Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tyyneyteni ja rationaalisuuteni on joillekuille ongelma?
06.05.2016 |
Olen sen tyyppinen ihminen, joka ottaa vastuun omista tunteistaan. Minua on aika vaikea saada pois tolaltani. En valita koskaan. Suhtaudun asioihin ennemmin järjellä kuin tunteilla. Harrastan meditointia, ja joskus meditoin pari minuuttia myös työpaikallani. Pysyttelen rauhallisena. En lähde mukaan ihmisten vatvomiseen, valitukseen ja uhrileikkiin, joita ainakin meillä töissä harrastetaan aika paljon.
Tämä ei tunnu joillekuille sopivan ollenkaan. Olen kuulemma kylmä ja epäempaattnen. En välitä maailman (tai työpaikan) ongelmista, koska olen etuoikeutettu. Minuun on vaikea samastua. Olen psykopaatti. Syyllistän kuulemma, kun minusta ihmisten tulee itse ottaa vastuuta tunteistaan.
Kuulostanko tuntemaltasi ihmiseltä? Jos tällainen ärsyttää sinua, voisitko avata vähän ajatusmaailmaasi.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sinä siinä ainakin nyt ruikutat ja syyllistät, ollaksesi "tyyni ja rationaalinen".
Näytät pitävän jotenkin ansiokkaansa sitä, että et näytä tunteitasi ja tunne empatiaa. Minusta siinä ei ole mitään ansiokasta, vaan lähinnä tylsää ja luotaantyöntävää. Toki, äärimmäinen tunteilu on raskasta ihmiselle ja hänen lähipiirilleen, mutta miten se sinua muka oikeasti haittaa, jos joku valittaa? Etkö ole ikinä kuullut, että murheiden jakaminen helpottaa? Ei sinun tarvitse kenenkään ongelmia ratkaista - ihmiset normaalisti ovat miettineet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja paljon sinua perusteellisemmin jo itse - he kaipaavat vain myötäelämistä. Johon et selvästikään kykene, koska koet muiden murheet "vatvomiseksi ja uhrileikiksi".
Todellisuudessa tasapainoinen ja tyyni ihminen kykenee sietämään muiden tunteet, myötäelää niitä ja säilyttää itsellään mielenrauhan. Sinä et säilutä, vaan selvästi ärsyynnyt. Olet siten vielä aika kaukana todellisesta tyyneydestä.
Todellinen tyyneys ei ole minulle millään tavalla ongelma. Hyvähän se on, jos jollain on asiat tasapainossa.
En sanonut, ettenkö näyttäisi empatiaa tai myötäeläisi, tämä oli minusta esitetty väite.
En ruikuta tai syyllistä, tässä viestissää tai muutenkaan. Tuo on epäreilu arvio.
Luonnollisesti pidän ansiokkaana sitä, että ota vastuun omista tunteistani enkä levitä negatiivisuutta valittamalla. Enhän muuten niin tekisi.
En sanonut, ettenkö sietäisi muiden tunteita. Sanoin, että muut eivät tunnu aina sietävän minun rauhallisuuttani ja rationaalisuuttani.
En ole sanonut, että mieleni olisi aina tyyni ja rauhallinen. Minusta mielessä saa myrskytä, jos sattuu olemaan sellainen sää. Ihminen ei voi hallita ajatuksiaan, ainoastaan tekojaan. -ap
Miksi tunteet ovat sinulle pelkästään negatiivinen asia?
Jos kerran olisi hyvä, että kaikki pitäisivät sisällä negatiiviset tunteensa, niin samalla tavalla olisi hyvä, jos pitäisivät positiivisetkin asiat sisällään. Miksi ihmeessä?
Toki ymmärrän turhasta valittamisen, mutta tunteita on laidasta laitaan, niiden sisälle patoaminen ei myöskään ole mikään vastaus.
Jos olisit rationaalinen, ihmettelisit myös miksi ihmisten täytyy kertoa positiivisista tunteistaan, sekin on yhtä hölyn pölyä.
Olisiko maailman parempi paikka, jos kukaan ei kertoisi negatiivisista tai positiivisista tunteistaan? Ei minun mielestäni.
En ole ap, mutta miksi työpaikan pitäisi olla "tunteiden käsittelypaikka"? Siellä ollaan töissä, herraisä. Terapiaa haetaan sitten muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sinä siinä ainakin nyt ruikutat ja syyllistät, ollaksesi "tyyni ja rationaalinen".
Näytät pitävän jotenkin ansiokkaansa sitä, että et näytä tunteitasi ja tunne empatiaa. Minusta siinä ei ole mitään ansiokasta, vaan lähinnä tylsää ja luotaantyöntävää. Toki, äärimmäinen tunteilu on raskasta ihmiselle ja hänen lähipiirilleen, mutta miten se sinua muka oikeasti haittaa, jos joku valittaa? Etkö ole ikinä kuullut, että murheiden jakaminen helpottaa? Ei sinun tarvitse kenenkään ongelmia ratkaista - ihmiset normaalisti ovat miettineet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja paljon sinua perusteellisemmin jo itse - he kaipaavat vain myötäelämistä. Johon et selvästikään kykene, koska koet muiden murheet "vatvomiseksi ja uhrileikiksi".
Todellisuudessa tasapainoinen ja tyyni ihminen kykenee sietämään muiden tunteet, myötäelää niitä ja säilyttää itsellään mielenrauhan. Sinä et säilutä, vaan selvästi ärsyynnyt. Olet siten vielä aika kaukana todellisesta tyyneydestä.
Todellinen tyyneys ei ole minulle millään tavalla ongelma. Hyvähän se on, jos jollain on asiat tasapainossa.
En sanonut, ettenkö näyttäisi empatiaa tai myötäeläisi, tämä oli minusta esitetty väite.
En ruikuta tai syyllistä, tässä viestissää tai muutenkaan. Tuo on epäreilu arvio.
Luonnollisesti pidän ansiokkaana sitä, että ota vastuun omista tunteistani enkä levitä negatiivisuutta valittamalla. Enhän muuten niin tekisi.
En sanonut, ettenkö sietäisi muiden tunteita. Sanoin, että muut eivät tunnu aina sietävän minun rauhallisuuttani ja rationaalisuuttani.
En ole sanonut, että mieleni olisi aina tyyni ja rauhallinen. Minusta mielessä saa myrskytä, jos sattuu olemaan sellainen sää. Ihminen ei voi hallita ajatuksiaan, ainoastaan tekojaan. -ap
Miksi tunteet ovat sinulle pelkästään negatiivinen asia?
Jos kerran olisi hyvä, että kaikki pitäisivät sisällä negatiiviset tunteensa, niin samalla tavalla olisi hyvä, jos pitäisivät positiivisetkin asiat sisällään. Miksi ihmeessä?
Toki ymmärrän turhasta valittamisen, mutta tunteita on laidasta laitaan, niiden sisälle patoaminen ei myöskään ole mikään vastaus.
Jos olisit rationaalinen, ihmettelisit myös miksi ihmisten täytyy kertoa positiivisista tunteistaan, sekin on yhtä hölyn pölyä.
Olisiko maailman parempi paikka, jos kukaan ei kertoisi negatiivisista tai positiivisista tunteistaan? Ei minun mielestäni.
Eivät tunteet ole minusta negatiivinen asia. Ne eivät vain ole kovin tärkeitä, ja tunteiden ottaminen liian vakavasti ja niihin identifioituminen voi välillä johtaa kaikenlaisiin hankaluuksiin. Toki tunteista on myös paljon iloa, kirjaimellisesti. -ap
vähän pitää koettaa olla ammatillinen siellä töissä, ei kaikkia tunteita voi alkaa vatvoa.
Ottaen huomioon, että ap sanoo olevansa tyyni ja kantavansa vastuun omista tunteistaan, hän yllättävän innokkaasti haluaa syytellä ympäristöään vääristä tulkinnoista ja irrationaalisista käsityksistä.
Ap, mindfulnessin ja muiden meditaatioiden idea on, että kukin todellakin voi muuttaa vain itseään. Jos sinusta tuntuu, että ympäristön käsitys sinusta eroaa siitä, mitä itse ajattelet itsestäsi, sinun pitäisi keskittyä muuttamaan omaa käytöstäsi. Muiden ajatteluun et voi muulla tavoin vaikuttaa, joten katkeruus ja ihmettely somepalstalla eivät auta asiaa millään tavoin.
Tässä ketjussa moni jo näkyy tarttuneen siihen, että mitätöit toisten tunteita ja halveksut negatiivisten tunteiden esilletuomista. Sen sijaan, että räksytät heille tulkinnasta, ota se onkeeksi. Se on todennäköisesti juuri seikka, joka aiheuttaa tulkitaeron muiden sinua koskevien tulkintojen ja oman itsekäsityksesi välillä. Vaikka kokisitkin arvion epäreiluksi, siltä sinä vaikutat muiden mielestäsi, joten ota se lähtökohdaksi.
Minulla on asperger-lapsi, jolla on itse asiassa aika lailla samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. Hän kokee olevansa äärimmäisen rationaalinen, ja omalla logiikallaan sitä onkin, vaikkakin meistä muista hänen rutiininsa ja maneerinsa eivät näytä rationaalisilta. Hän ällisteee vähän väliä, miten "väärin" hänen puheitaan ja käytöstään tulkitaan. Ja ymmärrän sen ällistyksen kyllä, koska hänen on syndrooman takia vaikea ymmärtää muiden erilaista logiikkaa ja sitä, miten hänen hyviäkään tarkoitusperiä voidaan tulkita väärin.
Ja totta on, että hänen logiikkansa ei ole sen väärempi kuin muiden, se on vain erilainen. Vähän kuin applen ja microsoftin erilaiset käyttöjärjestelmät keskustelevat vähän huonosti keskenään.
Sinä kumminkaan tuskin olet as, joten ymmärrä sinä, että sinun ajattelutapasi on erilainen, ei sen parempi tai huonompi. Jos haluat muuttaa muiden tulkintaa sinusta, sinun on pakko muuttaa käytöstäsi. Muuta tietä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sinä siinä ainakin nyt ruikutat ja syyllistät, ollaksesi "tyyni ja rationaalinen".
Näytät pitävän jotenkin ansiokkaansa sitä, että et näytä tunteitasi ja tunne empatiaa. Minusta siinä ei ole mitään ansiokasta, vaan lähinnä tylsää ja luotaantyöntävää. Toki, äärimmäinen tunteilu on raskasta ihmiselle ja hänen lähipiirilleen, mutta miten se sinua muka oikeasti haittaa, jos joku valittaa? Etkö ole ikinä kuullut, että murheiden jakaminen helpottaa? Ei sinun tarvitse kenenkään ongelmia ratkaista - ihmiset normaalisti ovat miettineet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja paljon sinua perusteellisemmin jo itse - he kaipaavat vain myötäelämistä. Johon et selvästikään kykene, koska koet muiden murheet "vatvomiseksi ja uhrileikiksi".
Todellisuudessa tasapainoinen ja tyyni ihminen kykenee sietämään muiden tunteet, myötäelää niitä ja säilyttää itsellään mielenrauhan. Sinä et säilutä, vaan selvästi ärsyynnyt. Olet siten vielä aika kaukana todellisesta tyyneydestä.
Todellinen tyyneys ei ole minulle millään tavalla ongelma. Hyvähän se on, jos jollain on asiat tasapainossa.
En sanonut, ettenkö näyttäisi empatiaa tai myötäeläisi, tämä oli minusta esitetty väite.
En ruikuta tai syyllistä, tässä viestissää tai muutenkaan. Tuo on epäreilu arvio.
Luonnollisesti pidän ansiokkaana sitä, että ota vastuun omista tunteistani enkä levitä negatiivisuutta valittamalla. Enhän muuten niin tekisi.
En sanonut, ettenkö sietäisi muiden tunteita. Sanoin, että muut eivät tunnu aina sietävän minun rauhallisuuttani ja rationaalisuuttani.
En ole sanonut, että mieleni olisi aina tyyni ja rauhallinen. Minusta mielessä saa myrskytä, jos sattuu olemaan sellainen sää. Ihminen ei voi hallita ajatuksiaan, ainoastaan tekojaan. -ap
Minusta taas on sinulta epäreilu arvio katsoa, että muiden tunteet ovat "vatvomista, valitusta ja uhrileikkiä". Sanavalintasi kertovat, että sinua ärsyttää muiden valittaminen, ja koet sen "negatiiviseksi". Toisin sanoen et siedä sitä.
Kun ajattelet noin, et kykene oikeaan empatiaankaan, kun muilla on murheita. Asetut mielessäsi heidän yläpuolelleen, koska sinusta he toimivat väärin ilmaistessaan negatiivisiä tunteitaan.
Anna kun arvaan, lapsuudessasi sinun ei sallittu ilmaista vihaa, katkeruutta tai muita "kielteisiä tunteita"? Kiltin tytön syndrooma on sairastuttanut monia, ja ikävää on, jos ihmisen itsetuntemus ei edes huomaa sitä.
En ole sanonut, että tunteiden ilmaisu olisi valitusta, vatvomista tai uhrileikkiä. Viittasin tuolla tiettyihin haitallisiin käyttäytymismalleihin, joita työyhteisössämme esiintyy. Jos nyt kuvittelet, ettei minun seurassani saisi surra vaikka lemmikkinsä kuolemaa tai iloita ylennyksestä vaan jotenkin ärsyynnyn ja asetun näiden ihmisten yläpuolelle, et kyllä lukenut viestiäni kovin hyväntahtoisesti.
Tällaiset vastaukset, joissa ketetaan arvailla, mitä ketjun aloittaja mahtaa ajatella ja "oikeasti" tarkoittaa sanomisillaan, eivät ole yleensä kovin hyödyllisiä. Siksi kysyinkin kokemuksia ihmisiltä, joita rauhallisuus ja rationaalisuus ärsyttävät muissa. (Ja saa toki ärsyttää, ei siinä mitään.) -ap
Kerrohan nyt oikein konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä ovat ne haitalliset "käyttäytymismallit", jotka ovat valitusta, vatvomista ja uhrileikkiä, mutta eivät aitoja tunteenilmauksia!
Kun valittaminen ja vatvominen nimittäin ovat negatiivisten tunteiden ilmaisemista. Niin miten ne ovatkin yhtäkkiä kielteisiä KÄYTTÄYTYMISMALLEJA?
Olet ap kuin liukas saippuanpala. Ensin kirjoitat avauksen, joka suorastaan henkii itserakkautta ja muiden tunteiden halveksuntaa. Kun sinua siitä moititaan, väität olevasikin yhtäkkiä oikea empatian kukkanen.
Kummaa, jos sinua kumminkin moititaan työyhteisössäsi epäempaattiseksi ja jopa psykopaattiseksi. Ne ovat erittäin kovia arvioita, joita ei oikeasti empaattisesta ihmisestä lauottaisi.
En tee johtopäätöksiäni omasta päästäni, teen ne sinun kommenteistasi. Joko puhut täysin ristiriitaisesti ja valkopeset sanomisiasi tai et osaa ilmaista itseäsi kirjallisesti. Tai sekä että.
En ole ap, mutta tämänkaltaiseen sanoisin, että minä olen mikä minä olen. En määrittele itse itseäni, eikä kukaan muukaan pysty minua määrittelemään. Teen ja sanon vain kussakin hetkessä sen mitä sisältä nousee. Ja sitten jotkut muut kuluttavat energiaansa siihen, että yrittävät lokeroida ja määritellä :D
Niinpä! Ajatteles, joku voi lokeroida muita tunteellisiksi, epärationaalisiksi valittajiksi ja uhriutujiksi. Esimerkiksi. En minä, mutta joku muu....
Ap, ihan oikeilla raiteilla olet, vaikka täällä kateelliset kotkottaa. Jotkut asiat ovat vallassamme ja jotkut taas eivät, näin sanoivat jo antiikin stoalaiset.
Ja tunteiden tukahduttamisesta: sitäkin toki on olemassa, mutta nimenomaan tunteiden ilmaisua säätelemällä voimme vaikuttaa siihen, miten voimakkaana tunteet vastaisuudessa koemme. Vai monestiko näette esimerkiksi buddhalaismunkkeja heittelemässä kiviä kauppojen ikkunoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sinä siinä ainakin nyt ruikutat ja syyllistät, ollaksesi "tyyni ja rationaalinen".
Näytät pitävän jotenkin ansiokkaansa sitä, että et näytä tunteitasi ja tunne empatiaa. Minusta siinä ei ole mitään ansiokasta, vaan lähinnä tylsää ja luotaantyöntävää. Toki, äärimmäinen tunteilu on raskasta ihmiselle ja hänen lähipiirilleen, mutta miten se sinua muka oikeasti haittaa, jos joku valittaa? Etkö ole ikinä kuullut, että murheiden jakaminen helpottaa? Ei sinun tarvitse kenenkään ongelmia ratkaista - ihmiset normaalisti ovat miettineet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja paljon sinua perusteellisemmin jo itse - he kaipaavat vain myötäelämistä. Johon et selvästikään kykene, koska koet muiden murheet "vatvomiseksi ja uhrileikiksi".
Todellisuudessa tasapainoinen ja tyyni ihminen kykenee sietämään muiden tunteet, myötäelää niitä ja säilyttää itsellään mielenrauhan. Sinä et säilutä, vaan selvästi ärsyynnyt. Olet siten vielä aika kaukana todellisesta tyyneydestä.
Todellinen tyyneys ei ole minulle millään tavalla ongelma. Hyvähän se on, jos jollain on asiat tasapainossa.
En sanonut, ettenkö näyttäisi empatiaa tai myötäeläisi, tämä oli minusta esitetty väite.
En ruikuta tai syyllistä, tässä viestissää tai muutenkaan. Tuo on epäreilu arvio.
Luonnollisesti pidän ansiokkaana sitä, että ota vastuun omista tunteistani enkä levitä negatiivisuutta valittamalla. Enhän muuten niin tekisi.
En sanonut, ettenkö sietäisi muiden tunteita. Sanoin, että muut eivät tunnu aina sietävän minun rauhallisuuttani ja rationaalisuuttani.
En ole sanonut, että mieleni olisi aina tyyni ja rauhallinen. Minusta mielessä saa myrskytä, jos sattuu olemaan sellainen sää. Ihminen ei voi hallita ajatuksiaan, ainoastaan tekojaan. -ap
Ap, selitä minulle: jos näytät empatiaa ja myötäelät, miten sinua yleisesti syytetään epäempaattiseksi ja jopa psykopaatiksi? Niinhän sinä aloituksessasi sanoit.
Oiskohan niin, että olet sosiaalisesti todella kömpelö ja/tai kuorrutat näennäiset empatianosoitukset aina samalla paheksuntaan siitä, ettei toinen "kanna vastuutaan tunteistaan", vaan "valittaa ja uhriutuu".
Tietysti voi olla, että olet laajan kiusaamissalaliiton uhri ja martyyri, mutta aloituksestasi jo saa aika tunteettoman ja omahyväisen vaikutelman. Korotat itsesi muiden yläpuolelle ja halveksit heidän "uhrileikkiään".
Tuossa siis sitaateissa sinun omia sanojasi, ei minun.
Aphan on omien sanojensa mukaan draamailijoiden yläpuolella. Mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen samanlainen. Työelämässä on ollut jokunen noh, konflikti kai, kun en lähde mukaan draamailuun. Mies on eksä. Nuorena siitä oli kivaa kun en nalkuttanut ja vaatinut tekemään omaa osaansa, ja sitten kun se ei lopultakaan tajunnut sitä itse, lähdin. En vieläkään ota paineita siitä, että erotilanteessa lapset jäivät entiseen kotiin (tosin muuttaakseen vain minun luokseni yksi kerrallaan heti kun olivat tarpeeksi vanhoja). Olen vain tullut siihen tulokseen, että jos et jaksa osallistua kotkotukseen, seuraa Bachelor suomea ja postaa facebookkiin jokaista ruokalautasta, on viihdyttävä hyvin itsekseen. Ja minä viihdyn.
Työyhteisön paradokseja on juuri tuo, että jättäytymällä pois konflikteista voi tulla aiheuttaneeksi konflikteja. Kaverini kertoi työpaikasta, jossa hän oli tullut vahingossa liittyneeksi johonkin klikkiin vain istuessaan uutena työntekijänä tiettyyn paikkaan taukohuoneen pöytää. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan oikeilla raiteilla olet, vaikka täällä kateelliset kotkottaa. Jotkut asiat ovat vallassamme ja jotkut taas eivät, näin sanoivat jo antiikin stoalaiset.
Ja tunteiden tukahduttamisesta: sitäkin toki on olemassa, mutta nimenomaan tunteiden ilmaisua säätelemällä voimme vaikuttaa siihen, miten voimakkaana tunteet vastaisuudessa koemme. Vai monestiko näette esimerkiksi buddhalaismunkkeja heittelemässä kiviä kauppojen ikkunoihin?
Hauskaa, että mainitsit stoalaiset. Noita Aureliuksen ja kumppaneiden tekstejä on välillä tullut luettua. -ap
Ei toisten elämät vaikuta toisten elämään. Onneksi asun isossa kaupungissa,jossa saa rauhassa liikkua ja elää. Naapurit toki saattaa sanoa moi,mutta ei ne kyttää eikä ihmettele kenenkään elämää. Näin on hyvä. En tiedä missä te asutte,jos kerran joku kaupassa ehtii katsoa toisten ostoksia🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Hysteerikot ja taivastelijat alkavat näyttää seurassasi tyhmiltä.
Itseasiassa jotenkin epäilen, että eräs tyyppi on yritetty saada yttämään näyttämään hysteeriseltä taivastelijalta, valhein ja karmivin rikoksin, koska joku tiesi että häntä hieman huvitti ja ärsytti tuollaiset vässykät. Idarit ei tajunnut että hei, kun valheet tulee julki, noloa se on ainoasti rikosten tekijöille, jotka olivat valmiit sairaisiin juttuihin, jotta vasn pystyisivät mustamaalaamaan erään naisen.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sinä siinä ainakin nyt ruikutat ja syyllistät, ollaksesi "tyyni ja rationaalinen".
Näytät pitävän jotenkin ansiokkaansa sitä, että et näytä tunteitasi ja tunne empatiaa. Minusta siinä ei ole mitään ansiokasta, vaan lähinnä tylsää ja luotaantyöntävää. Toki, äärimmäinen tunteilu on raskasta ihmiselle ja hänen lähipiirilleen, mutta miten se sinua muka oikeasti haittaa, jos joku valittaa? Etkö ole ikinä kuullut, että murheiden jakaminen helpottaa? Ei sinun tarvitse kenenkään ongelmia ratkaista - ihmiset normaalisti ovat miettineet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja paljon sinua perusteellisemmin jo itse - he kaipaavat vain myötäelämistä. Johon et selvästikään kykene, koska koet muiden murheet "vatvomiseksi ja uhrileikiksi".
Todellisuudessa tasapainoinen ja tyyni ihmi
Jos on laajan kiusasmissalaliiton uhri ja toiminta ei oikein toimi vaikka kuinka vedetty äärimmilleen, saattaa ottaa päähän joitain. Olkoon motiivit mitä tahansa, ei ole kovinkaan tavallista joutua tuollaisen kohteeksinolkoon syy mikä tahansa.
Sanotaan nyt halutaan joku saamaan sekoamaan tai itkemään, saattaa ainoat jotka sekoaa olla ne jotka on vaarassa jäädä kiinni rikoksista mitä tehty, vain jotta pääsisi hörnäämään. Anna mä arvaan kaunaiset rumat muijat jonkun naisen kimpussa ja miehet sekaantuu kun naisensa meinaa jäädä kiinni. Paljon valheita ja monet esittää ystäviä vaikka ei ole. No totuus ei pala tulessakaan ja aina on myös fiksuja hyviä ihmisiä, pahojen ja kierojen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta. Itselläni on ollut samanlaista. Nykyään elän erakkona.
Mulla on tuo sama. Useimmiten mikään tuntemani tunne ei kuvastu naamasta mitenkään. En myöskään ole lähtenyt mukaan tähän vallalla olevaan tunnetaito-ilveilyyn, koska se on mielestäni epäaitoa ja siksi naurettavaa.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Itse pyrin ehkä vähän samaan kuin ap. Koitan päästä sinne.
Kerro tästä vähän lisää. Missä kohtaa kehtystä olet nyt? Mikä sinua motivoi? -ap
Minä olen niin perillä että minun ei tarvitse edes nimettömänä kirjoittaa tänne että olen muita parempi. t. Ohis
En pitäisi itseäni ihan APn kaltaisena, pikemminkin vain masennuksen takia suht' apaattisena ja välinpitämättömänä henkilönä.
Töissä en tiedä henkilöitä joita yleinen asenteeni suoranaisesti ärsyttäisi, muutamat vähän ihmettelevät rauhallisuuttani, mutta eivätpä he masennuksestani tiedä enkä siitä huutele joten jääköön salaan. Ennemminkin minulle tyypilliset kitkerät ja tummasävyiset letkautukset ja huumori saavat naurua aikaan kun hyvä sauma sattuu. En sillä, että nyt mitenkään kehuisin.
Eniten vain ihmettelen muutamia työkavereita jotka ovat jokaisen pikkuisen ongelman tai harmistuksen takia aina 110% mukana siinä ja kuluttavat aivan valtavan määrän energiaa siitä paasaamiseen ja meuhkaamiseen? Mitä se hyödyttää sinua? Mitä sä siitä saat? Eikö olisi helpompaa jos et joka asiasta ota pulttia ja kerää stressiä?
On näiden kanssa tullut juteltua ja mainittuakin tästä kummastelemastani käytöksestä, mutta eivät he sitä jotenkin itse tajua. Ikään kuin olisivat unessa hereillä ollessaan.
Tuskin tämä nyt mitään tähän keskusteluun lisää kunhan halusin mainita kun sopiva mahdollisuus tuli.
Tyyneys ja rationaalisuus tuskin haittaavat ketään, vai mitä olet mieltä? Kirjoituksesi perusteella sinua ei olekaan kritisoitu juuri niistä ominaisuuksista, vai mitä olet mieltä?
Sinua on kritisoitu kylmyydestä ja epäempaattisuudesta. Ymmärräthän, että vastuun ottaminen omista tunteista ei suinkaan tarkoita, etteikö toisia voisi tukea heidän ongelmissaan ja myötäelää heidän kanssaan. Se on ihmisyyttä ja toisten huomioon ottamista.
Oletko aivan varma, että kritisoijat ovat täysin väärässä?
Alue: Aihe vapaa
Miksi tunteet ovat sinulle pelkästään negatiivinen asia?
Jos kerran olisi hyvä, että kaikki pitäisivät sisällä negatiiviset tunteensa, niin samalla tavalla olisi hyvä, jos pitäisivät positiivisetkin asiat sisällään. Miksi ihmeessä?
Toki ymmärrän turhasta valittamisen, mutta tunteita on laidasta laitaan, niiden sisälle patoaminen ei myöskään ole mikään vastaus.
Jos olisit rationaalinen, ihmettelisit myös miksi ihmisten täytyy kertoa positiivisista tunteistaan, sekin on yhtä hölyn pölyä.
Olisiko maailman parempi paikka, jos kukaan ei kertoisi negatiivisista tai positiivisista tunteistaan? Ei minun mielestäni.