Katkaisinko välit kaveriin turhasta?
Kaveri "Mari" oli seurustellut silloisen poikaystävänsä "Jussin" kanssa melkein vuoden, sitten he erosivat. Molemmat mun ja mieheni tuttuja, Marin kanssa oltiin ihan hyviä kavereita, Jussista en ollut ikinä pitänyt koska oli kohdellut Maria paskasti. Eron jälkeen Mari tuli itkemään mulle kuinka Jussi oli koko suhteen ajan stalkannut häntä ja kytännyt sairaalloisesti missä Mari liikkui ja kenen kanssa. Oltiin kaveriporukalla viettämässä iltaa sillon kun nää oli jo eronneet (väittivät eronneensa kavereina vaikka suhde oli kaikkea muuta kuin tasapainoinen), ja Mari alkoi ruotia tätä eroa ja Jussi siinä puolustella tekojaan.
Mari sanoi mulle "sano nyt säkin jotain, sä tiedät mitä tässä on käynyt!!" Ja totesin että miehes on vaan sairaalloinen stalkkeri josta kannattais hakeutua eroon ennen kuin jotain pahempaa tapahtuu.
Myöhemmin sain sitten Jussilta kuulla olevani "paskin mahdollinen kaveri" Marille kun olin puuttunut heidän asioihin (vaikka olin toiminut Marin terapeuttina vaikka kuinka pitkään).
Kysyin suoraan Marilta ja vastaus oli "no et sä nyt paskin mahdollinen" ja naurua perään. Siinä vaiheessa totesin että en tarvitse elämääni ihmisiä jotka ruikuttaa ensin apua ja sitten menee exänsä puolelle ja sanoo noin. Sanoin "tää kaverisuhde tais olla tässä" ja häivyin.
Onko kohtuutonta?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla, ja hanki parempaa seuraa. Kaverisi lojaliteetti on selkeästi (ex?) miehensä puolella.
Minulla on vähän samanlainen kokemus itselläkin, joka päättyi ystävyyden loppumiseen. Ystäväni valitti jatkuvasti, kuinka hänen miehensä vain ravaa baareissa ja omissa menoissaan, ja ystäväni jää väkisinkin kököttämään lapsen kanssa kotiin. Kuuntelin tätä avautumista useinkin.
Olimme lähdössä yhdessä reissuun, ja tämä sama mies lateli tuolloinkin tiskiin omat menonsa meistä muista välittämättä. Aikuisen miehen ei kuulemma tarvitse kysyä lupaa keneltäkään yhtään mihinkään, tai se on holhoamista. Ihan sama, vaikka lastenkin (heidän ja meidän) reissuohjelma muokkautui tämän yhden mielihalujen mukaan.
Suutahdin meidän kaikkien puolesta, ja ilmoitin, ettei se sovi, että yhteisellä reissulla yksi tekee mitä tykkää ja kaikki loput yrittää rimpuilla jotenkin mukana. Siitäkös tämä mies kilahti, mutta niin kilahti myös tämä ystäväni. Yhtäkkiä hänelle olikin ihan ok, että hänen mielipidettään ei (tälläkään kertaa) kysytty, ja ystäväni jopa kiisti koskaan valittaneensa tilanteestaan. Pelkäsi varmaan, että mies jättää, jos ihanan liberaali ja joviaali vaimo paljastuukin ihan normaaliksi ihmiseksi, joka toivoisi tulevansa huomioonotetuksi avioliitossaan.
Lopputulos oli se, että minut suljettiin ulos ystävyydestä, ja heillä jatkuu ymmärtääkseni sama ralli, eli mies hilluu pitkin kyliä, ja nainen pitää kotia pystyssä.
Pidemmän päälle et ole menettänyt mitään korvaamatonta! Tuo asenne oman miehen olemiseen ja tekemisiin on ikävä kyllä monen naisen ongelma ja lojaaliteetin puute ystäviä sekä muita naisia kohtaan. Siinä paskassa suhteessa pysytään ja sen sijaan, että kritiikki löytäisi oikean, niin haukutaan "sijaiskärsijöitä". Kai se on pelkoa yksin jäämisestä.
Näinhän asia varmasti on. Tämä on vähän sama homma kuin alkoholistin kanssa: ulkopuolinen ei voi pakottaa raitistumaan, vaan muutoshalu pitää lähteä itsestä. Paskassa suhteessakin ollaan kaikesta valituksesta huolimatta niin pitkään, kunnes ne omat silmät aukeavat lopullisesti. Harmi vaan, jos siihen mennessä on ehtinyt polttaa sillat kaikkiin ystäviinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olit kohtuuton. Voidaksesi vaatia täydellisyyttä sinunu tulee olla itsekin virheetön. Oletko sitä?
Ei ole täydellisyyden vaatimista vaatia että kaveri ei pilkkaa eikä naura sinulle.
Mitä tuollaiselle kysymykselle kuin mitä ap kysyy muuta voi tehdä kuin nauraa ja lyödä asia leikiksi? Luepa uudelleen. Ap menee kysymään - siis sen jälkeen, kun on tukenut ystäväänsä Maria kaikin tavoin - että Jussin mukaan olen paskin mahdollinen ystävä sulle, oonko mä sitä, ooooooonko?
Kerjää kehuja ja kysyy ihan outoja.
Minusta siihen on kaksi mahdollista reaktiota. "et tietenkään ole, älä Jussista välitä kun sitä kyrsii se, että puolustit minua" Tai tuollainen leikinlasku, että joo et ehkä ihan...
Sama asia kumminkin. Marin mielestä ap:n kysymys oli hassu, koska tietenkään hän ei ole toiminut huonona ystävänä.
Tosiaan mikään kehujenkalastelu ei ollut päämääränä, vaan ihan selvittää se haluaako Mari olla edelleen mun kaveri. Mä en tarvitse kehuja keneltäkään ja vähiten ihmiseltä joka on kohdellut mua ensin kuin paskaa. Palstan keittiöpsykologi vissiin taas löytänyt paikalle, kun tiedät niin kaikesta kaiken.
Ap
Nää, mä kommentoin vain ja ainoastaan sun kertomiasi tietoja. Et ehkä osaa kertoa kaikkea relevanttia tai ilmaiset itseäsi hassusti, mutta itsehän tuossa kerroit kysyneesi noin.
Missä Mari oli kohdellut sinua ENSIN kuin paskaa? Siis ennen tuota tapausta?
Miksi ylipäätään luulet, että ystäväsi - joka juuri on avautunut sinulle, hakenut ja saanut sinulta tukea riitatilanteessa - EI haluaisi enää olla ystäväsi??
Musta kyllä vaikutti alotuksen perusteella, että Jussia harmitti Marille antamasi neuvot, koska niistä oli Jussille itselleen harmia. Väitti huonoksi kaveriksi, kun ei muutakaan keksinyt. Oikeastihan sitä nimenomaan harmittaisi, jos joku on Marille hyvä kaveri, koska sellainen olisi Marin puolella huonoa aviomiestä vastaan. Miksi Mari olisi itse sellaista sanonut Jussille?
Oli tuo yksittäinen tilanne mikä tahansa, niin jos kaveruutenne vain kuormittaa sinua ja vie energiat, niin ei teidän tarvitse olla kavereita. Onhan se silti parempi "erota" jonkinlaisessa sovussa, ilman mahdollisia väärinkäsityksiä.
Jos sinä et olisi pannut välejä poikki, Mari olisi tehnyt sen myöhemmin Jussin vaatimuksesta. Katsos kun tämä ei ole mikään semmoinen oikea ero vaan ihan leikisti, kun pitäähän sitä välillä ottaa vähän etäisyyttä.
Toimit oikein. Minulla oli nuorempana kaveri, jota aina tuin eroissa ja huolissa. Aina se palasi kulloisenkin paskan äijän luokse ja kertoi sille, että minä olen yrittänyt pitää heitä erillään. Ihan kuin minua oikeasti olisi kiinnostanut vähääkään, kuuntelin vain kaveria kuten asiaan minusta kuuluu. Vanhemmalla iällä toinen kaveri yritti samaa, minun olisi mukamas pitänyt soittaa tälle hänen miehelleen ja kertoa kuinka huonosti tämä kaveriani kohtelee. En todellakaan ollut niin nuija, että olisin mennyt tekemään tuollaista. Joidenkin tuntuu olevan vaikea tajuta, että kaverit kuuntelevat ja tukevat heitä, koska ovat kavereita, mutta mitään sen henkilökohtaisempaa heidän eronsa ja suhdesotkunsa eivät minulle ole. Yleensä nämä samat tyypit eivät ole kiinnostuneita muiden murheista, jauhavat vain omiaan ja luulevat niiden kiinnostavan muita niin että yöunet menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olit sä kohtuuton. Kaveria ei jätetä yhden möllin vitsailuyrityksen takia.
Pitääkö edes mainita että kaverisuhde Marin kanssa oli yhtä vuoristorataa alusta loppuun. Nyt on hyvä mieli että poistin elämästäni niin epävakaan ihmisen että menee puolustamaan sekopääexäänsä ja haukkuu kaverinsa.
ApNo pitää. Vähänkö kumminkin keskeinen asia tuossa, että reagoitko liikaa vai et.
Minusta hän sitä paitsi ei haukkunut sinua, vaan vitsaili, naureskeli Jussin luonnehdinnalle, jota piti hölmönä - samaten kuin sitä, että edes KYSYT moista.
1
No, Marilla ei nyt sitten varmaan ole ongelmaa oikaista ap:lle, että älä loukkaannu, mä pidin mieheni luonnehdintaa ihan hölmönä ja heitin vitsin mutta ilmeisen huonoon paikkaan, kun se loukkasikin, anteeksi. Mutta miksiköhän ap tuskin kuulee näitä sanoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se vitsailuyritys? Minusta et ollut kohtuuton, kaverisi pitää pilkkanaan ja ap:n vain pitäisi olla ystävää?
Ei hän ap:ta pilkkaa, vaan pitää kysymystä hulluna. Niin kuin se minustakin on. Miksi ihmeessä ap paskat nakkaa sille, mitä kaverin eksä katkeruuksissaan suoltaa?
No suoraan sanottuna, jos mun "ystävän" on tarvis pitää mun kysymystä hulluna, niin on entinen ystävä. Todellakin.
Nostit pöydälle minkä? Kyse on nyt tavasta, miten nostit kissan pöydälle. Sanot, että Jussi haukkui mua pahimmaksi mahdolliseksi ystäväksi sulle, oonko mä sitä?
Hän kokee kysymyksen ehkä absurdiksi, koska olet ollut siihen asti lojaali ystävä ja tukenut häntä. SIKSI hän lyö kysymyksen leikiksi, koska ei ymmärrä, miksi sinun edes pitää kysellä tuollaista päivänselvää asiaa.
Tuliko tämä edes mieleesi?
Ilmeisesti ei.
Miksi muuten edes laadit tämän aloituksen ja KYSYT, toimitko kohtuuttomasti vai et - kun kerran jo olet päättänyt, että toimit oikein.
Minusta olet huumorintajuton tosikko, jolla on ilmeisesti liikaa ystäviä, kun niitä on yhden huonosti onnistuneen vitsailun perusteella lempata mäkeen.
Mutta sama mulle, katkaisetko välit vai et. En onneksi tunne kaltaisiasi.