Vieläkö yrittäisit lasta minuna? Ikää 45v, takana 3 alkuraskauden keskenmenoa,

Unohtaisin. Ikää jo noin paljon.

Teinä menisinkin terapiaan.

Antasit olla jo, sua ei ole tarkoitettu äidiksi ja anna miehen mennä jos elämä on tuosta kiinni.

Ennen kuin joku ehtii kommentoimaan vastakkaista, niin sanon vain, että raskaus ei ole tutkimusten mukaan riski perusterveelle 50-63 -vuotiaalle. Tutkimuksissa ei kohonnutta riskiä nuorempiin nähden. (tutkimuksessa tietty luovutetut munasolut, kun naiset olivat postmenopausaalisia)

Muuta en osaa sanoa.

En todellakaan. Ikää aivan liikaa. Mutta tämä nyt minun mielipide .

Ikävä kuulla. Voisin sinuna ehkä vielä kerran yrittää. Kovin kauaa ei iän puolesta ole ehkä järkevää.

Yrittäisin vielä mutta en miehen takia vaan itseni.

Kolme keskenmenoa on jo kuin kolme pientä kuolemaa. Eikö se jo riitä miehellesi?

Yhtä tolkutonta kuin äidiksi tuleminen 15 - 25-vuotiaana tai ylipäätään äidiksi tän päivän Suomessa ja maailmassa.

Näytäpä miehellesi vähän bilsankirjaa, jotta hän ymmärtää miksi 45-vuotiaista tulee erittäin harvoin ( terveen lapsen) äitejä.

Jos en jaksaisi enää, en yrittäisi. Jos löytäisin voimat ja lasta todella haluaisin, niin jatkaisin yrittämistä.

Tsemppiä ap, mihin tie ikinä viekin!

3 epäonnistunutta raskautta missä iässä tahansa on tutkimuksesten paikka joten sinuna yrittäisin vielä mutta ihan lääkärin kanssa suunnitellusti...ei siis ihan luomuna. Nyt siis lääkäriin ja tutkimuksiin niin voitte jopa onnistua.

Mies ei ehkä  oo niin tunneihminen kuin minä, ja eihän nämä raskaudet ja keskenmenot hänen kropassaan tapahdu.. Vaikka miten itken, etten jaksa enää, "se nyt johtuu vaan hormoneista", "jo kaikkien todennäköisyyksienkin mukaan me vielä onnistutaan" jne.

Tavattiin kun oltiin molemmat jo liki 40v ja sanoin heti, että jos lastenteko on hänelle kynnyskysymys, mulla on naisena kiire. Alkuun hän vakuutteli, että ei sillä niin väliä, kunhan meillä on toisemme. Nyt viimeisen kolmen vuoden aikana siitä on kuoriutunut suorastaan ahdistava vauvahullu :,( Ja kauheaa alemmuutta koen, kun en pysty sitä lasta tekemään. Moljoonat kerrat olen itkenyt, että vaihda nuorempaan, ei se ole vaihtoehto kuulemma, kyllä me vielä onnistutaan. (Ja kuvitelkaa se vittumainen peukku pystyyn siihen vielä päälle). En jaksa, en edes tiedä haluanko itse enää koko lasta, haluisin koota itseni ja olla vaihteeksi joku muukin kuin epätoimiva hautomo. :( ap

Jos sinusta itsestäsi tuntuu että vielä jaksat yrittää, mutta älä anna miehen painostaa. Kannattaa ihan miettiä myös sitä lapsivuodeajan jaksamista (ja muutenkin pikkulapsiajan), itse olin 25-vuotiaana ihan kävelevä zombi ensimmäisen vuoden lapsen synnyttyä. En missään nimessä lähtisi enää uudestaan samaan homman uudestaan 45-vuotiaana.

En valitettavasti enää biologista lasta lähtisi yrittämään. Raskaat kokemukset takana ja ikää jo likaa näin raakasti sanottuna. Todella inhottava tilanne. Tässä asiassa täytyy kuitenkin ajatella sinun parasta, sekä myös mahdollisen lapsen. Kummallekaan ei mielestäni enää hyväksi yrittää. Nyt on vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa. Voimia sulle.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ehkä  oo niin tunneihminen kuin minä, ja eihän nämä raskaudet ja keskenmenot hänen kropassaan tapahdu.. Vaikka miten itken, etten jaksa enää, "se nyt johtuu vaan hormoneista", "jo kaikkien todennäköisyyksienkin mukaan me vielä onnistutaan" jne.

Tavattiin kun oltiin molemmat jo liki 40v ja sanoin heti, että jos lastenteko on hänelle kynnyskysymys, mulla on naisena kiire. Alkuun hän vakuutteli, että ei sillä niin väliä, kunhan meillä on toisemme. Nyt viimeisen kolmen vuoden aikana siitä on kuoriutunut suorastaan ahdistava vauvahullu :,( Ja kauheaa alemmuutta koen, kun en pysty sitä lasta tekemään. Moljoonat kerrat olen itkenyt, että vaihda nuorempaan, ei se ole vaihtoehto kuulemma, kyllä me vielä onnistutaan. (Ja kuvitelkaa se vittumainen peukku pystyyn siihen vielä päälle). En jaksa, en edes tiedä haluanko itse enää koko lasta, haluisin koota itseni ja olla vaihteeksi joku muukin kuin epätoimiva hautomo. :( ap

Vastasit ihan itse omaan kysymykseesi. On ihan ymmärrettävää tuntea noin. Minusta on erittäin epäoikeudenmukaista mieheltäsi vaatia sinulta enää enempää.

Todennäköisesti en yrittäisi raskautta, koska riski lapsen vammaisuuteen on liian suuri.

Ikääkin miettisin, koska vauvan- ja lapsenhoito on rankkaa.

Minä menetin lapsensaantihaaveeni pari vuotta sinua nuorempana endometrioosin vuoksi. Suren vieläkin asiaa, mutta toisaalta olisin ollut iäkäs ensisynnyttäjä ja lapsi olisi voinut olla esimerkiksi autistinen. Elämä olisi hankalaa, jos lapsen terveydessä olisi ongelmia. Etenkin, jos synnyttäjä on iäkäs eikä välttämättä jaksa huolehtia lapsesta riittävän pitkään.

Olen pahoillani tilanteestanne ja toivon, että löydätte sopivan ratkaisun. Päätös raskaudesta on mielestäni vain sinun, koska olet raskaana ja synnytät. Ns. ulkopuolisen eli miehen tilanne on täysin toisenlainen eli ratkaisuja on helppo sanella. 

Luovutetulla munasolulla kyllä, omillani en. Eräs lääkäri totesi kaverilleni vähän vastaavassa keississä, että luonnon tapa osoittaa, että munasoluilla viimeinen käyttöpäivä mennyt jo aikoja sitten.

Moi Ap, Huhhuh, kyllä on inhottava tilanne! Olen itse 45v ja lapset ovat jo 21- ja 22-vuotiaita. Toki minulle tuli vauvakuume tuossa 10v takaperin, mutten enää onnistunut tulemaan raskaaksi ja en sitten halunnut lähteä mihinkään lapsettomuushoitoihinkaan. 

Mies ei taida oikein ymmärtää ollenkaan lisääntymisbiologiaa..jos olet luomuna kuitenkin tullut näinkin "iäkkäänä" raskaaksi useamman kerran - yli nelikymppisenä, se on jo aikamoinen saavutus minusta. Tosiasiahan on, että nyt alkaa olla jo todella epätodennäköistä, että tulisit raskaaksi ja/tai raskaus menisi loppuun saakka, luomuna ainakaan. 

Jos olisin sinä, varaisin ajan jollekulle lapsettomuusklinikan lääkärille, joka voisi hieman valottaa teille mahdollisuuksia.  Voimia sinulle ap!

Paljo sun mies tienaa? Mä voin tehdä sille lapsen. Perinteisellä tai muumu muki menetelemällä =) Isyys voidaan tunnustaa ja voitte hoitaa vauvaa sovitusti niin paljo kun lystäätte kunhan lähi huoltajuus pysyy mulla.

T. Todetusti hedelmällinen 22v Nainen