Oma äiti arvostelee, välien katkaisu ainoa vaihtoehto?
Mulla on aina ollut sanoisinko haastava suhde äitiini. Tämä on johtunut siitä, että äitini todella herkästi arvostelee tekemisiäni ja mm. teini-iässä tämä vain lisäsi kapinoinitiani. Nyt aikuisiällä välit on pysyny edes jonkinlaisina, kun olen antanut asioiden vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Äitini arvostelu on vaan pahentunut sen myötä, kun meille on tullut lapsia. Meillä on 4,5v poika ja 7kk ikäiset kaksoset. Ihan sama mitä tekee, niin se on äitini mielestä väärin, kun sitä ei tehdä hänen tavallaan. Lapsia ei saa kantaa liikaa sylissä, ne tottuvat. Kiinteät täytyy alottaa jo vajaan parin kuukauden iässä. Miehen ei kuulu tehdä kotitöitä saati hoitaa lapsia. Ja vaikka mitä muuta, mitä nyt millonkin sattuu keksimään. Äitini osaa sanoa nämä asiat todella ilkeästi ja ne satuttavat todella paljon. En vaan enää ole oikeen onnistunu siinä, että yrittäis vaan jättää huomiotta.
Nyt alkaa tuntua siltä, etten yksinkertaisesti enää jaksa. Olen henkisesti aivan loppu ja väsynyt äitini jatkuvaan arvosteluun. Tästä on useasti yritetty puhua äidilleni, että hänen sanansa satuttavat ja että meillä on tietyt säännöt ja että on myös sovittu miehen kanssa yhteisymmärryksessä, että myös mies tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia. Miehelle tämä ei siis ole mitään pakkopullaa, mutta äitini mielestä naisen pitäis tehdä kaikki ja mies käy vaan töissä.
On myös ihan suoraan sanottu äidilleni, että ei ole tervetullut meille ennen kun osaa olla arvostelematta. Tämän johdosta on ollut muutaman viikon käymättä ja sitten kun on aloittanut taas kyläilyt niin on maksimissaan kahdella kyläilyllä muistanut miten käyttäytyä ja sitten on taas alkanut se sama valitus ja arvostelu. Tuon takia on annettu uusi "porttikielto" ja taas sama juttu, kun äitini on tauon jälkeen tullut käymään, pari kertaa onnistuu ja sama arvostelu alkaa.
Onko vielä jotain muuta kun puhuminen, mitä voisi tehdä? Äitini siis käy meillä kylässä kerran tai kaks viikossa. Tuo tiheä kyläily olis ihan ok, jos ei joka kerta tarvis kuunnella sitä samaa valitusta ja arvostelua. Nyt olen ihan vakavissani miettinyt, että pitäiskö katkaista välit kokonaan äitiini, koska viime aikoina hän ei ole muuta aiheuttanut kun pahaa mieltä. Olisiko välien katkaisu kohtuutonta tässä tilanteessa?
Kommentit (61)
Ihmiset ylipäänsä sietää aivan liian paljon sukulaisiltaan koska ne on sukua.
Olet tehnyt jo kaikkesi ja osaan kuvitella hänet. Lähipiirissäni on myös tuollainen äiti, joka on yhä jopa nelikymppisten lastensa kimpussa.
Tee kuten ajattelitkin; lopeta tapaaminen kokonaan. Jos hän ilmestyy ovesi taakse, sano lyhyesti, ettei hän ole enää tervetullut ja toivota hyvää päivänjatkoa, sulje ovi. Ja teet sen yhä uudelleen.
Kun sitten tapaatte vaikka juhlapäivänä, tapaatte vain ruokaravintolassa, jossa on muita ihmisiä kuulolla. Jos valitus alkaa sielläkin, nousette pois pöydästä ja otatte ruuat mukaan, poistutte saman tien.
Ihan hyvä idea pistää ne välit poikki jos kerran on tuollaista jatkuvaa mollaamista ja arvostelua.
Pari kyläilyä hänen luonaan vuodessa ja joulukortti. Aikuinwn tahti.
Vastaa aina vaan että kiitos mielipiteestä, tää on meidän perhe. Ei sinun.
Aina samoin. Älä vänkää yhtään vastaan. Äitiäsi hirvittää päästää irti.
Olen itse miettinyt vastaavassa tilanteessa, että mitä minä äidistäni saan ja kun tajusin, etten yhtään mitään eli ei tunnu missään tai yhtään sen huonommalta vaikka olen ilmankin niin se on ollutkin sitten oikeastaan ihan iloinen syy jättää yhteyttä pitämättä.
Lapsia on vaikea miettiä ilman minun kauttani, eli se menee sitten sekin suhde siinä samalla, mutta en ole ratkaissut, miten lapsilla voisi olla suhde äitiini jos mulla ei voi olla. Paitsi miehen avulla mutta kaikilla ei sellaista miestä ole, joka osaa sanoa näille äideille vastaan milloin tarvitaan.
Onko äitisi syyllistänyt sinua siitä, että sinä loukkaannut hänen toiminnastaan?
Usein näillä haukkujamammoilla on se, että ne ei itse kestä minkäänlaista kritiikkiä. Saati sitten, että sanoisi samalla tavalla ja ilkeästi takaisin.
Äitini, jonka kanssa en ole enää ollut vuosiin tekemisissä, oli juuri tuollainen. Mm. haukkui minut ihan maanrakoon aina joka asiasta ja kun joskus sanoin, että kuinka pahalta se tuntuu, hän vaan vähätteli asiaa. "Minä vaan sanoin". Sitten jos hänelle sanoi edes puolta sanaa asiallista kritiikkiä, ja ihan asiasta, hän veti hernepellon otsalohkoon asti ja heittäytyi puhumattomaksi marttyyriksi. Sitten 20 vuoden päästä aina muisti vinkua, kuinka "sinä niin ikävästi silloinkin sanoit". Jos minä aloin kerrata hänen sanomiaan loukkauksiaan samalla lailla, hänen mielestään märehdin asioita.
Tätäkin on kokeiltu. Lopputuloksena vain entistä enemmän valitusta ja arvostelua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vastaa aina vaan että kiitos mielipiteestä, tää on meidän perhe. Ei sinun.
Aina samoin. Älä vänkää yhtään vastaan. Äitiäsi hirvittää päästää irti.
Kyllä
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisi syyllistänyt sinua siitä, että sinä loukkaannut hänen toiminnastaan?
Hei anteeksi kun mäkin sulle heti valitan, mutta voisitko ap vastata lainausten alle? Menee niin sekaviksi ne jatkolainaukset muuten.
Kiitos kaikille vastauksista. Lähipiirissä on tästä ollut puhetta ja todella monet on sanonut, että älä katkaise välejä, koska sitten menee lapsilta isovanhemmat. Totta tuokin, mutta en vaan jaksa tällaista enää. Toisaalta kyllä lapsille jää vielä toiset isovanhemmat. Eikä äitini koskaan ole meidän lapsia pahemmin hoitanut tai ollut heistä kiinnostunut. Enemmän kiinnostaa tuo valitus ja arvostelu.
ap
Tyttäreni pisti välit poikki vaikka en koskaan arvostellut lastenkasvatusta, heidän perhe-elämäänsä, keskinäisiä suhteita enkä ylipäätään mitään. Ainoa syy on kuulemma että ei kestä nyt ylimääräisiä ihmisiä!
Jep jep, mitä tuohon on sitten lisäämistä, julmaa touhua. Ei suostu edes keskustelemaan asiasta. En syyttele, ymmärrän, että elää varmaan jossain mielessä vaikeaa aikaa, mutta helpottaako se sitä että sulkee kokonaan elämästään?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisi syyllistänyt sinua siitä, että sinä loukkaannut hänen toiminnastaan?
Onko hän syyllistänyt sinua myös muiden ihmisten toiminnasta loukkaantumisesta, vaikka se olisikin ollut ihan aiheellista?
Siis ollut vihainen, kun tunnet negatiivisia tunteita, vaikka hän sanoo, että unohtaa pitää? Kun harvoin ihminen voi noin vain asioiden yli päästä, vaan niitä pitää ensin surra ja se monesti aiheuttaa ilkeitäkin ajatuksia vahingoittajasta. Oma äitini on suuttunut mulle siitä, ja mä en ole kestänyt sitä, vaan hyökännyt äitini kimppuun sanallisesti sitten, silloin lapsena siis. Ihmettelen aina miten joku kestää näitä, vai oliko teitä joku muu kuitenkin puolustamassa äitinne vihalta?
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni pisti välit poikki vaikka en koskaan arvostellut lastenkasvatusta, heidän perhe-elämäänsä, keskinäisiä suhteita enkä ylipäätään mitään. Ainoa syy on kuulemma että ei kestä nyt ylimääräisiä ihmisiä!
Jep jep, mitä tuohon on sitten lisäämistä, julmaa touhua. Ei suostu edes keskustelemaan asiasta. En syyttele, ymmärrän, että elää varmaan jossain mielessä vaikeaa aikaa, mutta helpottaako se sitä että sulkee kokonaan elämästään?
Jospa jotenkin kerroit hänelle huomaamattasi omia huoliasi ja hän kuormittui niistä?
Mä laitoin välit poikki, kun aina oli haukkumista, arvostelua ja mollaamista. Viimeiseksi totesin, ettei mun tarvitse tollasta kuunnella. Eipä ole perään soitellut ja parempi fiilis itselläkin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista. Lähipiirissä on tästä ollut puhetta ja todella monet on sanonut, että älä katkaise välejä, koska sitten menee lapsilta isovanhemmat. Totta tuokin, mutta en vaan jaksa tällaista enää. Toisaalta kyllä lapsille jää vielä toiset isovanhemmat. Eikä äitini koskaan ole meidän lapsia pahemmin hoitanut tai ollut heistä kiinnostunut. Enemmän kiinnostaa tuo valitus ja arvostelu.
ap
Meillä oli äidillä ja äidinäidillä huonot välit koko elämäni ajan. Vaikka mitään varsinaista avonaista sotaa ei ollutkaan, lähinnä yksittäisi kommentteja, mietin aina hiljaa itsekseni miksi he eivät pidä toisistaan. Lapsena tuntui jotenkin hankalalta olla siinä välissä, etenkin kun molemmat osapuolet kertoivat minulle jotain ihan triviaaleja asioita ja kielsivät kertomasta toiselle osapuolelle. LIsäksi aina kun äidinäiti soitti ja halusi puhua äidin kanssa, äiti ei useinkaan halunnut puhua hänen kanssaan. Ja äksyili sitten aina minulle jos en puhelimeen vastatessani älynnyt sanoa ettei äiti ole nyt kotona. (Tämä siis aikaa ennen kännyköitä). Tosi raskasta lapselle, kun piti koittaa luovia siinä välissä ja olla lojaali molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni pisti välit poikki vaikka en koskaan arvostellut lastenkasvatusta, heidän perhe-elämäänsä, keskinäisiä suhteita enkä ylipäätään mitään. Ainoa syy on kuulemma että ei kestä nyt ylimääräisiä ihmisiä!
Jep jep, mitä tuohon on sitten lisäämistä, julmaa touhua. Ei suostu edes keskustelemaan asiasta. En syyttele, ymmärrän, että elää varmaan jossain mielessä vaikeaa aikaa, mutta helpottaako se sitä että sulkee kokonaan elämästään?
Ikävä, että teillä noin. Mun on pakko sanoa, että ihan varmasti helpottaisi omaa elämääni monessa mielessä, jos/kun äitiini katkaisisin välit. On aika masentavaa kuunnella pari kertaa viikossa, miten paska ihminen sitä on joka ei osaa mitään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisi syyllistänyt sinua siitä, että sinä loukkaannut hänen toiminnastaan?
Onko hän syyllistänyt sinua myös muiden ihmisten toiminnasta loukkaantumisesta, vaikka se olisikin ollut ihan aiheellista?
Siis ollut vihainen, kun tunnet negatiivisia tunteita, vaikka hän sanoo, että unohtaa pitää? Kun harvoin ihminen voi noin vain asioiden yli päästä, vaan niitä pitää ensin surra ja se monesti aiheuttaa ilkeitäkin ajatuksia vahingoittajasta. Oma äitini on suuttunut mulle siitä, ja mä en ole kestänyt sitä, vaan hyökännyt äitini kimppuun sanallisesti sitten, silloin lapsena siis. Ihmettelen aina miten joku kestää näitä, vai oliko teitä joku muu kuitenkin puolustamassa äitinne vihalta?
Kyllä äitini on tuollaisissakin tapauksissa syyllistänyt mua. Mulla on myös sisko, mutta eniten äitini on minua arvostellut ym, toki myös siskoani, mutta huomattavasti vähemmän, tiedä sitten miksi. Isäni on meidän lasten puolta pitänyt tuollon lapsena.
ap
Ei ole kohtuutonta jos ei aikuinen ihminen osaa käyttäytyä. Et varmasti haluaisi ketään ei-sukulaistakaan, esim. kaveria, tuolla laitta käyttäytymään luoksesi. Se, että kyseessä on äitisi, ei muuta tätä asiaa.