Miksi tyyneyteni ja rationaalisuuteni on joillekuille ongelma?
Olen sen tyyppinen ihminen, joka ottaa vastuun omista tunteistaan. Minua on aika vaikea saada pois tolaltani. En valita koskaan. Suhtaudun asioihin ennemmin järjellä kuin tunteilla. Harrastan meditointia, ja joskus meditoin pari minuuttia myös työpaikallani. Pysyttelen rauhallisena. En lähde mukaan ihmisten vatvomiseen, valitukseen ja uhrileikkiin, joita ainakin meillä töissä harrastetaan aika paljon.
Tämä ei tunnu joillekuille sopivan ollenkaan. Olen kuulemma kylmä ja epäempaattnen. En välitä maailman (tai työpaikan) ongelmista, koska olen etuoikeutettu. Minuun on vaikea samastua. Olen psykopaatti. Syyllistän kuulemma, kun minusta ihmisten tulee itse ottaa vastuuta tunteistaan.
Kuulostanko tuntemaltasi ihmiseltä? Jos tällainen ärsyttää sinua, voisitko avata vähän ajatusmaailmaasi.
Kommentit (63)
Olen aika samanlainen - tai ainakin ulospäin. Olen saanut myös työssä kiitosta siitä että olen rauhallinen ja tyyni, minulta ei pala hermo vaikeidenkaan ihmisten kanssa vaikeissa neuvotteluissa.
Huonona puolena on se, että tunteitaan myrskyisämmin ulospäin näyttävät ovat usein sitä mieltä, ettei minulla ole suuria tunteita, olen jotenkin lattea (he kertovat tämän kritiikkinä). Se että minulla on tunne-elämän hallintaa, ei tarkoita ettei minulla olisi tunteita.
Havaintojeni mukaan erityisesti ahdistuneet ihmiset yrittää saada muita mukaan siihen tunnemylläkkään ja turhautuvat, kun se ei onnistu. Oikeastihan siitä myllytyksestä ei ole heille kuin hetken lohtu, se ei auta heitä pidemmän päälle. Lähipiirin tai työkaverin rauhallisuus voi olla hyväkin asia vaikka se ei sillä hetkellä tuntuisi siltä!
Autismin kirjo?