Kuinka kauan lapsilla vielä omat huoneet kotoa poismuuttamisen jälkeen?

Muutin 16v kotoa, eikä siellä sen jälkeen ole "omaa huonetta" ollut. Varasto /yleinen vierashuone tai miksi nyt sit haluaakaan sitä sanoa. En ole kaivannut, enkä kyllä tarvinnutkaan siellä käydessä. En edes ole yötä kuin ehkä kerran parissa vuodessa, vaikka kaukana asunkin. Yli 300km matkaa ja ihan hyvin voi yöksi kotiin ajaa tai sitten hotelliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on oma huone lapsuudenkodissani, vaikka olen jo 50v. Samoin siellä on huoneet kahdelle sisarukselleni. Ihan ne huoneet ei ole enää 70-luvun kuosissa, koska talossa tehty remonttia, mutta kuitenkin niin, että siellä yövyn aina "omassa huoneessa" ja jos siskonlapset sitä tarvitsee, soittaa äiti minulle ja kysyy, että onko OK.

Omat lapset muutti pois kotoa pari vuotta sitten enkä ole vielä edes miettinyt, pitäisikö huoneensa ottaa jotenkin yhteiseen käyttöön. Helpompaa, kun tilat on valmiina, kun lapset tulevat käymään kotona.

Onko tää totta? 50-vuotiaalle pidetään yhtä huonetta lapsuudenkodissa ja häneltä kysytään *lupa", jos joku muu siellä yöpyy!!?!

Äitini kysyy sen luvan, hän mieltää, että huone on minun. Itse en osaa niin ajatella, muutinhan sieltä pois jo 30 vuota sitten. Äiti asuu yksin, huoneita on 8 kpl, joten minusta hän saa tehdä kodissaan ihan mitä tahansa, vaikka säilyttää jokaisella lapsellaan oman huoneen. Ja kuten kirjoitin, huone ei ole enää siinä mallissa, jossa se oli nuoruudessani. Siellä ei ole vanhoja julisteita tai päiväkirjapinoa. Ulkopuoliselle se varmaan näyttää tavalliselta neutraalilta makuuhuoneelta.

Vuoden meillä oma äitini piti minun huoneen siinä kunnossa että jos tahdoin muuttaa kotiin niin ei olisi liian iso vaiva siirtää sinne viettää kamoja muualle asuntoon. Ja muutenkin vuoden kimppakämppä asumisen jälkeen takaisin vuodeksi ja siitä omaan huusholliin. Sen jälkeen äiti teki huoneesta ompeluhuoneen. Muutti sitten pari vuotta siitä pienempään asuntoon.

Vuoden myös minä pitäisin huonetta helposti uudelleen asutettavana ja sen jälkeen siitä tulisi askarteluhuone.

Olen kyllä yllättynyt kuinka monella vanhemmilla on hankala päästää lapsistaan irti kun vielä viisikymppisillä on oma huone.

Ei ole lastenhuoneita ollut sen jälkeen kun me lapset vakiinnuttiin parisuhteisiin. Vanhemmillani on työhuone, tv-huone, kirjasto ja oma makkari :D mutta löytyy kerrossänky lapsenlapsille ja vuodesohva aikuisvieraille, varapatjoja lisäksi. Minusta hyvä näin, mun kotini on oma ja puolisoni koti. Vanhemmillakin tila käytössä arjessa eikä minään museona, olemme silti aina tervetulleita.

Mulla on vielä pienet lapset, ja meillä on 3 makuuhuonetta, joista yhdessä me miehen kanssa, yhdessä esikoinen ja yhdessä kaksi pienempää. Emme ajatelleet tästä muuttaa. Luulen, että lasten muutettua kotoa toisesta lastenhuoneesta tulee työhuone ja toisenkin sisustusta varmaan muutetaan, mutta voivathan lapset silti saada ne käyttöönsä tullessaan "yökylään" aikuisina, vaikka niitä ei olisi säilytetty lapsuuden pyhättöinä.

Mulla on edelleen oma huone vanhempien luona, tosin kalusteet on vähän muuttuneet ja äitini käyttää huonetta myös ompeluun. Asutaan kaukana mun vanhemmista, joten ollaan aina yötä vanhemmillani, kun siellä käydään. Miehen vanhempien luona on myös säilytetty kaikkien kolmen sisaruksen huoneet ja se on kätevää etenkin silloin jos ollaan kaikki yhtä aikaa paikalla (7 henkeä, kun puolisot ja lapsetkin lasketaan), mutta heillä on iso maalaistalo, joten huoneita riittää muutenkin. Ikää meillä +/- 40v.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo huoneiden ennallaan pitäminen on jotenkin spookya. En kyllä haluais, että mun vanhemmat olisi museoineet kotinsa :D Enkä aio itsekään toimia niin.

Joo, kotimuseo. Tuntuu ikävältä, jos perheen arki ja kodin sisustaminen on pysähtynyt tiettyyn aikaan, kun lapset muuttavat kotoa.

Aavemainen olotila ja elämä pysähtynyt, kuin autiotalissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo huoneiden ennallaan pitäminen on jotenkin spookya. En kyllä haluais, että mun vanhemmat olisi museoineet kotinsa :D Enkä aio itsekään toimia niin.

Joo, kotimuseo. Tuntuu ikävältä, jos perheen arki ja kodin sisustaminen on pysähtynyt tiettyyn aikaan, kun lapset muuttavat kotoa.

Aavemainen olotila ja elämä pysähtynyt, kuin autiotalissa.

Miksi sinusta on tärkeää toimia niin, että sisustetaan vain sisustamisen ilosta? Jos perheessä jo on työhuone, kirjasto, ompeluhuone, vierashuone jne. niin mitä lisäarvos tulee siitä, että kotoa poismuutaneen lapsen huoneesta tehdään väkisin jotain muuta kuin mitä se on? Ei huoneen säilyttäminen merkitse museoimista vaan sitä, että kotona käydessään oma lapsi nukkuu yhä samassa huoneessa kuin missä kotona asuessaan nukkui.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, ettei 'yksi vierashuone'-systeemi oikein toimi, kun lapset tulevat nimenomaan juhlapyhinä käymään kaikki yhtaikaa. Kertokaa, miten olette ratkaisset asian lastenne lähdettyä pesästä? Kysymys on nimenomaan heille, jotka asuvat sen verran kaukana lapsistaan, etteivät päiväkyläilyt onnistu.

Really?

Siinä sulle pähkinä ratkaistavaksi. ;))

Suurin osa muuttaa pienempään asuntoon, mutta jos sulla on varaa pitää Petterin ja Petran huone "ennallaan" niin teet niin.

Tai ehkä ne lapsesi oppii ratkaisemaan asian ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on oma huone lapsuudenkodissani, vaikka olen jo 50v. Samoin siellä on huoneet kahdelle sisarukselleni. Ihan ne huoneet ei ole enää 70-luvun kuosissa, koska talossa tehty remonttia, mutta kuitenkin niin, että siellä yövyn aina "omassa huoneessa" ja jos siskonlapset sitä tarvitsee, soittaa äiti minulle ja kysyy, että onko OK.

Omat lapset muutti pois kotoa pari vuotta sitten enkä ole vielä edes miettinyt, pitäisikö huoneensa ottaa jotenkin yhteiseen käyttöön. Helpompaa, kun tilat on valmiina, kun lapset tulevat käymään kotona.

Onko tää totta? 50-vuotiaalle pidetään yhtä huonetta lapsuudenkodissa ja häneltä kysytään *lupa", jos joku muu siellä yöpyy!!?!

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo huoneiden ennallaan pitäminen on jotenkin spookya. En kyllä haluais, että mun vanhemmat olisi museoineet kotinsa :D Enkä aio itsekään toimia niin.

Joo, kotimuseo. Tuntuu ikävältä, jos perheen arki ja kodin sisustaminen on pysähtynyt tiettyyn aikaan, kun lapset muuttavat kotoa.

Aavemainen olotila ja elämä pysähtynyt, kuin autiotalissa.

Mitä ihmeen museointia se on, jos koti on sellainen kuin siinä asuvat tykkäävät? Jos on jo tarvittavat työ- ja harrastushuoneet, sisustaminen pelkän sisustamisen vuoksi ei kiinnosta, niille huoneille ei ole mitään erityistä tarvetta? Pitäisikö keksiä tyhjästä käyttötarkoitus, vai saako vain sulkea oven ja antaa olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on oma huone lapsuudenkodissani, vaikka olen jo 50v. Samoin siellä on huoneet kahdelle sisarukselleni. Ihan ne huoneet ei ole enää 70-luvun kuosissa, koska talossa tehty remonttia, mutta kuitenkin niin, että siellä yövyn aina "omassa huoneessa" ja jos siskonlapset sitä tarvitsee, soittaa äiti minulle ja kysyy, että onko OK.

Omat lapset muutti pois kotoa pari vuotta sitten enkä ole vielä edes miettinyt, pitäisikö huoneensa ottaa jotenkin yhteiseen käyttöön. Helpompaa, kun tilat on valmiina, kun lapset tulevat käymään kotona.

Onko tää totta? 50-vuotiaalle pidetään yhtä huonetta lapsuudenkodissa ja häneltä kysytään *lupa", jos joku muu siellä yöpyy!!?!

Tämä.

Jotkut ihmiset ajattelevat niin, että saavat tehdä kotonaan mitä haluavat. Vaikka jättää lasten huoneet heidän omikseen senkin jälkeen, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Jos huoneita riittää, niin miksi ei tekisi noin? Ei kaikki asu kaksioissa.

Tässä nyt oli kuiyenkin kyse siitä ettei ap tiennyt mitä haluaa tehdä kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo huoneiden ennallaan pitäminen on jotenkin spookya. En kyllä haluais, että mun vanhemmat olisi museoineet kotinsa :D Enkä aio itsekään toimia niin.

Joo, kotimuseo. Tuntuu ikävältä, jos perheen arki ja kodin sisustaminen on pysähtynyt tiettyyn aikaan, kun lapset muuttavat kotoa.

Aavemainen olotila ja elämä pysähtynyt, kuin autiotalissa.

Miksi sinusta on tärkeää toimia niin, että sisustetaan vain sisustamisen ilosta? Jos perheessä jo on työhuone, kirjasto, ompeluhuone, vierashuone jne. niin mitä lisäarvos tulee siitä, että kotoa poismuutaneen lapsen huoneesta tehdään väkisin jotain muuta kuin mitä se on? Ei huoneen säilyttäminen merkitse museoimista vaan sitä, että kotona käydessään oma lapsi nukkuu yhä samassa huoneessa kuin missä kotona asuessaan nukkui.

Minusta se on outoa ja edustaa elämän pysähtyneisyyttä, vaikka itse asun vanhassa sukutilalla, 5.sukupolvi, niin ainakin meillä jokainen sukupolvi on elänyt siinä hetkessä ja ajassa, joka näkyy myös kodin sisustuksessa, eikä ainuttakaan huonetta ole pyhitetty poismenneille, saati eläville, vaan elämä jatkuu kodissa siinä ajassa ja ympäristössä mikä milloinkin on käytettävissä.

Veli muutti ensin, hänen huoneensa oli 7 vuotta ennallaan. Mä muutin muutamaa vuotta myöhemmin ja äiti oli alle viikossa siirtänyt työpöytänsä makkaristaan "mun" huoneeseen ja tyhjentänyt vesisängyn.

Ja mikä koomisinta...minä siellä kyläilin, veli ei. Olisi vaan itsekin pitänyt katkaista napanuora kunnolla ja kerralla.

Mihin kotoaan pois muuttaneet lapset niitä huoneita myöhemmin tarvitsevat? Onhan elämäntilanteet aivan erilaiset kuin lapsena. Ja vaatimustasot ja toiveet.

Nyt aikuisena arvostan hyvää vuodetta, enkä suinkaan nuoruuden laveria ja kirjoituspöytää. Ja vanha patjakin on varmasti aikansa elänyt ja pölypunkkien peitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo huoneiden ennallaan pitäminen on jotenkin spookya. En kyllä haluais, että mun vanhemmat olisi museoineet kotinsa :D Enkä aio itsekään toimia niin.

Joo, kotimuseo. Tuntuu ikävältä, jos perheen arki ja kodin sisustaminen on pysähtynyt tiettyyn aikaan, kun lapset muuttavat kotoa.

Aavemainen olotila ja elämä pysähtynyt, kuin autiotalissa.

Miksi sinusta on tärkeää toimia niin, että sisustetaan vain sisustamisen ilosta? Jos perheessä jo on työhuone, kirjasto, ompeluhuone, vierashuone jne. niin mitä lisäarvos tulee siitä, että kotoa poismuutaneen lapsen huoneesta tehdään väkisin jotain muuta kuin mitä se on? Ei huoneen säilyttäminen merkitse museoimista vaan sitä, että kotona käydessään oma lapsi nukkuu yhä samassa huoneessa kuin missä kotona asuessaan nukkui.

Minusta se on outoa ja edustaa elämän pysähtyneisyyttä, vaikka itse asun vanhassa sukutilalla, 5.sukupolvi, niin ainakin meillä jokainen sukupolvi on elänyt siinä hetkessä ja ajassa, joka näkyy myös kodin sisustuksessa, eikä ainuttakaan huonetta ole pyhitetty poismenneille, saati eläville, vaan elämä jatkuu kodissa siinä ajassa ja ympäristössä mikä milloinkin on käytettävissä.

Kerro sitten, mitä tehdä niistä lasten aikaisemmin käyttämistä huoneista, kun kodissa jo on 2 työhuonetta, ompeluhuone, ruokasali, sali, pikkusali, kirjasto, arkiolohuone, kuntosali, 2 vierashuonetta, kotona vielä asuvan lapsen huone ja vanhempien makuuhuone. Kotoa on muuttanut pois 2 lasta, joten kahdelle huoneelle pitäisi löytää käyttötarkoitus ja vielä mielellään niin, että käyttöä olisi joka päivä tai ainakin  säännöllisesti viikottain. Nykysysteemi on kätevä, koska käydessään kotona lapsilla on huoneet valmiina, ei tarvita mitään vuodesohvasysteemejä tai nukkumista olohuoneessa.

Ja nipottajille tiedoksi: löytyy myös keittiö, kodinhoitohuone, eteisiä, kuisteja, vessoja, pesuhuoneita ja sauna takkahuoneineen.

Vierailija kirjoitti:

Mihin kotoaan pois muuttaneet lapset niitä huoneita myöhemmin tarvitsevat? Onhan elämäntilanteet aivan erilaiset kuin lapsena. Ja vaatimustasot ja toiveet.

Nyt aikuisena arvostan hyvää vuodetta, enkä suinkaan nuoruuden laveria ja kirjoituspöytää. Ja vanha patjakin on varmasti aikansa elänyt ja pölypunkkien peitossa.

Mistä ihmeestä keksit, että kun nuori muuttaa pois kotoa, niin hänen entiseen huoneeseensa ei voisi vuosikausiin ostaa uusia verhoja tai patjaa? Ei ne ole museoita, vaikka ne on edelleen lasten satunnaisessa käytössä.

Meillä ei enää sen jälkeen kun opiskeluiden jälkeen aloittivat oman elämän. Petipaikat sitten työ-ja askarteluhuoneen sekä vierashuoneen sängyssä, sohvilla ja patjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Mihin kotoaan pois muuttaneet lapset niitä huoneita myöhemmin tarvitsevat? Onhan elämäntilanteet aivan erilaiset kuin lapsena. Ja vaatimustasot ja toiveet.

Nyt aikuisena arvostan hyvää vuodetta, enkä suinkaan nuoruuden laveria ja kirjoituspöytää. Ja vanha patjakin on varmasti aikansa elänyt ja pölypunkkien peitossa.

Luulisin, että sitten jos joskus vakiinnun, huoneeseen ostetaan parisänky tai vuodesohva. Yksin nukun aivan mainiosti 80-senttisessä sängyssä, hyvällä patjalla.