Vilpitön kysymys: miksi hankitte lapsia jos ei rahaa ole?

Elämänhallinta on kyllä kateissa jos ei paria kymppiä löydy luokkaretkeä varten.

Elämässä voi tulla vastaan tilanteita, jotka aiheuttaa joko väliaikaista tai pitkäaikaista vähävaraisuutta. 1200 euron säästöt ei kauaa kestä.

Eikös se lapsi tulekaan leipä kainalossa, niin kuin olen kuullut sanottavan?

2:lle

Idea ei varmaan ole se että säästetään tuo 1200€ ja sitten lopetetaan? Hyvinä vuosina voi säästää enemmän, kaksi palkansaajaa säästää helposti 100€/kk/hlö =vuodessa 2400€. Jos hyviä vuosia on 10 vuotta, niin on säästössä jo 24´000€ (mahdollisesi vielä sijoitettu hyvin, jolloin saatu tuottoa säästöille).  Tuollaisella 24`000€ summalla maksaa jo aika pitkään elämistä, vastaahan tuo summa esimerkiksi aika monen vuosipalkkaa.

Ja jos joku sanoo että 100€ on iso summa palkansaajalle, niin aika monella (varsinkin sinkulla) tuo summa voi mennä kenkiin, baari-iltaan, tai vastaavaan johon riittäisi vähempikin, tai ehkä voisi olla kokonaan ilmankin.

Ajattelimme että asiat kyllä järjestyvät. Mies valmistui vuotta ennen minua ja pääsi heti vakitöihin. Itse valmistuin vuoden kuluttua työttömäksi. Puoli vuotta olin työtön, kunnes tulin raskaaksi. Kuukauden kuluttua sain koulutustani vastaavan vakipaikan. Kaikesta tästä on aikaa nyt 15 vuotta. Totesimme silloin valmistumiseni  jälkeen, että nyt on hyvä hetki lapselle ja niinhän se sitten olikin. Köyhiä olimme, en saanut edes työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea miehen tulojen vuoksi. Äitiyspäiväraha oli myös minimi, mutta jotenkin selvisimme ja nykytilanne on aivan toista luokkaa.

Hyvä muistaa myös, että tilanteet voivat muutta milloin vain, vaikka elämänhallinta olisikin kunnossa. Nykyään työpaikka voi mennä alta kenellä vain ja määräaikaisia pestejä, joiden jatkumiseen saattoi vielä vähän aikaa sitten luottaa, ei yhtäkkiä enää jatketakaan. Oma yritys voi kaatua, oma tai puolison terveys voi pettää jne.

Kaikkea ei pysty ennakoimaan, minkä mielestäni nykyään pitäisi olla jokaisen tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

2:lle

Idea ei varmaan ole se että säästetään tuo 1200€ ja sitten lopetetaan? Hyvinä vuosina voi säästää enemmän, kaksi palkansaajaa säästää helposti 100€/kk/hlö =vuodessa 2400€. Jos hyviä vuosia on 10 vuotta, niin on säästössä jo 24´000€ (mahdollisesi vielä sijoitettu hyvin, jolloin saatu tuottoa säästöille).  Tuollaisella 24`000€ summalla maksaa jo aika pitkään elämistä, vastaahan tuo summa esimerkiksi aika monen vuosipalkkaa.

Ja jos joku sanoo että 100€ on iso summa palkansaajalle, niin aika monella (varsinkin sinkulla) tuo summa voi mennä kenkiin, baari-iltaan, tai vastaavaan johon riittäisi vähempikin, tai ehkä voisi olla kokonaan ilmankin.

niin, JOS hyviä vuosia on 10,JOS kaikki menee niinkuin on suunniteltu. No, aina ei vaan mene.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä muistaa myös, että tilanteet voivat muutta milloin vain, vaikka elämänhallinta olisikin kunnossa. Nykyään työpaikka voi mennä alta kenellä vain ja määräaikaisia pestejä, joiden jatkumiseen saattoi vielä vähän aikaa sitten luottaa, ei yhtäkkiä enää jatketakaan. Oma yritys voi kaatua, oma tai puolison terveys voi pettää jne.

Kaikkea ei pysty ennakoimaan, minkä mielestäni nykyään pitäisi olla jokaisen tiedossa.

Niinpä. Tämän takia me hankittiin sen kokoinen asuntolaina, että pystymme sen maksamaan jopa sellaisessa tilanteessa, että molemmat olisimme työttömiä. Vähentää kummasti elämisen stressiä ja tällä hetkellä jää tosiaan sitä jemmarahaa kun asumiskulut ovat varsin kohtuulliset. Toivottavasti tietysti työtilanne säilyy hyvänä (palkka ei päätä huimaa, mutta ei se haittaa).

Itsekkyys ja lisääntymisen himo, kärsimyksen ja elämän vietti.

Me oltiin köyhiä opiskelijoita, kun tehtiin meidän yksi lapsi. Elettiin säästeliäästi ja vanhemmat auttoivat isoimmissa jutuissa. Siinä oppi elämään aika pienellä, ja vaikka ollaan molemmat ihan hyväpalkkaisia nykyisin, ei sitä rahaa silti viitsi käyttää mihinkään turhuuksiin. Toki omiin ja lapsen harrastuksiin menee nykyisin rahaa. Ja vaatteet voi vihdoin ostaa ne mitkä haluaa eikä enää vain ne mihin on varaa. Ei niitä silti enempää osteta kuin on tarvetta.

Tuntuu,mettä tuntemani äidit käyttää ihan älyttömiä summia lasten vaatteisiin ja niitä on niin paljon, ettei kaikkea ehdi edes käyttää. Muuhun ei sitten jääkään rahaa. Tiedän useampia perheitä, joista toinen on kotiäiti ja toinen opiskelee/työtön ja silti lapsia on väh. 3 ja kaikki päästä varpaisiin merkkivaatteissa.

En voi jättää elämättä vain siksi että juuri nyt (ehkä ei koskaan näillä palkoilla) ei ole rahaa säästössä. Hoitovapaa pakottaa olemaan köyhä eikä lottovoittoa ole tiedossa. Asuntolainaa maksetaan jotta saataisiin katon lisäksi omaisuutta kartutettua.

Sellaisen ihmisen joka ei ole ollut esim. Työtön tai hoitovapaalla on vaikea tajuta ettei rahoista tosiaankaan jää säästöön 50e kuukaudessa vaan että rahat loppuu kesken kuukauden ja loppu kuu sinnitellään leipomalla leipää ja hakemalla ruokakassi tai lainaamalla joltain. Ja jos siellä säästötilillä sitten on se 1200e niin se kuluu muutamissa kuukausissa.

Toivon vilpittömästi että tälläisten aloituksien tekijät kokevat työttömyyden/alan vaihdon ja opiskelun perheellisenä ja laajentavat näkökulmaansa.

Niin ja lasten saantien välissä on tulotaso ja elintaso noussut, joten varsinaisesti rahattomana ei lasta aluilleen laiteta, mutta kun sitä lasta alkaa tekemään niin tietäähän siinä että kohta taas kituutellaan kun tulot tippuvat. Nyt olen raskaana ja saan vielä muutaman kuukauden palkkaa, kohta taas lasketaan pennosia.

Täällä opiskelija ja yllätysvauva (ehkäisy petti toimittuaan 10v. ongelmitta). En vain pystynyt aborttiin ja mieskin halusi pitää lapsen vaikka sitten tiukkaa tulisikin taloudellisesti. Olet oikeassa siinä, että pienistäkin tuloista pystyy säästämään pikku hiljaa. Mieheni on pätkätyöläinen/työtön ja itse siis opiskelen, mutta saamme joka kuu vähän säästöön koska elämme hyvin nuukasti.

En olisi tähän tilanteeseen tieten tahtoen lasta hankkinut, mutta kyllä hänestä on hurjasti iloa. :) Välillä tuntuu kyllä pahalta kun jotkut hyvin toimeen tulevat tutut tuhahtelevat juuri pienituloisista, että miksi nuokin puskevat lapsia maailmaan. Eivät kai jotenkin ajattele minua köyhänä koska pukeudun yleensä nätisti (olen harjaantunut kirpparinkiertäjä) ja opiskelen akateemisella alalla. Tai sitten eivät vain välitä jos satuttavat...

Toisaalta ymmärrän senkin, että keskiluokkainen ei koe turvalliseksi hankkia lapsia ennen kuin varallisuutta ja tuloja on enemmän kuin tarpeeksi. Silloin varmasti tuntuu epäreilulta, kun toiset tekevät lapsia epävarmaan tilanteeseen (ainakaan näennäisesti) sen kummempia ajattelematta. Asioilla on aina se toinenkin puolensa. Mutta toivoisin, että ihmiset yrittäisivät ymmärtää toistenkin näkökulmaa ja erilaisia elämäntilanteita.

Kyllä yhteiskunnan kuuluu kustantaa kaikki lapsista koituvat kulut vaikka ois aivan rahaston. Onneksi näin onkin, olen viiden lapsen yksinhuoltaja, ollut aina kotona ja saan kuussa tukia lähes viisi tonnia nettona.

Yksi juttu mitä ei useinkaan tällaisissa huomioida on se, että monesti ne menot kasaantuvat parille kuukaudelle. Jokaisessa keskustelussa käydään erikseen sanomassa, että "ei kai se nyt voi olla niin paha laittaa X euroa luokkaretkeen/harrastuksen kevätnäytökseen/ylioppilaslahjaan/kevätjuhlavaatteisiin", mutta kun nimenomaan ongelma on se, että tässä toukokuussa pitäisi ostaa niitä vaatteita JA retkiä JA lahjoja. Sama joulun alla, jolloin menot taas kerääntyvät, kun pitäisi ostaa lahjat ja jouluruuat ja ehkä matkat sukuloimaan ja joulujuhlavaatteet ja niin edelleen ja niin edelleen. 

No kun niitä sinappikoneita nyt pitää olla. Ja, juurikin niillä, kellä 10€ yllätys on jo katastrofi, vielä miellellään monta. Tehdään ja sitten päiväkoti, koulu, sossu ja poliisi hoitaa kasvattamisen, ja niitä on paljon... Auton ajokortit joutaisi poistaa ja tutkinto lisääntymiselle...

Minä kyllä valitan kalleutta, vaikka olisikin varaa maksaa. Ei se, että kokee jonkin asian kalliina ja turhana läheskään aina tarkoita sitä, etteikö asiaan olisi silti varaa. Kyse on enemmänkin periaaatteesta, ettei halua maksaa joutavasta. 

Eipä sekään aina auta että varautuu työttömyyteen. Itse olen ikäni ollut todella terve, niin etten sairasta edes flunssa kovin usein. Tänä vuonna jouduin ensimmäisen kerran elämässäni sairaalaan ja lääke- ja lääkärikuluihin on mennyt satoja euroja, muitakin yllättäviä menoja on tullut samaan syssyyn. Sairauskohtaus tuli täysin yllättäen, ilman ennakkovaroituksia. Elämäntapani ovat terveelliset: En ole ikinä tupakoinut, en käytä alkoholia juurikaan, lähinnä ruokajuomana, liikun paljon, syön paljon kasviksia. Silti iski kohtaus, joka iskee enemmän niihin, jotka elävät epäterveellisesti. Itselläni nyt on ollut varaa nämä maksaa, mutta halusin vain kertoa esimerkin. Tai äitini, joka kuoli täysin seisovilta jaloiltaan. Hän sai saman kohtauksen kuin minä, mutta pahempana versiona. Eli mulla ainoat selittävät tekijät on geenit. 

Voi voi. En lakkaa ihmettelemästä näitä typeryksiä joiden ajatuksenjuoksu ei riitä siihen että olosuhteet elintasossa voivat muuttua. Lapsien saamisen jälkeen voi jäädä työttömäksi, sairastua, tulla ero- mitä tahansa. Mikä v**tu tässä on niin vaikea ymmärtää??

Vierailija kirjoitti:

2:lle

Idea ei varmaan ole se että säästetään tuo 1200€ ja sitten lopetetaan? Hyvinä vuosina voi säästää enemmän, kaksi palkansaajaa säästää helposti 100€/kk/hlö =vuodessa 2400€. Jos hyviä vuosia on 10 vuotta, niin on säästössä jo 24´000€ (mahdollisesi vielä sijoitettu hyvin, jolloin saatu tuottoa säästöille).  Tuollaisella 24`000€ summalla maksaa jo aika pitkään elämistä, vastaahan tuo summa esimerkiksi aika monen vuosipalkkaa.

Ja jos joku sanoo että 100€ on iso summa palkansaajalle, niin aika monella (varsinkin sinkulla) tuo summa voi mennä kenkiin, baari-iltaan, tai vastaavaan johon riittäisi vähempikin, tai ehkä voisi olla kokonaan ilmankin.

Niin että parikymppisenä sinkkuna olisi sitten pitänyt jättää baarissa käyminen ja sosiaalinen elämä sekä kauneudenhoito että voisi säästää sen 100e lasta varten. Joopa joo eiköhän siinä vaiheessa eletä ihan toisenlaista elämää kuin mietitä tulevaisuuden köyhää perhe elämää. Niin itse olin 20-25 vuotiaana työtön ja kävin äitini luona syömässä. Kavereiden kanssa ei koskaan päässyt mihinkään kun ei ollut varaa. Baari iltaa ennen vedin kunnon pohjat jotta baarissa ei tarvinnut juoda ja mitään uusia kenkiä tai vaatteita en voinut ostaa.

Vilpitön vastaus! Minä en ymmärrä, että kenellä ei ole rahaa riittävästi? Näin kärjistetysti... Olen viiden lapsen totaali yyhoo. Teen osa-aikatyötä ja maksan asunto lainaa. Auto on pakko olla, ja lapsilla on jokaisella muutama harrastus. Hyvin ollaan pärjätty. Nytkin rippikouluun, mopokorttiin, mopoon, pieneen remonttiin. En vain ymmärrä mihin ihmiset rahansa tuhlaavat?

Elämä on valintoja :)