Lue keskustelun säännöt.
Miten voi hankkia lapsia, jos on vakavasti synnytyskammoinen?
06.05.2016 |
Olen pelännyt ja kauhistellut synnytyksiä pienestä lapsesta saakka. En tiedä, mistä olen jo silloin saanut aiheen päähäni, mutta muistan jo pikkutyttönä ihmetelleeni asiaa äidilleni, joka kertoi että sitten ei enää pelota kun on valmis lapsen hankkimiseen.
No nyt on mittarissa 30 vuotta, ja vauvakuume on kova sekä minulla että miehelläni. Molemmilla on hyvät työurat, talous kuosissa jne. Aika olisi kaikin tavoin otollinen.
Mutta minä en voi mitenkään edes kuvitella, että pystyisin synnyttämään. Koko ajatus saa minut mykistymään kauhusta, ja on vaikea edes kuvailla millaisia tunteita se aiheuttaa. Pelkään sekä sektiota että alatiesynnytystä, mutta alatietapaa vielä järjettömän paljon enemmän. Se kestää kauan, sitä ei parhaimmallakaan kivunlievityksellä saa kivuttomaksi kokemukseksi (ja huonolla tuurilla kivunlievitystä ei edes saa), siitä ei pääse mihinkään karkuun, ja pahimmillaan vauvalle voi sattua jotain, tai minulla voi esim. pidätyskyky kärsiä (minulla on suolistosairaus, joka vaikeuttaa pidättämistä jo nykyisellään).
Pelkään että minua kohdellaan kuin karjaa, eikä kuin ihmistä. Pelkään ettei hätääni huomioida. Menen todella helposti paniikkiin ja silloin olen täysin yhteistyökyvytön. En myöskään haluaisi miestäni viereeni katsomaan alennustilaani.
Sektiossa pelottaa yleiset leikkauksen riskit, ja palautuminen. Minulta on kerran poistettu luomi kyljestä, ja kun puudutus lakkasi toimimasta ja alkoin tuntea pieniä nippaisuja, pyörryin. Pyörryin myös suihkussa kun yritin varoa tikkejä. Juu, olen heikko.
Mitä ihmettä kaltaiseni ihminen voi tehdä? Lapsettomaksi jääminen tuntuu sekä hyvältä että huonolta vaihtoehdolta. En kuitenkaan haluaisi jäädä ilman lapsia, ja mieskin sellaisia haluaa.
Kommentit (31)
No, minä jäin lapsettomaksi. Onneksi kumpikaan aviomiehistäni ei ole halunnut lapsia. Enkä ole itsekään kokenut vauvakuumetta. Mutta samat tunteet ovat tuttuja kuin sinulla: jo lapsesta asti tiesin, että synnyttäminen olisi aivan hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi saada lapsi? Vauvakuume on tosi huono syy.
Vierailija kirjoitti:
Sitten ei lapsia hankita. Adoptoikaa.
Olemme keskustelleet asiasta, mutta mieheni ei halua. Hänet itse asiassa on adoptoitu, ja hän haluaa nimenomaan oman lapsen. Myös minä vierastan ajatusta adoptiosta, vaikka syyni eivät ole ollenkaan samanlaiset kuin miehelläni.
Ap
Edelliseen kommenttiini tarkennus, että mieheni haluaa biologisen lapsen - en missään nimessä tarkoittanut ettei adoptiolapsi olisi "oma" lapsi.
On helppoa sanoa, että jätä sitten lapset hankkimatta, mutta se olisi todella suuri uhraus sen vuoksi, että synnytys kestää pahimmillaan muutaman vuorokauden. Tiedostan siis että se muutama vuorokausikaan ei ole ikuisuus, vaikka pelokas puoleni ei sitä myönnä.
Ap
Voisitko ryhtyä doulaksi jollekkin joka ymmärtäisi tilanteesi, eikä ottaisi nokkiinsa jos pyörryt? Pääsisit tätä kautta tutustumaan asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko jos kävisit juttelemassa pelosta jossain?
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko jos kävisit juttelemassa pelosta jossain?
Minne voi/kehtaa mennä juttelemaan siitä, ettei uskalla edes hankkiutua raskaaksi? Minut varmaan naurettaisiin ulos... Ihmettelen myös, miten kovaa synnytyspelkoa voitaisiin lievittää vain puhumalla. Tiedänhän minä aika hyvin synnytyksen faktat (olen aloittanut asian tutkimisen jo silloin lapsena kirjastossa), ja ystävien kokemukset olen kuunnellut myös tarkkaan. Osalla aivan mahtavia synnytyksiä, muutamalla karmeita kokemuksia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap,
Ajattelin ennen itsekkin, että synnytys olisi kauhein asia maailmassa. Nykyään kaksi läheistä ystävääni ovat kätilöitä, ja heiltä kuulen päivittäin kertomuksia synnytyksistä. Toinenkin on hoitanut jo lähemmäs 100 synnytystä, eikä hänen kohdalleen ole mitään komplikaatioita osunut – päinvastoin, moni synnyttäjä on myös päässyt peloistaan yli jne. Mitä enemmän olen kuunnellut näitä synnytystarinoita, sitä suurenmoisemmalta kokemukselta synnytys on alkanut mielessäni näyttää. Itse haluan nykyään adoptoida lapsen (ei liity synnytyskammoon vaan ihan eri syihin), ja mielestäni on lähes sääli, että en pääse kokemaan synnytystä ;D
Ei pidä unohtaa, että synnytys on yhtä luonnollinen asia kuin vaikkapa seksi tai syöminen, ja synnytyksiä hoitavat lääkärit ja kätilöt ovat ammattilaisia, joilla on valmiudet hoitaa minkälaisia tilanteita tahansa.
Mikäli sinulla on jokin suolistosairaus jne., niin voi myös olla että sinulle tehdään itsestäämselvästi sektio (en tiedä kun en ole asiantuntija). Sitä nyt ainakaan on turha pelätä – saatat elämässäsi joutua lukuisiin muihinkin leikkauksiin vielä, se ei ole yleensä estettävissä.
Lapsia ei kenenkään ole pakko hankkia, mutta pelko on huono syy jättää lapsi hankkimatta. Uskon, että eläkkeellä sinua harmittaisi se, ettet "pelkän" pelon takia saanut jälkikasvua, jota niin kovasti halusit... Ota huomioon, että on myös olemassa synnytyspelko-terapiaa, voisiko se auttaa? Ja pelkopotilaana voisit raskaaksi tultuasi myös kertoa peloistasi avoimesti etukäteen sinua hoitaville ihmisille sairaalassa ja neuvolassa yms. niin osaavat ottaa huomioon.
Et ok synnyttänyt, mutta silti tiedät mitä siinä tulee tapahtumaan? Virhe. Kaikki synnytykset ovat erilaisia ja korvat kiinni muiden puheilta. Monet naiset tykkäävät kertoa hurjia kokemuksiaan.
Minulla on matala kipulynnys, mutta kyllä sen tilanteen kivuttomaksi sai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeasti haluat (biologisen) lapsen, niin kammoja ja fobioita voi työstää. Suosittelen pelkojen käsittelyä jo ennen raskaaksi hankkiutumista, ettei iske pakokauhu samalla tavalla. Aika hyvin oletkin jo eritellyt, mikä tarkalleen ottaen pelottaa. Noilla lähtökohdilla voisi olla kohtalaisen helppoa kertoa ajatuksistaan jollekin ammattilaiselle, joka auttaa ihmisiä kohtaamaan fobioitaan.
Avuttomuuden tunteeseen auttaa tiedonhankinta. Toki tietoa etsiessä törmää ikäväänkiin, fobiaa tukevaan tietoon, mutta paljon rauhoittavaakin tietoa on tarjolla, jos sitä kykenee vastaanottamaan. Selvitä mahdollisimman paljon kivunlievitysmenetelmistä niin alatiesynnytyksissä kuin sektioissakin. Vai miltä kuulostaisi sektio nukutuksessa? Katsele tilastoja, kuinka yleisiä erilaiset komplikaatiot todellisuudessa ovat. Jos pelkää vaikkapa pahoja repeämiä, kannattaa sen sijaan, että hokisi itselleen "voi kauheaa, kun voi tulla kauheita repeämiä", sanoa itselleen, että yli 99 % varmuudella vakavaa repeämää ei tule.
Kun tulet raskaaksi, kerro pelkotaustastasi neuvolassa. Sieltä autetaan varmasti parhaansa mukaan. Kerro synnytykseen mukaan tulevalle tukihenkilölle noista mainitsemistasi peloista ja toiveistasi synnytyksen suhteen mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Hän tarkkailee synnytyksessä tilannetta, vahtii ja tekee kaikkensa sen eteen, ettei oikeuksiasi poljeta ja että sinua aidosti kuunnellaan ja toiveitasi kunnioitetaan.
AP, kannattaisiko sinun käydä juttelemasta peloistasi ihan asiaan perehtyneitten ammattilaisten kanssa? Jos jokin asia pelottaa nin paljon, että se rajoittaa niitä valintoja joita omassa elämässä haluaisi tehdä, niin se ei enää ole normaalia, vaan pelkoneuroosi. Johon puolestaan voi saada hoitoa - edellyttäen tietysti, että hoidettava oikeasti haluaa sitoutua hoitoon ja oppia käsittelemään tuntemuksiaan rakentavasti sekä muuttamaan käyttäytymistään.
Googlaapa vaikka sellainen kuin pelkopoliklinikka.
P.S. Kokemuksesta voin sanoa, että synnytys sattuu eli ei se mitään herkkua ole, mutta ei se ole sellainen kokemus, josta ei selviäisi. Ja sen jälkeen elämässä on taas uusia upeita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko jos kävisit juttelemassa pelosta jossain?
Minne voi/kehtaa mennä juttelemaan siitä, ettei uskalla edes hankkiutua raskaaksi? Minut varmaan naurettaisiin ulos... Ihmettelen myös, miten kovaa synnytyspelkoa voitaisiin lievittää vain puhumalla. Tiedänhän minä aika hyvin synnytyksen faktat (olen aloittanut asian tutkimisen jo silloin lapsena kirjastossa), ja ystävien kokemukset olen kuunnellut myös tarkkaan. Osalla aivan mahtavia synnytyksiä, muutamalla karmeita kokemuksia.
Ap
Ööm, ei kai kukaan terapeutti naura asiakastaan ulos??? Sehän on koko heidän toimenkuvansa vastaista. Kenelle tahansa psykologille (kannattaa etsiä hyvä) voit asiasta puhua, mutta kannattaa etsiä ihminen, jolla on ihan erikoistuminen nimenomaisesti synnytyspelkoon tai pelkoihin yleisesti. Sinun asemassasi olevia synnytyspelkoisia naisia on maailmassa ruuhkaksi asti, et todellakaan ole ainoa ongelmasi kanssa.
Voi ap, ei sinulle kukaan ammattilainen naura. Varmasti ammattilaisille tulee paljon hullumpiakin pelkoja ja ajatuksia vastaan, joissa he kuitenkin työkseen auttavat. Ja sinun pelkosihan on kuitenkin hyvin pitkälti rationaalinen, kyllähän synnytykseen sisältyy varmasti ikäviäkin asioita ja uhkakuvia, jotka kuitenkin ovat tässä tapauksessa saaneet niin suuret mittasuhteet, että rajoittavat elämää ja unelmia. Toiset pelkäävät kuollakseen vaikkapa normaaleja bakteereja tai tietynlaisia esineitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alatiesynnytystä kannattaakin pelätä
Sua ei kohdella kuin karjaa. Sä olet huomion keskipiste synnytyksessä ja sun toiveita kuunnellaan. Synnytyskipu on ihan erilaista kuin muu kipu, se on paljon siedettävämpää. En tiedä mikä sen aiheuttaa, mutta sitä ei synnyttäessä koe samalla tavalla kipuna kuin vaikkapa kovan hammassäryn.
Vierailija kirjoitti:
Sua ei kohdella kuin karjaa. Sä olet huomion keskipiste synnytyksessä ja sun toiveita kuunnellaan. Synnytyskipu on ihan erilaista kuin muu kipu, se on paljon siedettävämpää. En tiedä mikä sen aiheuttaa, mutta sitä ei synnyttäessä koe samalla tavalla kipuna kuin vaikkapa kovan hammassäryn.
Eikä synnytyskipu ole jatkuvaa, siinä on taukoja. Puudutteet on todella tehokkaita, pahimpien supistusten aikaan saat parhaimmillaan nukuttua hetken ja kerättyä voimia ponnistusvaiheeseen. Olen synnyttänyt kahdesti epiduraalin/spinaalin kanssa ja kerran pelkän ilokaasun voimin ja molemmista on selvitty. Ja se kipu tosiaan lakkaa heti siihen vauvaan. Repeämiä ym saattaa tulla tai sitten ei, mulle ei ole koskaan tullut, vaikka olen niitä aina pelännytkin.
Joo mulla ihan samanlaisia tunteita muuten, tosin ei oo lasten hankkiminen vielä ihan ajankohtaista mulla :) Ite oon kans pelänny pienestä asti (siis niin kauan kun oon tienny mitä synnytyksessä tapahtuu). Sektio ois varmaan ainakin mulle se parempi, tai oikeestaan ainut vaihtoehto. Oon ymmärtäny et sitä vältellään ihan tarkotuksella, mut haluisko joku - jolla siis on kokemusta - kertoo vähän, et miten helppoo/vaikeeta on saada keisarileikkaus?
Vierailija kirjoitti:
Sua ei kohdella kuin karjaa. Sä olet huomion keskipiste synnytyksessä ja sun toiveita kuunnellaan. Synnytyskipu on ihan erilaista kuin muu kipu, se on paljon siedettävämpää. En tiedä mikä sen aiheuttaa, mutta sitä ei synnyttäessä koe samalla tavalla kipuna kuin vaikkapa kovan hammassäryn.
Älä viitsi valehdella. Itselleni kakkonen tuli pelkosektiona juuri sen vuoksi, että kätilö kohteli kuin karjaeläintä, toiveitani ei todellakaan kuunneltu vaan alistettiin totaalisesti. Synnytyskipu on aivan kamalaa ja hammasärkykin on helppo juttu.
Kuulostaa tutulta... kirjoitti:
Joo mulla ihan samanlaisia tunteita muuten, tosin ei oo lasten hankkiminen vielä ihan ajankohtaista mulla :) Ite oon kans pelänny pienestä asti (siis niin kauan kun oon tienny mitä synnytyksessä tapahtuu). Sektio ois varmaan ainakin mulle se parempi, tai oikeestaan ainut vaihtoehto. Oon ymmärtäny et sitä vältellään ihan tarkotuksella, mut haluisko joku - jolla siis on kokemusta - kertoo vähän, et miten helppoo/vaikeeta on saada keisarileikkaus?
Itse sain todella helposti pelkosektion. Ensin sype-kätilön luona keskustelu, sitten lääkäri joka jo lupasi sektion rv 30, psykologi, toisen kerran lääkäri.
Sitten ei lapsia hankita. Adoptoikaa.