loppu!

Ei lasta narsistivanhemmalle! Hanki ihmeessä asianajaja, jos hän huoltajuudesta haluaa riidellä. Saanko kysyä, mitä nämä oireet ovat, joita lapsella näkevät tai ovat näkevinään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lastensuojelun "uhriksi"? Kun tai jos lapsesi päätyy lastensuojelun asiakkaksi, niin yritä vaan olla avoin ja rehellinen, se on ainoa oikea tapa ja teille parhaaksi. Vai onko sinulla jotain, mitä haluat salata? Mikäli olet avoin ja rehellinen ja sinulla ei ole ongelmia, niin sossutkin huomaavat ja uskovat sen. Jos taas asenteesi on tuollainen, niin väkisinkin herää epäilyksiä.

Olen ollut avoin ja rehellinen ja onhan mulla se ongelma, että olen tuosta miehestä ja hänen toimistaan vielä rikki, mutta se ei ole kyllä millään tavoin vaikuttanut siihen, miten lapsen kanssa on mennyt. Surun määrän olen korkeintaan salannut siksi, että se ei ehkä kuulu lastensuojelulle.

Ollaan tavattu lastensuojelua muutamia kertoja ja on osoittautunut, että minua ei kuunnella, vaan lapsen keksimällä keksityt oireet ovat se ongelma. Eli lapsi on asiakas ja oikeassa, minun sanomiseni ovat turhaa ja aiheuttavat vain negatiivisia kirjauksia näköjään niihin papereihin tai niistä ei välitetä ollenkaan eli ne sivuutetaan. En aio jatkaa sossujen kanssa yhteistyötä enää. Ottakoot se narsistimies sitten lapsen, koska olen oikeasti ihan loppu!

Ei lasta narsistivanhemmalle! Hanki ihmeessä asianajaja, jos hän huoltajuudesta haluaa riidellä. Saanko kysyä, mitä nämä oireet ovat, joita lapsella näkevät tai ovat näkevinään?

En jaksa riidellä huoltajuudesta, enkä halua kertoa enempää. Sen vaan sanon, että lapsi on jo iso.

Et kyllä kuulosta itsekään ihan tasapainoiselta.

Vierailija kirjoitti:

Et kyllä kuulosta itsekään ihan tasapainoiselta.

Olenko väittänyt olevani tasapainossa täsä tilanteessa? En ole Mutta väitän silti,että olen ollut lapselleni riittävän hyvä äiti koko ajan kaikilla mittapuilla. Jos se ei riitä mihin oen viimeisillä voimillani venynyt,niin ehkä tämä narsisti-isätai joku laitos sitten kasvattaa lapsestani paremman ihmisen kuin minä. ap.

Mulla on narsisti ex, joka on mokannut jo niin pahasti että täysijärkiset varmasti uskovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kyllä kuulosta itsekään ihan tasapainoiselta.

Olenko väittänyt olevani tasapainossa täsä tilanteessa? En ole Mutta väitän silti,että olen ollut lapselleni riittävän hyvä äiti koko ajan kaikilla mittapuilla. Jos se ei riitä mihin oen viimeisillä voimillani venynyt,niin ehkä tämä narsisti-isätai joku laitos sitten kasvattaa lapsestani paremman ihmisen kuin minä. ap.

Ja joo, tulipas virheitä kirjoitukseen, kun kone teki jotain päivitystä, enkä katsonut tekstiä ollenkaan. Mutta turhahan tällaiselle palstalle on kirjoittaa mitään, kun kaikki teilataan suoralta kädeltä, vaikka joku kertoisi olevansa syöpään kuolemassa. Enpä kirjoittele enää. ap.

Ooon ollut joskus samassa tilanteessa, tosin lapsiani en todellakaan ollut valmis uhraamaan exälleni.

Lakkasin välittämästä kaikesta paskasta ja keskityin itseeni ja lapsiimme. Hetken sie kiusa paheni, mutta sitten lähes tulkoon loppui kokonaan kun exä huomasi ettei hänellä ole minuun enää mitään otetta.

Paskaa puhuu edelleen minne sattuu, mutta mitäs tuosta. Kokemuksesta voin sanoa rttä kyllä ne sossutkin tajuavat mikä on homman nimi. Lapsesta saattavat olla huolissaan ihan aiheesta teidän kohdallanne koska sinä olet aivan loppu etkä osaa pitää huolta itsestäsi tarpeeksi.

Silta se ainakin vaikuttaa tekstiesi perusteella. Jos exäsi on oikeasti narsisti, niin mikä sinä olet jos lapsenne hänelle uhraat?

Nämä ovat joskus asioita, joita vain sen kohdannut ymmärtää. Elämä tuntuu välillä julmalta vitsiltä. Äiti on saattanut paeta väkivaltaista delirium eksäänsä jo vuosikaudet. Vain lähimmät tietävät totuuden ja sen millaista on asua pienen lapsen kanssa, kun ei koskaan tiedä milloin on taas paettava lapsen kanssa. Eikä mies suostu lähtemään asunnosta, vaikka äiti ja lapsi ovat ainoat vuokralaiset, miehellä ei ole koskaan ole ollut virallista asuntoa, koska laiminlyö vuokranmaksun. Joskus lapsi on jo niin iso että puhuu tilanteesta päiväkodissa ja joskus äiti on niin hakattu, ettei enää kestä kipuja ilman lääkäriä (koska mies pelotteli ettei sinne saa mennä) vaan jopa juoksee lähes hysteerisenä, hakattuna lapsi mukanaan suoraan suden kitaan.

Tässä vaiheessa narsisti esittääkin hetken hyvää isää eikä lastensuojelu edes tarkista että kappas tämä mieshän pieksi naisen törkeästi ja sai ehdonalaisen tuomion.

Aika kuluu eikä narsistinen isä jaksa esittää kovin pitkään ja jättää lapsensa tapaamiset kokonaan väliin. Sitten tuleekin vihdoin tieto käräjäoikeudelta, että tätä miestä uhkaakin nyt se ehdoton (oikea) vankeus ja syynä edelleenkin pahoinpitely.

Meneekö lastensuojelu sitten vankilaan lapsen kanssa tapaamaan isää jota koko tätilauma niin rakasti? Sillä onhan se nyt noloa olla ammatissa, jossa ei tiedä asiakkaastaan onko tämä lintu vaiko kana.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lastensuojelun "uhriksi"? Kun tai jos lapsesi päätyy lastensuojelun asiakkaksi, niin yritä vaan olla avoin ja rehellinen, se on ainoa oikea tapa ja teille parhaaksi. Vai onko sinulla jotain, mitä haluat salata? Mikäli olet avoin ja rehellinen ja sinulla ei ole ongelmia, niin sossutkin huomaavat ja uskovat sen. Jos taas asenteesi on tuollainen, niin väkisinkin herää epäilyksiä.

Olet tosi naivi. Ei sossu toimi noin, ei siellä lapsen paras ole etusijalla. Lasu on hyvin narsistinen laitos Suomessa. Tämä on valitettava tosiasia.

Netti on täynnä tietoa miten narsu saa potkun ahteriin ja lentää uranukseen.

Etsi tietoa. Tieto on valtaa.

Äly myös.

Minä olen. Mutta tuskin voivat minulle mitään, vaikka kaikki kierot temput ovat kokeilleet. Sun on ensinnäkin nauhoitettava kaikki tapaamiset. Se on ainoa keino todistaa sossujen ilkeät ja pahantahtoiset ja vääristellyt kirjaukset vääriksi. Toiseksi sulla on pakko olla tukihenkilö ja todistajia joka tapaamisessa. Myös, jos lasta kuullaan. Nämä ovat ihan perusasiat. Voisin neuvoa sua tosi paljon lisää muutenkin. Mutta en voi oikein auttaa, jos itse haluat luovuttaa lapsesi narsistille.

Onko niillä oikeasti mitään näyttöä mistään, vai onko kaikki lähinnä vääristeltyä ja pahantahtoista kieroilua? Ilmeisesti jälkimmäistä, kuten narsistin kanssa yleensä on? Sitten sulla on mahikset selvitä, kunhan tunnet niiden metkut ja sulla vaan on apujoukkoja. Mistä siis on kyse? Minkä ikäinen lapsi? Jos jo iso, niin päättää itse, missä asuu.

Kyse ei ole halusta luovuttaa lapsi narsistille, vaan siitä, että ei enää voi mitään!  Seinä on vastassa joka puolella.

Tiedän tapauksen vuosien takaa, joka pöyristyttää minua vieläkin.  Narsisti (tässä tapauksessa isä) on täydellinen manipuloija.  Hän todella osaa roolinsa.  Onko näitä sosiaalityöntekijöitä ollenkaan koulutettu tunnistamaan narsisteja tai yleensä luonnevikaisia?   

Tässä tuntemassani tapauksessa ensisijainen häviäjä oli lapsi, ja toiseksi lapsen äiti.  Voittaja oli tietenkin lapsen isä, mutta hänen vastuullinen isyytensä katosi samantien, kun päätös hänen hyväkseen julistettiin.  Voittajia olivat tietysti mielestään myös lapsen isään niin valtavasti mielistyneet ja ihastuneet sossutädit,  jotka sokeutuivat täydellisesti tosiasioille.  

Onko ihme, että tavallinen naisihminen ei osaa nähdä kulissien taakse ja sortuu narsistimieheen, kun siihen sortuu ammatti-ihmisetkin, joiden sentään pitäisi koulutuksensa puolesta olla perehtynyt edes jonkin verran sosiaalipsykologiaan ja ihmistuntemukseen?

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole halusta luovuttaa lapsi narsistille, vaan siitä, että ei enää voi mitään!  Seinä on vastassa joka puolella.

Tiedän tapauksen vuosien takaa, joka pöyristyttää minua vieläkin.  Narsisti (tässä tapauksessa isä) on täydellinen manipuloija.  Hän todella osaa roolinsa.  Onko näitä sosiaalityöntekijöitä ollenkaan koulutettu tunnistamaan narsisteja tai yleensä luonnevikaisia?   

Tässä tuntemassani tapauksessa ensisijainen häviäjä oli lapsi, ja toiseksi lapsen äiti.  Voittaja oli tietenkin lapsen isä, mutta hänen vastuullinen isyytensä katosi samantien, kun päätös hänen hyväkseen julistettiin.  Voittajia olivat tietysti mielestään myös lapsen isään niin valtavasti mielistyneet ja ihastuneet sossutädit,  jotka sokeutuivat täydellisesti tosiasioille.  

Onko ihme, että tavallinen naisihminen ei osaa nähdä kulissien taakse ja sortuu narsistimieheen, kun siihen sortuu ammatti-ihmisetkin, joiden sentään pitäisi koulutuksensa puolesta olla perehtynyt edes jonkin verran sosiaalipsykologiaan ja ihmistuntemukseen?

Pitäisi tietää vähän, että miksi ei voi enää mitään? Onko oikeus siis jo määrännyt lapsen sijoitukseen narsulle? Minkä ikäinen lapsi, onko lasta kuultu?

Ei sossut mitään tunnista, ja ottavatkin hyvin mielellään narsun puolen, koska ovat itsekin narsuja. Sen varaan ei kannata mitään laskea, että heillä jotain ammattitaitoa olisi. Päinvastoin, sossut ovat käsittämättömön ammattitaidottomia. Tekevät esim. omia psyykkisiä diagnooseja papereihin, jotka eivät siis perustu mihinkään, muuhun kuin omiin ilkeisiin mieliinsä. Itsestään siinä kertovat.

Sossut voivat siis kirjoittaa esim.: äiti on ahdistunut, äiti on masentunut, äiti näyttää väsyneeltä, äiti projisoi tunteitaan sosiaalityöntekijöihin, ynnä muuta soopaa ilman pätevyyttä, vaikka äidillä ei olisi esim. minkäänlaista mt-taustaa ja vaikka hän juttelisi täysin normaalisti ja iloisesti tapaamisessa. Sitten paperissa lukee, kuinka olet muka ahdistunut tai masentunut, todella kieroa. Jos paikalla ei ole todistajia eikä videokameraa, milläs todistat, ettei kirjattu ole totta, kun kaksi sossua suu vaahdossa väittää muuta. Älkää menkö näihin tapaamisiin! Sanokaa, että vastaatte mielellänne, mutta jatkossa pelkästään kirjallisesti, koska kirjaukset eivät selvästikään vastaa todellisuutta.

Narsisti ex ja ex anoppi, jotka jaksamisesta tekivät lasuja. Ei sossu sitä sisäistä,että narsisti ja narsistin lähipiiri haluavat empaattisen vanhemman asettaa huonoon asemaan ja lapsi on heille vaan status,joka pidettävä ja jatkavat narsistin uhri syyllistämistä. Narsistin uhrin asema on heikko,koska narsistihan on jo vienyt kaikki energiat,rahat.Tuhonnut täysin, niin silloin ei mahdollista taistella sairasta narsistia kohtaan.Oman lapseni vuoksi taistelen,koska häneen loppuu perheensä narsismi ja hänestä kasvaa rehellinen,empaattinen ja rakastava ihminen.Ei valehtelevaa,pettävää ja manipuloivaa niin kuin isänsä ja isoäitinsä.Sossujen pitäisi alkaa tunnustamaan ongelmat narsistien kanssa.Eivät aja lasten etua.Vaimonsa pahoinpidelleellä miehellä paremmat oikeudet sossussa kuin pahoinpidellyllä naisella.Se on todellisuus.