Pelkään aikuistumista

Olen 20v nainen. Parisuhdetta takana kolme vuotta, kaksi koiraa ja yhteinen koti. Meillä molemmilla töitä, vaan ei tietoa kuinka kauan.
Olen muuttanut varsin nuorena, 15-vuotiaana pois kotoa. Olen itsenäistynyt nopeasti, ollut ns. lapsi, joka luulee olevansa aikuinen. Nyt vastuu alkaa tuntua pelottavalta.
En voi saada lapsia, se helpottaa hieman vastuun kannon taakkaa. Rakastan koiriani, ne ovat lapsiani. Puoliso kuitenkin haluaisi joskus lapsia. En edes haluaisi äidiksi, ja pelkään, että mies hylkää minut. Tiedän, olemme nuoria, mutta kai tämä on se ensimmäinen ikäkriisi.

Tällä kirjoituksella ei ole pointtia, kunhan puran ajatuksiani.
Ps. emme ole uskovaisia, monet luulevat nuoren ikämme ja lapsiasioiden sekä oman asunnon vuoksi. Emme ole naimisissa.