Luokan yli hyppääminen

Minä olin lahjakas lapsi. Opin lukemaan kolmen vanhana, laskin matikkaa viiden vanhana. Luin tietokirjoja ja muuta "aikuistenkirjoja". Kävin koulun ihan oman ikäryhmäni mukana.

Ekaluokka oli turhauttava. Minun lisäkseni yksi osasi lukea, mutta ei hänkään laskea. Itse laskin kotona isosiskonen kanssa heidän matikkaa (nelos ja kutos luokan juttuja). Turhauduin valtavasti. Minulle piti opettajan jatkuvasti etsiä lisätehtäviä joka aineessa. Nyt kun ajattelen niin olisin halunnut että vanhempani olisi laittaneet minut hyppäämään luokan yli. Tässä pienessä kaupungissa se on ollut suht helppoa.

Mielestäni tuo turhautuminen kostautui myöhemmin siinä että minulta meni kokonaan mielenkiinto kouluun koska en saanut haasteita silloin kuin niitä olisi pitänyt saada. En lukiossakaan jaksanut kiinnostua mistään, mutta kuitenkin osasin hyvin. Pahinta mielestäni on se jos lapsi tosissaan turhautuu koulussa olemiseen ja siihen opiskeluun. Koska ekat luokat luo pohjan sille koulunkäynnille.

Ehkä aiheen ohi, mutta halusin vaan jakaa ajatuksiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

matikassa oli eskarilaisena 4-5-luokkalaisen tasolla.

Kenen mukaan? Miten osaaminen testattiin?

Ostin lapselle matikan kirjoja ja tuohon vaiheeseen pääsi eskari-ikäisenä. Katsottiin yhdessä niitä juttuja ja kyllä se vaikutti osaavan

Vaikutti osaavan!! Hoh hoijaa taas, super-Marjot liikkeellä.

Meillä on ihan hyviä kokemuksia tuollaisesta hyppäämisestä. Lapsi alkoi turhautua vähän joka aineessa, se ilmeni ihmeellisenä säätämisenä ja aiheutti ongelmia koko luokassa. Ratkesi, kun ope laittoi eteen huomattavasti vaikeampia soveltavia tehtäviä. Kun ongelmaa ilmeni matikan lisäksi myös äikässä, yllissä, käsitöissä ja liikunnassa, ope totesi että sentasoinen eriyttäminen on pidemmässä juoksussa täysin mahdotonta 30 oppilaan ryhmissä. Käytiin testeissä, sosiaalisilta taidoiltaan lapsi oli ihan OK ja sovittiin että jatkaa kakkoselta suoraan neloselle. Keväällä sitten tehtiin vähän kolmosluokan juttuja, saatiin kesäksi kolmosluokan kirjat ja kesäkuu käytettiin niiden asioiden kanssa puuhaamiseen. Syksyllä meni neloselle, ensi syksynä aloittaa viidennen luokan. Ei ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksestani voin kertoa seuraavaa: Aloitin koulun vuotta nuorempana ja akateemisesti pärjäsin erinomaisesti. Alaluokilla homma toimi hyvin, mutta yläasteella se jopa lähes 2 vuoden ikäero (olen vielä loppuvuodesta syntynyt) luokkatovereihin tuntui - en kokenut olevani ikäisteni joukossa. Nimenomaan sosiaalisesti. Jäin porukan ulkopuolelle.

Tämä on niin tätä päivää. Kavereita voidaan olla vain just samanikäisten kanssa. Aikaisemmin on ollut ihan yleistä että on hypätty luokan yli tai jääty luokalle jopa kahteen kertaan ja kumminkin saatu se valkolakki. Oppikouluunkin osa meni neljänneltä, osa viidenneltä ja viimeisemmät vasta kuudennelta. Miten se entisajan nuoriso vaan pärjäsi?

No se on ollut varmaan helpompaa jos useampi on eri-ikäinen, niin ikätovereita löytynyt. Se vuoden kahden ikäero ei näy ala-asteella ensimmäisillä luokilla, eikä enää esimerkiksi yliopistossa, mutta teini-iässä ja lukiossa se vuoden ero voi olla hyvinkin merkittävä. Osa selviää ilman ongelmia, mutta osa jää pois kaveriporukoista. Varmasti aiemminkin oli niitä jotka uusivat luokan useampaan kertaan eivätkä saaneet kavereista ja niitä jotka saivat.

Vaikka lapseni selviäisi hyvin luokan hyppäämisestä akateemisella tasolla, en pakottaisi häntä siirtymään kovin vähäisin perustein. Se kuitenkin altistaisi lapsen sille että uudelta luokka-asteelta ei löytyisikään yhtä hyviä kavereita kuin entiseltä luokalta.

Vierailija kirjoitti:

Kuules AP, elämä ei mene aina niin kuin olet ajatellut. Mietippä lastasi puberteetti-ikäisten kanssa samalla luokalla. Onko lapsesi riittävän kypsä ja valmistautunut syrjintään? Tuossa iässä vuoden ikäero merkkaa kaverisuhteissa, valitettavasti.

Hän on syntynyt 2.1. Joten ikäero ei ole vuosi. Ja hän on aina pärjännyt erinomaisesti 2-4 vuotta ikäisiään vanhempien kanssa. Käy kaksi vuotta vanhemman siskonsa kanssa samoissa ryhmissä ongelmitta.

Ja jos olisi mahdollisuus jatkaa vanhan luokan kanssa vsnhassa koulussa, hän jatkaisi.

Ei ole. Kaupunki ei anna.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on nyt nelosella, kympin oppilas ja käytös ja sosiaalisuus hyvää. Kouluverkkouudistus pakottaisi käymään kutosen uudessa koulussa ja matka ihan järkky. Mietin että josko voidi hypätä nyt vitosen yli ja käydä kutosen vsnhassa koulussa kun voi

Ei mitään järkeä. Koulumatka on se mikä on, ei lapsi siihen kuole. Älä lakaise ongelmia lapsen edeltä pois, hyvä on tottua siihen, että asiat muuttuvat ja se on ok ja niiden kanssa voi elää. Tyhmää touhua.

Oikeesti? Koko muu luokka saa jatkaa yhdessä ja samassa luokassa, mutta sun lapsi erotetaan luokasta ja lähetetään toiseen kouluun? Ja jos hyppäisi yhden luokan yli niin saisi jatkaa samassa koulussa? Ota yhteyttä iltapäivälehtiin, jos toi on totta. Ei tossa ole mitään järkeä. Koulupiirirajat muuttuu Helsingissä harvasen vuosi, mutta se koskee aina uusia oppilaita koulussa. Ei kyseiseen kouluun jo päässeitä eroteta luokastaan miten sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti? Koko muu luokka saa jatkaa yhdessä ja samassa luokassa, mutta sun lapsi erotetaan luokasta ja lähetetään toiseen kouluun? Ja jos hyppäisi yhden luokan yli niin saisi jatkaa samassa koulussa? Ota yhteyttä iltapäivälehtiin, jos toi on totta. Ei tossa ole mitään järkeä. Koulupiirirajat muuttuu Helsingissä harvasen vuosi, mutta se koskee aina uusia oppilaita koulussa. Ei kyseiseen kouluun jo päässeitä eroteta luokastaan miten sattuu.

Ei kun kahden koulun vitoset ja kutoset sijoitetaan toiseen kouluun. Luokat menee pakosta sekaidin ja osa varmaankin lähtee kokonaan pois... Ja osa opetusta ob toisessa koulussa joten koulujen välistä ravaamista voi tulla jopa 8 tuntia päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani meni lukioon. Turhautui, hänet siirrettiin suoraan kolmannelle vuosikursseille. Ei ongelmaa.

Mikä tässä nyt on alapeukkujen aihe? Toiset lapset nyt ovat vaan viisaampia. Poikani voisi tälläkin hetkellä opettaa matikan, kemian ja fysiikan opettajia. Lukuaineista tehtiin kokeet. Poika lukee yhdessä illassa mokoman joita toiset tahkoaa koko kurssin.

Täällä on näköjään kova paikka, jos jollakin on lahjakkaampia lapsia ja alapeukkuja satelee

Pyh ja Pah. Kattetonta leuhkimista teidän viestit on. Siksi alapeukut.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaatii? Onko vaikeaa saada hyväksyntä?

 ei tullut mieleenkään että hyppisi luokan yli, silti pääsi 18 v lääkikseen Hkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani meni lukioon. Turhautui, hänet siirrettiin suoraan kolmannelle vuosikursseille. Ei ongelmaa.

Mikä tässä nyt on alapeukkujen aihe? Toiset lapset nyt ovat vaan viisaampia. Poikani voisi tälläkin hetkellä opettaa matikan, kemian ja fysiikan opettajia. Lukuaineista tehtiin kokeet. Poika lukee yhdessä illassa mokoman joita toiset tahkoaa koko kurssin.

Arveletko poikasi voivan suorittaa lukon koko oppimäärän esim. vuodessa? Miksi et ota kotikouluun lukemaan?

 höpöhöpö. En oo koskaan kuullut edes että joku suorittaa lukion vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin lapsi on niin kypsä että kannattaa hypätä luokka yli. Ja jos lapsi osaa vaikka lukea 3-vuotiaana niin ei se mikään ihme ole. Ja esim ekaluokalla aapinen on tehty niin että siitä löytyy eri tekemiset niille jotka opettelee lukemaan ja erikseen niille jotka jo osaa. Eli on ihan pötypuhetta että turhautuu koulussa.

Ne aapiset eivät ihan oikeasti tarjoa mitään lapsille, jotka lukevat jo paksuja romaaneja. Näitäkin tapauksia ekaluokkalaisissa on vuosi vuodelta enemmän.

 ei osannut ainakaan sujuvasti lukea mun poika kun meni kouluun, tosin aloitti eskarin muutamaa kuukautta myöhemmin ja ka oli kolmannelta ja lukiossa aina yli 9. 

Minulle ehdotettiin aikanaan kahden luokan ohittamista, onneksi vanhemmat eivät siihen suostuneet. Olisi ollut varmasti aika tiukkaa mennä 14-vuotiaana lukioon. Sain kuitenkin tehdä oman pääni mukaan vaikeampiakin tehtäviä ja lukiossa suoritin osan kursseista IB-ryhmän mukana, vieras kieli toi mukavasti lisähaastetta. Ei kuitenkaan mennyt sosiaalinen kehitys ihan pilalle - muuten olisi varmaan mennyt.

Jos on mahdollista eriyttää opettamista ja niin välttää turhautumista niin ei mitään loikkia tarvita. Tietenkään opettaja ei voi keskittyä yhteen oppilaaseen superpaljon toisten kustannuksella, mutta välkky koululainen osaa tehdä hommat itsenäisesti. Yläasteellakin homma sujuu jos opettajat ovat kartalla tilanteesta eivätkä vaadi seuraamaan opetussuunnitelmaa pilkulleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

matikassa oli eskarilaisena 4-5-luokkalaisen tasolla.

Kenen mukaan? Miten osaaminen testattiin?

Ostin lapselle matikan kirjoja ja tuohon vaiheeseen pääsi eskari-ikäisenä. Katsottiin yhdessä niitä juttuja ja kyllä se vaikutti osaavan

Vaikutti osaavan!! Hoh hoijaa taas, super-Marjot liikkeellä.

Niin. Tärkeintä on lapsen uteliaisuus ja oppimisen ilo eikä testaileminen tai koetilannetta varten pänttäys. Ei niin väliä oliko osaaminen kympin vai ysin tasoa. Ainakin todistuksessa lapsella on komeillut 10 ihan joka kerta, joten eiköhän ole jotain oppinut

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi aineissa kuinka hyvä, vaatii koulu muunkinlaista kypsyyttä.

Tämä. Meilläkin poika, joka luki ja tuntui ymmärtävänkin lukemansa 3,5-vuotiaana, koska pystyi selittämään mitä joku teksti tarkoitti ja muisti loistava, kuten on yhä. Samoin laski aika sujuvasti ennen koulua, en tiedä edes millä tasolla. Ekat vuodet olivat vähän tylsiä, pulpettikirjoilla ja matikan lisätehtävillä sai aikaa paremmin kulumaan. Mutta - hän oli liikunallisesti ikätason alapuolella, arka ja pienikokoinen. Ei missään tapauksessa olisi ollut hyvä idea siirtää häntä luokan yli, vaikka joku psykologi sitä ehdottikin. Kyllä ne muut sitten ottivat kiinni, vaikka poika olikin aina luokkansa paras lukuaineissa. Lukiossa ei enää ollut edes paras, ainoastaan yksi parhaista. 

Emme me asiaa harkitse koska lapsi on lapsinero vaan kaupungin aiheuttamassa ahdingossa. Lapsen opettajan arvio on että hanke onnistuisi lapselta leikiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi aineissa kuinka hyvä, vaatii koulu muunkinlaista kypsyyttä.

Tämä. Meilläkin poika, joka luki ja tuntui ymmärtävänkin lukemansa 3,5-vuotiaana, koska pystyi selittämään mitä joku teksti tarkoitti ja muisti loistava, kuten on yhä. Samoin laski aika sujuvasti ennen koulua, en tiedä edes millä tasolla. Ekat vuodet olivat vähän tylsiä, pulpettikirjoilla ja matikan lisätehtävillä sai aikaa paremmin kulumaan. Mutta - hän oli liikunallisesti ikätason alapuolella, arka ja pienikokoinen. Ei missään tapauksessa olisi ollut hyvä idea siirtää häntä luokan yli, vaikka joku psykologi sitä ehdottikin. Kyllä ne muut sitten ottivat kiinni, vaikka poika olikin aina luokkansa paras lukuaineissa. Lukiossa ei enää ollut edes paras, ainoastaan yksi parhaista. 

Mitä väliä jollain liikunnalla?