Naiset kysykääpä miehiltänne, että milloin viimeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kumppanille kuuluu mitä mielessä liikkuu? Ei kukaan omista toista, joten ei omista ajatuksiakaan. Vain teot ratkaissevat, eivät ajatukset. Ei minua häiritse vaikka hän ajattelisi sängyssäkin Angelikaa, saanhan minäkin ajatella Brad Pittiä, kun hän lykkii minua takaapäin.

Kyllä ne ajatukset nyt vaan merkitsee. 

Mitä jos mies mielessä miettii että miten sinut tappaisi? Kertoisi sen sinulle niin sinä olisit vaan että ei kuulu minulle?

Mielestäni tuota kysymystä ei millään voi verrata avauksessa esitettyyn eli siihen milloin viimeksi olisit halunnut vierasta naista? Jos oikein yrittää keksiä vastinetta tuosta aihe piiristä kysymys kuuluisi milloin viimeksi puoliso olisi halunnut vahingoittaa sinua... tai toisaalta milloin viimeksi hän mietti pettävänsä sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs sai kielteisestä suhtautumista osakseen tämä avaukseni.

Ihmettelen kovasti miten joillakin on todella noin välinpitämätön suhtautuminen oman elämänsä tärkeimpää ihmistä kohtaan. Siis "Mitä se kumppanille kuuluu mitä mielessä liikkuu" ja että teot ratkaisee ei ajatukset HUH HUH. Eikö todella ns. henkisellä yhteydellä ole mitään väliä? Itse en voisi kuvitellakkaan olevani yhdessä sellaisen ihmisen kanssa johon minulle ei ole voimakasta henkistä yhteyttä. Mielestäni tuota henkistä yhteyttä ei oikein voi saavuttaa, jos ei ole valmis kesksutelemaan esim. täysin luonnollisista haluistaan kumppaninsa kanssa avoimesti. Kyse on siitä osaako itse suhtautua avoimesti ja hyväksyvästi omaan kumppaniinsa. Tietysti jos ei osaa niin varmaan on riidan ainekset kasassa.

AP

En koe että menettäisin henkisestä yhteydestä mitään vaikka mies ei haluaisi kertoa tai esim. osaisi (muistaisi) milloin on viimeksi halunnut vierasta naista. En koe että asia kuuluisi minulle, mutta ei toki haittaisi vaikka mies sen haluaisi kertoa. Meidän henkiseen tai fyysiseen yhteyteen ei kuulu se että mietittäisiin mitä toisen päässä milloinkin liikkuu.

Tärkeintä on se että puolisot haluaa toisiaan se haluaako tai herättääkö joku ulkopuolinen haluja vai ei oikein merkitse mitään. Vähän vaikea kuvitella että edes itse muistaisin parin päivän päästä mitä puoliso olisi mahtanut vasta kysymykseen.

Muistiongelmiin saa kyllä apua

Tiedän toki että saa, mutta en kaipaa apua sen paremmin itselle kuin puolisollenikaan tuon kaltaisissa muisti/uistamattomuus asioissa.

Onkohan mussa jotain vikaa, kun olen halunnut vain sitä omaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistiongelmiin saa kyllä apua

Samoin apua on haettavissa luetun ymmärtämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs sai kielteisestä suhtautumista osakseen tämä avaukseni.

Ihmettelen kovasti miten joillakin on todella noin välinpitämätön suhtautuminen oman elämänsä tärkeimpää ihmistä kohtaan. Siis "Mitä se kumppanille kuuluu mitä mielessä liikkuu" ja että teot ratkaisee ei ajatukset HUH HUH. Eikö todella ns. henkisellä yhteydellä ole mitään väliä? Itse en voisi kuvitellakkaan olevani yhdessä sellaisen ihmisen kanssa johon minulle ei ole voimakasta henkistä yhteyttä. Mielestäni tuota henkistä yhteyttä ei oikein voi saavuttaa, jos ei ole valmis kesksutelemaan esim. täysin luonnollisista haluistaan kumppaninsa kanssa avoimesti. Kyse on siitä osaako itse suhtautua avoimesti ja hyväksyvästi omaan kumppaniinsa. Tietysti jos ei osaa niin varmaan on riidan ainekset kasassa.

AP

Okei. Oletetaan, että sun kumppanisi tämän tästä katselisi vieraita ja sitten kertoisi sulle, miten kaunis ja kiihottava joku on ja miten kovasti sun kumppanisi tätä ihmistä haluaisikaan. Voitko nyt ihan rehellisesti väittää, ettei sulla missään vaiheessa menis kuppi nurin tällaisista jutuista. Että pitäisit näitä ihan normaaleina, luonnollisina tarpeina? Ja sä pystyisit suhtautumaan siihen avoimesti ja hyväksyvästi? Etkä koskaan tuntisi epävarmuutta tai riittämättömyyttä suhteessa näihin toisiin ihmisiin? Arvaa mitä, en usko sun höpinöistä sanaakaan. Trolli olet.

Varmaan ihmisillä on parisuhteessa erilaisia tarpeita puhua, mutta myös tarvetta yksityisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvin miesten pitäisi kysyä, milloin vaimo on viimeksi halunnut vierasta miestä. Luuletko että rehellisestä vastauksesta ei kehkeytyisi riitaa...

Kyllä asvioliitossa pitäisi olla rehellisiä ja pystyä keskustelemaan mistä vain

Tietäähän sen nyt ihan jokainen että kaikki katselevat kauniita/ komeita ihmisiä ja kuvittelevat miltä seksi tuntuisi tuon tai tuon kanssa.

Siihen se onneksi useimmilla jääkin.

Miksi pitäisi kaivaa verta nenästään ja keskustella tästä asiasta?

En haluaisi kuulla että mies katselee hoikempi vyötäröistä naista mielellään tai mies että katselen lihaksikkaampia käsivarsia miehillä kuolaten.

Sehän on vain sellaista hupia, ei tositarkoituksella.

"Meidän henkiseen tai fyysiseen yhteyteen ei kuulu se että mietittäisiin mitä toisen päässä milloinkin liikkuu."

Siis hä? Miten voi olla henkinen yhteys, jos ei mietitä/keskustella siitä mitä toisen päässä liikkuu. Ihan oikeasti mietippä nyt vähän mitä sanot/kirjoitat... Sillä nyt ei oikeastaan ole väliä muistaako nyt just sen viimeisen kerran vaan aloituksen tarkoitus on avata keskustelua tässä ketjuss/jokaisen oman kumppaninsa kanssa kyseisestä aiheestä.. Ja todellakin on turha väittää, ettei tällaiset asiat nyt jäisi mieleen...

"Okei. Oletetaan, että sun kumppanisi tämän tästä katselisi vieraita ja sitten kertoisi sulle, miten kaunis ja kiihottava joku on ja miten kovasti sun kumppanisi tätä ihmistä haluaisikaan. Voitko nyt ihan rehellisesti väittää, ettei sulla missään vaiheessa menis kuppi nurin tällaisista jutuista. Että pitäisit näitä ihan normaaleina, luonnollisina tarpeina? Ja sä pystyisit suhtautumaan siihen avoimesti ja hyväksyvästi? Etkä koskaan tuntisi epävarmuutta tai riittämättömyyttä suhteessa näihin toisiin ihmisiin? Arvaa mitä, en usko sun höpinöistä sanaakaan. Trolli olet."

Kummpanini on kertonut minulle tällaisia asioita.. Pakko myöntää, että olen joskus tuntenut lievää mustasukkaisuutta, mutta ei se ole mielestäni niin vakavaa.. Enemmän tunnen olevani onnelinen, koska tiedän, että meidän suhteessamme asioista puhutaan avoimesti. Todellakin pystyn suhtautumaan em. asioihin avoimesti. En nyt tiedä tarvitsisko tässä lähteä avaamaan tällaista, mutta sanompa vaan, että olemme joskus katsoneet kumppanini valitsemaan kuvaa koneelta ja samalla olen tyydyttänyt häntä, eli ikään kuin leikitty, että kumppanini puuhailisi tämä kuvan henkilön kanssa. Tätä on myös tehty toisinpäin, niin että minä olen saavana osapuolena.

Ja ei en ole Trolli. Heitämpä sinulle vastakysymyksen, että eikö sinua häiritse ajatus, että sinun kumppanillasi on sellaisia ajatuksia, joista sinä et tiedä mitään. Voit olla varma, että kumppanisi ajoittain ajattelee jotain komeaa/kaunista henkilö, josta sinä et tiedä mitään. Eikö tämä epätietoisuus häiritse sinua?

Ap, vähän sairasta haluta kontrolloida kumppanin ajatuksiakin. Jokainen ajatelkoon mitä ajattelee, kaikkea ei tarvitse kertoa todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Heitämpä sinulle vastakysymyksen, että eikö sinua häiritse ajatus, että sinun kumppanillasi on sellaisia ajatuksia, joista sinä et tiedä mitään. Voit olla varma, että kumppanisi ajoittain ajattelee jotain komeaa/kaunista henkilö, josta sinä et tiedä mitään. Eikö tämä epätietoisuus häiritse sinua?

Epätietoisuus häiritsi joskus nuorempana. Nykyisin en oikein enää koe sitä edes epätietoisuutena että en ole enkä voi olla tietoinen kaikista asioista joita puolison mielessä liikkuu (ja varmasti myös itselläni on tiedostamattomia ajatuksia joista en ole tietoinen eli joista tuossa mielessä olen epätietoinen).

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ihmisillä on parisuhteessa erilaisia tarpeita puhua, mutta myös tarvetta yksityisyyteen.

Näinhän se tietysti on. Sitä vain voi pohdiskella, että kuinka laaja tuo yksityisyyden suojan tarve on suhteessa omaan kumppaniin. Itse näen niin, että mitä luottamuksellisempi suhde, niin sitä vähemmän on tarvetta sille yksityisyydelle. Suhde omaan elämänkumppaniin tulisi olla mielestäni mahdollisimman avoin ja näin myös yksityisyyden melko ohut suhteessa omaan kumppaniin. En väitä, ettei tällaista yksityisyyttäkin tulisi olla, mutta itse näen seksuaaliset mielihalut niin luonnollisina, ettei tässä ole juurikaan tarvetta yksityisyydelle..

AP

Vierailija kirjoitti:

Ap, vähän sairasta haluta kontrolloida kumppanin ajatuksiakin. Jokainen ajatelkoon mitä ajattelee, kaikkea ei tarvitse kertoa todellakaan.

MITÄ IHMETTÄ? onko joku puhunut kontrolloinnista??? Meidän suhteessa ei todellakaan kontrolloida toisen ajatuksia. Se, että jakaa omat ajatukset toisen kanssa ei todellakaan ole kontrollointia..

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitämpä sinulle vastakysymyksen, että eikö sinua häiritse ajatus, että sinun kumppanillasi on sellaisia ajatuksia, joista sinä et tiedä mitään. Voit olla varma, että kumppanisi ajoittain ajattelee jotain komeaa/kaunista henkilö, josta sinä et tiedä mitään. Eikö tämä epätietoisuus häiritse sinua?

Epätietoisuus häiritsi joskus nuorempana. Nykyisin en oikein enää koe sitä edes epätietoisuutena että en ole enkä voi olla tietoinen kaikista asioista joita puolison mielessä liikkuu (ja varmasti myös itselläni on tiedostamattomia ajatuksia joista en ole tietoinen eli joista tuossa mielessä olen epätietoinen).

No ehkä ei mitäisi lähteä tällaiseen väittelyyn, mutta nyt koen saavani jotenkin niin paljon perusteetonta kritiikkiä, että olen puollustus kannalla ja tartumpa nyt tähänkin... Siis miten niin epätietoisuus ei yhtäkkiä olekkaan epätietoisuutta? Okei tarkoitat varmaan sitä, että olet hyväksynyt tämän epätietoisuuden niin, että se on ikään kuin normaali olotila. Okei jos tuo on sinun tapa suhtautua asiaan niin kunnioitan sitä.. Itse vain ajattelen niin, että eikö tämän henkisen yhteyden/toisen tunteminen pitäisi vain kasvaa vuosi vuodelta..

En oikein ymmärrä mitä tarkoitat näillä tiedostamattomilla ajatuksilla tässä yhteydessä?

AP

Vierailija kirjoitti:

"Meidän henkiseen tai fyysiseen yhteyteen ei kuulu se että mietittäisiin mitä toisen päässä milloinkin liikkuu."

Siis hä? Miten voi olla henkinen yhteys, jos ei mietitä/keskustella siitä mitä toisen päässä liikkuu. Ihan oikeasti mietippä nyt vähän mitä sanot/kirjoitat... Sillä nyt ei oikeastaan ole väliä muistaako nyt just sen viimeisen kerran vaan aloituksen tarkoitus on avata keskustelua tässä ketjuss/jokaisen oman kumppaninsa kanssa kyseisestä aiheestä.. Ja todellakin on turha väittää, ettei tällaiset asiat nyt jäisi mieleen...

"Okei. Oletetaan, että sun kumppanisi tämän tästä katselisi vieraita ja sitten kertoisi sulle, miten kaunis ja kiihottava joku on ja miten kovasti sun kumppanisi tätä ihmistä haluaisikaan. Voitko nyt ihan rehellisesti väittää, ettei sulla missään vaiheessa menis kuppi nurin tällaisista jutuista. Että pitäisit näitä ihan normaaleina, luonnollisina tarpeina? Ja sä pystyisit suhtautumaan siihen avoimesti ja hyväksyvästi? Etkä koskaan tuntisi epävarmuutta tai riittämättömyyttä suhteessa näihin toisiin ihmisiin? Arvaa mitä, en usko sun höpinöistä sanaakaan. Trolli olet."

Kummpanini on kertonut minulle tällaisia asioita.. Pakko myöntää, että olen joskus tuntenut lievää mustasukkaisuutta, mutta ei se ole mielestäni niin vakavaa.. Enemmän tunnen olevani onnelinen, koska tiedän, että meidän suhteessamme asioista puhutaan avoimesti. Todellakin pystyn suhtautumaan em. asioihin avoimesti. En nyt tiedä tarvitsisko tässä lähteä avaamaan tällaista, mutta sanompa vaan, että olemme joskus katsoneet kumppanini valitsemaan kuvaa koneelta ja samalla olen tyydyttänyt häntä, eli ikään kuin leikitty, että kumppanini puuhailisi tämä kuvan henkilön kanssa. Tätä on myös tehty toisinpäin, niin että minä olen saavana osapuolena.

Ja ei en ole Trolli. Heitämpä sinulle vastakysymyksen, että eikö sinua häiritse ajatus, että sinun kumppanillasi on sellaisia ajatuksia, joista sinä et tiedä mitään. Voit olla varma, että kumppanisi ajoittain ajattelee jotain komeaa/kaunista henkilö, josta sinä et tiedä mitään. Eikö tämä epätietoisuus häiritse sinua?

Kumppanini ajatukset ovat hänen omiaan. Tiedän, että hän katselee joskus muita ja se on ihan normaalia. Jos näihin henkilöihin liittyy jotain seksuaalisia tai eroottisia ajatuksia, niin ehdottomasti en halua tietää sellaisesta mitään. En todellakaan kaipaa sellaista "henkistä yhteyttä". Minulle avoimuus ja rehellisyys parisuhteessa merkitsee selvästikin eri asioita kuin sinulle. Ajatus siitä, että tyydyttäisin puolisoni hänen katseoessaan toisen ihmisen kuvaa tai että puolisoni tyydyttäisi minut ja minä katsoisin jonkun randomin naamaa kuulostaa lievästi sanottuna omituiselta. Miksi ap ette harrasta kumppanisi kanssa parinvaihtoa? Tuo kuvailemasi tilanne, jossa kumppani ikäänkuin puuhailisi tämän toisen henkilön kanssa kun sinä tyydytät hänet, ei mielestäni ole enää kovinkaan kaukana parinvaihdosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitämpä sinulle vastakysymyksen, että eikö sinua häiritse ajatus, että sinun kumppanillasi on sellaisia ajatuksia, joista sinä et tiedä mitään. Voit olla varma, että kumppanisi ajoittain ajattelee jotain komeaa/kaunista henkilö, josta sinä et tiedä mitään. Eikö tämä epätietoisuus häiritse sinua?

Epätietoisuus häiritsi joskus nuorempana. Nykyisin en oikein enää koe sitä edes epätietoisuutena että en ole enkä voi olla tietoinen kaikista asioista joita puolison mielessä liikkuu (ja varmasti myös itselläni on tiedostamattomia ajatuksia joista en ole tietoinen eli joista tuossa mielessä olen epätietoinen).

No ehkä ei mitäisi lähteä tällaiseen väittelyyn, mutta nyt koen saavani jotenkin niin paljon perusteetonta kritiikkiä, että olen puollustus kannalla ja tartumpa nyt tähänkin... Siis miten niin epätietoisuus ei yhtäkkiä olekkaan epätietoisuutta? Okei tarkoitat varmaan sitä, että olet hyväksynyt tämän epätietoisuuden niin, että se on ikään kuin normaali olotila. Okei jos tuo on sinun tapa suhtautua asiaan niin kunnioitan sitä.. Itse vain ajattelen niin, että eikö tämän henkisen yhteyden/toisen tunteminen pitäisi vain kasvaa vuosi vuodelta..

En oikein ymmärrä mitä tarkoitat näillä tiedostamattomilla ajatuksilla tässä yhteydessä?

AP

Parisuhteeni on kestänyt jo pitkästi yli 20 vuotta ja koen juuri noin että se henkinen yhteys on parantunut vuosien varrella, eikä se enää edellytä sitä että olisin tietoinen kaikista toisen ajatuksista. Koen myös että itsetuntoni o vahvempi kuin koskaan vaikka olen tietoisempi että myös itselläni on niitä tiedostamattomia ajatuksia joista en ole tietoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meidän henkiseen tai fyysiseen yhteyteen ei kuulu se että mietittäisiin mitä toisen päässä milloinkin liikkuu."

Siis hä? Miten voi olla henkinen yhteys, jos ei mietitä/keskustella siitä mitä toisen päässä liikkuu. Ihan oikeasti mietippä nyt vähän mitä sanot/kirjoitat... Sillä nyt ei oikeastaan ole väliä muistaako nyt just sen viimeisen kerran vaan aloituksen tarkoitus on avata keskustelua tässä ketjuss/jokaisen oman kumppaninsa kanssa kyseisestä aiheestä.. Ja todellakin on turha väittää, ettei tällaiset asiat nyt jäisi mieleen...

"Okei. Oletetaan, että sun kumppanisi tämän tästä katselisi vieraita ja sitten kertoisi sulle, miten kaunis ja kiihottava joku on ja miten kovasti sun kumppanisi tätä ihmistä haluaisikaan. Voitko nyt ihan rehellisesti väittää, ettei sulla missään vaiheessa menis kuppi nurin tällaisista jutuista. Että pitäisit näitä ihan normaaleina, luonnollisina tarpeina? Ja sä pystyisit suhtautumaan siihen avoimesti ja hyväksyvästi? Etkä koskaan tuntisi epävarmuutta tai riittämättömyyttä suhteessa näihin toisiin ihmisiin? Arvaa mitä, en usko sun höpinöistä sanaakaan. Trolli olet."

Kummpanini on kertonut minulle tällaisia asioita.. Pakko myöntää, että olen joskus tuntenut lievää mustasukkaisuutta, mutta ei se ole mielestäni niin vakavaa.. Enemmän tunnen olevani onnelinen, koska tiedän, että meidän suhteessamme asioista puhutaan avoimesti. Todellakin pystyn suhtautumaan em. asioihin avoimesti. En nyt tiedä tarvitsisko tässä lähteä avaamaan tällaista, mutta sanompa vaan, että olemme joskus katsoneet kumppanini valitsemaan kuvaa koneelta ja samalla olen tyydyttänyt häntä, eli ikään kuin leikitty, että kumppanini puuhailisi tämä kuvan henkilön kanssa. Tätä on myös tehty toisinpäin, niin että minä olen saavana osapuolena.

Ja ei en ole Trolli. Heitämpä sinulle vastakysymyksen, että eikö sinua häiritse ajatus, että sinun kumppanillasi on sellaisia ajatuksia, joista sinä et tiedä mitään. Voit olla varma, että kumppanisi ajoittain ajattelee jotain komeaa/kaunista henkilö, josta sinä et tiedä mitään. Eikö tämä epätietoisuus häiritse sinua?

Kumppanini ajatukset ovat hänen omiaan. Tiedän, että hän katselee joskus muita ja se on ihan normaalia. Jos näihin henkilöihin liittyy jotain seksuaalisia tai eroottisia ajatuksia, niin ehdottomasti en halua tietää sellaisesta mitään. En todellakaan kaipaa sellaista "henkistä yhteyttä". Minulle avoimuus ja rehellisyys parisuhteessa merkitsee selvästikin eri asioita kuin sinulle. Ajatus siitä, että tyydyttäisin puolisoni hänen katseoessaan toisen ihmisen kuvaa tai että puolisoni tyydyttäisi minut ja minä katsoisin jonkun randomin naamaa kuulostaa lievästi sanottuna omituiselta. Miksi ap ette harrasta kumppanisi kanssa parinvaihtoa? Tuo kuvailemasi tilanne, jossa kumppani ikäänkuin puuhailisi tämän toisen henkilön kanssa kun sinä tyydytät hänet, ei mielestäni ole enää kovinkaan kaukana parinvaihdosta.

Tottahan toki kumppanin ajatukset ovat hänen omiaan hän jakaa koko elämänsä sinun kanssasi, niin mikesei hän voisi jakaa myös ajatuksiaan sinun kanssasi. En ole ihan varma viittaatko tuolla normaalilla myös siihen, että kumppanisi seksuaaliset ajatukset muista ovat ihan normaaleja, mutta jos olet sitä mieltä, että ne ovat normaaleja, niin kysyn, että miksi et halua kesksutella kumppanisi kanssa normaaleista ajatuksista? Ymmärrän toki jos et halua lähteä tästä jokaiselle hyvin henkilökohtaisesta asiasta minun kanssani kesksutelemaan enempää, mutta minusta olisi kiva kuulla perustelut sille, että miksi ajatukset sinäänsä katsotaan normaaleiksi, mutta niistä kesksuteleminen ei kuitenkaan ole ok. Minusta tässä on erikoinen ristiriita.

Seksileikit monesti vaikuttavat aika omituisilta, kyse on omien ja kummpanin halujen tyydyttämisestä. Mielestäni meillä on erinomainen seksielämä. Parinvaihdostakin olemme keskustelleet useinkin, mutta jotenkin se tuntuu toistaiseksi "ei omalta jutultamme". Parninvaihtoa kun ei voi laittaa aivan samalla lailla nappia painamalla kiinni kuin tietokoneen kuvaruudun. Paljon mahdollista, että tulemme joskus vuosien tai vuosikymmenien kuluttua myös parinvaihtoa testaamaan. Tähän vaikuttanee myös se, että tulemmeko tutustumaan sopivaan pariin. Mutta ainakaan toistaiseksi tällaista paria ei lähdetä etsimällä etsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitämpä sinulle vastakysymyksen, että eikö sinua häiritse ajatus, että sinun kumppanillasi on sellaisia ajatuksia, joista sinä et tiedä mitään. Voit olla varma, että kumppanisi ajoittain ajattelee jotain komeaa/kaunista henkilö, josta sinä et tiedä mitään. Eikö tämä epätietoisuus häiritse sinua?

Epätietoisuus häiritsi joskus nuorempana. Nykyisin en oikein enää koe sitä edes epätietoisuutena että en ole enkä voi olla tietoinen kaikista asioista joita puolison mielessä liikkuu (ja varmasti myös itselläni on tiedostamattomia ajatuksia joista en ole tietoinen eli joista tuossa mielessä olen epätietoinen).

No ehkä ei mitäisi lähteä tällaiseen väittelyyn, mutta nyt koen saavani jotenkin niin paljon perusteetonta kritiikkiä, että olen puollustus kannalla ja tartumpa nyt tähänkin... Siis miten niin epätietoisuus ei yhtäkkiä olekkaan epätietoisuutta? Okei tarkoitat varmaan sitä, että olet hyväksynyt tämän epätietoisuuden niin, että se on ikään kuin normaali olotila. Okei jos tuo on sinun tapa suhtautua asiaan niin kunnioitan sitä.. Itse vain ajattelen niin, että eikö tämän henkisen yhteyden/toisen tunteminen pitäisi vain kasvaa vuosi vuodelta..

En oikein ymmärrä mitä tarkoitat näillä tiedostamattomilla ajatuksilla tässä yhteydessä?

AP

Parisuhteeni on kestänyt jo pitkästi yli 20 vuotta ja koen juuri noin että se henkinen yhteys on parantunut vuosien varrella, eikä se enää edellytä sitä että olisin tietoinen kaikista toisen ajatuksista. Koen myös että itsetuntoni o vahvempi kuin koskaan vaikka olen tietoisempi että myös itselläni on niitä tiedostamattomia ajatuksia joista en ole tietoinen.

Hyvä niin, yli 20 vuotta on tänäpäivänä hieno saavutus, onnitelut siitä. Minulle ei vielä auennut mitä tarkoitat näillä tiedostamattomilla ajatuksilla?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä niin, yli 20 vuotta on tänäpäivänä hieno saavutus, onnitelut siitä.

En itse ajattele parisuhdettani saavutuksena, enkä oikein henkistä yhteyttäkään. Varmasti osin sillä yhteydellä on oma merkityksensä parisuhteen pituuteen.

En koe että meillä olisi asioita joita ei voisi ottaa esille tai joista ei voisi puhua, mutta mikään välttämättömyys se ei ole että tietäisin tarkasti mitä toinen mistäkin asiasta ajattelee tai milloin hän viimeksi on jollakin tasolla kiihottunut jostakin muusta kuin minusta, ei välttämättömyys ole että hän niitä tiedostaisi itse (=muistaisi tietoisesti milloin niin tapahtui).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä niin, yli 20 vuotta on tänäpäivänä hieno saavutus, onnitelut siitä.

En itse ajattele parisuhdettani saavutuksena, enkä oikein henkistä yhteyttäkään. Varmasti osin sillä yhteydellä on oma merkityksensä parisuhteen pituuteen.

En koe että meillä olisi asioita joita ei voisi ottaa esille tai joista ei voisi puhua, mutta mikään välttämättömyys se ei ole että tietäisin tarkasti mitä toinen mistäkin asiasta ajattelee tai milloin hän viimeksi on jollakin tasolla kiihottunut jostakin muusta kuin minusta, ei välttämättömyys ole että hän niitä tiedostaisi itse (=muistaisi tietoisesti milloin niin tapahtui).

Olemme siis tästäkin asiasta erimieltä.. Itse näen, että parisuhdetta tulee ja välillä parisuhteen eteen joutuu tekemään töitä ja tieynlaisia yhrauksia. Jos joku hyvä asia (esim parisuhde) kestää osittain omien "ponnistelujen" vuoksi pitkään, niin mielestäni se on positiivinen asia, eli jonkin lainen "saavutus". Ehkä saavutus ei ole kaikkein paras mahdollinen termi kuvaamaan tätä, mutta eikait nyt kovin vääräkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä niin, yli 20 vuotta on tänäpäivänä hieno saavutus, onnitelut siitä.

En itse ajattele parisuhdettani saavutuksena, enkä oikein henkistä yhteyttäkään. Varmasti osin sillä yhteydellä on oma merkityksensä parisuhteen pituuteen.

En koe että meillä olisi asioita joita ei voisi ottaa esille tai joista ei voisi puhua, mutta mikään välttämättömyys se ei ole että tietäisin tarkasti mitä toinen mistäkin asiasta ajattelee tai milloin hän viimeksi on jollakin tasolla kiihottunut jostakin muusta kuin minusta, ei välttämättömyys ole että hän niitä tiedostaisi itse (=muistaisi tietoisesti milloin niin tapahtui).

Tuosta ajatusten tiedostamiesesta vielä, että en oikein usko sitä, että jos henkilöllä on jonkinlaisia seksuaalisia ajatuksia kolmannesta henkilöstä, niin ei hän niitä jälkikäteen muistaisi.. En nyt tarkoita, että pitäisi päivämäärä osata sanoa tarkasti, mutta kylläkait ihiminen nyt muistaa omia fantasioitaan siten, että milloin suurin piirtein on minkäkinlaisia fantasioita ollut ja kenestä ihmisestä on seksuaalisesti kiihottunut.. Ei ole tarkoitus loukata, mutta itse ajattelen, että tuollainen "tiedostamattomista ajatuksista" puhuminen on asian kaunistelua ja teko syy sille, ettei omista ajatuksista tarvitsisi avautua koska "ei muista". Tietenkään omista ajatuksista ei ole kenenkään pakko avautua, mutta ei siinä mielestäni mitään tekosyitä tarvita.. Riittää, että sanoo ettei halua ja piste.