Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti yksin äitinsä luokse :(
08.05.2016 |
Äidille oli ostettu kukkia ja kortti, minulle ei mitään. Kiva. Meillä on puolivuotias vauva, ja hyvä kun sain pusun poskelle ennen kuin mies lähti. Miksi mä olen tuon idiootin kanssa... :(
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen isoäiti, joka ilmoitti pojalleen hyvissä ajoin, että lapsenlapsi ei ole tervetullut äitienpäivänä käymään. Pojankaan ei tarvitse tulla, onnittelusoitto riittää.
En halua miniää tänne pilaamaan mukavaa päivää jatkuvalla valituksellaan, kitinällään ja kiukullaan. Ei ole minun vikani, että hän on valinnut täysimetyksen ja siten kymmenen herätystä yössä. Ei ole minun vikani, että hän on keskeyttänyt opintonsa ja saa pienintä mahdollista äitiyspäivärahaa. Ei ole minun vikani, että asuntonsa on liian pieni. Eikä sekään ole minun vikani, että poika tekee kahta työtä elättääkseen perheensä ja on siksi paljon pois kotoa. Kuitenkin miniä jaksaa joka kerta tavatessamme yrittää syyllistää minua hänen tekemistään vääristä valinnoista.
En jaksa sitä rutinaa äitienpäivänä! Kasvatin poikani huonosti, koska hän valitsi surkean puolison, mutta en syytä siitä miniää vaan itseäni.
Miksei lapsenlapsi ja poikasi ole tervetulleita?
Koska miniä on kuin ap, tulee mukana joka paikkaan ja ottaa sitten oman marttyyritilansa. Ja jos poika tulisi yksin, alkaisi hirveä riita. Itse asiassa miniä soitti tunti sitten ja haukkui minut, koska poika on luonani. Vastasin, että ei ole, nyt on kyseessä väärinkäsitys. Sain kuulla vartin verran huutoa siitä, miten sidon pojan itseeni, miten olen itsekäs paska jne. En tiedä, missä poika on (eikä se minulle edes kuulu), mutta eilen hän soitti ja toivotteli äitienpäivää ja sovittiin, että ei tule käymään. Työpuhelimesta soitti, koska miniä tarkastaa puolisonsa puhelimen tiedot ja jo pelkkä soitto äidille laukaisee riidan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olis mies saanut sua muistaa edes kukilla, onhan kyseessä sun ensimmäinen äitienpäivä. Uskon kyllä että muistaakin. Aurinkoista äitienpäivää sinulle ap ja niille myös kenellä nuttura kiristää pahasti takaraivossa!
Mies lopulta ilmestyi kotiin irtokarkkipussin kanssa. Ei edes pyytänyt anteeksi häipymistään, äitinsä oli kuulemma ihmetellyt, miksi ei vauvan kanssa oltu mukana. Paiskasin kiukuissani karkit lattialle, mies vei ne roskiin ja lähti ulos. Että sellainen äitienpäivä.
Ap
On se jännä kun monet äidit odottaa äitienpäivältä jotain "prinsessapäivää". Oman miehen pitäisi paapoa, lahjoa, kukittaa, kakuttaa, pusuttaa ym. ym. Mites on isänpäivänä? Onko samanmoinen karnevaali pystyssä silloinkin? Tiedän erään työttömän ja joutilaan äidin, joka pyrkii kaikin tavoin minimoimaan lapsensa kanssa viettämänsä ajan viemällä lapsen (jo vauvaikäisestä alkaen) päiväkotiin (viedään ekana, haetaan vikana) ja nyt äitienpäivänä pitäisi olla kauhean isot kekkerit tälle "sankariäidille".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sä miehes äiti ole.
Taas tämä älyvapaa kommentti. EI ole EI, MUTTA ap on kuitenkin ÄITI! Ja äitienpäivänä nyt on tapana juhlia ÄITEJÄ, noin yleensä!
Aapee on kyllä sen miehen lapsen äitiä ja se lapsi ei pystyy itse järkkäämän niitä onnitteluja...kyllä ihmeessä aaapeen miehen olisi ymmärrettävä, että Vaimo on heideän yhteisen lapsn äiti! Äiti.
Että kyllä on ajattelematon ukko sulla aapee. Paras olisi jutella. Älä jää itkuihisi yksi. Sen ukko kenties ei tajua tilannetta. Juttele ja kerro, että paha mieli tuli. Hyvää äitienpäivää sinulle kuitenkin!
Opettele ilmaisemaan toiveita ja tahtoa. Hyvällä omalla tunnolla. Mies ymmärtää parhaiten suoraa puhetta. Kerro mitä toivot. Ihan konkreettisesti...sitten si tarvitse pettyä tietämättömyyden tähden ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän yksikään lapsi oppisi tekemään äitien- tai isänpäiväkorttia, saati tuomaan lahjoja kyseisinä päivinä, jos kaikki olisivat sitä mieltä, että "sä et ole mun isä/äiti" ja sillä verukkeella jättää huomioimatta koko päivän? Itsestäänkö ne lapset sitten eräänä päivänä yhtäkkiä keksivät, että "hei, nyt on juhlapäivä, viedäänpä äidille/isälle aamupala sänkyyn".
Ymmärrän hyvin ap:n harmituksen, tosi törppöä mieheltä.
Minä ratkaisisin asian tekemällä itse jotain mukavaa vauvan kanssa ja jättämällä miehen pois laskuista. Ja sitten systemaattisesti en muistaisi miestä mitenkään seuraavat isänpäivät, synttärit ja joulut. Tyhmä mies ei opi jos hänelle passaa isänpäivän ja toivoo, että hän ottaisi opikseen ja tekisi äitienpäivän. Se ei toimi siksi, että miehestä se on vaivalloista, hössötystä, turhaa joten helpompi on olla tyhmä. (Tämä ei siis koske hoksaavaisempia miehiä.).
Siis ostaisin kalliin lahjan jouluna itselleni, miehelle ei mitään. Synttärit niin, että itse päivänsankaria lähtisin hotelliin ja miehelle jää vauva hoitoon. Miehen synttärit unohtaisin, aijaa, en yhtään muistanut, no onnea. Ja sitten ei mitään. Isänpäivänä ei mitään, mikä se sellainen isänpäivä muka on, ihan turhaa hössötystä.
Ei se muuta tarvi, vain huomiotta jättämistä. Vuoden kestoisella temppuradalla voi katsoa tajuaako mies mitään vai onko parempi jatkossakin tehdä omista merkkipäivistä vähän parempi päivä ihan itse ja unohtaa miehen paapominen kokonaan. Itsekkyys on pop. Kyllä suomalaiseen mieheen pitäisi jossain vaiheessa iskeä kateus. Hei miks mä en ole tärkee!? No kuule, mietitäänpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienosti hoiti ap tilanteen. Oliskohan kuitenkin kannatanut jutella miehelle mikä harmittaa eikä paiskoa karkkeja lattialle? Miten miehet jaksaa tollasia kiukkukaisoja. Joo mieskin teki tökerösti mut miksi kiukutella lapsellisesti takaisin, miksi ei voi vaan keskustella?
[On se jännä kun monet äidit odottaa äitienpäivältä jotain "prinsessapäivää". Oman miehen pitäisi paapoa, lahjoa, kukittaa, kakuttaa, pusuttaa ym. ym. Mites on isänpäivänä? Onko samanmoinen karnevaali pystyssä silloinkin?]
En itse prinsessapäivää odota, mutta pientä yrittämistä toivoisin. Itse vien aamiaisen leivonnaisineen kahveineen sänkyyn, harkitun n. 20-40e arvoisen lahjan sekä kortit lapsilta ja yhteisenä minulta ja lapsilta. Itse olen nyt pari viimeisintä äitienpäivää saanut lähikaupan kukkakimpun, joten en valita. Tällainen mieheni on oikeastaan joka juhlapäivän suhteen. Minä olen se joka panostaa ja miettii. Kunhan lueskelen ja mielessäni vähän samaistun näihin aloituksiin :) olen puhunut asiasta paljonkin miehelle, tuo lähikaupan kukkakimppu on jo suuri edistys sekin. Itse saan siitä antamisesta suurimman ilon ja teenkin niitä eleitä ihan arjessakin aina kun vain tikusta asiaa löytyy, mieheni taas ei juuri tuosta panostamisesta perusta ja kaikki on vain rahan hukkaa. Me vaan ollaan erilaisia tässä suhteessa. Kyllä jaksan silti vuosienkin jälkeen joka kerta vähän toivoa, että tällä kertaa mies on miettinyt ja nähnyt edes hitusen vaivaa. Joka kerta vähän salaa petyn siihen, ettei tälläkään kertaa. Ei ole siitä kiinni, ettei tietäisi mitä haluan, mutta jos en iske kauppalistaa käteen ja potki useamman kerran, että joko ostit ja tähdet ole oikeassa asennossa niin ei sitä ihmettä tapahdu :D hyvä mies ja isä on silti monella muulla tapaa, loppujen lopuksi ei tuo nyt se kaikista merkitsevin asia ole kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä mies ei keskustelemalla opi, ehtii vuodessa unohtaa ja taas on pettymys tulossa ensi äitienpäivänä. Kovalla kouralla kun kouluttaa niin jotain jää kaaliin. Parempi hyvä paska kuin huono mies sanoo vanha kansa.
Vierailija kirjoitti:
Mies lopulta ilmestyi kotiin irtokarkkipussin kanssa. Ei edes pyytänyt anteeksi häipymistään, äitinsä oli kuulemma ihmetellyt, miksi ei vauvan kanssa oltu mukana. Paiskasin kiukuissani karkit lattialle, mies vei ne roskiin ja lähti ulos. Että sellainen äitienpäivä.
Ap
Minkäslainen isänpäivä teillä oli? Miten huomioit miestä silloin? Ostitko edes sitä karkkipussia? Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan... Ehkä voisit jo pikkuhiljaa herätä aikuisen elämään niistä narsistisista prinsessa-ajatuksista, että muut ihmiset on luotu palvomaan ja miellyttämään sinua vain sukupuolesi takia. Järkkää jotain kivaa seuraavaksi isänpäiväksi, niin mieskin järkkää jotain kivaa äitienpäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavoista ja odotuksista kannattaa aina puhua ennen avo- tai avioliittoa tai lastensaantia. Eri perheissä on hyvin erilaisia tapoja viettää juhlia, kommunikoida, tai ylipäätään tehdä asioita. Sen sijaan, että molemmat olettavat toimivan itselleen itsestäänselvällä tavalla, voidaan monelta turhalta mielipahalta ja väärinkäsitykseltä välttyä puhumalla asioista hyvissä ajoin.
Nyt, AP, pyydät anteeksi kohtaustasi ja keskustelet aikuisten tapaan miehesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies lopulta ilmestyi kotiin irtokarkkipussin kanssa. Ei edes pyytänyt anteeksi häipymistään, äitinsä oli kuulemma ihmetellyt, miksi ei vauvan kanssa oltu mukana. Paiskasin kiukuissani karkit lattialle, mies vei ne roskiin ja lähti ulos. Että sellainen äitienpäivä.
Ap
Minkäslainen isänpäivä teillä oli? Miten huomioit miestä silloin? Ostitko edes sitä karkkipussia? Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan... Ehkä voisit jo pikkuhiljaa herätä aikuisen elämään niistä narsistisista prinsessa-ajatuksista, että muut ihmiset on luotu palvomaan ja miellyttämään sinua vain sukupuolesi takia. Järkkää jotain kivaa seuraavaksi isänpäiväksi, niin mieskin järkkää jotain kivaa äitienpäivänä.
Aah, tässähän se jo tulikin ekalla sivulla: "Isänpäivää ei vietetty mitenkään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies lopulta ilmestyi kotiin irtokarkkipussin kanssa. Ei edes pyytänyt anteeksi häipymistään, äitinsä oli kuulemma ihmetellyt, miksi ei vauvan kanssa oltu mukana. Paiskasin kiukuissani karkit lattialle, mies vei ne roskiin ja lähti ulos. Että sellainen äitienpäivä.
Ap
Minkäslainen isänpäivä teillä oli? Miten huomioit miestä silloin? Ostitko edes sitä karkkipussia? Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan... Ehkä voisit jo pikkuhiljaa herätä aikuisen elämään niistä narsistisista prinsessa-ajatuksista, että muut ihmiset on luotu palvomaan ja miellyttämään sinua vain sukupuolesi takia. Järkkää jotain kivaa seuraavaksi isänpäiväksi, niin mieskin järkkää jotain kivaa äitienpäivänä.
Isänpäivä oli "tavallinen" isänpäivä, koska mies ei ollut silloin vielä isä. Ja olisin varmaan ollut ihan tyytyväinen siihen irtokarkkipussiinkin, jos olisin saanut sen vaikka heti aamulla enkä tuntien poissaolon jälkeen.
Ap
Vai pitäiskö ap:n miehen miettiä et jos vauva on puoli vuotta ja vaimo on tuore äiti niin olisiko äitienpäivä se kohta kun kannattaisi muistaa?
Eikö ap:n mies ole vielä itse kasvanut aikuiseksi? Kipittää äitinsä luokse, vie kukkia ja varmaan itse askartelemansa kortin ja unohtaa oman perheensä kotiin. Sitten tuo karkkipussin tuliaisena kuin joku 12-vuotias toisi likkakaverilleen. Ihmettelee vielä että äitinsä oli kysellyt missä vaimo ja lapsi on. Eikö miehet ajattele koskaan, siis kuinka tyhmiä ne on? Keskenkasvuiselta teiniltä tuo mies vaikuttaa, ei ole varmaan oikein sisäistänyt mitä tarkoittaa aviomies ja isä.
Vittu... kuka teistä on idiootti.. kattoisit peiliin pirttihirmu...
Vierailija kirjoitti:
Tavoista ja odotuksista kannattaa aina puhua ennen avo- tai avioliittoa tai lastensaantia. Eri perheissä on hyvin erilaisia tapoja viettää juhlia, kommunikoida, tai ylipäätään tehdä asioita. Sen sijaan, että molemmat olettavat toimivan itselleen itsestäänselvällä tavalla, voidaan monelta turhalta mielipahalta ja väärinkäsitykseltä välttyä puhumalla asioista hyvissä ajoin.
Nyt, AP, pyydät anteeksi kohtaustasi ja keskustelet aikuisten tapaan miehesi kanssa.
Oletko joku Maaret Kallio?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies lopulta ilmestyi kotiin irtokarkkipussin kanssa. Ei edes pyytänyt anteeksi häipymistään, äitinsä oli kuulemma ihmetellyt, miksi ei vauvan kanssa oltu mukana. Paiskasin kiukuissani karkit lattialle, mies vei ne roskiin ja lähti ulos. Että sellainen äitienpäivä.
Ap
Minkäslainen isänpäivä teillä oli? Miten huomioit miestä silloin? Ostitko edes sitä karkkipussia? Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan... Ehkä voisit jo pikkuhiljaa herätä aikuisen elämään niistä narsistisista prinsessa-ajatuksista, että muut ihmiset on luotu palvomaan ja miellyttämään sinua vain sukupuolesi takia. Järkkää jotain kivaa seuraavaksi isänpäiväksi, niin mieskin järkkää jotain kivaa äitienpäivänä.
Aah, tässähän se jo tulikin ekalla sivulla: "Isänpäivää ei vietetty mitenkään".
Unohdit kopioida sivulauseen: "koska vauva ei ollut silloin vielä syntynyt."
Hölmö mies. Jos on liikaa vaadittu, että muistaa vaimoaan, niin luulisi ainakin mummon haluavan nähdä lapsenlapsensa. Tökeröä lähteä noin vain ilman, että asiasta on sovittu puolison kanssa.